Tartuin tähän elokuvaan, koska minulla oli etukäteen siitä positiivinen kuva. The Tree of Life sai kriitikoilta ylistävän vastaanoton. Suurimman tunnustuksen tämä poikkeuksellisen kunnianhimoinen kuvaelma sai Cannesin elokuvafestivaaleilla, ja voitti siellä pääpalkinnon – Kultaisen Palmun. Suuren yleisön vastaanotto oli ristiriitainen. Elokuvan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastasi Terrence Malick. Lippuluukuilla tämä pienen budjetin elokuva ei ollut mikään jättimenestys. Maailmanlaajuisesti The Tree of Life keräsi 55 miljoonan dollarin lipputuotot. Tämä taiteellisella otteella aihettaan lähestyvä perhekuvaus on vaikeasti avautuva, eikä vetoa toiminnallisempia elokuvia rakastaviin katsojiin.
Brad Pitt näyttelee varmalla otteella hivenen ahdasmielistä ja kovapintaista, mutta kuitenkin oikeudenmukaista isähahmoa. Ensimmäisissä kuvissa sain isästä jäykän ja tunteettoman ensivaikutelman. Luulisin, että tämä on ollut elokuvan tarkoituskin. Isä peittää suuren osan tunteistaan. Hänen maailmansa avautuu vasta elokuvan edetessä. Perheen pää pitää yllä lähes sotilaallista kuria, mihin perheen lapset ovat alistuneet. Isä ei siedä minkäänlaista uhmakkuutta. Kaikesta huolimatta isä on läheinen pojilleen ja ansainnut heidän kunnioituksensa. Isä opettaa lapsensa kunnioittamaan toisia ihmisiä ja pitämään puolensa ankarassa maailmassa. Isän opetuksien mukaisesti ihminen on oman onnensa seppä ja vastuussa omasta kohtalostaan. Isä haluaa myös asettaa rajat lapsilleen. Jossain vaiheessa isä tunnustaa pojalleen Jackille (Hunter McCracken), että hänen suurimmat saavutuksensa ovat hänen omat lapsensa. Rakastava ja hellä äiti (Jessica Chestain) ja ankara opettajaisä käyvät jatkuvaa taistelua lastensa sydämissä.
Suuri osa elokuvan pituudesta on omistettu taiteellisuudelle. Koko elokuvan kannatteleva teema on luonnonläheisyys ja siitä kumpuava ihmettely. Elokuva paneutuu elämän mysteeriin. Elokuvassa kuvataan Maan syntyhistoriaa. Tuliperäisestä Maa-planeetasta syntyivät suotuisat olosuhteet elämälle. Kuinka elämä syntyi ensin yksisoluisista eliöistä ja kehittyi monimutkaisiksi olennoiksi ja äärettömän monimuotoiseksi diversiteetiksi. Näemme kuvia meren pinnan alta, meduusoja, haikaloja ja rauskuja. Kaikki liikkuvat suurissa parvissa etsimässä ruokaa ja lisääntymiskumppania
Luonnonvoimia ja ihmeitä kuvataan huikaisevalla tavalla. Elokuvassa nähdään suoraan Hubble avaruusteleskoopin kuvaamia kaukaisia universumin kohteita. Katsoja on suuren tuntemattoman äärellä. Elokuva esittelee suuren mittakaavan kohteita, kuten galakseja ja tähtisumuja ja eksoplaneettoja. Nämä ovat tietenkin väritettyjä kuvia todellisuudesta. Seuraavassa hetkessä nähdään kuvaa Maan pinnalta, luonnonvoimien rakentamia ihmeitä, kuten aavikon dyynejä ja vesiputouksia, mutta myös mahtavia lehtipuita, joiden oksistojen läpi valo siivilöityy maanpinnalle. Näemme lintuparven, joka muuttaa hyvin järjestäytyneesti suuntaa. Visuaalisista ansioistaan elokuva onnistuu jäämään historiaan poikkeuksellisena elämänilon kuvauksena. Elokuva on suurilta osin yhden ihmisen ihmettelyä. Luonnon monimuotoisuuden ja kunnioituksen kautta ihmisen on mahdollisuus löytää tarkoitus elämälleen.
Jackin isä on musikaalinen ja johdattaa lapsensakin musiikin maailmaan. Musiikki on tärkeä elementti tässä elokuvassa. Perheen matkan varrella kuullaan paljon musiikkia ja kuorolaulantaa, mikä johdattaakin elokuvan luonnonläheiseen teemaan. Elokuvan aikana kuullaan ennenkokematon sikermä klassista orkesterimusiikkia, mm Brahmsia, Mahleria, Bachia, Góreckia and Holstia. Pojat saavat uskonnollisen kasvatuksen. Jack opetetaan kunnioittamaan Jumalaa, ja myös antamaan sen näkyä. Äiti ja isä vievät poikansa säännöllisesti kirkkoon kuulemaan jumalanpalvelusta. Pappi saarnaa usein pelastuksesta ja ihmisen vapautumisesta synneistään. Isän suhde Jumalaan jää epäselväksi, mutta sain sen käsityksen, että se on etäisempi kuin äidillä ja pojilla. Jackin kertojan ääni paljastaa kuitenkin myös epäilyksen, mitä yksikään uskovainen ei varmaan pysty karistamaan täysin yltään. Isästä saa kuitenkin sellaisen kuvan, että hän tuntee tarinan Jeesuksesta ja yrittää elää raamatun oppien mukaisesti.
Suurin osa elokuvan tapahtumista sijoittuu jonkin matkaa menneisyyteen, ehkä 60- tai 70-luvulle. Tapahtumaympäristönä on Jackin perheen kodikas lähiöasunto ja sen ympäristö. Voisi sanoa, että perheellä on kaikki onnen ainekset olemassa – he ovat omavaraisia ja hiljainen naapurusto tarjoaa paratiisinomaiset puitteet tarinalle. Vanhemman Jackin elämää kuvataan nykyhetkessä tai lähitulevaisuudessa. Kuvakulma vaihtuu hetkittäin suurkaupunkiin, pilvenpiirtäjien keskelle. Katsojalla menee hetken aikaa tajuta, että nyt kuvataan perheen vanhimman pojan Jackin tulevaisuutta. Jackistä on tullut menestyvät liikemies ja hän on onnellisesti naimisissa.
Elokuvan tapahtumia ei esitetä kronologisessa järjestyksessä. Tarina koostuu erillisistä kohtauksista tai episodeista, joiden yhteys toisiinsa jää paikoin hämäräksi. Juoni hyppii joskus hyvinkin ärsyttävästi aikakaudesta toiseen. Koko elokuvan ajan tasapainotellaan menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Pääosin seurataan poikien elämää, kun he ovat noin 10-12 vuotta vanhoja. Pojat viettävät aikaansa leikkien naapuruston lapsien kanssa. Perheen onnenhetkiä ei mikään näytä järkyttävän. Jossain vaiheessa perhettä kohtaa suuri tragedia. Perheen vanhin poika kuolee ilmeisesti tapaturmaisesti vain 19 vuotiaana. Vanhempien surun täyttämät hetket kuvataan riipaisevasti. Perheen talossa on nyt tyhjä tuoli, ja jäljelle jäävät muistot yhteisistä hetkistä. Äiti rukoilee poikansa puolesta ja tukeutuu vilpittömästi Jumalaan. Suru laantuu aikanaan, ja läheisen kuolemankin yli pääsee. Elämä jatkuu vaikkakin muuttaa koko ajan muotoaan. Alussa elokuvan päähenkilöistä ei yksikään erotu ylitse muiden, mutta elokuvan edetessä keskitytään yhä enemmän perheen vanhimpaan poikaan, ja hänen kertojanääntään kuullaan enemmän.
Elokuva on monimerkityksellinen jopa liiallisuuteen asti. Osa elokuvasta vilahtaa suoraan ohi ymmärryksen ainakin ensimmäisellä katselukerralla. Hahmot ovat monikerroksisia ja moniulotteisia, eikä avaudu kovin helposti. Elokuvalla on niin paljon sanottavaa, että katsoja häkeltyy. Elokuvan taiteelliset ansiot ovat kuitenkin kiistattomia. Poikkeuksellisen valoisa värimaailma yhdistyy herkkään ja mahtipontiseen musiikkiin. Elokuva on täynnä elämäniloa, mikä vetoaa varmasti katsojaan. Tarkoitus on ollut kertoa vanhemman pojan Jackin elämätarina, mutta siinä elokuva ei onnistu menemään kovin syvälle.
Elokuvan tapahtumia täydentää kertojan ääni, joka elokuvan alussa on perheen äidin. Suuri osa elokuvan filosofiasta kerrotaan kertojan pohdiskelun kautta. Kertoja yhdistää juonen pienet palaset ja antaa tapahtumille merkityksen. Äidin mietteiden mukaan ihminen voi valita kahdesta tiestä. Luonnon tie on itsekkään ihmisen tie, kun taas armon tie ei tavoittele omaa etuaan, kestää koettelemukset ja johtaa lopulta Jumalan luo. Mielestäni elokuvassa on pitkälti kyse siitä, kumpaa tietä haluaa kulkea. Myös elokuvan toisen kertojan Jackin on tehtävä valintoja, jotka vaikuttavat hänen loppu elämäänsä.
Vanhempi Jack (Sean Penn) osoittaa selvästi sanansa jollekin. Jack pohtii äidin hahmon merkitystä elämässään. Sielunsa silmin hän muistaa lapsuutensa ja sytyttää kynttilän kuolleen veljensä muistolle. Jack muistaa lapsuutensa leikit, iltasadut, seikkailun luonnossa ja rakkauden hetket. Jack hakee yhteyttä Jumalaan ja pohtii ajatustensa alkuperää. Jack pohtii: ”Puhuit äitini kautta taivaasta”, ”Milloin koskit sydäntäni ensimmäisen kerran”, ”Haluan tietää kuka olet”. Elokuvasta on ymmärtänyt jo aika paljon, kun oivaltaa, että nämä ovat rukouksen sanoja.
Elokuvaa lainaa toistuvasti Raamatun Jobin kirjaa, josta saattaa löytyä vastaus kärsimyksen ongelmaan. Elokuva alkaa Jobin sanoilla. Jumalanpalveluksessa pappi kertoo elämän vastoinkäymisistä viitaten Jobin kirjaan. Miksi kaikki kuolee? Miksi mikään ei ole pysyvää? Job oli lähellä Jumalaa, mutta siitä huolimatta häntä koettelivat vastoinkäymiset. Jobin voi sanoa olleen oikealla tiellä, sillä hän etsi sitä mikä on ikuista, ja hylkäsi maallisen mammonan. Ihminen voi kurottaa korkeuteen, mutta ei silti saa yhteyttä Jumalaan. Jumalan käsi ottaa ja antaa.
Isän ja poikien suhde vaikuttaa onnelliselta, mutta eripuran siemen on jo kylvetty. Hyvin kasvatetut pojatkin sortuvat vihaan ja epäluuloihin. Jack alkaa epäillä isänsä vilpittömyyttä. Hän alkaa kyseenalaistaa isänsä auktoriteetin. Riitaantuminen ruokapöydässä johtaa välikohtaukseen, jossa isä ottaa tilanteen haltuun kovakouraisesti. Poikaa alkaa kiinnostaa rikos – toisen ihmisen satuttaminen. Jack ei halua enää totella vanhempiaan. ”En voi tehdä mitä haluan!”, Jackin kertojanääni toteaa. Hän haluaisi kulkea omaa tietään ja kokee vanhempansa rajoitteena. Jack menee ajatuksissaan jopa niin pitkälle, että toivoo isänsä kuolemaa. Hän vetoaa Jumalaan päästämään isänsä päiviltä. Nämä vihamieleiset ajatuksetkin vaihtuvat nopeasti myötätuntoon eivätkä johda mihinkään.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: The Tree Of Life
- Ohjaaja: Terrence Malick
- Käsikirjoitus: Terrence Malick
- Julkaisuvuosi: 2011
- Genre: draama
- Palkinnot: Kultainen Palmu
- Näyttelijät: Brad Pitt, Sean Penn, Jessica Chastain, Hunter McCracken