Tämä elokuva on Neil Jordanin parhaita ohjaustöitä. Pienen budjetin elokuvaksi se menestyi mainiosti lippuluukuilla. Elokuva teki yli 60 miljoonan dollarin voiton maailmanlaajuisesti. The Crying game keräsi kuusi Oscar ehdokkuutta ja voitti yhden parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Neil Jordan on tallentanut palan historiallisesta konfliktista IRA:n ja Britannian joukkolen välillä elokuvan muotoon. Elokuva on tositarinan veroinen kuvaus vihamielisyyksistä, joita vielä 1990-luvun alussa oli Pohjois-Irlannin eri kansanosien välillä. Elokuva merkitsi käännekohtaa Stephen Rean uralla, kun hän sai ehdokkuuden parhaasta miespääosasta. Elokuvan soundtrackilla kuulemme monia unohtumattomia kappaleita mukaan luettuna Boy Georgen alun perin levyttämän nimikappaleen The Crying Game.
Elokuva alkaa kuvilla huvipuistosta Belfastissa Pohjois-Irlannin pääkaupungissa. Kappale ”When A Man Loves a Woman” Percy Sledgen esittämänä soi taustalla. Tummaihoinen Jody (Forest Whitaker) ja vaaleaverikkö Jude (Miranda Richardson) ovat mukana huvipuiston tuoksinassa. Heidän välillään tuntuu olevan värinää ja kaikin puolin näyttää siltä, että he ovat lupautuneet toisilleen. Jossain huvipuistoalueen laitamilla kolme vierasta miestä yllättää parin tositoimissa. Jody kidnapataan IRA:n toimesta ja kuljetetaan autolla jonnekin piilopaikkaan metsän keskelle. Perillä odottaa ränsistynyt ja huoltamaton rakennus, jossa pieni ryhmä raskaasti aseistautuneita IRA:n taistelijoita pitää majapaikkaansa.
Pian joukkoon liittyy naishenkilö, joka paljastuu samaiseksi Judeksi, joka hetkeä aiemmin oli viettänyt aikaa Jodyn kanssa. Käy ilmi, että Juden tehtävä olikin vain houkutella Jody ansaan. Kidnappaajat kertovat, että he aikovat vaihtaa Jodyn omaan taistelijaansa, jota pidetään vangittuna. Jos järjestön jäsentä ei vapauteta kolmen päivän kuluessa, Jody aiotaan surmata. Jodysta aiotaan kuitenkin pitää hyvää huolta siihen asti. Jody käyttäytyy uhmakkaasti, vaikka kidnappaajat istuttavat häntä tuolissa sidottuna ja huppu päässä. Fergus niminen mies (Stephen Rea) määrätään vartioimaan vankia. Peter on joukon yksinoikeutettu johtaja, herrasmiehen oloinen, mutta kovapintainen sotilas.
Jody on varma, että IRA:n sotilasta ei vapauteta ja on alistunut odottamaan kuolemaansa. Jody näyttää Fergusille kuvaa tyttöystävästään Dilistä. Jody haluaa Fergusin etsivän Dilin kuolemansa jälkeen ja pitävän huolta hänestä. Pian Fergus ja Jody juttelevat tuttavallisesti. Katsoja miettii, näytteleekö Jody vain ansaitakseen vangitsijoidensa luottamuksen. Jody haluaa viedä keskustelun pois edessä häämöttävästä teloituksesta, ja kertoo Fergusille tarinan Scorpionista ja sammakosta. Jody on tukehtumaisillaan ja Fergus on sen verran armollinen, että poistaa hupun tovereittensa käskystä huolimatta.
Kun viesti saapuu, että vaatimuksiin ei suostuttu, Jody aiotaan ampua aamunkoitteessa. Katsoja odottaa viimeiseen asti, että tapahtuu jotain minkä takia Jody vapautetaan. Jody pääsee pakenemaan Fergusilta, jonka on määrä ampua hänet. Jody juoksee suoraan tielle ja armeijan ajoneuvon alle. Panssariautosta purkautuu sotilaita täydessä taisteluvarustuksessa. Piilopaikka tuhotaan täydellisesti konekiväärillä helikopterista käsin. Fergus säästyy vahingolta ja päättää paeta maasta. Hän tapaa ystävän, joka pystyy järjestämään hänelle matkan Yhdistyneiden kuningaskuntien puolelle. Lontoossa Fergus pysyy uskollisena lupaukselleen ja menee tapaamaan Diliä Millien kampaamoon. Dil (Jaye Davidson) vaikuttaa olevan viehättävän oloinen nuori nainen. Fergus seurailee Diliä The Metro nimiseen baariin. Fergus sanoo nimekseen Jimmy, sillä pelkää oikean nimensä paljastavan hänet poliisille.
Fergus on saanut työtä rakennustyömaalta. Hän näyttää päässeen uuden elämän alkuun. Pian Fergus on taas The Metrossa. Dil laulaa Crying Gamen baarin innostuneelle yleisölle. Elokuvan tunnusmelodia on tarttuva rakkaustarina, jonka Dil esittää antaumuksella. Dave niminen mies häiriköi baarissa ja lähentelee Diliä. Fergus pelastaa Dilin Daven käsittelystä. Hän saattaa Dilin kotiin ja he sopivat treffeistä. Seuraa intiimi tapaaminen Dilin asunnnolla. Dilillä näyttää olevan paljon kuvia Jodysta. Heidän yhteinen menneisyytensä jää hämärän peittoon.
Fergusilla ja Dilillä on yhteinen tanssihetki The Metrossa. Baari tulee heille yhä tärkeämmäksi romanttisena tapaamispaikkana. Kun pari on seuraavan kerran yhdessä, paljastuu järkyttävä tosiasia. Dil on itseasiassa naiseksi pukeutunut mies ja transvestiitti. Fergusiin Dilin ulkonäkö on mennyt täydestä – samoin katsojaan. Fergus lähtee Dilin luota hämmentyneessä mielentilassa.
Fergus palaa kuitenkin The Metroon ja katuvaisena haluaa puhua Dilin kanssa. Dil on syvästi loukkaantunut ja haluaa Fergusin painuvan v*****n. Heidän suhteensa näyttää olevan lopussa. Parin päivän kuluttua Dil tulee tapaamaan Fergusia rakennustyömaalle. Seuraa sovittelua puolin ja toisin. Heidän välillään on yhä jotakin. Fergus pyytää Diliä taas treffeille. Heidän seuraavan kerran kohdatessaan, seuraa keskustelua siitä olisiko Fergusin pitänyt tietää Dilin sukupuolesta ja miksi olisi. Fergus kysyy kuinka moni Dilin läheisistä tietää asiasta. Fergusin mielestä Dil olisi vakuuttavampi miehenä.
Asunnollaan Fergusia odottaa yllätys. Jude on saapunut tapaamaan häntä. Jude tuntuu muuttuneen sekä ulkomuodoltaan että käytökseltään. Jude ja Peter olivat kuin ihmeen kaupalla pelastuneet metsässä tapahtuneesta hallituksen joukkojen hyökkäyksestä. Fergusista on tullut lainsuojaton IRA:n silmissä ja häntä pidetään karkurina. Fergus kertoo mitä panttivangin kanssa oli tapahtunut, mutta tunnustus ei riitä Judelle. Jude pyytää Fergusia suorittamaan tehtävää, jotta tämä voi todistaa olevansa yhä IRA:n puolella. Jude kiristää Fergusia sanomalla, että Dil jouttuu vaikeuksiin, jos hän ei suostu. Jude varjostaa Fergusia ja Diliä kostonhimoisena. Tiukka välikohtaus vakiobaarissa antaa olettaa, että jotain karmaisevaa tulee tapahtumaan.
Peter ja Jude hakevat Fergusin kadulta. He vievät Fergusin paikalle, jossa salamurhan on määrä tapahtua. Motiivia murhalle ei elokuvassa paljasteta. Kohdetta luultavasti pidetään jollakin tavalla vahingollisena IRA:lle. Murhaa suunnitellaan toteutettavaksi tiettynä ajankohtana oikeanlaisissa olosuhteissa. Dil aavistaa, että jotain kamalaa on tapahtumassa. Fergus haluaa muuttaa Dilin mieheksi. Hän leikkaa Dilin tukan ja pukee hänet miehen vaatteisiin. Hän haluaa myös Dilin käyttäytyvän kuin mies.
Päivänä, jolloin Fergusin on määrä toteuttaa operaatio, Dil sotkeutuu kuvioihin. Hän estää Fergusia lähtemästä. Kun Fergus ei ilmestykään rikospaikalle Peter päättää toimia. Hän tappaa kohteensa konepistoolilla, mutta kuolee itse turvamiehen luodista. Hetken päästä tilanne on ohi, Crying Game soi taas taustalla, kun Jude saapuu aseen kanssa uhaten Dilin henkeä. Dil ehtii kuitenkin ensin ja ampuu kolme tappavaa luotia. Fergus ja Dil eroavat ystävinä. Loppunäytöksessä tapaamme vielä Dilin vankilassa, jonne Fergus tulee häntä tapaamaan.
Elokuvan tunnelmallisin hetki koetaan, kun Dil esittää tunnusmelodian Metro-baarin lavalla. Dilin seksuaalinen suuntautuneisuus ei näytä olevan mikään salaisuus Metron asiakkaille. Metro on yksinäisten ihmisten kohtauspaikka, sieltä haetaan sisältöä elämälle. Fergus on jättänyt aiemman elämän taakseen ja yrittää irrottautua tappajan roolistaan. Fergus saapuu Metroon tapaamaan Diliä ja heidän välilleen syttyy heti yhteisymmärrys. Dil on valinnut rakkaudelleen suunnan, jollaista vielä tänäkin päivänä oudoksutaan. Kun tämä paljastuu Fergusille häneltä menee hetki järkytyksestä toipumiseen. Pian hän kuitenkin tunnustaa tunteensa ja sen, että Dilin sukupuoli ei todellakaan ollut se ratkaiseva tekijä.
Ensimmäisten 30 minuutin aikana ei tapahdu juuri mitään. Juoni polkee paikallaan eikä panttivankidraama jaksa pitää mielenkiintoa yllä. Puolenvälin jälkeen tarina pääsee vauhtiin ja pitää otteessaan loppuun asti. Yksinkertaisista juonikuvioista kasvaa kuitenkin koskettava rakkaustarina, jonka on määrä päättyä onnettomasti. Pienet ihmiskohtalot kietoutuvat yhteen. Sattumalle ei ole sijaa. Näyttelijäkaartista erottuu edukseen Forest Whitaker, jonka olemme nähneet muutamassa muussakin draamassa. Whitaker esitti muun muassa Ugandan diktaattoria elokuvassahe Last King of Scotland. Se on hyvin toisenlainen rooli ja kertoo paljon Whitakerin eläytymiskyvystä ja näyttelijän lahjoista. Forest Whitaker tekee myötätuntoa herättävän roolin Jodyna, joka vastentahtoisesti sotkeutuu terroristien hallituksen väliseen välienselvittelyyn. Jody on ehdottomasti elokuvan alkupuolen tärkein hahmo.
Pohjois-Irlannissa syntynyt Stephen Rea näyttelee empaattista ja elämälleen suuntaa etsivää Fergusia. Fergus on hyvin epätodennäköinen sankari. Hän on IRA:n puolesta elämänsä pantannut terroristi, joka vain seuraa ylempää tulevia käskyjä. Fergus kuitenkin erottuu joukosta hyväsydämisenä ja aatteelleen uskollisena. Elokuvan aikakaudesta on nyt kulunut reilut kolmekymmentä vuotta. IRA on yhä voimissaan, mutta sen toiminta on muuttunut. Enää ei oteta panttivankeja, eikä ammuta ihmisiä kadulla. Pohjois-Irlanti on edelleen jonkinmoinen kiistakapula Irlannin ja Iso-Britannian välillä. Pinnan alla kytee vihanpito katolisten ja protestanttien välillä. The Crying Game on hätkähdyttävä kuvaus siitä, mitä aatteen puolesta oltiin valmiita tekemään. Se kertoo myös siitä, kuinka usein sodasta joutuvat kärsimään viattomat ihmiset. Dramaattinen loppuratkaisu on jossain määrin ennalta arvattavissa, Fergus joutuu vastakkain niiden ihmisten kanssa, jotka hän luuli jättäneen taakseen.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: The Crying Game
- Ohjaaja: Neil Jordan
- Käsikirjoitus: Neil Jordan
- Julkaisuvuosi: 1992
- Genre: draama
- Palkinnot: 1 Oscaria (Academy Award), 1 BAFTA
- Näyttelijät: Forest Whitaker, Miranda Richardson, Stephen Rea, Jaye Davidson