Denis Villeneuve ohjasi Ridley Scottin scifi-klassikolle jatko-osan vuonna 2017. Villeneuve tunnetaan esimerkiksi Amy Adamsin ja Jeremy Rennerin tähdittämästä Arrival-tieteiselokuvasta, josta olen myös tehnyt kirjoituksen. Villeneuven scifidraaman henkilöt ovat kiehtovan arvoituksellisia. Harrison Ford uusii ikonisen roolinsa palkkionmetsästäjä Rick Deckardina. Pääosaa näyttelee nuoremman sukupolven edustaja Ryan Gossling kovapintaisena Blade Runnerina. Elokuvan käsikirjoitus on suoraa jatkoa vuoden 1982 elokuvalle. Alkuperäisen elokuvan tapahtumista on kulunut 30 vuotta. Elokuvan kantavana teemana on ihmisen tietoisuuden perimmäinen olemus ja tulevaisuuden ihmiskunnan selviytymistarina.
Alkutekstit toimivat johdantona itse tarinaan, joka tapahtuu tulevaisuuden Los Angelesissa. Replikantit ovat bioteknisiä ihmisiä, joita Tyrell yhtiö 2000-luvulla valmisti. Niitä käytettiin orjatyövoimana, kunnes väkivaltaiset kapinat leimahtivat. Tyrell-yhtiö meni konkurssiin, ja replikanttien tuotanto lopetettiin. Ekosysteemi romahti 2020-luvulla, ja teollisuusmies Niander Wallacen imperiumi nousi Tyrellin raunioilta. Täydeltä katastrofilta vältyttiin synteettisen maanviljelyksen ansiosta. Vanhat Nexus 8-mallit ovat lainsuojattomia ja ne pyritään eliminoimaan. Replikantteja jahtaavat Blade Runnerit.
Ensimmäisissä kuvissa liidellään jossain korkealla maanpinnan yläpuolella. Oikeastaan maanpintaa ei ole, sillä se näyttää peitetyn kauttaaltaan metallisin rakentein. Aurinko ei paista. Elämänmerkkejä ei ole näkyvillä; kaupunkia vain jatkuu silmänkantamattomiin. Tapaamme LAPD:n Blade Runnerin koodinimeltään KD6-3.7 (Ryan Gosling), joka on suorittamassa tehtävää. Blade Runner laskeutuu liitimellään kasvihuoneen lähettyville. Paikalle perustettu tutkimusasema on kodikkaasti kalustettu. Blade Runner kohtaa kasvihuoneen ainoan asukkaan Sapper Mortonin. He käyvät lyhyen keskustelun. Morton arvelee, että LAPD:n poliisi on tullut pidättämään hänet. Seuraa lyhyt nyrkkitappelu ja lopulta Blade Runner ampuu Mortonin kuoliaaksi. Ilmeisesti kyseessä on vanhempi Nexus 8-malli. Selviää myös, että Blade Runner on itsekin replikantti.
Blade Runner on lähettänyt dronen tutkimaan ja valokuvaamaan kasvihuoneen ympäristöä. Drone löytää jotain merkittävää kuolleen puun luota. Palkkionmetsästäjä ottaa yhteyden työnantajaansa, joka pyytää häntä ilmoittautumaan. Balde Runner palaa LAPD:n päämajaan Los Angelesin keskustaan. Matkalla huomio kiinnittyy lohduttomiin maisemiin. Tummanharmaa rakennusten sokkelo, jossa ei loista edes keinotekoinen valo. Edessä häämöttää korkeita rakennuskolosseja. Blade Runner, jota kutsutaan lyhyesti vain K:ksi, ilmoittautuu ja joutuu valheenpaljastuskokeeseen, jonka on tarkoitus identifioida replikantit.
Katumaisemassa on hylättyjä autonraatoja, myös vanhemman mallisia, jäänteitä vuosikymmenten takaa. K menee asunnolleen, jossa häntä tervehtii viehkeä ääni. Kyseessä on K:n virtuaaliystävä Joi. Hetken he juttelevat tuttavallisesti päivän tapahtumista. Hologrammi viihdyttää aidosti, ja imitoi ihmisen tunteita. Joi osaa muuttaa ulkoasuaan silmänräpäyksessä. K näyttää pitävän hänestä kovasti.
K kutsutaan palvelukseen poliisiasemalle. Kuolleen puun luota on löytynyt 30 vuotta sitten kuolleen replikantin jäänteet. Nainen on ollut raskaana ja näyttää kuolleen lapsensa syntymään. Tämä on erikoista, sillä replikanttien ei tiedetty pystyvän saamaan lapsia. Jäänteissä on jäljellä Wallacen yhtiön antama sarjanumero. Numero vie K:n etsintäretkelle Wallace-yhtiöiden päämajaan tutkimaan arkistoja. DNA-luettelosta ei kuitenkaan löydy niin vanhoja numeroita. Kyseessä on aika ennen Pimennystä – ennen kuin kaikki elektroniset muistit pyyhittiin tyhjäksi. Wallacen edustaja replikantti Luv (Sylvia Hoeks) esittäytyy. Luv johdattaa K:n syvemmälle rakennuksen uumeniin. He saapuvat varastotilaan, jossa säilytettään dokumentteja Pimennystä edeltävältä ajalta. Digitaalinen muisti sisältää tietoja menneisyydestä, mutta hyvin vähän kyseisestä replikantista. Paljastuu kuitenkin, että replikantilla oli ollut suhde entisen Blade Runner Rick Deckardin kanssa.
K tapaa toisen eläkkeelle jääneen Blade Runnerin vanhainkodissa. Hän muistaa työtoverinsa Rick Deckardin, joka on tuttu palkkionmetsästäjä alkuperäisestä elokuvasta. K aikoo nyt selvittää Deckardin olinpaikan, jotta löytäisi totuuden replikantista ja syntyneestä lapsesta.
Niander Wallace(Jared Leto) on myös saanut vihiä, että jotain hänen yhtiönsä kannalta hyvin merkittävää on löydetty. Tyrellin viimeinen keksintö oli saada replikantit lisääntymään, mutta tässä ei kuitenkaan onnistuttu. Hän lähettää Luvin K:n perään, jotta tämä johdattaisi Wallacen kätyrit Deckardin luo. Yksi lapsi siis syntyi, ja nyt Luv ja K jahtaavat samaa asiaa.
Hologrammeja näkyy paljon katukuvassa. Näemme vihdoinkin elämää tuhoon tuomitussa maailmassa. Kuulutuksissa ja digitaalisissa näytöissä mainostetaan kaukaisia siirtokuntia. Kadulla K kohtaa joukon prostituoituja, jotka näyttävät olevan kiinnostuneita hänestä. Kuvassa vilahtaa suomalainen Krista Kosonen, jolle kirjoitettiin muutama repliikkikin. Prostituoidut tietävät K:n pyrkimyksestä löytää lapsi ja selvittää pala omasta menneisyydestä. K käy tutkimassa kuolleen puun luona, mutta ei löydä lisää johtolankoja. Tällä välin Luv on LAPD:n päämajassa varastamassa tietoja. Pian tiedetään, että löydös on paljastunut. Päällikkö jututtaa K:ta toimistolla. Hän kysyy K:lta, onko hänellä muistoja lapsuudestaan. K vastaa, ettei tiedä mitkä muistot ovat oikeita ja mitkä siirrännäisiä. Yhden tapahtuman hän kyllä muistaa: lapset leikkimässä tehdasrakennuksella. Hänellä on kädessään leikkihevonen, johon on kaiverrettu 6.10.2021.
K tutkii DNA-arkistoja tuohon aikaan syntyneistä lapsista. Mutta tietoja ennen Pimennystä ei löydy. Hän löytää kaksi identtistä perimää tietokoneelta. Kyseessä ovat siis kaksoset, joista toinen kuoli varhain sairauteen. Miten tuo päivämäärä liittyy K:hon? Onko K itse toinen noista lapsista?
Johtolankaa seuraten K matkaa Los Angelesin ulkopuolelle ja tekee pakkolaskun suurkaupungin raunioille. Paikalla on paljon kodittomia irtolaisia, jotka työskentelevät jätteidenkäsittelijöinä. Kodittomien leirin johtaja ei löydä arkistoistaan K:n haluamia tietoja. Hetken K tutustuu rakennukseen sen autioilla käytävillä ja löytää kadottamansa puisen leikkihevosen. Hän päättää sitten palata asunnolleen. Hän menee tapaamaan tohtori Ana Stellinea. Tohtori tekee töitä kasvihuoneella, joka on itse asiassa hologrammi. Ana on Maan pinnalta kauan sitten poistuneen pariskunnan lapsi. Hänet on suljettu virtuaalitodellisuuteen. Onko tämä tyttö se lapsi?
K otetaan kiinni ja viedään LAPD:n päämajaan. Hänet halutaan pidättää virantoimituksesta. K on luvatta poistunut omalta alueeltaan. K väittää löytäneensä kadoksissa olleen lapsen. Tämä ei kuitenkaan vetoa päällikköön. K erotetaan tehtävästä niskoittelun takia. Johtolankansa kadottanut K saapuu asunnolleen. K tietää Wallacen miesten olevan hänen jäljillään ja päättää paeta virtuaalisen kumppaninsa kanssa. Kadulla K vierailee Badger-nimisen tiedemiehen kojulla. K haluaa tietää leikkihevosensa alkuperän. Hevonen on hyvin radioaktiivinen, ja K tietää paikan, jossa säteily on niin korkealla tasolla. Pian hän on tutkimassa asiaa. K on paikassa, jossa hän ei ole koskaan aiemmin ollut. Oranssinkeltainen pöly peittää maisemaa.
K tapaa yllättäen Decardin (Harrison Ford) hylätyn palatsin käytävällä. K sanoo hänelle, että hän haluaa vastauksia kysymyksiin. K säikähtää Deckcardin pitelemää asetta ja pakenee. Seuraa käsirysy erakoituneen Deckardin ja K:n välillä. He päättävät kuitenkin luottaa toisiinsa. Tuopillisen äärellä Deckard kertoo menneisyydestään. Lapsen äidin nimi oli Rachael. Deckard itse häipyi lapsensa elämästä ennen Pimennystä. Se kuului ”suunnitelmaan”. K tutustuu palatsiin. Hän löytää kirjahyllyn, jukeboksin ja taideteoksia. Hologrammeissa esiintyvät Frank Sinatra ja Elvis Presley. Wallacen miehet saapuvat noutamaan Deckardia ja pahoinpitelevät K:n. Kun K: havahtuu hän kohtaa replikantteja. Fraysa niminen vanha nainen kertoo lapsesta, jonka syntymää hän oli todistanut. Tyttö tulee aiheuttamaan vallankumouksen. Replikantit ovat vihdoin enemmän kuin vain orjia.
Deckard on Wallacen luona kuulusteltavana. Hän haluaa totuuden lapsesta. Deckard panee hanttiin ja hänet päätetään siirtää muualle. K ampuu alas Deckardia kuljettavat lentoalukset. K haavoittuu kuolettavasti, mutta pelastaa Deckardin. K vie Deckardin tapaamaan tytärtään Ana Stelinea. Alkaa sataa lunta ja K kuolee rauhallisesti rakennuksen portaikolle.
Biodiversiteetin romahdus ei häämötä kovin kaukana tulevaisuudessa. Vuoteen 2049 mennessä ei varmastikaan nähdä niin suurta katastrofia. Lähitulevaisuutta uhkakuvia ihmisen mielikuvitus usein liioittelee. Elokuvan kuvastot ovat tuttuja ensimmäisestä Blade Runnerista. Erikoistehosteet ovat kuitenkin tällä kertaa tietokonegrafiikkaa. Rakennusten lomassa leijailee ajoneuvoja ja katutasolla hylättyjä ajoneuvoja lojuu pientareilla. Auringon valo ei ehdi maanpinnalle asti, jolloin näemme kaiken keinotekoisten valonlähteiden valaisemana.
Ihmiskunta on kuitenkin oppinut selviytymään. Siirtokunnat muilla Galaksin planeetoilla edustavat kadotettua paratiisia. Ihmisten toivoa pidetään yllä mainostamalla katukuvassa ja kuulutuksissa elämää maapallon ulkopuolella. Kun elintila alkaa loppua, aloitetaan rakentamaan pystysuunnassa, yhä korkeampia pilvenpiirtäjiä kurkottamaan kohti pilviverhoa, joka Balde Runnerin maailmassa peittää aina taivaan. Jäänteitä terveestä ekosysteemistä säilytetään kasvihuoneissa ja DNA pankeissa. Myös ihmisen perimää säilytetään elektronisessa muodossa. Blade Runner 2049 antaa kuitenkin ymmärtää, että ihmisten alkukoti on pysyvästi sairas, ja on vain ajan kysymys, kun ihmisen on hylättävä rakentamansa metropolit ja muutettava pois.
Alkuperäisen Blade Runnerin teknologia on päivitetty vastaamaan sitä kuvaa, mikä tiedemiehillä nykyisin on tieteen mahdollisuuksista. Prostituoidut tarjoavat yhä palveluitaan kaupungin kaduilla, mutta paljon houkuttelevampia ovat digitekniikan viimeisimmät luomukset. Virtuaalitodellisuus on täyttä totta tulevaisuuden Los Angelesissa. Ihmiset ovat hylänneet vuosisataisen elämäntapansa ja heidän on ollut keksittävä itselleen jotain muuta ajanvietettä. Ihmiset ovat paossa todellisuutta itse luomissaan maailmoissa. Rahalla pystyy ostamaan itselleen keinotekoisen elämänkumppanin, jonka prototyyppiä mainostetaan kaupungin kaduilla nimellä Joi. Myös tarinan päähenkilö on hankkinut tämmöisen leikkikalun. Blade Runner K on muokannut hahmosta itselleen sopivan seuralaisen. Tällaiset virtuaali-ihmiset ovat paljon enemmän kuin robotteja. Ne pystyvät ilmaisemaan aidontuntuisia tunteita.
Rick Deckardin ja K:n ensikohtaamisessa on jännitettä, jonka kaksi hyvin samankaltaista näyttelijää pystyy tuottamaan. Goslingin ja Fordin tosikkomainen olemus ja ilmeetön näyttelijäntyö täydentävät hyvin toisiaan. Vanhennuttuaan kolmekymmentä vuotta, Harrison Fordin olemuksessa on yhä jäljellä salaperäisyyttä, omaperäisyyttä ja ironisuutta. Lähes jokainen hänen hahmonsa sisältää jonkin verran koomisuutta, niinkin vakavamielisessä elokuvassa kuin Blade Runner. Suuttuessaan Ford varastaa koko shown ja antaa koko persoonansa näkyä. Ryan Gosling ei päästä tunteita näkyvästi pintaan. En ole nähnyt kovin montaa Goslingin elokuvaa, joten en voi sanoa onko kivikasvoisuus hänelle luonteenomaista vai näyteltyä. Blade Runnerit olivat kylmäverisiä tappajia, mutta elokuva antaa heille myös inhimillisen puolen.
Tunteeton liikemies Wallace on tarinan karmaiseva pahis. Wallace jäljentää häpeilemättä Jumalan luomistyötä. Päähenkilönä on tuttu, ihmistä läheisesti muistuttava keinoihminen. Tällaisia hahmoja on nähty muutamassa muussakin tieteiselokuvassa. Blade Runnerin nähtyäni ensimmäiseksi mieleen nousi Terminaattori-sarjan elokuvat. Eihän noissa hahmoissa muu vetoa, kuin niiden inhimilliset piirteet. K:lla on muistoja ihmisten tapaan, jolloin hän ei vaikuta aivan niin kylmältä. Moni varmasti epäilee elokuvien todellisuutta. Pystyykö ihmismielen kopioimaan digitaaliseen muotoon? Miksi K työskentelee poliisina, tarina ei kerro. Kaikkia replikantteja ei siis valmistettu käytettäväksi orjatyövoimana. K:ssa on jotain erikoista. Hänellä näyttää olevan jonkinlainen kuva oikeasta ja väärästä, siitä miten tulee toimia ja miten ei. Elokuvan filosofian mukaan yhteiskunnan järjestystä pitää yllä muuri, joka erottaa ihmislajit toisistaan. Blade Runnerit ovat osa tätä muuria.
Tunnelmaa huokuvat kuvastot menneisyydestä, tuovat elokuva lähemmäksi katsojaa. Elokuvan rekvisiittaan kuuluu hologrammeja luovia laitteita, vanhoja huonekaluja, baaritiskejä. Muistot ja takaumat vievät suoraan aikaan ennen katastrofia, jolloin ihmiskunta oli vielä täynnä toivoa. Blade Runner poikkeaa hieman elokuvista, jotka kertoivat aidoista seikkailuista ja rakkaustarinoista. Osa elokuvasta kuvataan jonkinlaisen kullanoranssin suotimen läpi. Tämä antaa heti epätodellisen vaikutelman. Onko kyse radioaktiivisesta laskeumasta vai muuten pilaantuneesta ilmasta? Kaupungin valot paljastavat vain vähän kaupungin todellisesta ulkokuvasta. Ihmisten tuhlaavaisesta elämäntavasta muistuttavat jäteröykkiöt. Blade Runner 2049:n soundtrack sisältää suurimmalta osin elektronista musiikkia, kuten edeltäjänsä. Musiikki virittää apokalyptiseen tunnelmaan.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Blade Runner 2049
- Ohjaaja: Denis Villeneuve
- Käsikirjoitus: Hampton Fancher, Michael Green
- Julkaisuvuosi: 2017
- Genre: scifi, draama
- Palkinnot: 2 Oscar (Academy Awards), 2 BAFTA
- Näyttelijät: Ryan Gosling, Harrison Ford, Robin Wright, Ana de Armas, Jared Leto, Sylvia Hoeks