Indiana Jones -elokuvat olivat 1980-luvun suuria seikkailukertomuksia. Tarinan taustalla on samainen George Lucas, joka käsikirjoitti alkuperäisen Tähtien sota -trilogian. Indiana Jones -elokuvat ovat samalla Steven Spielbergin menestyksekkäimpiä ohjaustöitä. Elokuvan erikoistehosteet saivat Oscarin. Tehosteet eivät kuitenkaan olleet elokuvan itsetarkoitus, niin kuin monessa nykyelokuvassa; niitä käytetään säästeliäästi ja vain tukemaan tarinaa.
Indianan Jones (Harrison Ford) esitellään katsojalle kohtauksessa, jossa hän on täydessä toiminnassa keskellä viidakkoa etsimässä kadonnutta aarretta. Kun Jones on takaisin sivistyksen parissa; hän opettaa arkeologiaa yliopistossa. Kadonneen aarteen metsästäjät sijoittuu vuoteen 1936, eli aikaan hieman ennen toista maailmansotaa. Hitlerin johtamat kansallissosialistit ovat saaneet vihiä muinaisen Liiton Arkin olin-paikasta. Indiana Jones lähetetään matkalle tekemään tyhjiksi natsien toimet, ja mahdollisesti löytämään Arkki ensin.
Johtolanka toisensa jälkeen vie sankarimme ensin Nepaliin ja sitten Egyptiin, ja viimein Arkin kätköpaikalle. Kairon kujilla nähdään huima takaa-ajokohtaus markkinapaikkojen ja basaarien lomassa. Lopussa sankarimme jahtaa natsien johtamaa saattuetta ja matkustaa natsien sukellusveneellä Välimeren poikki. Indiana Jonesin nokkeluus pelastaa hänet monista mielikuvituksellisista tilanteista. Natsit vievät arkin pienelle Välimeren saarelle paljastaakseen sen salat. Loppuratkaisu nähdään, kun arkki avataan, ja sen sisältämät voimat pääsevät valloilleen.
Natsit ja varsinkin heidän johtajansa kuvataan pahuuden ruumiillistumina. Indianalle ja muulle tiedeyhteisölle he edustavat ahneuden, ja vallanhimon turmelemaa puolta ihmismielessä. Kadonneen aarteen metsästäjissä eletään synkintä aikaa maailmanhistoriassa. Tuolloin natsien valta ulottui jo Välimeren maihin, Afrikkaan ja Egyptiin asti
Indiana Jones edustaa uuden tyyppistä tiedemiestä. Hänen hahmonsa omistautuu tutkimukselle, ja tekee sen niin innostavasti, että tartuttaa elokuvan katsojaankin löytämisen ilon. Jonesia ajaa eteenpäin palava into ja rakkaus ihmiskunnan kulttuuriperintöä ja muinaisia esineitä kohtaan. Indiana on oikeamielisen sankarin perikuva, aidosti epäitsekäs ja nöyrä tiedemies.
Indiana Jones elokuvissa huumori sekoittuu kohtauksiin, joissa on väkivaltaa. Mielestäni joissain paikoissa huumorille ei ole tarvetta. Ensimmäisessä Indiana Jones elokuvassa on paljon komediallisia piirteitä. Se onnistuu kuitenkin paremmin seikkailukertomuksena, jossa on myös vakavia kohtauksia. Minulle tuli semmoinen tunne, että elokuvan hahmot yrittävät olla samanaikaisesti vakavia ja hauskoja. En tiedä, onko tämä ollut elokuvan ohjanneen Steven Spielpergin tarkoituskin. Harrison Ford on luonnostaan hauska ja huumorintajuinen, mutta perusilmeeltään vakava. Elokuvassa hän harvoin edes naurahtaa, mikä sopiikin paremmin tiedemiehen persoonaan. Hänen vastaparillaan Marion Ravenwoodilla on myös paljon hauskoja repliikkejä.
Indiana Jones leffat eivät oikein toimi ilman keventävää huumoria. Elokuvan viehätysvoima perustuu paljolti hauskoihin hahmoihin. Samanlaisia hahmoja näemme muissakin George Lucasin käsikirjoittamissa elokuvissa. Harrison Ford tekee hyvin samankaltaisen roolisuorituksen Tähtien sota -elokuvissa. Indiana Jones -elokuvien toimintakohtauksissa kuolee paljon ihmisiä, mikä on joistakin tietysti hauskaa, kun useimmiten nuo ihmiset ovat pahoja kansallissosialisteja. Väkivalta ja huumori vetoaa varmasti nuoriin katsojiin, mutta ei enää minuun, kun olen nuo leffat jo useamman kerran katsonut.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Raiders of the Lost Ark
- Ohjaaja: Steven Spielberg
- Käsikirjoitus: Lawrence Kasdan, George Lucas
- Julkaisuvuosi: 1981
- Genre: seikkailu
- Palkinnot: 4 Oscaria (Academy Awards), 1 BAFTA
- Näyttelijät: Harrison Ford, Karen Allen, Paul Freeman