Rob Reiner filmatisoi tämän elokuvan Aaron Sorkinsin kirjoittaman tarinan pohjalta vuonna 1992. Se on tiivistunnelmainen sotilaselämän kuvaus, jonka käyttövoimana on Mark Shaimanin musiikki. Elokuvassa näyttelevät tuolloiset Hollywoodin nousevat tähdet Tom Cruise Ja Demi Moore. Jack Nicholsonin näyttelee elokuvan antagonistia taidolla ja sai osuudestaan sivuosa oscarin ehdokkuuden.
Tarina alkaa Washington DC:stä kun komentajakapteeni Joanne Galloway (Demi Moore) saapuu Kommodorin luokse sotatuomarin toimistoon vastaanottamaan toimeksiantoa. Gallowayn on tarkoitus puolustaa korpraali Dawsonia ja sotamies Downeyta, joita epäillään sotilastoverinsa murhasta Kuuban kamaralla sijaitsevassa laivastotukikohdassa. Tapauksen taustalla on Guantanamo Baysta Kuuban puolelle ammutut (harha)laukaukset. Tapahtuman ainoaa silminnäkijää Santiagoa oli sittemmin hivutettu asian johdosta ja sitten tapettu väkivaltaisesti. Santiagoa oli epäilty vasikoinnista, sillä hän oli aikonut tilittää tapauksesta tutkijoille. Virallisessa selonteossa ei kuitenkaan sanottu tuliko käsky tähän ylemmältä upseerilta.
Gallowayn pyynnöstä nuorelle ja kokemattomalle Daniel Kaffeelle (Tom Cruise) tehdään samansuuntainen tarjous. Päähenkilömme tapaavat Gallowayn toimistossa, jossa Kaffee esiintyy hieman epäkunnioittavasti Gallowayta kohtaan. Myöhemmin he tapaavat pesäpallokentän laidalla, missä Galloway yrittää vakuuttaa Kaffeelle, että tapauksessa on jotain hämäräperäistä.
Tutkijatiimi lennätetään Guantanamo Bayhin puhuttamaan asianosasia ja tutustumaan murhapaikkaan. Takaumassa kuvaan tulee mukaan eversti Jessep (Jack Nicholson) ja hänen lähimmät alaisensa Kendrick ja Markinson. He puhuvat suorasanaisesti, miten Santiagoa tulisi rankaista sillä tekosyyllä, ettei tämä ollut sairautensa takia pysynyt muiden tahdissa harjoituksissa. Selviää, että sydänvaivainen William Santiago oli tarkoitus siirtää kevyempiin tehtäviin pois Guantanamosta.
Ensitapaamisella Kaffee ei saa Dawsonia (Wolfgang Bodison) ja Downeytä (James Marshall) tunnustamaan muuta kuin sen että kysymys oli hivutuksesta. Tässä vaiheessa syyttäjä Jack Ross (Kevin Bacon) astuu kuvaan mukaan. Rossin ja Kaffeen on tarjoitus kohdata toisensa oikeudessa. Ross sanoo, että hän haluaa sotamiehille ainakin 20 vuoden tuomion, mutta Kaffee haluaisi päästää heidät huomattavasti vähemmällä.
Kaffee tovereineen saapuu Kuuban kamaralle, missä heitä odottaa vielä laivamatka lahdelman yli itse tukikohtaan. Eversti Jessepin ja päähenkilöidemme tapaamisessa on sähköisyyttä, mutta myös arvonantoa korkeampaa upseeria kohtaan. Lounaalla saamme Jessepistä kuvan omanarvontuntoisesta miehestä, joka kuitenkin kieltää osallisuutensa murhaan vaikkakin tunnustaa, että hivutus on tärkeä osa koulutusta. Hurskaaksi mieheksi esittäytyvä Kendrick niin ikään sanoo hyväksyneensä Santiagon kohtalon.
Kun Kaffee ja Galloway palaavat Washingtoniin, tulee tieto, että everstiluutnantti Markinson oli poistunut tukikohdasta ja kadonnut. Korpraali Dawson lopulta myöntää, että käsky hivutukseen oli tullut Kendrickiltä. Tämä tarkoittaa sitä että sotamiehet voisivat päästä puolen vuoden tuomiolla, mitä heidän kunniansa ei kuitenkaan kestä. He aikovat maksaa teostaan täysimäärisesti, jopa elinkautisella. Näiden onnettomien kunnian vuoksi Kaffee on jo luopumaisillaan jutusta.
Mutta kun asianosaiset tapaavat Washingtonin oikeustalolla, Kaffee kävelee sisään oikeussalin ovesta. Dawsonia ja Downeyta syytetään murhasta, salahankkeesta ja sopimattomasta käytöksestä. Nyt Kaffee ja Galloway alkavat tosissaan etsiä todisteita, jotka puhuisivat sotamiesten puolesta.
Oikeuden istunto alkaa syyttäjän puheenvuorolla. Ross panee kaiken peliin, jotta sotamiehet saisivat ansaitsemansa tuomion. Tiedustelupalvelun asiamies kertoo saman tarinan rajan yli ammutuista laukauksista, joista Dawsonia ei kuitenkaan ollut tuomittu. Ross väittää, että sotamiesten tarve hivuttaa Santiagoa oli heidän omaa keksintöään.
Lääkäri vakuuttaa puheenvuorollaan, että kysymys oli myrkytyksestä ja kuolemaa edesauttoi Santiagon sydäntauti. Eräänä iltana Markinson ilmestyy Kaffeen auton takapenkille, ja väittää tietävänsä kaiken tapahtuneesta. Hän haluaa auttaa käräyttämällä Jessepin, joka oli hänen mielestään väärentänyt Santiagon siirtomääräyksen. Markinsonia ei kuitenkaan saada todistajanaitioon. Samaisena iltana Markinson pukeutuu täyteen univormuunsa ja ampuu luodin kalloonsa.
Kendrickin kuulustelu ei johda mihinkään, sillä hän tunnustaa ainoiksi auktoriteeteiksiin Raamatun ja Jessepin arvovallan. Markinsonin kuoltua Galloway päättää kutsua todistamaan itse eversti Jessepin ja käräyttää tämän siirtomääräyksen väärentämisestä. Ratkaisevana päivänä Kaffee härnää Jossepia sopivalla tavalla, minkä ansiosta hän lipsauttaa suustaan totuuden. Jessep oli itse antanut tuon määräyksen, joka oli johtanut Santiagon kuolemaan. Jessep tunnustaa ylpeyttä tuntien tekonsa ja puolustuspuheessaan Jessep esittää, että sotamiesten kouluttaminen hivuttamalla voi tosi paikan tullen pelastaa ihmishenkiä.
Dawson ja Downey eivät saa syytettä murhasta, mutta epäsopivan käytöksen takia heidät erotetaan armeijasta. Paha saa palkkansa ja Jessep viedään vartioituna ulos oikeussalista.
Elokuvan ohjaaja ei yritäkään peitellä ylitsevuotavaa patriotismia, josta kertovat univormut, upseerien käyttäytyminen, tervehdykset ja sanavalinnat ja aivan erityisesti Yhdysvaltain tähtilippu, jonka näemme elokuvassa useamman kerran. Kuvassa vilahtaa myös patsas, joka kuvaa pientä joukkoa sotilaita nostamassa Yhdysvaltain lippua Iwo Jiman kalliosaaren huipulle. Se on muistomerkki ajalta, jolloin rintamalinjojen takaa saattoi nousta uhrautuvaisia sankareita, todellisia kunnian miehiä.
Kunnian miehien tunnussävelmä on pahaa enteilevä ja draamaelokuvalle tunnusomainen. Trillerimäinen kosketinsoitin valtaa ääniraidan aina silloin kun ollaan käännekohdassa. You Ain’t Nothing But A Hound Dog tuo mukanaan hilpeän hyvänolon tunteen, vastapainoksi raskasmieliselle elokuvalle.
Johdantokohtaus vie katsojan toiseen maailmaan piikkilanka-aitojen sisäpuolelle. Auringon säteet lankeavat Guantanamon Bayn ylle hiljaisuuden vallitessa. Vartiomies seisoo hievahtamatta muurilla. Guantanamo Bay ei ole tässä elokuvassa todellinen paikka, vaan se on hienosti lavastettu muistuttamaan sitä parakkeineen ja kaukana häämöttävine sota-aluksineen
Tarinan liikkeelle panevassa kohtauksessa näemme nuo kaksi sotamiestä tunkeutuvan sotamies Santiagon huoneeseen ja murhaavan hänet. Tilanne on väkivaltainen ja pelottava hämärässä kuvattuna. Tapahtumalle on aikojen saatossa muotoutunut nimitys hivutus, jonka merkitys siis tunnetaan myös täällä kotimaassam-me. Jotkut saattavat uskoa hivutuksen jo tulleen kitketyksi armeijan käytöstavoista, mutta tämä elokuva tahtoo sanoa, että sitä edelleen tapahtuu.
Tämä on hyvä alku elokuvalle, vaikka ei ole kovin yleistä, että katsojalle paljastetaan näin pian mitä on tapahtunut. Tämän jälkeen tapahtumat etenevät hyvin nopeasti, jotta tarina saadaan mahdutettua kahteen tuntiin ja viiteentoista minuuttiin.
Aseidenkäsittelyharjoitus symbolisoi Yhdysvaltain sotilasmahtia ja kurinalaisuutta, jonka alla elettiin. Kun olemme saaneet näytteen sotamiesten teknisestä taituruudesta päästään itse elokuvaan. Washingtonissa on syksy, siitä kertovat pudonneet vaahteranlehdet, mutta aurinko värjää maiseman kirkkain värisävyin. Ohjaaja käyttää taidokkaasti luonnonvaloa ja siihen liittyvää sinistä värisävyä erottelemaan tunnelmaltaan erilaiset kohtaukset toisistaan.
Ensimmäisessä kohtauksessa tapaamme ehkä hieman yllättäen Demi Mooren esittämän Joanna Gallowayn, jota sotilaan univormu pukee oikein hyvin. Sotatuomarin toimisto on kunnioitusta herättävä betonikolossi, joka hallitsee kaupunkikuvaa. Tom Cruisen Kaffee esiiintyy sotilasarvonsa ja koulutuksensa mukaisella arvokkuudella, eikä hän ole antanut sen muuttua ylimielisyydeksi. Kaffee on tottunut pikkujuttuihin ja paperityöhön, ja hän pääsee vihdoinkin toteuttamaan itseään kentälle. Kaffeen ja Gallowayn kohtaamisessa on värinää, mikä johtuu varmasti siitä, että Galloway on heistä korkea-arvoisempi upseeri.
Elokuvan hahmokavalkadissa on mukana katalia persoonallisuuksia ja rikollisia mieliä, mutta myös oikeudenmukaisuutta ja taistelua oikean asian puolesta. Kaffee pitää tiukasti kiinni rehellisyyden ohjenuorastaan ja edellyttää tätä myös ympäristöltään. Sotilaan kunnia kumpuaa samasta lähteestä kuin sellaiset arvot kuten vapaus ja oikeudenmukaisuus, jotka on kirjoitettu jo Yhdysvaltain perustuslakiin.
Avustaja Sam Weinbergiä näyttelevälle Kevin Pollakille on tähän elokuvaan kirjoitettu merkittävä rooli. Tom Cruise on elokuvassa toistakymmentä vuotta nuorempi kuin niissä elokuvissa, joissa olen tottunut hänet näkemään, mutta hän tuntuu ikäistään itsevarmemmalta. Mutta onko Cruise parhaimmillaan toimintaelokuvien tähti? Esimerkiksi Mission Impossible -leffoissa näyttelee taitavasti oikeudenmukaista agenttia, ja jopa hoitaa itse stunttikohtaukset. Sijoittaisin kuitenkin tämän leffan aivan Cruisen ansioluettelon kärkipäähän.
Sotamies Downey tuntuu olevan syytetyistä se, jonka ei uskoisi kestävän syytöksiä loppuun asti. Hän on vielä teini-ikäinen poika, joka seurailee kaikissa toimissaan ystäväänsä Dawsonia. Kun heille tarjotaan tunnustusta vastaan paljon lyhyempää tuomiota, Dawson kertoo sen olevan vastoin kunniaansa ja kieltäytyy siitä. Aluksi Galloway tuntuu olevan heistä se, joka on heistä kaikista eniten heidän puolellaan. Avustaja Weinberg taas pitää heitä yhtä lailla syyllisenä, tekoon vaikka he olisivatkin vain totelleet käskyjä.
Jo varhaisessa vaiheessa kuvaan tulee mukaan Jack Nicholsonin eversti Jessep, joka kuvataan vanhakantaisena sotaveteraanina, jonka nousujohteinen ura on viemässä häntä vallan huipulle. Nicholsonin persoonallisuus täyttää huoneen ja hänen olemuksensa säteilee vuosien varrella kerättyä vihamielisyyttä. Hän käyttää valtaansa suvereenisti ja pelottavalla itsevarmuudella. Matthew Markinson on Jessepin alaisista se, jota ohjaavat kunnialliset periaatteet. Hänelle kohtalokkaaksi käy se, että hän yhtä pykälää ala-arvoisempi kuin Jessep.
Katsojalle kuvataan millaisen fyysisen voimanponnistuksen sotilaat joutuvat käymään läpi, ja minkälainen häpeä kohtaa sitä, joka joutuu jättämään koulutuksen kesken.
Jessep osaa kiusata vastustajiaan henkilökohtaisilla kysymyksillä, eikä hievahdakaan, kun häntä kohtaan esitetään syytöksiä. Hänen suustaan kuulemme myös häpeämättä muutaman perverssin kommentin, jotka saattaisivat loukata vastakkaista sukupuolta. Hän sanoo hivutuksen olevan osa koulutusta ja kurinpitokeinona täysin hyväksyttävää. Hän luottaa itseensä ylempiarvoisena upseerina, ja sotilaalliseen koskemattomuuteensa, ja pakottaa Kaffeenkin kunnioittamaan itseään tervehdyksellä.
Varsinainen oikeudenistunto onkin sitten amerikkalaista peruskauraa. Kaikenlaisia muodollisuuksia noudatellaan, kun todistajia kuullaan sekä puolesta että vastaan. Useimmiten murhamysteereissä katsoja saa odottaa lopputulemaa oikeudenkäynnin loppuun asti. Tässä elokuvassa varsinainen syyllinen on jo tiedossa ja kysymys on siitä, saadaanko tämä tunnustamaan tekonsa.
Elokuvan kuuluisin repliikki kuullaan eversti Jessepin suusta. Sanat ”You Can’t Handle The Truth” saattavat merkitä sitä että paljon pahaa tapahtuu kulisseissa – sellaista mistä vain harvat tietävät. Kaffee pelaa vaarallista peliä tietäen, ettei hänellä ole tarpeeksi todisteita, jotta ne johtaisivat Jessepin tuomioon. Kaffeeta ajaa uskollisuus oikeusjärjestelmään ja siihen, että totuus tulee kuitenkin jossain vaiheessa ilmi.
Jessepin kohtaloksi koituu, se että hän viimeiseen asti uskoo hänellä olleen oikeus tekoon, josta häntä syytetään. Kun Kaffee harkitusti loukkaa hänen itserakkauttaan tämä viimein paljastaa korttinsa ja tunnustaa. Voi olla, että Jessep on jossain määrin oikeassa. Todellisen sotatilanteen kokeneena hän tietää mitä merkitsee yhteen hiileen puhaltaminen. Kun kysymys on eloonjäämisestä voi ”hivuttaminen” olla tehokas keino varmistaa, että kaikki tekevät parhaansa.
Motiivia etsitään, koska hyvin usein se vie syyllisen luo. Tähän tarkoitukseen Galloway ja Kaffee turvautuvat perinteiseen kynään muistioon ja miellekarttaan. Tutkijapari seurailee näkyviä johtolankoja ja pääsee hyvin lähelle totuutta. Kun Markinson tekee itsemurhan he menettävät avainhenkilönsä todistajana. Epätoivon hetki on tiivis, mutta päähenkilöidemme luottamus toisiinsa pelastaa tilanteen
Kevin Bacon vakuuttaa määrätietoisen syyttäjän roolissaan ja tuntuu hallitsevan tätä kohtausta. Sekä Kaffee, että Ross taitavat sanankäänteet, joilla todistajan olo tehdään hankalaksi. Hetken aikaa nämä ystävykset ovat kuin vihollisia toisilleen, toisen yrittäessä pelastaa ja toisen tahrata syytettyjen kunnian.
Elokuvasta puuttuu rakkaustarina, vaikka se sisältääkin yhden tiiviin ravintolakohtauksen, jossa päähenkilömme kohtaavat. Gallowayn ja Kaffeen välillä saattaa olla rakkauden kipinää, mutta oikeusjuttu pakottaa heidät pitämään asiallisen linjan oikeudenkäynnin loppuun asti.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: A Few Good Men
- Ohjaaja: Rob Reiner
- Käsikirjoitus: Aaron Sorkin
- Julkaisuvuosi: 1992
- Genre: draama
- Palkinnot: —
- Näyttelijät: Tom Cruise, Demi Moore, Jack Nicholson, Kevin Bacon, Kevin Pollak, Kiefe Shutherland, James Marshall, Wolfgang Bodison