Ridley Scottin Blade Runner on scifi-elokuvan klassikko ja jossain määrin kulttimaineen saanut raina. Harrison Ford tekee upean roolisuorituksen tulevaisuuden palkkionmetsästäjänä Rick Deckardina. Elokuvan erikoistehosteet ovat kestäneet hyvin aikaa. Lähes neljänkymmenen vuoden ikään ehtinyt tarina vetoaa edelleen kaikenikäisiin katsojiin. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Philip K. Dickin romaaniin Do Androids Dream of Electric Sheep, joka ilmestyi vuonna 1968. Blade Runner oli Elokuva akatemian Oscar-ehdokkaana erikoistehosteistaan. Katsoin elokuvasta The Final Cut -version, joka julkaistiin Suomessa vuonna 2007.
Alkuteksteissä taustoitetaan elokuvan tapahtumia. Eletään Los Angelesin lähitulevaisuutta eli 21. vuosisataa. Harrison Ford on Blade Runner, poliisi, joka on palkattu jahtaamaan ihmisenkaltaisia olentoja, joita kutsutaan replikanteiksi. Nexus 6 -sarjan replikantit ovat Tyrell-yhtiön luomuksia. Ne ovat älykkäitä ja fyysisesti hyvin voimakkaita ja vetävät vertoja ihmiselle. Näitä keinotekoisia ihmisiä käytetään orjatyövoimana siirtokunnissa Linnunradan toisilla planeetoilla. Replikanttien tehtävänä on osallistua tutkimusprojekteihin ja uusien eksoplaneettojen asuttamiseen. Katsoja saattaakin jo arvata, että elokuvan tapahtumat saavat alkunsa, kun pieni joukko replikantteja nousee kapinaan ja heistä tulee lainsuojattomia.
Itse elokuva alkaa huimilla kuvilla tulevaisuuden Los Angelesista. Sumuisessa kaupunkikuvassa liikkuu lentäviä ajoneuvoja. Kaupunkia jatkuu silmänkantamattomiin ja pimeässä loistavat vain pilvenpiirtäjien valot. Säätila näyttää olevan jatkuvassa muutoksen tilassa. Salamointi yhdistyy loputtomaan kaatosateeseen. Punertava taivaanranta ei ole auringonlaskun hehkua. Näyttää siltä, että kaupunki ei enää näe päivänvaloa ja kaupungin ihmiset elävät jatkuvassa hämärässä. Kaupungista nousee tulenpurkauksia. Metropoliksen kiihkeä ydin on kuvattu pienoismallien avulla.
Alkukohtauksessa ollaan hämyisessä kuulusteluhuoneessa. Leon Kowalski on osallistumassa testiin, jossa pyritään paljastamaan replikantit. Testi perustuu siihen, että silmän iiriksen liikkeistä pystyy päättelemään replikantin tunteista, tai pikemminkin tunteettomuudesta. Replikantit eivät nimittäin aidosti tunne, vaikka ne saattavatkin kehittää itselleen tunteen tapaisia. Testi kuitenkin paljastaa nämä jäljitelmät. Kowalski ja hänen kuulustelijansa asettuvat pöydän ääreen. Kowalski vaikuttaa ensisilmäyksellä hyvinkin tavalliselta ihmiseltä, mutta hän on silmin nähden hermostunut. Kuulustelija kysyy Kowalskillta henkilökohtaisia kysymyksiä, ja tämä vastaa aidontuntuisesti. Kowalski tosiaan on replikantti ja kun hän tajuaa paljastuneensa hän päättää toimia. Kowalski vetää aseensa esiin, ampuu kuulustelijansa ja pakenee.
Kaukaisten siirtokuntien elämästä kerrotaan kuulutuksissa. Värikkäät mainostaulut luovat suurkaupungin tuntua. Siirtokunnat ovat hyvän elämän tyyssijoja, maanpäällisiä paratiiseja. Katukuvassa erottaa erilaisten kulttuurien ihmisiä, itämaisia kasvonpiirteitä, eksoottisia ravintoloita ja neonvaloja. Blade Runner Rick Deckard esitellään katsojalle. Tapaamme hänet sateiselta kadulta lukemasta lehteä. Ensisilmäyksellä tunnistaa Harrison Fordin tavaramerkin, hieman poissaolevan arvoituksellisen katseen. Deckardia tullaan noutamaan hänen entisen työnantajansa toimesta. Deckard astuu lentävään poliisiautoon, ja kohta hän leijuu korkeuksissa pilvenpiirtäjien lomassa. Rakennelmissa on jotain pysäyttävän mahtipontista. Pilvenpiirtäjät edustavat ihmiskunnan viimeisiä yrityksiä pitää rapistunut yhteiskunta pystyssä. Tämä kaikki on toteutettu uskomattoman taitavasti ilman tietokonegrafiikkaa.
Poliisiasemalla Deckard tapaa Bryantin, entinen päällikkönsä, joka kertoo neljästä karanneesta replikantista. Deckardille tarjotaan tehtävää, hänen tulee toimittaa nuo replikantit pois päiviltä. Aluksi Deckard on vastahakoinen, mutta hetken mietittyään hän suostuu. Kowalskin tapaus esitellään Deckardille. Replikanttien elämän pituus on rajoitettu neljään vuoteen, ja replikanttien motiiviksi paljastuu pyrkimys tavalla taitoisella saada pidennystä elinaikaansa. Karkulaiset olivat yrittäneet murtautua Tyrell yhtiöön luultavasti juuri tässä tarkoituksessa. Kowalskin lisäksi karkulaisiin kuuluu kolme muuta. Roy on ryhmän johtaja. Zhora ja Pris ovat naispuolisia replikantteja.
Deckard lähtee vierailulle Tyrell yhtiön päämajaan. Siellä Deckard tapaa viehättävän replikantin Rachaelin, joka ei itse tiedä olevansa replikantti. Myös Tyrellin pääjohtaja Eldon Tyrell astuu kuvioihin mukaan. Deckardille replikantit ovat koneita huolimatta niiden kyvystä imitoida ihmistä. Rachael kysyy, onko Deckard tappanut vahingossa aidon ihmisen. Deckard vastaa lyhyesti, ettei ole. Tyrell haluaa Deckardin kokeilevan empatiatestiä Rachaeliin. Deckard suorittaa testin joka osoittaa Rachaelin olevan replikantti. Eldon Tyrell kertoo miksi hänen luomansa replikantit ovat niin ihmisen kaltaisia. Niille on nimittäin annettu menneisyys, henkilökohtaisia muistoja, joita ne itse pitävät aitoina.
Deckard aloittaa tutkimukset seurailemalla replikanttien jättämiä johtolankoja. Deckard tutkii Kowalskin hylättyä asuntoa. Samanaikaisesti Kowalski tapaa ryhmän johtajan Royn kadulla. He menevät yhdessä tapaamaan eriskummallista tutkijaa. Hän kertoo tekevänsä silmiä Tyrell yhtiön replikanteille, ja tehneensä myös Nexus 6 mallien silmät. Roy kysyy häneltä morfologiasta, eliniästä ja aktivointipäivistä. Tutkija kertoo, että J. F. Sebastian niminen mies saattaa tietää miten päästä Tyrell-yhtiön pääjohtajan puheille.
Elokuvan tarinaan astuu vielä yksi henkilö, Pris-niminen replikantti, joka elättää itsensä prostituoituna. Sattumalta J. F. Sebastianin ja Prisin kohtalot kietoutuvat yhteen, kun nämä kaksi tapaavat sateisella kadulla. Prisillä ei ole kattoa päänsä päällä, joten Sebastian vie hänet kotiinsa. Sebastianin asumus osoittautuu eriskummalliseksi paikaksi. Hylätty varastontapainen on täynnä keräilytavaraa, rekvisiittaa, leluja, koneita ja mallinukkeja. Sebastian kertoo Prisille olevansa geenimanipuloija.
Deck seurailee johtolankaa. Kowalskin asunnolta löytynyt käärmeen suomu johdattaa hänet Chinatowniin meluisaan kapakkaan. Deckardin epäilyksen kohteena on todellinen kaunotar, tanssijatar ja käärmeenlumooja. Deckard yhyttää hänet takahuoneesta, jossa tämä on riisumassa kostyymiaan. Deckard ei heti paljasta henkilöllisyyttään, vaan pelaa aikaa jututtamalla tanssijaa. Tämä osoittautuu virheeksi, sillä tanssijatar tunnistaa Deckardin Blade Runneriksi ja pakenee. Seuraa lyhykäinen takaa-ajo ihmisvilinässä, jonka päätteeksi Deckardin ase jyrähtää tappavasti. Kowalski seurailee tapahtumaa vähän matkan päästä. Bryant saapuu onnittelemaan Deckardia, ja kertoo Rachaelin paenneen Tyrelliltä.
Kowalski yhyttää Deckardin ja on aikeissa tappaa hänet. Paikalle saapunut Rachael kuitenkin estää tämän ampumalla Kowalskin kuoliaaksi. Tapahtunutta seuraa intiimi kiintymyksen hetki Deckardin asunnolla. Rachael soittaa pianoa, ja hetkeksi tapahtunut unohtuu. Jostain syystä Deckard haluaa säästää Rachaelin hengen, vaikka tämä onkin replikantti.
Tällä välin Pris ja Roy ovat Sebastianin luona. Sebastian kertoo työskentelevänsä Tyrell-yhtiölle. Roy haluaa Sebastianin vievän hänet pääjohtaja Eldon Tyrellin luo. Sebastian vie Royn tapaamaan Tyrelliä, ja Roy ilmaisee pääjohtajalle haluavansa lisää elinaikaa. Tyrell paljastaa, että tämä ei ole mahdollista luonnollisista syistä. Nexus 6 mallit on rakennettu niin, että ne eivät voi elää kauan. Roy tappaa Tyrellin ja Sebastianin kostoksi. Sebastianin ruumis johdattaa Deckardin kahden viimeisen replikantin jäljille. Sebastianin asumuksella nähdään elokuvan loppunäytös. Deckard tappaa Prisin, tietäen, että Roy ei voi olla kaukana. Ensimmäisessä kontaktissa Roy murtaa Deckardin sormet. Osat vaihtuvat ja Roy jahtaakin nyt Deckardia. Deckard pakenee talon katolle ja joutuu kiperään tilanteeseen. Jostain oikusta Roy pelastaa Deckardin putoamasta, ja kuolee hetken kuluttua aikansa tultua täyteen.
Elokuvan synkästä tunnelmasta vastaa säveltäjä ja muusikko Vangelis, joka muistetaan monen muunkin elokuvan soundtrackista. Vangeliksen musiikki on monivivahteista ja monimerkityksellistä kun se yhdistyy hämärään kaupunkikuvaan. Vangelis on luonut mieleenpainuvan äänimaailman. Vangelis maalaa sävykkäitä kuvaelmia, kun kamera liikkuu mainostaulujen ja neonvalojen keskellä. Äänet ovat keinotekoisia. Niistä ei voi erottaa, mitä instrumenttia ne muistuttavat. Luultavasti suuri osa elokuvan ääniraidasta on toteutettu syntetisaattorilla. Apokalyptisillä elokuvilla tehokeinona on salaperäisyys eli juuri se, että musiikki itsessään on mysteeri.
Harrison Ford näyttelee varmin ottein kovapintaista poliisia, joka tuntee tyhjyyden elämässään. Deckardin hahmossa on jotain synkkää ja tutkimatonta. Elokuva piirtää kuvan yksinäisestä miehestä, joka ajelehtii määränpäättömästi virran vietävänä. Deckardille työ on elämän sisältö ja hän näyttää omistautuneen tehtävälleen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Deckard haluaa eroon Blade Runnerin työstään. Deckard haluaisi jättää entisen elämänsä taakseen ja sopeutua yhteiskuntaan tavallisena ihmisenä.
Deckard tappaa tuntemattomia replikantteja, mutta miten rajoittunut hänen oma tunne-elämänsä onkaan. Elokuva ei kerro, millainen Deckardin menneisyys on saattanut olla. Onko hänellä ollut elämänkumppani. Deckardin ja Rachael-replikantin rakkaus pehmentää muuten niin väkivaltaista ja ahdistavaa tarinaa. Deckardille Rachael on jotain enemmän kuin tunteeton jäljitelmä. Todistaako tämä siis, että replikantit pystyvät tunteisiin ja jopa rakkauteen? Miksi Deckard haluaa säästää Rachaelin hengen. Ehkä hän haluaa hyvittää Blade Runnerin työssään tekemät tappamiset. Deckard päästää Rachaelin lähelle, ja hetken aikaa tuntuu siltä kuin heidän välillään olisi aitoa rakkautta.
Riddley Scottin visio lähitulevaisuuden dystopiasta on uskottavaa katseltavaa. Hänen tulkintansa on vuosikymmeniä aikaansa edellä, ja vetoaa myös nykypäivän katsojiin. Tulevaisuus näyttää synkältä, kuten niin monessa muussakin tulevaisuuden kuvaelmassa. Järjestyksenvalvojat, kuten Deckard, estävät yhteiskuntaa syöksymästä täydelliseen kaaokseen. Scottin kritiikki kohdistuu ihmisten ahneuteen ja välinpitämättömyyteen. Tulevaisuuden ongelmat juontavat juurensa meidän ajastamme. Luonnonvarojen hyväksikäyttö ja välinpitämättömyys pitää huolta asuinplaneetastamme ovat johtaneet luonnonkatastrofiin. Teknologia ei ole pystynyt ratkaisemaan ylikansoituksen ongelmaa. Toisille planeetoille on perustettu siirtokuntia, joissa asioiden mainostetaan olevan hyvin. Mutta Maan kahleista irti pääsemine ei ole todellista kuin hyvin varakkaille ihmisille.
Mutta eroavatko 21. vuosisadan ihmiset niin paljon replikanteista? Suurkaupunki loistaa omaa keinotekoista ja kylmää valoaan ja suo ainakin näennäisen turvan asukkailleen. Muutaman vuosikymmenen verran tulevaisuudessa elämä on muuttunut hektisemmäksi ja nopeatempoiseksi. Tuntuu siltä, kuin ihmiset eivät edes haluaisi rauhaa sielulleen. He lähtevät mieluummin mukaan oravanpyörään. Ihmisen elämä on edelleen lyhyt pyrähdys, sillä lääkettä vanhenemiseen ei ole keksitty. Ihmiset etsivät turhaan sisältöä elämälleen. Ihminenkin tajuaa elinpäivien rajallisuuden, ja on valmis tekemään mitä tahansa pidentääkseen elämäänsä. Ei ole väliä sillä, onko aikaa jäljellä neljä vai neljäkymmentä vuotta.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Blade Runner
- Ohjaaja: Ridley Scott
- Käsikirjoitus: Hampton Fancher, David Webb Peoples
- Julkaisuvuosi: 1982
- Genre: scifi, seikkailu
- Palkinnot: —
- Näyttelijät: Harrison Ford, Rutgen Hauer, Sean Young, Daryl Hannah, Joe Turkel