Valikko Sulje

Pianisti

 

Pianisti sijoittuu vuosien 1939 ja 1945 välille saksalaisten hallussaan pitämän Puolan pääkaupunkiin Varsovaan. Elokuva pohjautuu tositarinaan Wladyslaw Szpilmanista joka selvisi hengissä holokaustista. Pianisti sai hyvän vastaanoton kriitikoilta. Roman Polanskin ohjaama elokuva oli ehdokkaana seitsemän Oscarin saajaksi, joista se lopulta voitti kolme. Adrien Brody on onnistunut valinta Szpilmanin rooliin. Elokuvan aikana kuullaan päähenkilön soittamana musiikkia Chopinilta, Beethovenilta ja Bachilta. BBC valitsi Pianistin tämän vuosisadan sadan parhaimman elokuvan joukkoon vuonna 2016.

Ensikohtauksessa juutalainen pianisti Wladek Szpilman (Adrien Brody) soittaa klassista sävelmää Varsovan radiokanavan studiossa. Eletään Toisen Maailmansodan ensimmäisiä hetkiä, kun saksalaiset hyökkäsivät Puolaan. Kun pommitukset alkavat, Wladekin on hakeuduttava suojaan. Pakokauhu valtaa ihmiset. Kaikki ovat lähdössä evakkoon kodeistaan. Portaikossa Wladek tapaa kauniin puolalaisen Dorotan, joka esittäytyy hänen ihailijakseen.

Kun Wladek saapuu kotiinsa, kaikki on sekasorron vallassa. Wladekin perhe, hänen vanhempansa ja kolme sisarustaan, pakkaavat tavaroitaan. Palvelukuntoiset miehet on kutsuttu puolustamaan Varsovaa. Wladek on vastahakoinen lähtemään kodistaan. Radiosta kuuluu BBC:n tiedotus: Englanti on julistanut sodan Saksalle. Katukuvassa saksalaiset sotilaat marssivat rivissä. Juutalaisten elämää rajoitetaan jo nyt. Saksalaiset sotilaat terrorisoivat heidän kotejaan ja varastavat omaisuutta. Wladekin työpaikka on uhattuna, saksalaiset eivät ymmärrä Chopinia, varsinkaan juutalaisen tulkitsemana.

Juutalaiset saavat vielä viettää rauhallista elämää, ja kulkea kadulla vapaasti. Hitlerin propaganda kuitenkin ulottuu jo Varsovaan asti. Tämä ennakoi huonoja aikoja juutalaisille. Ravintolat eivät enää ota vastaan juutalaisia. Juutalaiset määrätään käyttämään hihamerkkiä, jossa on Daavidin tähti. Varsovan 400 000 Juutalaista komennetaan muuttamaan Ghettoon. Juutalaiset halutaan eristää rakentamalla muureja Gheton ympärille. Ruoasta alkaa olla pula, ja Wladekin perheen on myytävä hänen rakas pianonsa.

Kadulla kaupustellaan kaikkea irtainta, jolla ei ole merkitystä hengissä pysymisen kannalta. Wladek hankkiutuu eroon kirjakokoelmastaan. Saksalaiset sotilaat pitävät juutalaisia pilkkanaan. Varsovan Ghettoon tuodaan juutalaisia kaikkialta Saksasta. Wladek soittaa edelleen työkseen ravintolassa, kunnes saksalaiset asiakkaat häätävät hänet sieltäkin. Hän tapaa muutamia maanalaisen vastarintaliikkeen jäseniä, jotka painavat lehteä. Wladekia ei kuitenkaan juutalaisena huolita heidän riveihinsä. Kun Wladekin veli Henryk pidätetään Wladek pyytää apua Yiyzak Heller nimiseltä mieheltä, joka johtaa vastarintaa. Heller puhuu Henrykin vapaaksi. Veljesten välit eivät ole kovin lämpimät. Henryk on riidanhaastaja ja mieleltään radikaali.

Eräänä yönä saksalaiset ratsaavat asuntoja kivenheiton päässä Wladekin perheen kodista. Wladekit eivät voi muuta kuin katsoa vierestä, kun heidän naapurinsa tuodaan kadulle ja teloitetaan. Saksalaiset alkavat käydä yhä röyhkeämmiksi. Pian juutalaisia aletaan siirtää työleireille jonnekin itään. Maaliskuussa 1942 uhkaukset pannaan toimeen ja Gheton asukkaita marssitetaan kohti tuntematonta päämäärää. Elokuussa 1942 myös Wladekin perhe pakotetaan lähtemään. Heille kerrotaan, että he ovat matkalla työleirille, mutta kaikki epäilevät pahinta. Juutalaisia ollaan viemässä Treblinkaan. Vastarintaa suunnitellaan, mutta kukaan ei uskalla tarttua toimeen. Nälkää näkeviä juutalaisia kerätään aidatulle alueelle. Viimein juutalaiset – myös Wladekin perhe – lastataan junaan, jonka määränpäätä ei kerrota. Kun lastaus muuttuu sekasortoiseksi Wladek joutuu eroon perheestään ja pelastuu näin kuolemalta.

Wladek kävelee yksin Gheton siivottomilla kaduilla ja itkee perheensä puolesta. Juutalaisten kodit on tuhottu. Miljoonasta juutalaisesta on elossa 60 000. Mitään ei ole jäljellä hänen entisestä elämästään. Ravintola, jossa Wladek soitti, on pirstaleina. Kun rauha palailee Ghettoon Wladek tapaa naisystävänsä Dorotan markkinoilla. Wladek saa työtä rakennustyömaalta. Kun Wladek kompuroi työtehtävää suorittaessaan, hän joutuu saksalaisen upseerin silmätikuksi, ja piestään henkihieveriin. Työmiehille sallitaan kaupanteko Gheton juutalaisten kanssa. Wladek auttaa ruokalähettiä, mutta salakuljettaa samalla aseita, jotka heitetään muurin yli juutalaisten puolelle.

Majorek niminen mies lupaa auttaa Wladekin pakoon. Toiminnan hetkellä eräänä pimenevänä yönä Wladek pakenee ja saa turvapaikan puolalaisen pariskunnan luota. Wladek saa uudet vaatteet, mutta hänen on jatkettava pakomatkaa. Avuksi tulee Marek Gebczynski niminen puolalainen mies, joka kuljettaa Wladekin toiselle puolen kaupunkia. Wladekille järjestetään asunto läheltä Gheton muuria. Asunto osoittautuu kodikkaaksi. Wladekista pidetään hyvää huolta, ja hänelle toimitetaan säännöllisesti ruokaa. Viereisestä asunnosta kuuluu pianonsoittoa, ja satunnaisia riidanpuuskia. Hätätilanteen varalta hän saa osoitteen, jonne hänen käsketään ottaa yhteyttä.  

Ajassa siirrytään huhtikuuhun 1943. Varsovan kadulla taistelevat saksalaiset sotilaat ja vastarintaliikkeen edustajat. Ghetto on ilmiliekeissä ja koko kaupunki on romahtamassa. Toukokuussa sama tilanne jatkuu. Vastarintaliikkeen rippeet ovat ahdingossa. Talvi saapuu Varsovaan ja Wladekin on jälleen lähdettävä pakoon Gestapon saatua vihiä heistä. Pariskunta, joka auttoi Wladekia on pidätetty. Hän muistaa osoitteen, jonka Gebzinsky hänelle antoi. Hän yllättyy, kun asunnon oven aukaisee hänen entinen naisystävänsä Dorote. Hän on mennyt naimisiin ja odottaa lasta.

Wladek nukkuu yönsä heidän sohvallaan. Aamulla hän herää sellon soittoon. Dorota harjoittelee viereisessä huoneessa. Wladek on saksalaisten alueella, eikä hänen olinpaikkansa ole turvallinen. Asunnossa on vanha piano, jolla Wladek on soittavinaan aikansa kuluksi. Vanha tuttu Antek Szales radioaseman ajoilta saapuu tapaamaan häntä. Wladek sairastaa keltatautia ja antaa parran kasvaa.        

Liittoutuneet pommittavat Saksan kaupunkeja. Venäläiset lähestyvät itärintamalla. Kuukaudet vierivät, ja kesäkuussa 1944 liittoutuneet nousevat maihin Normandiassa. Sodan päättyminen on vain päivien kysymys. Wladek kuitenkin paranee. Dorote on muuttamassa pois ja saapuu hyvästelemään.

Elokuussa 1944 Varsovan kaduilla taistelut kiihtyvät saksalaisten ja kapinallisten välillä. Saksalaiset taistelevat nyt viimeisistä asemistaan. Saksalaiset saapuvat tyhjentämään asuntoja. Kun Wladekin asuntoon osuu kranaatti, hän joutuu pakenemaan. Kadulla Wladek joutuu ristitulitukseen. Yö saapuu ja Wladek löytää piilopaikan hylätystä sairaalasta. Wladek pakenee liekinheitintä sairaalan takapihalle. Hetken Wladek harhailee ruumiiden täyttämillä kaduilla.

Sitten hän kohtaa korkea-arvoisen saksalaisen upseerin nimeltä Hosenfield (Thomas Kretschmann). He käyvät lyhyen keskustelun ja Wladek kertoo olevansa pianisti. Upseeri pyytää häntä soittamaan jotain asunnossa olevalla pianolla. Wladek soittaa Chopinia kiihkeästi, ja pistää kaiken peliin.  Seuraavana päivänä upseeri palaa ja tuo Wladekin kauan toivomaa ruokaa. Upseeri kertoo, että venäläiset ovat pian kaupungissa. Saksalaiset ovat lähdössä Varsovasta. Upseeri kysyy pianistilta mitä hän aikoo tehdä sodan jälkeen. Wladek sanoo aikovansa jatkaa pianonsoittoa Puolan radiossa. Venäläiset vapauttavat vankileirit, mutta Wladek ei näe enää perhettään. Wladek Szpilman kuolee 88-vuotiaana vuonna 2000. Häntä auttanut venäläinen upseeri Hosenfield kuolee venäläisellä vankileirillä vuonna 1952.

Pianisti-elokuva on realistisella otteella tehty Holokaustin ja juutalaisten kansanmurhan muistomerkki. Tositapahtumiin perustuva tarina kertoo niistä rohkeista miehistä ja naisista, jotka rohkenivat nousta uhmaamaan valloittajia. Roman Polanskin elokuva kuvaa pitkälti yhden henkilön sielunmaisemaa. Pianisti on selviytymistarina, joka säilyttää arvaamattomuuden ja jännityksen loppuun asti. Sodan ja tämän tarinan lopputulos on hyvän voitto pahuudesta. Polanskin jännitysdraama on ansainnut paikkansa eräänä taidokkaimmista sotahistorian synkimmän ajanjakson kuvauksena. Se on kertomus menetyksestä, sitkeästä elämänhalusta – ja lopulta – inhimillisyyden voitosta. Samalla se on kunnianosoitus niille, jotka vastustivat saksalaisia ja auttoivat juutalaisia hädän hetkellä.

Yleensä historiankirjoituksessa natsiupseerit mielletään käytökseltään ja ajatusmaailmaltaan brutaaleiksi. Heidät kuvataan julmiksi ja väkivaltaisiksi pedoiksi, jotka kohtelivat juutalaisia alempiarvoisina. Elokuva tahtoo sanoa, että kaikki Hitlerin nimeen vannoneet upseerit eivät pohjimmiltaan olleetkaan pahoja. He olivat vain välikappaleita komentoketjussa.

Tapahtumaympäristönä on Varsova, jonka liittoutuneiden pommitukset sodan loppuvaiheessa muuttivat kivimurskaksi. Raunioiksi romahtanut Varsova on kuvattu pienoismalleilla. Tuhotun Gheton kaduilla, joilta elämä jo oli kaikonnut, Pianisti näkee koko entisen elämänsä tuhoutuneena. Elokuvan historiallinen tausta on kuvattu säntillisen totuudenmukaisesti. Venäläisten lähestyminen itärintamalla enteili Saksan kohtalonhetkiä. Äänimaailmaan kuuluvat kaukaiset räjähdykset ja konekiväärin säksätys. Elokuvan maisemat ovat aurinkoisia, mutta tapahtumia varjostaa ihmisten sydämissä asustava pahuus. Elokuvan henkilögalleria rajoittuu Pianistin lisäksi muutamaan sivuhahmoon. Alkupuolella keskiössä on Wladekin perhe, mutta traagisen eron jälkeen kaikki kuvataan päähenkilön perspektiivistä.

Wladekin mieltä varjostaa kiinnijäämisen pelko. Hän tietää olevansa muukalainen natsivaltakunnan sydämessä. Hänen on jatkuvasti pakoiltava saksalaisia, jotka eivät häntä säälisi, jos saisivat kiinni. Elokuva rakentaa jännitystä päähenkilön ja häntä lähellä olevan sotatilanteen välille. Sodankäynti tekee rauhalliseen elämään tottuneesta muusikosta paranoidin. Jatkuva pakomatka ja kuoleman läheisyys muuttivat Pianistin traumaattiseksi, pelokkaaksi ihmisraunioksi. Mutta vaikka vastoinkäymiset raatelevat tuota yksinäistä herrasmiestä, hän säilyttää järkensä ja elämänhalunsa, eikä menetä uskoaan tulevaan. Toivon pilkahdus, joka loisti kirkkaana tarinan alussa palaa loppuratkaisun jälkeen Pianistin mieleen.

Wladekilla on herkkä muusikon persoona. Hänellä on erikoilaatuinen kyky. Hän nimittäin soittaa taidokkaasti pianoa. Pianistit olivat natsivaltakunnassa katoavaista kansanosaa, jäljellä ei ole monia hänen kaltaisiaan. Tällaiset perimmiltään hyväntahtoiset herrasmiehet olivat tulilinjalla Hitlerin kylvämän tuhon ja hävityksen keskellä. Musiikin tekeminen on jyrkkä vastakohta tuhoaville voimille. Yleensä musiikin on tarkoitus herättää positiivisia tunteita, iloa ja riemua.  Pianisti ei hukkaa taitoaan vaikuttaa ihmisiin instrumenttinsa kautta. Tästä todistaa kohtaus, jossa Pianisti voittaa saksalaisen upseerin puolelleen soittotaidollaan.

Pianisti löytää itsensä keskeltä täysimittaista sodankäyntiä. Saksalaiset taistelivat aatteensa puolesta viimeiseen asti. Jalkoihin jäivät tällöin tuhannet siviilit. Hitlerin kannattajiinsa tartuttama viha kohdistui kansanosaan, joka perinteisesti oli pitänyt Varsovan kaupunkia itseoikeutettuna asuinsijanaan. Juutalaisilla ei ollut minkäänlaista lainsuomaa turvaa. Heidät oli riistetty kodeistaan ilman minkäänlaista moraalisesti hyväksyttävää syytä. Ennen kansallissosialisteja juutalaiset toimivat hyvin palkatuissa töissä. He olivat menestyjiä, jotka herättivät varmasti paljon kateutta. Polanski kuvaa rehellisiä uskonnollisia ihmisiä, jotka maksoivat kalliin hinnan osastaan maailmanhistoriassa.

Käännekohdassa saksalainen upseeri osoittaa poikkeuksellista myötätuntoa Pianistia kohtaan. Eräässä elokuvan vaikuttavimmista kohtauksista Pianisti soittaa upseerille antaumuksellisesti ja purkaa samalla tuntemuksiaan Hosenfield ihastuu pianistin soittoon, joka herättää hänessä sympatiaa. Hän ehkä kuulee tätä instrumenttia soitettavan ensimmäistä kertaa. Vai käyttäytyykö hän tällä tavoin vain tappion hetkellä. Joka tapauksessa Hosenfield jollakin tavoin ymmärsi Pianistin musiikkia. Painistin suurimpana voittona voi pitää sitä, kun hän pääsi jatkamaan työtään rakastamansa soittimen parissa Varsovan radiossa.

Saksalaisten sotilaiden vihaa on vaikea ymmärtää, ja katsoja pohtii mistä se on peräisin. Polanski on kuvannut juutalaisten arvonalennuksen kaikessa kauhistuttavuudessaan. Vilpittömän ja rauhaa rakastavat ihmiset joutuivat silmittömän riiston kohteeksi. Todellinen syy natsien julmuuteen on jäänyt minulta epäselväksi. Hitlerin mielenliikkeitä eivät tunteneet kuin hänelle uskollisin lähipiiri. Taustalla oli ideologia, joka ei avaudu kuin perehtymällä historiankirjoitukseen lähemmin, vai pitäisikö nuo tapahtumat vain unohtaa?

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: The Pianist
  • Ohjaaja: Roman Polanski
  • Käsikirjoitus: Ronald Harwood, Wladyslaw Szpilman
  • Julkaisuvuosi: 2002
  • Genre: draama
  • Palkinnot: 3 Oscar (Academy Awards), 1 BAFTA
  • Näyttelijät: Adrien Brody, Emilia Fox, Ed Stoppard, Thomas Kretschmann

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *