Valikko Sulje

Mestari

 

Mestari on Paul Thomas Andersonin parhaita ohjaustöitä There Will Be Bloodin rinnalla. Elokuva on psykologinen jännäri, joka perustuu Andersonin monisyiseen käsikirjoitukseen. Elokuvaa tähdittävät Joaquin Phoenix, Amy Adams sekä Philip Seymour Hoffman, joka kuoli muutama vuosi kuvausten jälkeen. Kukin heistä ansaitsi Oscar-ehdokkuuden roolistaan. Vuonna 2016 tunnetut kriitikot äänestivät Mestarin vuosituhannen 24. parhaaksi elokuvaksi. 

Alkukohtauksessa kamera seuraa aaltoja, jotka laiva kulkiessaan jättää jälkeensä. Merijalkaväen sotilas Freddie Quell (Joaquin Phoenix) on paluumatkalla sodasta, joka on päättynyt Liittoutuneiden voittoon. Seuraavassa hetkessä ollaan jollain trooppisella saarella, missä Freddie viettää vapaa-aikaansa rannalla yhdessä muiden sotilaiden kanssa. Myös Freddien sotapalvelus on päättymässä ja hänen jalkansa ovat pitkästä aikaa turvallisesti maankamaralla.

Sotilaita ohjataan uuden elämän alkuun, mutta ennen sitä Freddie joutuu psykologiseen testiin, jolla kartoitetaan sotilaiden mielenterveyttä. Psykologi näyttää Freddielle piirroksia, jotka kaikki liittyvät hänen mielestään seksiin tai sukupuolielimiin. Freddie joutuu viettämään jonkin aikaa mielisairaalassa ennen kuin hänet päästetään kotiin.

Freddie palaa työhönsä muotiliikkeen valokuvaajana. Hän kokee lyhyen, mutta kiihkeän romanssin kauniin ja etäiseksi jäävän naisen kanssa. Hänen valokuvaajan uransa päättyy välikohtaukseen hankalan asiakkaan kanssa. Freddie saa töitä maatilalta sadonkorjaajana, ja hän tuntee hetken aikaa kuuluvansa yhteisöön. Freddien tie vie kuitenkin kadulle ja satamaan, jossa Alethia-laiva odottaa lähtöä merelle. Freddie hyppää laivan kyytiin, juuri lähdön hetkellä.

Seuraavan kerran Freddie herää kajuutasta, eikä muista mitään edellisestä illasta. Alethian kapteeni Dodd Lancaster (Philip Seymour Hoffman) tarjoaa Freddielle töitä laivasta. Todd esittäytyy monialaiseksi mieheksi mutta eritoten hänet tunnetaan Aatteen kehittäjänä. Laivan matkustajat ovat värikästä joukkoa ja muodostavat pienen uskonnollisen yhteisön. Freddie tutustuu Doddin vaimoon Peggyyn (Amy Adams), joka on miehensä aatteen kannattaja. Selviää, että seurue on pakomatkalla merellä, jotta Dodd saisi tehdä työnsä rauhassa ahneilta ja pelokkailta ihmisiltä.

Dodd on huomannut Freddien alkoholiongelman ja ottaa sotamiehen käsittelyynsä. Hän esittää Freddielle nopean sarjan erittäin henkilökohtaisia kysymyksiä, joihin Freddie vastaa parhaan kykynsä mukaan. Nämä ovat kaikki osa terapiaa, jossa on tarkoitus päästä eroon negatiivisista tunteista. Jostain syystä Freddie näyttää pitävän Mestarin seurasta ja haluaa kertoa enemmän itsestään.

Freddie vaipuu hypnoosiin ja takaumat vievät hänet valoisaan aikaan ennen sotaa, jolloin hänellä oli suhde 16-vuotiaaseen Dorikseen. Rakkaus päättyy kuitenkin siihen, kun Freddie lähtee merille. Pintaan tulevat nuoruuden muistot saavat Freddien lopulta hermostumaan. Herättyään hypnoosista Freddie tuntee olonsa paljon paremmaksi.

Laiva saapuu New Yorkiin, missä Freddie osallistuu keskiluokkaista varakkaampiin juhliin. Dodd esittelee taitojaan hypnotisoimalla erään juhlavieraan. Hypnoosi perustuu Doddin mukaan siihen, että muistot väljähtyvät joka kerta kun ne palautetaan mieleen. Taustalla oleva mies, John More, kuitenkin esittää epäilyksensä. Tällainen aikamatkailu on hänen mielestään petosta. Miehen loukkaava esiintyminen saa Doddin lopulta menettämään malttinsa. Dodd osaa kyllä vastata syytöksiin mutta tämän miehen kaltaisille hänellä ei tarjota mitään.

Freddie ja Doddin poika Clark (Rami Malek) tunkeutuvat illalla John Moren hotellihuoneeseen ja pahoinpitelevät hänet perusteellisesti. Aamulla Dodd tiedustelee, mitä hänen pikku soturinsa on tehnyt. Tämä ei ole oikea tapa toimia Dodd valistaa suojattiaan. Freddie oli toiminut kuin eläin, vaistojensa varassa. Dodd tekee selväksi, että tällaisesta käytöksestä halutaan eroon.

Freddie muuttaa asumaan Lancastereiden luokse Philadelphiaan. Siellä Aatteen mukaiset luennot jatkuvat ja Freddie seuraa niitä tarkkaavaisesti. Lancastereiden talossa järjestetään juhlia, joiden keskipisteenä on Dodd itse. Nämä juhlat muuttuvat usein nudistien karkeloiksi. Myös Peggy haluaa auttaa Freddietä tämän alkoholiongelman kanssa.

Philadelphian poliisi tulee hakemaan Doddia, josta on annettu etsintäkuulutus. Kysymys on Doddin Mildred Drummondin säätiöltä laittomasti nostamista varoista. Dodd viedään vankilaan vastalauseista huolimatta ja kun Freddie asettuu puolustamaan Doddia, hänet viedään myös. Putkassa he ovat sellitovereita ja käsirautoihin kahlittu Freddie menettää malttinsa. He käyvät merkitsevän keskustelun, jossa Freddie ensimmäisen kerran epäilee Doddin Aatetta. Tapauksen johdosta Doddia syytetään oikeudessa, mutta sitten hänet vapautetaan.

Freddien tervehtyminen jatkuu yhteisillä terapiatunneilla ja keskittymisharjoituksilla, joissa seulotaan hänen tunteitaan. Peggy keskustelee henkilökohtaisesti Freddien kanssa hänen seksuaalisuudestaan.  Muistot vievät Freddien taistelulaivan kannelle, trooppiselle saarelle ja Doriksen luokse.

Aatteen kannattajat kokoontuvat Arizonan Phoenixissa toukokuussa 1950 ja kokoontuminen on samalla Doddin uuden kirjan julkistamistilaisuus. Dodd ja Freddie matkaavat Arizonan autiomaahan ja kaivavat esiin arkun, jossa Doddin kirja on ollut odottamassa parempaa aikaa. Freddie jakaa kadulla lehtisiä, joiden tarkoitus on tuoda liikkeelle uusia kannattajia. Freddiestä on tullut liikkeen etummaisin kannattaja, eikä hän kaihda voimakeinoja sitä puolustaessaan. Dodd esittelee kirjansa Halkaistu sapeli, joka tarjoaa vastauksia ihmiskuntaa vaivaaviin kysymyksiin.

Dodd vie Freddien autiomaahan, jossa mieli on todella tarkoitus päästää valloilleen ajamalla moottoripyörällä täyttä vauhtia. Freddien on edennyt pitkälle terapiassaan, eikä sitä ole enää tarkoitus jatkaa. Freddie palaa vielä kerran tapaamaan Dorista, mutta hänelle selviää, että Doris on muuttanut pois toisen miehen mukana. Freddie keskustelee Doriksen äidin kanssa ja kertoo olevansa iloinen, jos Doris on onnellinen.

Dodd kutsuu Freddien Englantiin, jonne on perustettu hänen oppiensa mukainen koulu. Freddie suostuu tähän ja matkustaa valtameren toiselle puolelle. Mestarin hulppeassa työhuoneessa he juttelevat hetken pöydän yli. Paikalla on myös Peggy joka tiedustelee, onko Freddie päässyt alkoholiongelmastaan. Peggy haluaa tietää, mitä Freddie haluaa elämältään. Freddie ei jää liikkeeseen ja Dodd sanoo, ettei enää koskaan halua nähdä häntä. Doddin ja Freddien tiet eroavat.

Elokuva kertoo erään yksinäisen sielun paluusta kotiin pitkän etsintäretken jälkeen. Freddie Quell löytää rauhan ja turvapaikan Dodd Lancasterin perustaman liikkeen epävirallisena jäsenenä. Mutta minne ihminen on matkalla, ja voiko yhden elämän aikana päästä perille? Mestarin palveluksessa vietetyt vuodet antavat suunnan Freddien elämälle.

Alkukohtauksessa tapaamme Freddien rantautuneena pitkän merimatkan jälkeen. Joku voi nähdä tässä vertauskuvan, sillä ranta on määränpää, jota laivaston sotilaat ovat odottaneet kaiken aikaa. Pitkät sotavuodet ovat jättäneet jäljen ihmiseen. Freddie on kumaraselkäinen, ulkonäöltään ja käytökseltään ruokkoamaton sotilas, joka näyttää ikäistään vanhemmalta. Sodan kauhuilla on vaikutus paitsi mielenterveyteen niin myös fyysiseen olemukseen. Tarina tietää kertoa, että Joaquin Phoenix laihdutti huomattavasti tätä rooliaan varten.

Tulevaisuus näyttää valoisalta, mutta se ei näy Freddien kasvoilta. Kun Freddie joutuu psykologiseen testiin, hän ei ensin näytä ottavan sitä tosissaan. Hän ei myönnä olevansa millään lailla sairas tai tarvitsevansa apua. Freddien vastaukset heijastelevat hänen perverssejä kuvitelmiaan, joita sotavuodet ovat vahvistaneet. Freddie ei päästä ventovierasta ihmistä kovin lähelle, vaikka hän olisikin lääkäri tai psykiatri tai mitä tahansa. Psykologi ei löydä Freddiestä mitään poikkeavaa, lukuun ottamatta päänsärkyä ja satunnaisia itkukohtauksia. 

Paljoakaan Freddien elämästä ei näytä olevan jäljellä, sotapalvelus on palauttanut hänet maanpinnalle ja karsinut pois toiveet ja unelmat. Oman tiensä kulkijalla tuntuu olevan vaikeuksia sopeutua sodanjälkeiseen yhteiskuntaan.

Freddien luonne on monitahoinen, ja Phoenix tulkitsee hahmoa mestarillisesti. Freddie on jollain tavalla yhä lapsenmielinen, mutta armeijan kurin karaisema. Phoenix sanoo ilmeillään ja eleillään melkein yhtä paljon kuin sanoillaan. Vastaavanlaisen ihmismieltä luotaavan suorituksen hän teki myöhemmin Jokerissa. Freddie on kuitenkin mielestäni hänen bravuurinsa.

Elokuvan soundtrackilla kuullaan paljon riitasointuista musiikkia, jossa yhdistyvät piano, viulu ja lyömäsoittimet. Musiikki on yhtä sekavaa kuin Freddien mieli tai Mestarin liikkeen järjestämät kohtaamiset. Joissain kohdin kuullaan tutunkuuloista naisääntä, joka esittää 50-luvun musiikkia. Tämä tuo elokuvaan nostalgisen säväyksen tiukkana vastakohtana muuten niin epäjärjestelmälliselle musiikille.

Jo ensikohtaamisessa Mestarin harjaantunut silmä näkee Freddien ulkokuoren lävitse. Mestarilla on vastaus Freddien huonovointisuuteen. Mutta onko Mestari kaikkea sitä, mitä väittää olevansa, vai kotikutoinen huijari ja puoskari. Tätä katsoja joutuu miettimään. Mutta mitä pidemmälle elokuvaa katsoo, sitä enemmän Mestarin terapiassa tuntuu olevan järkeä. Minulle ainakin heräsi ajatus, että tuollainen voisi oikeasti toimia. Freddie tuntuu olevan heti jyvällä siitä, mikä on Mestarin menetelmän tarkoitus, ja hän heittäytyy sanaleikkiin antaumuksella.  

Mestarin metodi on epätavallinen, mutta siinä tuntuu olevan perää.  Mestari on puhetaitoinen ja hänellä vaikuttaa olevan kyky saada ihmiset nauramaan ja järkyttymään. Menetelmä on jonkinlaista hypnoosia. Sen avulla ihminen saadaan muistamaan ja tekemään asioita, jotka ovat haudattuna ihmismielessä tai alitajunnassa.

Amy Adamsin Peggyssä on omanarvontuntoa ja naisellista mielenrauhaa, ja hän antaa tämän näkyä myös ulospäin. Amy Adams on topakka ja varmasanainen näyttelijä, kun taas Phoenix on häilyväinen luonne, joka tuntuu miettivän tarkasti sanansa ennen puhettaan. Peggy ja hänen miehensä tuntuvat muodostavan todellisen voimaparin. Kumpikin uskoo asiaansa järkähtämättömästi. Rami Malek on pienessä roolissaan pidättyväinen ja hieman mitäänsanomaton. Malekille ei ole kirjoitettu paljoakaan vuorosanoja. Hän on tämän roolin jälkeen kasvanut valtavasti näyttelijänä, verrattaessa esimerkiksi pääosaan Bohemian Rhapsodyssa.

Freddien äkkipikaisuus vie hänet törmäyskurssille muiden ihmisten kanssa ja johtaa toisinaan hieman koomisiin tilanteisiin. Freddien kasvoilta voi lukea monenlaisia tunteita onnesta surumielisyyteen ja vihanpurkauksiin. Kun Missään vaiheessa ei tule ilmi onko Freddie todella tappanut ihmisiä sodassa. Onko hän tehnyt jotain niin julmaa, jonka seurauksia ihminen kantaa mukanaan loppuelämänsä?

Aatteen esikuvana voi pitää Yhdysvalloissa 1950-luvulla perustettua Scientologia-liikettä. Minusta tuntuu, että tällaisia liikkeitä on maailmalla vaikka kuinka paljon, joskin ehkä nykyaikana ne ovat hiipuneet. Scientologeilla on erittäin laajat tieteellistä analyysia lähestyvät perusteet uskomuksilleen. Scientologia erottaa sielun ja ruumiin. Scientologia on saanut vaikutteita hindulaisuudesta, johon kuuluu sielunvaellus. Tämä on tärkeä osa myös Mestarin maailmankatsomusta. Dodd uskoo, että ihminen pystyy vapautumaan psykooseista ja neurooseista terapian avulla. Aivan kuten L. Ron Hubbardin Scientologialla, myös Doddin aatteella on omat kannattajansa ja vihamiehensä.

Dodd Lancasterin aatteen on viime kädessä tarkoitus hävittää sodat, nälänhädät, sorto ja muuta ihmiskunnan lastentaudit. Se kyseenalaistaa suorasukaisesti tieteellisen maailmankuvan. Filosofian keskeinen sanoma on se, että menneisyys ja eletty elämä ovat koko ajan läsnä nykyhetkessä. Koulusivistyksen saaneelta voi tuntua, että Doddin opit ovat järjettömiä mutta tätä elokuvaa ei kannata tuomita liian aikaisin.  

Tarinan ytimessä on Mestari itse, jota Hoffman näyttelee mieleenpainuvasti. Joidenkin kriitikoiden mielestä tässä elokuvassa on ennen kaikkea kyse Mestarin ja Freddien välisestä rakkaustarinasta. Heidän kohtaamisensa ovat todellakin hyvin intiimejä, ja Mestari on aidosti kiinnostunut Freddien hyvinvoinnista. Katsojakin ymmärtää, että heidän välillään on enemmänkin kuin oppilaan ja opettajan välinen kiintymys tai yhteisymmärrys. Ehkä taustalla on myös Mestarin halu pelastaa Freddie yksinäisen miehen kohtalolta.

Vaikutteita elokuvan ohjaaja Paul Thomas Anderson kertoo saaneensa omasta draamaelokuvastaan There Will Be Blood. Sen keskiössä on uuden ajan kynnyksellä perustettu kristitty yhteisö, jonka karismaattinen johtaja pitää pikkukaupungin ihmisten sieluja vallassaan. Daniel Pleinview on vastahakoinen öljypohatta, josta kyseinen saarnaaja ajaa sisäisen demonin pois. Elokuva kertoo, kuinka materialistisen katsomuksen omaavan miehen elämä muuttuu, kun hän tunnustaa syntinsä Jumalalle.

Elokuvan lopussa Freddien on tehtävänä valita, jatkaako elämää Mestaria palvellen. Freddie kuitenkin arvostaa enemmän vapauttaan ja lähtee kulkemaan omaa tietään. Voi olla myös totta, että Peggy osuu oikeaan, kun hän sanoo, ettei Freddie edes halua tervehtyä. Näin ollen häntä ei ole edes mahdollista auttaa. Elokuva ei kerro pääsikö Freddie eroon alkoholiongelmastaan tai traumoistaan, sen katsoja saa tulkita itse.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: The Master
  • Ohjaaja: Paul Thomas Anderson
  • Käsikirjoitus: Paul Thomas Anderson
  • Julkaisuvuosi: 2012
  • Genre: draama
  • Palkinnot: —
  • Näyttelijät: Amy Adams, Philip Seymour Hoffman, Joaquin Phoenix, Rami Malek

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *