Valikko Sulje

Kosto odottaa

Giulio Petronin vuoden 1967 ohjaustyö on italowesternien parhaimmistoa. Lee Van Cleef on spaghetti westernien ikoninen hahmo. Hän tekee ehkä tunnetuimmat roolisuorituksensa elokuvissa Hyvät pahat ja rumat sekä Vain muutaman dollarin tähden. Cleef näyttelee useimmiten kylmäveristä tappajaa, mutta pystyy myös inhimillisiin rooleihin. Tässä elokuvassa Lee Van Cleef on tavallaan sekä pahis että hyvis, vaikka tappaakin surutta ihmisiä.  Ennio Morriconen musiikki täydentää ja puhaltaa hengen tarinaan. Elokuvan suomenkielinen nimi ei ole kummoinenkaan keksintö. Mutta mihin viittaa englanninkielinen nimi Death Rides a Horse?

Elokuva alkaa dramaattisella kohtauksella. Joukko naamioituneita miehiä hyökkää pienelle maatilalle. Silkkaa julmuuttaan he tappavat maatilan omistajan perheineen. Perheen kymmenvuotias Bill-poika selviää hengissä. Bill näkee vanhempiensa kuolevan silmiensä edessä. Tämä tragedia syöpyy syvälle hänen mieleensä.

Aikaa on kulunut viisitoista vuotta tuosta tapahtumasta. Bill Meceitasta (John Phillip Law) on kasvanut nuorukainen ja taitava aseenkäsittelijä, eikä hän ole unohtanut vanhempiensa murhaa. Ensivaikutelma pojasta on kiltin ja kokemattoman oloinen. Hänen repliikkinsä ovat paikoin jäykkiä, aivan kuin hän jännittäisi esiintymistään. Hän puhuu vuorosanansa lyhyesti ja ytimekkäästi, ja antaa hieman yksinkertaisen vaikutelman. Kankeasta näyttelijäntyöstä Lawille voi antaa paljon anteeksi hänen nuoruutensa vuoksi.

Viisitoista vuotta rangaistusvankina pakkotyössä viettänyt Ryan (Lee Van Cleef) vapautuu. Hän on säilyttänyt järkensä noiden pitkien vuosien ajan. Billin ja Ryanin tiet kohtaavat pikkukaupungissa. Myös Ryanin mielessä väikkyy kosto, sillä jonkin menneisyyden tapahtuman takia hänen elämästään on kadonnut viisitoista vuotta. Kaikki nuo pakkotyössä vietetyt vuodet hän on kantanut kaunaa entisille tovereilleen. Ryan saakin tilaisuuden tavata heidät.

Sekä Ryan, että, että poika saapuvat Holly Springin kaupunkiin. Ryan tulee tapaamaan entistä toveriaan Burt Cavanaughia, ja vaatii 15 000 dollaria korvauksena vankilavuosistaan. Bill tapaa Cavanaughin saluunassa uhkapelipöydän äärellä. Samassa hän muistaa Cavanaughin olevan yksi perheensä tappajista. Seuranneessa kaksintaistelussa Cavanaugh kuolee. Seuraavaksi Ryan matkustaa pikkukaupunkiin nimeltä London City, ja Bill seuraa pian perässä. Ryan tapaa entisen toverinsa Wallcotin, mutta joutuu petetyksi ja vangitaan. Wallcotin miehet ryöstävät pankin, ja siirtävät syyn Ryanin niskoille. Ryan aiotaan hirttää, koska häntä pidetään syyllisenä ryöstöön. Bill vapauttaa hänet ja molemmat pakenevat kaupungista.

Tarinassa on tavallaan kaksi juonnetta. Välillä seurataan Ryanin puolta tarinassa ja välillä poikaa. Vähitellen pojan ja asesankarin kohtalot kietoutuvat yhteen. Kumpikin oivaltaa, että heillä on yhteinen tarkoitus, ja että he voisivat auttaa toisiaan. 

Elokuvan kaupunkimaisemat ovat tuttuja kaikille lännenelokuvien ystäville. Saluunat ja kaduilla liikkuvat vankkurit ja hevoset antavat aidontuntuisen säväyksen. Puitteet ovat samanlaiset kuin niin monessa westernissä ennen tätä elokuvaa. Välillä liikutaan keskellä erämaata, jossa ei kasva juuri mitään. Hevoset ovat elokuvassa tärkein liikkumisen väline, mutta rautatie tarjoaa jo nopeamman tavan. Eletään aikoja, jolloin Villi länsi on muuttumassa sivistyneempään suuntaan.

Näin miehisessä elokuvassa ei ole tärkeitä naishenkilöitä ollenkaan. Päärooleissa nähdään kivikasvoisia tupakkaa polttelevia lännenmiehiä, jotka ryyppäävät ja raiskaavat työkseen ja kuolevat lopulta pyssyn suusta. Naiset jäävät taustalle ja esittävät ilotyttöjä tai maatilanemäntiä.

Elokuvan soundtrack sisältää monia merkillisiä elementtejä. Ennio Morriconen musiikki yhdistetään ennen muuta italowesterneihin. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Sergio Leonen kanssa Dollari-trilogian taustalla. Elokuvan alkukohtauksissa musiikki on kuin suoraan kauhuelokuvasta. Sitten kuullaan rumpuja ja ääniä, jotka eivät muistuta normaalia musiikkia. Kurkkuäänet yhdistyvät kuoromusiikkiin. Piinaavaa musiikkia kuulemme myöhemmin kohtauksissa, joissa jännitys tihenee vähitellen. Taustalta voi erottaa myös akustisen kitaran, joka soi Ennio Morriconen tyyliin.  

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Death Rides a Horse
  • Ohjaaja: Giulio Petroni
  • Käsikirjoitus: Luciano Vincenzoni
  • Julkaisuvuosi: 1967
  • Genre: western
  • Palkinnot: —
  • Näyttelijät: Lee Van Cleef, John Philip Law,  Mario Brega

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *