Valikko Sulje

Minari

Minari on pienimuotoinen perhekuvaus, joka vaatimattomasta budjetistaan huolimatta menestyi verrattaen hyvin lippuluukuilla. Käsikirjoitus on kokonaisuudessaan ohjaaja Lee Isaac Chungin käsialaa, ja se lainaa paljon hänen omista elämänkokemuksistaan. Minari oli ehdolla viiden oscar-palkinnon saajaksi, mm. parhaaksi elokuvaksi, minkä tittelin se kuitenkin hävisi Nomadlandille. Mianri kuvaa ajanjaksoa, jolloin korealaisia siirtolaisia tuli tulvimalla Yhdysvaltoihin etsimään parempaa tulevaisuutta. Se kuvaa nelihenkisen perheen taistelua toistuvia vastoinkäymisiä vastaan aina dramaattiseen loppuratkaisuun asti.

Korealainen Yin perhe on päättänyt jättää Kalifornian taakseen ja muuttaa Yhdysvaltojen keskilänteen paremman toimeentulon toivossa. Johdantokohtauksessa Jacob (Steven Yeun) ja Monica (Yeri Han) saapuvat muuttokuormansa kanssa Arkansasin maaseudulle. Heidän uusi kotinsa on pyörien rakennettu vaatimaton rakennus. Lapset David (Alan S. Kim) ja Anne (Noel Cho) ovat innoissaan, mutta Monica on epäluuloinen – hän oli odottanut jotain paljon parempaa. Uutta kotia ympäröi luonnontilainen metsä ja Jacob uskoo, että maa on hedelmällistä.

Davidin elämään kuuluvat jatkuvat terveystarkastukset, sillä hänellä on sydänvika. Jacob ja Monica saavat töitä Wilkinsonin kanankasvattamolta. Tämä on tuttua puuhaa Jacobille vaikkei erityisen haastavaa tai suuripalkkaista. Jacob kehottaa lapsiaan olemaan hyödyksi ja kantavan kortensa kekoon. Läheisestä pikkukaupungista löytyy koulu ja ostoskeskus, melkein kaikkea mitä voi toivoa.

Jacob uskoo, että hänen viiden eekkerin maatilkkunsa voisi ajan myötä kasvaa kymmenkertaiseksi. Jacob kutsuu paikalle kaivonkatsojan, joka näyttää pystyvän löytämään vettä taikavarpunsa avulla. Kaivonkatsoja pyytää kuitenkin liian suurta hintaa työstään, joten Jacob päättää etsiä veden itse. Jacob opettaa Davidille maatilkun hoitoa, vaikka tämä ei pystykään tekemään raskasta työtä. Monica valaa poikaansa uskoa siihen, että hän vielä joskus paranee.

Jacon tutustuu naapuriinsa Pauliin (Will Patton), joka on sotaveteraani, ja omistaa traktorin, jolla kyntö onnistuu helposti. Jacobin suunnitelmissa on kasvattaa korealaisia kasveja. Jacob ja Monica uskovat voivansa jonain päivänä jättämään kanankasvattamon ja ansaitsevansa maatilkkunsa tuotolla.

Kaikki muuttuu, kun Monican äiti muuttaa asumaan perheen luokse. Hän tuo mukanaan eksoottisia kasveja, joit Yin perhe ei ole ennen nähnyt. Jacob kylvää ensimmäiset siemenet Paulin avustuksella. David ei aluksi pidä isoäidistään, mutta oppii pian tuntemaan hänet. Eräänä päivänä Isoäiti vie lapset metsän siimekseen puron varrelle, jossa hän aikoo kasvattaa minaria.

Jacob vie perheensä jumalanpalvelukseen, jossa heidät esitellään muulle seurakunnalle. Saarnan jälkeen David ja Anne tutustuvat paikallisiin lapsiin, ja löytävät monta ystävää. Paluumatkalla he kohtaavat Paulin, joka kantaa ristiä. Tämän Paul kertoo olevansa osa hänen uskontoaan. Sadonkorjuun aikaan Jacob tekee hartiavoimin töitä keräten kasviksia talven varalle. Heitä kohtaa uusi vastoinkäyminen, kun vesi ehtyy kaivosta. Jacob varautuu siihen, että maa ei tuotakaan, ja sanoo olevansa valmis päästämään Monican ja lapset muuttamaan muualle.

Jacob myy maatilkkunsa antimia Texasin Dallasiin. Sitten tilaukset, loppuvat kun toinen osapuoli alkaa hankkia vihanneksensa Kaliforniasta. Monican ja Jacobin täytyy luottaa työhönsä kanankasvattamolla. Isoäidistä on tullut Davidille jokapäiväinen hoitaja. David saa toistuvasti heikkouskohtauksia, jotka herättävät vanhempien huomion. Metsässä joen varrella minari on kasvanut. Isoäiti ja David käyvät joskus katsomassa minarisatoa.

Vedentulo lakkaa, eikä perheellä ole enää varaa maksaa siitä, joten he joutuvat lainaamaan rahaa pankista. He elävät hetken aikaa läheiseltä purolta haetulla vedellä. Sitten isoäidin terveydentila alkaa pettää ja hän saa jonkinlaisen kohtauksen. Isoäiti ei toivu täydellisesti, ja odottamaton sairauskohtaus rampauttaa hänet.   Tämän takia he suunnittelevat jo palaavansa Kaliforniaan.

Perhe matkustaa Oklahoma Cityyn tapaamaan lääkäriä, joka tekisi Davidille terveystarkastuksen. Lääkärillä on ihmeellistä kerrottavaa: Davidin sydänvika on paranemaan päin, eikä leikkausta tarvita. Jacob löytää uuden asiakkaan Oklahomasta, ja tulevaisuus näyttää hetken toiveikkaalta. Illan hämärryttyä yksin kotiin jäänyt isoäiti sytyttää vahingossa varastorakennuksen tuleen. Kun perhe palaa on varasto jo ilmiliekeissä.

Yrityksistä huolimatta Jacob ei pysty pelastamaan vihanneksiaan, ja varasto palaa maan tasalle. Seuraavana päivänä perhe katsoo uutta kaivoa, joka olisi uuden alku perheelle, joka silti haluaa sinnitellä Arkansasissa. Jacob vie Davidin metsän siimekseen poimimaan minaria, jota he voisivat myydä kaupunkiin.

Elokuva kuvaa pientä muutaman kuukauden pituista ajanjaksoa Yin perheen elämästä. Minulle tuli yllätyksenä se, että Arkansas ei olekaan pelkää pölyistä ruohotasankoa, josta ravinteet ovat aikoja sitten ehtyneet. Jacob ja Monica odottavat saapuvansa paratiisiin, mistä onkin totta toinen puoli. Jacob joutuu kuitenkin tekemään hartiavoimin töitä elättääkseen perheensä. Chung maalaa kirkkain värisävyin ja pitää pimeyden loitolla. Oklahoma Cityn pilvenpiirtäjät muodostavat tiukan vastakohdan köyhälle maaseudulle.

Amerikkalainen unelma juontaa juurensa Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta 1700-luvun lopulta. Julistus lupaa kaikille yhtäläiset oikeudet onnen ja vaurauden tavoitteluun. Elintason kasvaessa on tämäkin käsite saanut uusia muotoja. Yhdysvaltain maine yritteliäisyyden luvattuna maana periytyy ajalta ennen Ensimmäistä maailmansotaa. Yin perhe muistuttaa noista varhaisista uudisraivaajista, jotka seikkailunhalu ajoi tutkimaan tuntematonta. Vielä 1980-luvulla siirtolaisten oli mahdollista aloittaa tyhjästä hankkimalla kappaleen omaa maata.

Millainen maa Etelä-Korea oli vielä 1980-luvulla, jolloin vuosittain 30000 korealaista elintasopakolaista muutti Yhdysvaltoihin? Elettiin kuitenkin aikaa ennen talousboomia, joka teki Etelä-Koreasta yhden maailman rikkaimmista maista. Populaarikulttuuri on romantisoinut amerikkalaisen unelman käsitteen. Kääntöpuoli oli kuitenkin karu ja unelma on ainakin osittain osoittautunut illuusioksi.

Minarissa tuttua kertomuksenaihiota lähestytään 6-vuotiaan Davidin näkökulmasta. Ohjaaja Chung tulkitsee lapsen mielenliikkeitä syvällisellä ja koskettavalla tavalla.  David osoittaa harvinaista kypsyyttä, suhtautumisessaan omaan sairauteensa. Lapsen perspektiivistä maailman on avoin seikkailu ja täynnä merkityksiä, jotka aikuinen varttuessaan usein kadottaa. Taustalla on Chungin omat lapsuudenkokemukset, jotka hän on siirtänyt mukaansatempaavan kertomuksen muotoon.

Lapsi tavoittaa usein intuitiivisesti sen, mitä aikuiset etsivät uskonnosta. Vaikka David tuntee sen mitä sairaus voi aiheuttaa, hän on liian pieni murehtimaan tulevaisuutta tai jäljellä olevan ajan määrää. Pelko ei ole läsnä Davidin elämässä samalla tavalla kuin aikuisilla. Hänen elämänsä on vielä kirjoittamaton kirja, valoisa ja toivontäyteinen.

Yin perheen tarina tuo mieleen erään toisen jännittävän ajankuvauksen, nimittäin John Steinbeckin Vihan hedelmät. Kirja kuvaa Toadien perheen matkaa Kaliforniaan paremman toimeentulon toivossa. Ohjaaja John Ford käänsi kirjan onnistuneesti elokuvan kielelle ja toi sen suuren yleisön tietoisuuteen. Steinbeckin yhteiskunnallisen vähempiosaisuuden teema on tässäkin elokuvassa tapetilla. Ohjaaja Chung seurailee Steinbeckin jalanjälkiä kuvatessaan amerikkalaisen unelman kääntöpuolta.

Usein pienen budjetin menestyselokuvat nojaavat yhteen vahvaan keskushahmoon, kuten kuluneen vuoden oscar-palkitut ”Isä” ja ”Nomadland” osoittivat. Usein näiden elokuvien käsikirjoitus pohjaa menestysromaaniin. Minari on kuitenkin ohjaajansa henkilökohtainen luomus, sillä sitä ovat inspiroineet ohjaajan omat elämänkokemukset.  Minarin näyttelijänsuorituksista erottuu perheen päättäväistä isähahmoa näyttelevä Jacob. Youn Yuh-jungilla on elokuvassa myötätuntoa herättävä osa isoäitinä, joka sairaskohtauksen takia menettää otettaan todellisuuteen. Isoäiti edustaa elämänkokemusta. Hän osaa suhtautua arkisiin asioihin leikkisästi, mikä vetoaakin perheen pienimpiin.

Katsoja kiinnittää ensimmäisenä huomion siihen, että elokuvassa puhutaan suurimmaksi osaksi vierasta kieltä eli koreaa. Tämä voisi periaatteessa karkottaa katsojia, jotka eivät ole tottuneet lukemaan selitetekstejä. Monica ja Jacob osaavat kuitenkin myös englantia minkä taidon he ovat opettaneet lapsilleen. He ovat tavallaan kaksikielisiä mukaan lukien David, joka ei ole edes koskaan nähnyt vanhempiensa kotimaata. Etelä-Korealainen puheenparsi on täynnä voimasanoja, ihmetystä ja mielikuviin perustuvaa.

Minarin soundtrackillä kuullaan musiikkia, jossa vaihtelevat duuri- ja mollisoinnut. Musiikkia säestää kosketinsoitin ja siinä toistuvat hilaisuuden ja rauhallisuuden sävyt. Musiikki kuvastaa luonnonläheisyyttä, mikä onkin elokuvan kantava teema. Kuvat koskemattomasta luonnosta yhdistyvät musiikkiin tavalla, jota voisi kutsua maagiseksi realismiksi. Akustinen kitara nousee esiin silloin tällöin. Ääniraidalle on valikoitunut paljon sellaista musiikkia, josta ei voi tunnistaa soittimen väriä. Paikka paikoin käytetäänkin elektronista musiikkia. Toisinaan Chung luottaa pelkästään luonnonääniin tunnelman luomisen apuvälineenä.

Minari on korealainen viljelykasvi, joka kasvaa hyvin Arkansasin maaperässä. Minarin voisi kuvitella kuvastavan uutta elämää Yin perhettä kohdanneen katastrofin jälkeen. Minari on monikäyttöinen kasvi ja sillä näyttäisi olevan samanlainen merkitys korealaisille, kuin riisillä kiinalaisille.

Jacobin perhe tutustuu Arkansasilaiseen elämäntapaan pääasiassa pienen kristillisen seurakunnan välityksellä. Yit ovat omaksuneet kristinuskon protestanttisen suuntauksen, josta puuttuu kaikki ylimääräinen rekvisiitta. Jumalanpalvelus on hyvin amerikkalainen, sillä pappikin pukeutuu yksinkertaisesti paitaan ja solmioon. Sopeutumista helpottaa se, että Yin perhe on tuonut mukanaan kristilliset tavat ja tottumukset, jolloin seurakunnalla on ainakin yhteinen kieli. Jacobin ja Monican perhe tuntuu omaksuneen monia puolia amerikkalaisuudesta, mutta he ovat myös onnistuneet säilyttämään korealaisen identiteettinsä.

David on vanhempiensa huomion keskipiste, sillä hänen sydänsairautensa tarvitsee jatkuvaa tarkkailua. Perhettä pitää koossa yhteinen huoli Davidin terveydestä. Vaikka kuoleman läheisyys varjostaa perheen elämää, Jacob ja Monica jaksavat uskoa lastensa tulevaisuuteen. Jacob haluaa antaa lapsilleen paremmat elämäneväät, kuin hän itse oli saanut.

Hengellisyys ja kunnioitus luontoa kohtaan on vahvasti läsnä kaikessa mihin Jacob ja Monica ryhtyvät. Jacobilla on silmää pitkäjänteiselle taloudenpidolle, ja hän uskoo, että sijoitus maahan maksaa itsensä lopulta takaisin. Jacob on tietoinen riskistä, jonka hän on ottanut johdattaessaan perheensä Arkansasin syrjäseudulle. Hän on valmis eroamaan perheestään, jos taloudellinen ahdinko ei helpota.

Elouvan murheellinen loppuratkaisu jää vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa. Kun Jacobilla on edessään tappion hyväksyminen ja mahdollisesti paluu Kaliforniaan katsoja tuntee saman surun ja menetyksen tunteen. Mutta Jacob ei anna tämän lannistaa itseään. Perhe haluaa aloittaa uudelleen ja nyt yhteishenki on entistäkin tiiviimpi.  

Minari luottaa pelkistetyn ilmaisun voimaan, eikä esittele monimutkaista juonikuviota. Tämä vetoaa varmasti sellaisiin katsojiin, joita elokuvassa viehättää enemmän kuvallinen kerronta.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Minari
  • Ohjaaja: Lee Isaac Chung
  • Käsikirjoitus: Lee Isaac Chung
  • Julkaisuvuosi: 2020
  • Genre: draama
  • Palkinnot: 1 Oscar (Academy Awards)
  • Näyttelijät: Steven Yeun, Yeri Han, Alan S. Kim, Noel Cho, Will Patton, Youn Yuh-jung 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *