Valikko Sulje

Cast Away – tuuliajolla

Robert Zemeckiksen vuonna 2000 ohjaama draamaelokuva keräsi hurjat 429 miljoonaa teatterilevityksessä. Apollo 13 avaruusdraamasta tunnettu Willian Broyles laati yhdessä Zemeckiksen ja Tom Hanksin kanssa elokuvan käsikirjoituksen. Hanksin näyttelijänsuoritus palkittiin mm. Golden Globella ja Oscar-ehdokkuudella. Cast Away kuvattiin Fidzi-saariin kuuluvalla Monurikilla, josta tuli suosittu turistikohde elokuvan ensi-illan jälkeen. Elokuvassa ei nähdä merirosvoja tai muita pahiksia, vaan päähenkilö taistelee siinä lähinnä luonnonvoimia vastaan. Elokuvassa Hanksin vastaparina näyttelee Helen Hunt.

Alkukuvassa on näkymä Texasin autiomaasta Yhdysvalloista. Hedelmättömän maan poikki kulkee tie. FedEx-kuljetusyhtiön pakettiauto saapuu tietä pitkin tienristeykseen. Auton määränpää on pieni maatila nimeltä Dick Bettina lähellä Memphisin kaupunkia. Kuljettaja Ramon tapaa tiluksen omistajan rouva Pettersonin, jolla on paketti toimitettavaksi. Seuraavassa kohtauksessa ollaan talvisessa Moskovassa vähän aikaa sitten kommunismista luopuneen Venäjän pääkaupungissa. Pettersonin paketti saapuu FedEx:n mukana turvallisesti perille. Lähettipoika Nikolai saa Memphisistä saapuneen paketin vietäväksi Chuck Nolandille.

Noland on menestyvän FedEx:n määrätietoinen asiamies. Kun Nikolai saapuu, FedEx:n varastolla on meneillään työkokous. Tom Hanksin esittämä Chuck esitellään katsojalle. Noland on ankara alaisilleen, sillä toimitukset eivät pysy aikataulussa. Nikolain tuoman paketin sisällä on kello, joka näyttää paketin matkaan kuluneen ajan. Chuck on lähettänyt paketin itselleen Memphisistä todistaakseen, että matkaan kuluu liikaa aikaa. Logistiikan tulee pelata ja lastin on oltava rahtikoneessa määräajassa matkalla rapakon taakse. Kuljetuksen matka kulkee Punaisen torin ja Kremlin hallintokorttelin kautta lentoasemalle. Myös Chuck nousee lentokoneeseen. 

Tunnelma on kepeä – kyseessä on rutiinilento. 18 tuntia myöhemmin Chuck tapaa vaimonsa Kellyn (Helen Hunt) Memphisissä. Kotona heillä on hetki aikaa vaihtaa kuulumisia. Kelly tekee väitöskirjaa tavoitteenaan opettajan ura. Koko suku kokoontuu jouluaterialle ja seuraa hetkinen sanailua ja leikinlaskua. Chuck kertoo, että FedEx on avaamassa toimistoa Anchorageen.

Chuckia odottaa tehtävä Malesiassa, ja hänen on pikimmin lähdettävä matkaan. Chuck lupaa palaavansa uudeksi vuodeksi. Kelly saattaa Chuckin lentoasemalle. Hän antaa Chuckille joululahjaksi medaljongin, jossa on hänen kuvansa. Kone on jossain Tyynenmeren yläpuolella, kun myrsky alkaa. Radioyhteydet menevät poikki. Tuuli hajottaa koneen. Chuck ja miehistön jäsenet taistelevat hengestään. Kone iskeytyy veteen ja vettä tulvii matkustamoon. Chuck on veden varassa, mutta pelastautuu kumiveneen avulla.

Sitten pimenee ja tuuli tyyntyy, vain kaatosade jatkuu. Chuck on pelastusveneessä ainoa eloonjäänyt. Kun aamu sarastaa Chuck on ajautunut rantaan. Hänelle valkenee pian, että hän on asumattomalla saarella. Kukaan ei vastaa hänen avunhuutoihinsa. Tuuli on tuonut rantaan FedEx:n paketteja ja Chuck kerää ne talteen. Hiljaisuus on rikkumaton, ja vain meri jylisee taustalla.

Ensimmäisen yönsä hän viettää pelastusveneessä. Trooppisella saarella kasvaa onneksi syötäviä hedelmiä ja kookospähkinöitä, joiden avaamaiseen menee aikansa. Chuck kehittää itselleen työkaluja puusta ja kivistä. Hän opettelee kalastamaan keihään avulla. Rantakalliosta aukeavasta luolasta hän saa turvapaikan. Hän valloittaa saaren korkeimman vuoren, jonka huipulta aukeaa näkymä saaren yli. Rantavedestä hän löytää kuolleen FedEx:n työntekijän Albert Millerin ruumiin. Chuck kaivaa vainajalle hautapaikan rantahietikolle ja pitää pienen muistohetken. Millerin jaloissa on hänelle sopivat kengät.

Keskellä yötä hän näkee pienen toivon pilkahduksen. Kaukana häämöttää laiva, joka ei kuitenkaan havaitse häntä. Aamulla siitä ei ole enää merkkiäkään. Meloessaan pelastusveneellä, Chuck joutuu kovaan aallokkoon, ja satuttaa jalkansa pahasti. Pelastusvenekin menee rikki. Myrsky yllättää Chuckin ja hänen on hakeuduttava suojaan. Sellaisen hän löytää kallioluolastaan. Hänen satuttamansa jalka menee todella huonoon kuntoon, mutta hän selviää koettelemuksesta. FedEx:n paketeista löytyy videokasetteja, luistimet ja Wilson-merkkinen lentopallo. Ei todellakaan mitään käyttökelpoista.

Pitkän yrittämisen jälkeen hän saa aikaiseksi tulen. Kun savu pikkuhiljaa alkaa nousta sytykkeestä katsoja yhtyy Chuckin riemuun. Hän saa aikaan ison nuotion ja laulaa Come On Baby Light My Fire. Yksinäisyyttään lievittääkseen hän alkaa puhua Wilson-lentopallolle, johon hän piirtää kasvot. Hän luopuu vaatteistaan ja alkaa viettää todellista erakon elämää. Monta iltaa kuluu vain jutellen Wilsonin kanssa. Hän pohtii elettyä elämäänsä Memphisissä ja rakastavaa vaimoaan. Hän arvuuttelee mahtavatko häntä etsimään lähteneet koskaan löytää häntä. Hän tekee muutamia laskelmia kallionseinään, ja tulee siihen tulokseen, että häntä olisi etsittävä Teksasin kokoiselta alueelta. Tilanne näyttää toivottomalta.        

Neljä vuotta myöhemmin Chuck on sopeutunut elämäänsä. Hän alkaa ulkomuodoltaan näyttää jo todelliselta erämieheltä. Hän on luopunut pelastumisen toivosta ja elää päivän kerrallaan. Hän pitää kuitenkin kirjaa saarella viettämistä päivistään. Sitten hän päättää tehdä jotain todella epätoivoista. Hän rakentaa lautan. Hän aikoo lähteä merelle, kun nousuvesi ja tuuli ovat otolliset. Hän huolehtii lentopallosta kuin parhaasta ystävästään, ja ottaa senkin mukaan merelle. Tämä vaikuttaa lapselliselta mutta toisaalta ymmärrettävältä. Lähdön hetkellä hän viettänyt saarella 1500 päivää.

Kun lautta on valmis, hän lähtee uhkarohkealle matkalleen. Merenkäynti on kuitenkin arvaamatonta, ja hän ajelehtii päiväkausia ja satoja kilometrejä. Chuck on vähällä hukkua pelastaessaan Wilsonia merestä. Tämä on yksi elokuvan koskettavimmista kohtauksista. Chuck menettää parhaan ystävänsä. Kun lautta on jo hajoamassa kappaleiksi, jotain ihmeellistä tapahtuu – rahtilaiva kulkee ohitse.

Kelly saa odottamattoman puhelinsoiton ja järkyttyy, kun hänelle kerrotaan hänen miehensä olevan elossa. Chuck Noland palaa siistiytyneenä Memphisiin, jossa hänelle järjestetään juhlallinen vastaanotto. Chuckin paluu elävien kirjoihin järkyttää hänen läheisiään. Kelly on perustanut perheen ja hylännyt muiston kadonneesta aviomiehestään. Muodolliset hautajaisetkin oli pidetty. Chuck on nyt kuuluisa henkilö selviytymistarinansa ansiosta. Chuck yrittää sopeutua uuteen elämäänsä.

Chuck tulee vielä tapaamaan Kellyä hänen uuteen kotiinsa Nashvilleen. He ottavat toisensa vastaan ristiriitaisin tuntein. Sanoja on vaikea löytää. Keskustelu kääntyy menneisiin aikoihin. Kelly on luopunut urastaan professorina. Kelly kertoo, että syy lentokoneen putoamiseen ei koskaan selvinnyt. Chuck oli ajelehtinut 800 kilometriä ennen löytymistään. Chuck heittää hyvästit ja tapaaminen päättyy suudelmaan. Viimeisessä kohtauksessa Chuck on samaisessa tienristeyksessä, josta elokuva alkoi. Hän pohtii, minne suuntaisi seuraavaksi.  

Robert Zemeckiksen sadunomaiset ohjaustyöt ovat suosikkejani seikkailuelokuvien saralla. Kakki tuntevat Forrest Gumpin ja Paluu tulevaisuuteen trilogian. Zemeckiksen elokuvat ovat elämänmakuisia kertomuksia rakkaudesta ja sen menettämisestä. Näissä fantasiaelokuvissa on mukana epätodellinen elementti, jotain enemmän kuin normaalissa elämässä.

Chuck Noland joutuu vastatusten luonnonvoimien kanssa ja hänen on opeteltava uusi tapa katsoa elämää ja ympäröivää luontoa. Päähenkilön nokkeluus pelastaa hänet nälkäkuolemalta. Hän käyttää kekseliäisyyttään tehdäkseen olonsa kodikkaaksi. Chuckin lannistumattomaan hahmoon on helppo samaistua eikä ole vaikeaa arvata mitä hänen mielessään liikkuu.  Katsoja miettii, mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa. Katsoja jakaa ilon, surun ja epätoivon sävyttämät hetket hänen kanssaan. Chuckin palvoma Wilson-lentopallo kertoo hänen kaipuustaan toisen ihmisen luo. Päähenkilön ulkonäössä tapahtuva muutos on selvin merkki ajan kulumisesta. Tom Hankisin eläytymiskyky hätkähdyttää. Sivistyksen pintakerroksen karistessa Chuck luottaa enemmän vaistoonsa. Hän kokee velvollisuudekseen pysyä hengissä. 

Pahiten Chuckia koettelee yksinäisyys. Muutaman kohtauksen ajan päähenkilö ei puhu mitään.  Sanoja ei toisaalta tarvita, sillä on jännittävää seurata hänen puuhastelujaan. Chuck muistaa entisen elämänsä vielä vuosien yksinolon jälkeen. Hänen ohjenuoranaan on rakkaus vaimoansa kohtaan. Seikkailun henki asustaa elokuvassa vahvana, kun tarinan sankari luovii tuuliajolla kohti tuntematonta ja lopulta turvallisesti takaisin kotiin.

Hanks näyttelee luontaisella varmuudella peräänantamatonta johtajahahmoa, jonka saarella vietetyt vuodet pehmentävät. 1500:n saarella vietetyn päivän jälkeen Chuck Noland on taas moitteettomasti pukeutuva huoliteltu herrasmies. Hän näyttää toipuneen täysin ennalleen, mikä on mielestäni pieni ihme. Saarella vietetyt vuodet ovat opettaneet Chuckille paljon. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole, sikäli kun siitä ei ole mitään jäljellä. Chuck on ollut poissa liian kauan, jotta hän pystyisi jatkamaan entistä elämäänsä. Aika on jättänyt jälkensä entiseen herrasmieheen. 

Lapsuuteni muistot autiosta saaresta ja sinne haaksirikkoutuneesta matkaajasta liittyvät Jules Vernen kirjoihin. 1800-luvulla Maapallon reuna-alueiden tutkiminen oli vielä kesken. Kartalla oli olemassa valkoisia läikkiä, jonne valkoinen mies ei vielä ollut astunut jalallaan. Silloin oli todella mahdollista kadota sivistyneestä maailmasta. Vernen kirjoissa viehättää juuri tuo tuntemattoman tutkiminen. Nykyaikana tuntuukin olevan todellinen yhteensattuma, että Chuckin pelastautuu autiolle saarelle. Zemeckis puhaltaa henkeä tuohon vanhaan tarinaan. Hengissä selviytyminen lentokoneturmasta keskellä valtamerta tuntuu hyvin epätodennäköiseltä. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu ja ehkä tämän voi antaa elokuvalle anteeksi.  

Elokuvan taustalla on kuitenkin luultavasti Vernen kirjoja tunnetumpi tarina Robinson Crusoesta. Samaisesta tarinasta on tehty uusia versioita ja jäljitelmiä, joista jotkin ovat nousseet klassikon asemaan. Cast Away on aikuisten satu, joka yhdistelee monia seikkailukertomuksen piirteitä, tuntemattoman tutkimista, yllättäviä juonenkäänteitä ja arvaamattoman loppuratkaisun. Kuten Vernen kirjoja lukiessa tämän elokuvan katsoja uskoo koko ajan, että päähenkilö lopulta pelastuu. Tämä saa katsojan palaamaan elokuvan pariin toisenkin kerran.  

Cast Away:n soundtrackillä kuullaan säästeliäästi hienoa lumoavaa melodiallista musiikkia, joka vastaa suurelta osin elokuvan tunnelmasta. Välillä ääniraita vaimenee kokonaan, kun korostetaan Chuckin yksinäisyyttä, saaren autiutta ja epätoivoista tilannetta. Tällaiseen tilanteeseen olisi varmasti vaikeaa säveltää musiikkia. Ohjaaja Polanski tehnyt oikean ratkaisun, kun antaa päähenkilön puuhastelujen kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tarinan ratkaisukohdissa soitetaan hienoa ja koskettavaa romanttista musiikkia, joka herättää katsojan myötätunnon. 

Elokuva olisi voinut päättyä tuohon kuvaan, jossa Chuck palaa kotiin, mutta jotakin jäi sittenkin keskeneräiseksi. Chuckin ja Kellyn on tavattava vielä kerran. Elokuvan mieleenpainuvin hetki on Kellyn ja Chuckin hyvästijättö vesisateessa. Katsojalle tulee sellainen fiilis, että oliko tämä tässä? Elokuva päättyy onnettomasti, kun Chuck joutuu toiseen kertaan luopumaan rakkaastaan. Chuck on menettänyt vaimonsa toiselle.  Mutta toisaalta hänellä on edessään uusi tie. Hän on saanut uuden mahdollisuuden, ja on aika jatkaa eteenpäin.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Cast Away
  • Ohjaaja: Robert Zemeckis
  • Käsikirjoitus: William Broyles
  • Julkaisuvuosi: 2000
  • Genre: draama. seikkailu
  • Palkinnot: 1 Golden Globe
  • Näyttelijät: Tom Hanks, Helen Hunt,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *