Rain Man on Barry Levinsonin ohjaustyö vuodelta 1988. Tom Cruise on Charlie Babbittinä yhdessä läpimurtorooleistaan. Elokuva keräsi kahdeksan Oscar ehdokkuutta ja voitti neljä. Dustin Hoffman sai nimiroolistaan Oscarin ja Golden Globen. Elokuva muistetaan oivaltavan käsikirjoituksenisäksi Hans Zimmerin musiikista.
Elokuvan ensiminuuttien aikana Charlie Babbitt (Tom Cruise) esitellään katsojalle. Charlie omistaa menestyvän autojenmyyntiliikkeen Los Angelesissa. Charlien elämän sisältönä näyttää olevan oman työpanoksensa muuttaminen tuottoisaksi liiketoiminnaksi. Charlie on määrätietoinen myyntimies, jolla ei ole kovin monta läheistä ystävää. Hänellä on suhde oman yrityksensä työntekijään Susannaan (Valeria Golino). Kun Charlien etäiseksi jäänyt isä yllättäen kuolee, käy ilmi, että hän on testamentannut koko rahallisen omaisuutensa tuntemattomalle henkilölle.
Charlie ja Susanna matkustavat Wallbrooken hoitokotiin selvittämään, kuka tämä henkilö on. Hoitokodin pihalla Raymond Babbitt (Dustin Hoffman) yllättäen putkahtaa Charlien elämään. Charlie saa tietää, että Raymond on hänen vanhempi autistinen veljensä. Raymond ei osaa ilmaista itseään tai tunteitaan. Hän puhuu suurimman osan ajasta itselleen, eikä näytä huomioivan ympärillään olevia ihmisiä. Charlie kantaa kaunaa Raymondille perintöosuutensa menettämisestä. Hän haluaa tutustua Raymondiin vain rahat mielessään. Susanna ja Charlie kaappaavat Raymondin mukaansa. He lähtevät ajomatkalle kaupunkimaisemien halki.
Heti ensimmäisessä pysähdyspaikassa Charlie pääsee jyvälle Raymondin poikkeavista elämäntavoista. Raymond pitää tiukasti kiinni aikataulustaan ja tavoistaan. Ruoan on saavuttava ajallaan ja telkkarin ääreen on päästävä lempiohjelmaa katsomaan. Charlie ei ymmärrä Raymondin mielenliikkeitä, mutta Susannan sympatiat ovat hänen puolellaan. Charlie ja Susanna ovat eri mieltä Raymondista. Syntyy riita, jonka päätteeksi Susanna lähtee.
Raymondilla on erikoinen kyky muistaa tarpeettomia asioita. Hän oppii nopeasti kaiken lukemansa ja hänellä on myös poikkeuksellinen numeromuisti. Charlien on päästävä Los Angelesiin hoitamaan firmaansa, joka on taloudellisissa vaikeuksissa. Tarkoitus on mennä lentokoneella, mutta sepäs ei käykään Raymondille, joka pelkää turvallisuutensa puolesta. Charlie päättää mieluummin ajaa tuon matkan autolla. Matkalla parivaljakko yöpyy syrjäisissä motelleissa. Raymondin toilailut ja ymmärtämättömyys alkavat hermostuttaa Charlieta. Eräänä iltana Charlie kuulee Raymondin puhuvan Rain Manistä, lapsuutensa mielikuvitusystävästä. Charlie muistaa lapsuudessaan kuulemansa laulun ja huomaa, että hänellä on muisto Raymondista. Raymond on tuo Rain Man, joka laulun sanojen kautta on jäänyt Charlien mieleen.
Raymond ja Charlie saapuvat Las Vegasiin ja Charlie päättää käyttää Raymondin laskutaitoa hyväkseen. Raymondin numeromuistin ansioista Charlie voittaa suuria summia Kasinolla. Lopulta heidät häädetään Kasinolta epäiltynä korttien laskemisesta. Jossain vaiheessa Charlie oivaltaa, raha ei todellakaan merkitse Raymondille mitään. Los Angelesissa Charlie tapaa Susannan. Charlielle tarjotaan 250 000 dollaria isänsä perinnöstä, mutta hän kieltäytyy rahoista. Charlien ja Raymondin tiet eroavat.
Tästä elokuvasta on sanottu, että se vaikutti paljon aikansa käsityksiin autismista. Onko autismista mahdollisuus parantua? Charlien ja Raymondin ystävyys saattoi murtaa joitakin joitakin raja-aitoja. Charlie oppii paljon Raymondin maailmasta yhteisen matkan aikana. Mutta tuleeko kontaktista koskaan niin vahvaa, että sitä voisi kutsua rakkaudeksi. Vaikka Raymond ei näytä muuttuneen paljon sisäisesti, voi sanoa hänen tulleen läheiseksi veljelleen.
Sademiehen ääniraita sisältää erään 1980-luvun tunnusomaisimmista sävellyksistä. Teemakappale on Hans Zimmerin mestariteos, ja on jäänyt elämään Road Movie -musiikkina. Minulle itselleni melodia oli tuttu jo ennen kuin katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa. En tuolloin vielä osannut yhdistää tuota kappaletta Hans Zimmerin nimeen. Elokuvan taustalla kuulemme erilaisia lyömäsoittimia, mutta erityisesti pan-huilua muistuttavaa instrumenttia. Teemasta tulee mieleen Amerikan alkuperäisasukkaiden eli intiaanien musiikki. Zimmerin musiikki sopii auringonnousun ja -laskun väreihin. Aina kun elokuvan päähenkilöt ovat tien päällä ja halutaan korostaa heidän olevan matkalla jonnekin, kuulemme pätkän teemakappaleesta.
Elokuvassa päähenkilöt Babbittin veljekset liikkuvat Keskilännen maisemissa. Ajomatka tuon pääosin asumatonta seutua olevan maiseman halki ja silmänkantamattomiin jatkuva preeria tuovat elokuvaan seikkailun tuntua. Etapit ovat suhteellisen rauhallista elämää viettäviä pikkukaupunkeja tai hiljaisia motelleja. Elokuvan keskeisimpiä teemoja autismin lisäksi on matkustaminen. Autoihin liittyvä viehätys on osa elokuvan vetovoimaa. Tarinassa Charlie on autokauppias ja hänen aiempi elämänsä perustui autojen muuttamiseen rahaksi. Hänen koko elämänsä kietoutui liiketoiminnan ympärille. Tämä onkin oivaltava johdatus Road Movie-teemaan. Pitkä ajomatka Yhdysvaltojen halki vaikuttaa myös Charlieen. Autoilu yhdistää hetken aikaa veljeksiä aivan uudenlaisella tavalla.
Kun Charlie ensimmäisen kerran tapaa Raymondin heillä ei tunnu olevan paljoakaan yhteistä. Charlien syvät ennakkoluulot estävät häntä näkemästä Raymondin autistisen olemuksen taakse. Raymond tuntuu olevan samanaikaisesti läsnä mutta kuitenkin enemmän omassa maailmassaan. Kun Charlie ja Raymond ovat matkustaneet paljon yhdessä, Charlien käsitykset muuttuvat. Vaikka Raymond usein höpisee omia juttujaan, Charlie oppii arvostamaan Raymondin maailmankuvaa. Heistä tulee tavallaan ystäviä, vaikka syvällistä yhteyttä ei heidän välilleen synnykään. Charlien ahdasmielisyys alkaa pikkuhiljaa rakoilla. Raymond opettaa hänelle, että elämässä voi olla muutakin sisältöä kuin voiton tavoittelu. Charliella oli suuret suunnitelmat perintöosansa suhteen, mutta matkansa päätteeksi hän ei enää haluakkaan siitä osalliseksi. Charlie on saanut kontaktin veljeensä. Lopussa näemme Raymondin hieman naurahtavan, mitä hän ei ollut tehnyt kertaakaan aiemmin.
Elokuvan autistisen persoonan kuvaus on rakennettu sille pohjalle, mitä kyseisestä sairaudesta 1980-luvulla tiedettiin. Minulle jäi sellainen tuntuma, että sairauden eri puolia on vahvasti liioiteltu, jotta aikaiseksi on saatu mielenkiintoinen elokuva. Itse en kutsuisi autismia elokuvan perusteella edes sairaudeksi, sillä ei se näytä tarinan päähenkilön elämää kauheasti rajoittavan. Raymond on vain hieman poikkeava yksilö. Elokuva on hyvinkin innostava kuvaus autismista, mutta sen päähenkilön kaikkia puolia ei kannata ottaa todesta. Elokuvassa on myös joitakin hieman epäuskottavia kohtauksia. Pystyisikö koko elämänsä hoitokodissa viettänyt ihminen sellaisiin spontaanisiin muistisuorituksiin, jotka näyttivät kuuluvan Raymondin luonteeseen? Elokuvan katsomisen jälkeen tuntuu siltä, että sairautta pystyy paremmin ymmärtämään. Haluaisin tietää kuka tai ketkä ovat toimineet Raymondin esikuvina tässä filmissä.
Kuvaus autismista herätti mielenkiintoni. Olin tuolloin elokuvan ilmestymisvuonna vielä liian nuori ymmärtämään autismista. Kovin moni ohjaaja ei ole rohjennut lähestyä aihetta näin avoimesti. Olisi hauskaa paneutua aiheeseen vielä tarkemmin ja ottaa selvää mitä tiede nykyisin ymmärtää autismista. Mielestäni Dustin Hoffman on yhdessä parhaista rooleistaan. Hoffman ansaitsi Oscarinsa, eikä Cruisen näyttelijäntyö kalpene vastaparinsa rinnalla. Elokuva tulee jäämään elämään innostavana toivon ja elämänilon kuvauksena.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Rain Man
- Ohjaaja: Barry Levinson
- Käsikirjoitus: Barry Morrow, Ronald Bass
- Julkaisuvuosi: 1988
- Genre: draama, seikkailu
- Palkinnot: 4 Oscaria (Academy Awards), 2 Golden Globe
- Näyttelijät: Tom Cruise, Dustin Hoffman, Valeria Golino