Valikko Sulje

Dunkirk

Dunkirk on Christopher Nolanin ohjaustyö vuodelta 1917. Elokuva pyrittiin tekemään mahdollisimman pitkälle käyttäen aitoa rekvisiittaa ja vähemmän CGI:tä. Elokuvassa on vain vähän dialogia ja se puhutteleekin katsojaa enemmän musiikin ja kuvauksen voimin. Dunkirkiä tähdittävät veteraaninäyttelijä Kenneth Branagh ja musiikintekijänä tunnettu Harry Styles. Nuorempaa sukupolvea edustavat ja hieman suuremman roolityön tekevät Fionn Whitehead ja Aneurin Barnard. Dunkirkiä ylistettiin monipuolisista teknisistä ansioistaan. Elokuva-akatemia huomioi Nolanin ehdokkuudella parhaan ohjauksen kategoriassa. Kaikkiaan elokuva voitti kolme Oscaria ja kolme Golden Globea.

Dunkirk (ranskaksi Dunkerque) on pieni satamakaupunki Ranskan pohjoisimmalla rannikolla. Siitä tuli sotahistorian suurimman pelastusoperaation näyttämö toukokuussa vuonna 1940. Enemmän kuin 400 000 brittiläistä ja ranskalaista sotilasta oli saarrettu pienelle rantakaistaleelle kaupungin lähelle. Saksalaisten ylivoimaiset panssareilla varustetut joukot lähestyivät uhkaavasti ja hävittäjäpommittajat tekivät tuhojaan suojattomille sotilaille. Tilanne olisi hyvin voinut muuttua kohtalokkaaksi ja kääntää sodan kulun. 

Alkukohtauksessa ollaan aution Dunkirkin kaduilla. Pieni joukko brittisotilaita on uskaltautunut tutkimaan lähiympäristöä. Sitten alkaa sataa lentolehtisiä. Ne ovat natsien propagandaa, ja niiden tarkoitus oli murentaa liittoutuneiden taistelutahto. Kun sotilaita aletaan tulittaa, vain yksi heistä, tarinamme päähenkilö Tommy (Fionn Whitehead), pääsee pakenemaan. Hän juoksee kujia pitkin ja puutarhojen poikki ja saapuu ranskalaisten tiesululle ja on vähällä joutua ammutuksi. Pian hän saa näkyviinsä rannikon, jossa tuhansittain sotilaita odottaa. Epätavallinen hiljaisuus vallitsee. Tuuli puhaltaa mereltä, aurinko ei lämmitä, mutta valaisee tarinan näyttämön. Äänimaailma on järkyttävän pahaenteinen. 

Tarinamme päähenkilö, edellä mainittu nuori sotilas, sulautuu joukkoon. Kun ilmahyökkäys alkaa järjestys romahtaa ja kaikki etsivät suojaa. Mutta rantakaistaleella suojaa ei ole. Muutama pommi iskeytyy suoraan keskelle väkijoukkoa. Hävittäjälentokoneiden äänet yhtyvät taustamusiikkiin. Ilmaherruudesta taisteltiin tuolloin brittien ja saksalaisten kesken.

Sitten vaihdetaan maisemaa. Seuraavassa kohtauksessa ollaan kalastajakylässä Britannian rannikolla. Isä Dawson (Mark Rylance)  ja poika Peter (Tom Glynn-Carney) valmistautuvat lähtöön pienellä aluksellaan. Pelastusoperaatiota valmistellaan jo. Kutsu on käynyt kaikille kynnelle kykeneville lähtemään auttamaan saarrettuja sotilaita. Kun alus pääsee merelle, se kohtaa laivueellisen mykkiä ja nimettömiä sotilaita, joita onni on potkaissut ja he ovat päässeet pois rannalta. Dunkirkissä hoidetaan haavoittuneita. Kaikki haluaisivat pois mutta kyytiä kanaalin yli ei ole tarjolla. Rannan edustalla olevat sotalaivat täytetään ääriään myöten. Musiikki muuttuu intensiivisemmäksi ja uhkaavammaksi. Pommit alkavat putoilla. Tarinamme kaksi päähenkilöä pääsevät viimeisenä kannelle.  

Dunkirkiin lähetetyt brittilentäjät saavat ensimmäisen viholliskosketuksen. Seuraa piinaavaa tarkkuutta vaativaa ammuskelua kummaltakin osapuolelta. Viholliskone saa osuman ja putoaa savuvanan saattelemana. Muodostelma hajoaa, kun viholliskoneet saavat brittilentäjät tähtäimeensä. Viholliskoneet tekevät tappavia syöksyjä. Taistelu ilmassa muuttuu intensiivisemmäksi. Toinenkin viholliskone saa osuman.  

Komentaja Bolton (Kenneth Branagh) keskustelee upseeriensa kanssa tilanteen toivottomuudesta. Huolestuneisuus kasvaa, kun apujoukkoja ei ole näkyvillä. Kaikki tietävät, että epäonnistuminen muuttaisi sodan kulun. Pääministeri Churchill vaatii 45 000 sotilasta täydennysjoukkoina. Mutta mistä hän ne saa? Aallonmurtajaa puolustetaan viimeiseen asti. Nimittäin suuret laivat eivät pääse rannalle asti. 

Välillä kuvataan Herra Dawsonin ja hänen poikansa Peterin matkaa pääkallonpaikalle. Matkalla he poimivat merestä englantilaisen sotilaan, joka on täydessä shokissa, eikä pysty puhumaan. Hetken aikaa tämä kyyhöttää hiljaa omissa oloissaan. Paniikki valtaa hänet, kun hän kuulee, että alus on matkalla Dunkirkiin. Hän ei halua takaisin sinne, mistä on juuri pelastunut. Dawsonin mukaan omien sotilaiden teurastusta ei voi sallia. Niin moni muukin oli vastannut kutsuun. Dunkirkissä haavoittuneita kuljettava laiva saa osuman ja törmää aallonmurtajaan. Suuri osa sotilaita joutuu veden varaan. Taivas verhoutuu pilviin mutta aurinko pilkahtelee pilvien lomitse. Tuttu sotilaskaksikkomme poimitaan toiseen alukseen, joka on täynnä tungokseen asti. Kun yö saapuu, katsojakin järkyttyy, kun kuuluu vain haavoittuneiden avunhuutoja. Välillä näytetään vain pimeää kuvaa.

Torpedo osuu taistelulaivaan, joka kuljettaa sotilaitamme. Räjähdykset vavisuttavat alusta. Sotilaiden paniikkia kuvataan käsivaralta. Kaikki eivät mahdu pelastusveneisiin. Järkyttyneet sotilaat joutuvat palaamaan Dunkirkin rannikolle ja joutuvat taas odottamaan. Upseerit käyvät Boltonin johdolla neuvonpitoa ja spekuloivat sillä mahtaako apu saapua ajoissa. Armeijan apujoukkoja ei lähetetä, sillä ne säästetään taisteluun Britanniasta, jonka arvellaan olevan sodan seuraava vaihe. Ilmassa Kanaalin yllä taistelu jatkuu Spitfirseien ja saksalaisten pommikoneiden välillä.

Pieni joukko sotilaita päähenkilömme mukaan lukien löytää hylätyn rannalle ajautuneen kalastusveneen. He päättävät linnoittautua sinne odottamaan nousuvettä, joka aikanaan vapauttaisi aluksen merelle. Sotilaat asettuvat odottamaan, ja kuuntelevat ulkoa kantautuvia ääniä. Ahtaanpaikan kammo on lannistanut useimmat miehet. He riitautuvat keskenään, kun osoittautuu, että toinen päähenkilöistämme on salannut henkilöllisyytensä. Hänen tuntolevyssään lukee Gibson, mutta se ei ole hänen omansa. Hän on tosiasiassa ranskalainen. Vene alkaa upota, ja jonkun on poistuttava surman suuhun, jotta se pysyisi pinnalla.

Toinenkin brittilentäjä saa osuman ja laskeutuu mereen. Brittipilotti on jumissa ohjaamossaan, jonne vesi hiljalleen alkaa tunkeutua. Dawson ja hänen poikansa pelastavat tämänkin miehen. Polttoaine alkaa loppua ja Farrier, ainoana jäljellä olevana, tietää joutuvansa tekemään pakkolaskun. Farrrier liitää juhlallisesti joukkojen yli.

Saksalaisten maajoukot lähestyvät ja liittoutuneet valmistautuvat pahimpaan. Sitten horisontin valtaa uskomaton näky. Sadoittain pieniä ja suuria veneitä täyttää Kanaalin. Pelastusjoukot ovat saapuneet. Taistelulaivan kannella sotilaat osoittavat suosiotaan. Aallonmurtajallakin puhjetaan riemuhuutoihin. Kalastusaluksen vallanneet sotilaat ovat hukkumassa omaan turvapaikkaansa. Loppunäytös on muodostumassa heidän osaltaan karmaisevaksi. Taistelu ei ole vielä ohi. Saksalainen kone putoaa ja sytyttää veteen valuneen öljyn. Monet veden varassa olevat palavat kuoliaaksi.

Pelastuneet näkevät matkansa lopuksi Dorsetin kalkkikivikalliot. Pian päähenkilömme ovat Britannian kamaralla. Seuraavassa kohtauksessa he ovat junassa matkalla kotiin. Kaikesta huolimatta tunnelma on synkeä. Monet menettivät henkensä Dunkirkissä. Upseerit jäävät vartioimaan aallonmurtajaa. 335 000 sotilasta pelastui, mutta sota ei tietenkään tässä vaiheessa ollut vielä ohi. Tapahtumat Euroopan mantereella olivat valtava katastrofi. Tarinan sankariksi noussut Farrier jää saksalaisten vangiksi.     

Useimmiten sotaelokuvat nostavat esiin muutaman sankarillisen henkilöhahmon. Suurin osa Christopher Nolanin ohjaustöistä sisältää monipuolisen henkilögallerian. Dunkirkissä vahvaa päähenkilöä ei ole.  Dunkirkin keskushenkilöt ovat rivisotilaita, eivätkä he erotu joukosta persoonansa tai ulkoisen olemuksensa ansiosta. Heillä ei myöskään ole merkitystä jännitysnäytelmän lopputuloksen kannalta. Dunkirkissä yksitäisen sotilaan merkityksettömyys korostuu. Dunkirk kuvaa yhteisiä jaettuja kokemuksia. Dunkirkin tapaisessa katastrofissa ihmisessä herää selviytymisen halu. Tuolloin vahvimmat pysyvät neuvokkaina. Tommyssa ja hänen ystävässään Gibsonissa on poikkeuksellista päättäväisyyttä, tarmoa ja neuvokkuutta.

Dunkirk ei ehkä ollut sodan käännekohta, mutta 400 000 britti- ja ranskalaissotilaan joutuminen saksalaisten vangiksi olisi saattanut pidentää sotaa merkittävästi. Samoin olisi käynyt, jos saksalaisten salakirjoitusjärjestelmä Enigma olisi jäänyt purkamatta. Dunkirkin katsottuaan tietää, miten lähellä täydellinen katastrofi oli. Dunkirkin vuoden 2017 filmatisointi ei ole ensimmäinen laatuaan. Leslie Normanin vuoden 1958 versio tapahtumista on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Vaikka historiallisen tapahtuman vaiheita on dramatisoitu, juonen punainen lanka yhdistää niitä uskottavasti.

Dunkirkiä katsoessa mieleeni muistuu hieman toisenlainen sotakuvaus. Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanin kaoottista alkukohtausta on kehuttu realistiseksi. Muuten elokuvan juoni on täysin fiktiivinen mielikuvituksen tuote, joten vertailu siihen ei ole järkevää. Dunkirkissä ei ole selkeää alkukohtausta, joka johdattaisi itse elokuvaan. Dunkirkiä voisi kuvailla dokumentaariseksi tai totuudenmukaiseksi. Jos Dunkirkistä olisi tehty dokumentti, moni asia olisi varmasti kuvattu samalla tavalla. Vaikka tapahtumien lopputulos on tiedossa ei se vähennä elokuvan katsottavuutta, eikä laimenna jännitystä. Nolan on kokeneempi tieteiselokuvien ja jännitysdraamojen kuin tositapahtumien kuvaajana. Nolanin uran meriitteihin kuuluu tieteiselokuvia ja draamaa, mutta tähän mennessä vain tämä yksi sotatilaan pureutuva elokuva. Dunkirkissä Nolanin kädenjäljen huomaa helposti. Noalnin tavaramerkki ovat monimutkaiset juonikuviot, mutta Dunkirkin juoni on poikkeuksellisen suoraviivainen.      

Elokuvan kantavana teemana on yksittäisen sotilaan mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin ja omaan kohtaloonsa. Dunkirk on pienen ihmisen harmaasävyinen selviytymistarina. Samalla se on kertomus rohkeudesta ja uhrautuvaisuudesta. Miten lähimmäisen kärsimys ja epätoivo sytyttää halun toimia epäitsekkäästi. Pelastusoperaation synnytti poikkeuksellinen yhteishenki, jota yhdisti sekä rivisotilaita rantahietikolla, että hävittäjä-ässiä ja lukemattomia siviilejä pelastusaluksissaan.   

Dunkirk ei mässäile sotilaiden kuolemilla kuten moni muu sotaelokuva huolettomasti tekee. Haavoittuneiden avunhuudot ja pommien osuminen sotilaiden keskelle kuvataan hieman kauempaa.  Dunkirkin tärkeä mieleenjäävä piirre on väkivallattomuus. Jännityksen virittää ilmasta käsin saapuva uhka, nimittäin saksalaisten lentokoneet. Varsinaisia maataistelukohtauksia elokuvassa ei ole. Dunkirkin päähenkilöt eivät joudu kontaktiin lähestyvien saksalaissotilaiden kanssa. 

Sotatilanne aiheuttaa pysyvää vauriota ihmisen psyykeeseen. Pakokauhu tai Shell Shock saattaa vallata kokeneenkin sotilaan. Suuressa sotajoukoissa yhden ihmisen mielen pettäminen saattaa aiheuttaa kaaoksen. Inhimillistä kärsimystä kuvataan kuten parhaissa sotaelokuvissa hyvin läheltä. Fyysistä kärsimystä vahvempia ovat henkiset traumat, joita vahvistaa taistelutoverien kuolema, äänet ja räjähdykset, konekiväärin säksätys. Vihollisen läheisyys ja pahimman odottamien yhtyvät toiveikkuuteen   

Mielikuvituksellisen elementin tuovat kohtaukset veden varassa ja ilmataistelut, jotka ovat henkeäsalpaavan todellisen oloisia. Elokuvan rekvisiitta ja lavasteet on toteutettu pääosin perinteisin menetelmin. CGI lentokoneet ja niiden liikkeet tuovat taistelun katsojan silmien eteen. Kuvakulmat vaihtuvat nopeasti koneen ohjaamoon ja sen ulkopuolelle. Lähikuvat sotajoukoista vaihtuvat laajakuviksi, mikä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista. Suuri joukko sotilaita on mahdutettu samaan kuvaan viemällä kamera yläilmoihin esimerkiksi nosturin avulla. Joskus kamera viedään aivan keskelle ja kuvataan käsivaralta sotilaiden paniikkia ja tapahtumien kaoottisuutta. Sykähdyttävin hetki koetaan, kun lukemattomat pelastusalukset viimein sukeltavat esiin Kanaalin sumusta.

Painajaismainen elektroninen musiikki piinaa katsojaa ehkä enemmän kuin muut tehosteet. Elokuvan tunnelma ja sävy on elokuvan säveltäjän Hans Zimmerin käsialaa. Nolanin luottosäveltäjänä Zimmerin mestarillinen soundtrack todistaa hänen kyvystään tuottaa erilaista musiikkia. Dramatisoinnista vastaa suurelta osin nopeat leikkaukset ja käsivaralta kuvatut keikkuvat kohtaukset sekä tietynlainen hämyisyys, joka verhoaa elokuvan tapahtumia. Elokuvassa ollaan niin sanotusti luonnon armoilla. Ulkoilmassa kuvatut kohtaukset eivät tarvitse keinovaloa ollakseen vaikuttavia. Ilmassa on kevään tuntua, aurinko valaisee Dunkirkin rannikon ja sytyttää toivon kipinän. Meren läheisyys tuo elokuvaan oman jännitysmomenttinsa. Britannia häämöttää sotilaiden mielissä välillä hyvinkin läheiseltä. Vihollisen lähestymistä suuremmaksi esteeksi muodostuivat luonnonvoimat.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Dunkirk
  • Ohjaaja: Christopher Nolan
  • Käsikirjoitus: Christopher Nolan
  • Julkaisuvuosi: 2017
  • Genre: sota, draama
  • Palkinnot: 3 Oscar (Academy Awards), 1 BAFTA
  • Näyttelijät: Fionn Whitehead, Aneurin Barnard, Mark Rylance, Tom Hardy, Kenneth Branagh, Harry Styles

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *