Valikko Sulje

Martin Scorsesen artikkeli Marvel-elokuvista

Tämä Martin Scorsesen artikkeli ilmestyi The New York Timesissa neljäntenä marraskuuta 2019. Olen kerännyt siitä pääkohdat tähän tekstiin. Oscar-palkittu ohjaaja ja käsikirjoittaja perustelee aiemmin Empire-lehdelle kirjoittamaansa mielipidettä. Hänen mielestään supersankarielokuvat eivät ole oikeaa elokuvataidetta. Scorsesen näkemyksen voisi tiivistää sanomalla, että Marvel-elokuvat ovat hengeltään toisintoja franchisen aiemmista elokuvista, ja niistä puuttuu yllätyksellisyys. Scorsese ilmaisee vastenmielisyytensä vertaamalla Marvel-elokuvia teemapuistojen tarjoamiin elämyksiin.

Scorsesen mielipiteet ovat herättäneet paljon vastalauseita ja jopa vihamielisyyttä, ja Scorsese haluaakin tarkentaa sanomaansa. Scorsese kertoo lapsuutensa kokemuksista ja siitä, kuinka hän kasvoi aivan toisenlaisten elokuvien parissa. Ohjaaja myöntää, että jos hän olisi elänyt lapsuutensa Marvel-elokuvien maailmassa, olisivat nuo elokuvat varmasti herättäneet hänenkin kiinnostuksensa. Sitä vastoin Scorsesen lapsuudessa elokuvat olivat esteettisiä, tunteellisia, ja hengellisiä kertomuksia. Elokuvien keskiössä olivat moniulotteiset hahmot erilaisine luonteenpiirteineen. Elokuvat olivat kertomuksia rakkaudesta ja kohtaamisista.

Scorseselle elokuva on taidemuoto ja verrattavissa kirjallisuuteen, musiikkiin ja tanssiin. Taiteellisia elokuvia olivat Scorsesen mielestä sellaiset elokuvat kuin The Steel Helmet, Persona, It’s Always Fair Weather ja Scorpio Rising. Erään ohjaajan Scorsese nostaa esiin ennen muita. Alfred Hitchcock oli elokuvakerronnan jättiläinen. Täpötäydessä elokuvasalissa Hitchcockin Takaikkuna, Muukalaisia junassa ja Psyko olivat mieleenpainuvia kokemuksia. Ne olivat Scorsesen lapsuudessa hyvin epätavallisista tapahtumia. Scorsese mukaan jokainen tapahtuma oli rakennettu elokuvan ja yleisön välisen jännitteen varaan. 60-70 vuotta myöhemmin ihmiset katsovat edelleen noita elokuvia, ja löytävät niistä ihmetyksen aiheita.

Monet sanovat, että Hitchcockin elokuvat ovat samankaltaisia – eivätkä tuota yllätyksiä. Marvel -elokuvissa yksitoikkoisuus tarkoittaa eri asiaa. Niistä ei löydy paljastuksia, mysteeriä tai tunteellisia vaaratilanteita Scorsese kuvailee. Ne on laadittu pitäen silmällä tiettyä katsojaryhmää ja heidän tarpeitaan. Marvel-elokuville tehdään jatko-osia toisensa perään. Todellisuudessa nämä jatko-osat usein uudelleenfilmatisointeja moderneista franchise-elokuvista, eivätkä todellisia jatko-osia. Niiden markkinat on perinpohjin analysoitu. Ne ovat moneen kertaan tutkittuja ja muokattuja, jotta ne sitten olisivat valmiita suuren yleisön katsottavaksi.  

Scorsese vertaa Marvel-elokuvia muutamien klassikko-ohjaajien, kuten Paul Thomas Andersonin, Claire Dennisin, Spike Leen ja Kathryn Bigelowin, ohjaustöihin. Ne ovat yllätyksellisyydessään jotain aivan muuta kuin Marvelin supersankarielokuvat. Scorsese puolustaa kovaa kritiikkiään – ja kertoo minkä takia Marvelin elokuvat ovat ongelmallisia. Franchise-filmit katsotaan nykyisin suoratoistopalveluista, joista on tullut merkittävä jakelukanava. Elokuvateattereita on yhä vähemmän. Kaikki elokuvantekijät haluavat nähdä elokuvansa isolla valkokankaalla. Scorsese sanoo tämän koskevan myös itseään. Franchise- ja supersankarielokuvat ovat syrjäyttäneet perinteisen elokuvataiteen teattereissa. Kysyntään vastataan tarjonnalla. Katsojille tarjotaan sitä mitä he haluavat.

Viimeisten 20 vuoden aikana elokuvabusiness on muuttunut kaikin puolin. Scorsesen mielestä elokuvista on tullut viimeiseen piirtoon asti tuotteistettuja ja suurkulutukseen muokattuja. Niiden takana on lahjakkaita tiimejä ja yksilöitä, mutta niistä puuttuu visio. Entisajan studiolla yhteistyö taiteilijoiden ja liikemiesten välillä oli tiivistä ja tuotti monia hittielokuvia. Nykyisin tämä yhteistyötä ei enää ole. 2010-luvulla katsojista kilpailevat viihdeteollisuus ja perinteinen teattereissa esitetty elokuvataide, joka on hiljalleen katoamassa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *