Sam Mendesin elokuvaa tähdittävät George MacKayn ja Dean-Charles Chapmanin lisäksi mm. Benedict Cumberbatch ja Colin Firth. Elokuva oli suuri menestys lippuluukuilla keräten maailmanlaajuisesti 384 miljoonaa dollaria. Thomas Newmanin musiikki tekee tarinasta ikimuistettavan. Elokuvalla on esikuvansa sotahistoriassa, mutta kaikki pää- ja sivuhenkilöt ovat kuvitteellisia. Elokuva-akatemia asetti Taistelulähetit oscar-ehdokkaaksi kymmenessä kategoriassa, joista se voitti kolme. Kriitikoiden ylistämänä se palkittiin parhaan elokuvan Golden Globella ja BAFTA:lla. Erikoistehosteet ansaitsevat hatun noston ottaen huomioon, että tietokonegrafiikkaa ei käytetty.
Elokuvan tapahtumien aikoihin Ensimmäistä maailmansotaa on käyty vajaat kolme vuotta, joten ratkaisun hetket ovat käsillä. Korpraalit Blake (Dean-Charles Chapman) ja Schofield (George MacKay) nauttivat hetken levosta kaukana rintamalinjoista. He tulevat olemaan elokuvan keskeisimmät henkilöt. Alkukuvat ovat valoisia, ja todellinen sodankäynti tapahtuu jossain paljon kauempana. Kersantti keskeyttää kaksikon lepohetken ja pyytää heidät mukaansa tapaamaan kenraalia. Englantilaiset ovat leiriytyneet pienen matkan päähän ja kaivaneet juoksuhaudat mutaiseen maahan. Lukemattomien telttojen keskellä sotilaat elävät omaa elämäänsä. Blaken ja Schofieldin puheenaiheet koskevat ruoan laatua ja kotirintaman tapahtumia.
Kenraali Erinmore (Colin Firth) ottaa kaksikon vastaan bunkkerissaan. Blake ja Schofield eivät osaa aavistaa, mikä heitä odottaa. Muodollisuuksien jälkeen Erinmore kertoo heille tehtävästä. Devonshiren 2. pataljoona on ahdingossa lähellä vihollista Ecoustin kylän liepeillä. Saksalaiset ovat vetäytyneet asemistaan tuntemattomasta syystä. Paikasta otetut ilmakuvat paljastavat, että Saksalaiset ovat järjestämässä ansaa eversti Mackenzien johtamille englantilaisille. Heitä ei voida varoittaa puhelimitse, koska yhteydet ovat poikki. 1600 miestä on vaarassa joutua vihollisen käsiin. Blakelle selviää, että hänen veljensä on noiden 1600 miehen joukossa. Blaken ja Schofieldin on tarkoitus viedä viesti perille. Blake tiedetään hyväksi kartanlukijaksi, joten hän sopii passelisti tehtävään.
Blake ja Schofield ovat täynnä intoa heille osoitetun luottamuksen vuoksi. Heidän matkansa halki ”Ei kenenkään maan” alkaa. Yorkshiren rykmentti on heidän ensimmäinen etappinsa. Sitä ennen heidän ei uskota joutuvan viholliskosketukseen. Kaksikko varustautuu kiväärein ja kranaatein. Matka kulkee ensin juoksuhaudoissa ja sitten taistelutantereella. Juoksuhaudat ovat täynnä haavoittuneita ja hyökkäystä odottavia sotilaita. Epävarmuus ja pelko usuttavat sotilaat toistensa kimppuun. Yorkshiressä kaksikolle selviää, että majuri Stevensson on kaatunut taistelussa, ja luutnantti Leche on ottanut hänen paikkansa.
Luutnantin käskystä Rusworth niminen upseeri opastaa Blaken ja Schofieidin matkaan ja näyttää heille suunnan. Laidunmaalla he törmäävät ihmisten ja eläinten raatoihin. Heidän on tarkoitus antaa merkki päästyään hengissä piikkilankaesteiden ja veden täyttämien taisteluhautojen poikki. Edessä on poltettua maata silmänkantamattomiin. Blake ja Schofield jatkavat urheasti matkaa. Etulinjassa he eivät tapaa vihollisia. Saksalaiset ovat todellakin lähteneet. Kaksikko on silti valppaana sormi liipaisimella.
He saapuvat hylätylle bunkkerille ja kurkistavat sen sisälle. Taskulampun valossa kaikki vaikuttaa autiolta. He törmäävät kuitenkin ansalankaan, joka on viritetty räjäyttämään bunkkeri. Kaksikko selviytyy kuitenkin hengissä ja he löytävät tiensä takaisin ulkoilmaan. Ecoustin kylä ja heidän määränpäänsä häämöttää jo jonkin matkan päässä. Maisemat ovat harmaasävyisiä ja synkät pilvet ennakoivat sadetta.
Kaksikon tie vie vehreämmille seuduille. Edessä on nyt pääasiassa idyllistä ruohotasankoa. Blake ja Schofield saapuvat saksalaisten jäljiltä raunioituneelle maatilalle. He lähestyvät varovaisesti päärakennusta väijytyksen pelossa, mutta pian heille selviää, että paikka tosiaan on autio. Sitten he huomaavat lentokoneita kauempana horisontissa. Brittikoneet jahtaavat saksalaista, joka pian saa osuman, ja syöksyy suoraan kohti maatilaa. Blake ja Schofield pelastavat saksalaisen lentäjän palavasta koneesta, mutta siinä he tekevät virheen. Lentäjä puukottaa Blakea ja hän kuolee hetken kuluttua toverinsa käsivarsille. Schofield lupaa etsiä käsiinsä Blaken veljen ja kertoa hänen kuolemastaan.
Schofield on nyt omillaan vastuussa tehtävän onnistumisesta. Kaksi brittisotilasta ja heidän upseerinsa osuu paikalle pian Blaken kuoleman jälkeen. Upseeri tarjoaa Schofieldille suoraa tietä Ecoustiin omien joukkojensa saattamana. Schofield hyppää kuorma-autosaattueen matkaan. Saattue kuljettaa sotilaita eturintamaan. Kun kuormaa-auto juuttuu kiinni mutaiseen maahan, sotilaat irrottavat sen Schofieldin johdolla. Romahtaneen sillan luona Schofield päättää jatkaa matkaansa jalan.
Ecoustissa on aluksi autiota ja hiljaista, eikä Schofield osaa odottaa törmäävänsä viholliseen. Sitten Schofieldiä ammutaan jostain kauempaa ja hän joutuu piiloutumaan rauniokaupungin kaduille. Schofield tunkeutuu läheiseen kerrostaloon ja yrittää saada vihollisen tähtäimeensä. Sitten kaikki pimenee. Schofield havahtuu jonkin ajan kuluttua ja katsoo ikkunasta autiolle kadulle. Kadulla vallitsee epätodellinen tunnelma. Kaukana taivaanrannassa häämöttävät sodan tulet. Jossain piileskelee kuitenkin saksalaisia, Schofield joutuu pakenemaan tulitusta. Hän saa todistaa vaikuttavaa näytelmää, jossa suuri kerrostalo on ilmiliekeissä.
Pienen asuintalon kellarissa Schofield tapaa nuoren ranskalaisen naisen, joka on selviytynyt kotikaupunkinsa tuhosta. Seuraa intiimi hetki lesken ja pienen vauvan kanssa pimeässä huoneessa. Schofield tarjoaa naiselle eväitään heidän henkensä pitimiksi. Aamulla Schofield lähtee suorittamaan tehtävänsä loppuun. Hän joutuu kuitenkin uudelleen pakoon saksalaisia sotilaita ja hyppää jokeen virran vietäväksi. Virta kuljettaa hänet lähelle päämääräänsä. Hän saapuu metsäaukealle, jonne englantilaisia on kokoontunut hartaushetkelle. Sotilaspastori laulaa uskonnollista sävelmää, joka kertoo sotilaan matkasta kotiin.
Schofield on viimein saapunut Devonshireen. Mackenzien sotilaat valmistautuvat suurhyökkäykseen. Schofield seurailee sotilaita tarkoituksenaan löytää eversti ajoissa. Hän ei saa alempia upseereita uskomaan toimittamaansa tärkeää viestiä. Tykistötuli alkaa eivätkä miehet ole enää turvassa juoksuhaudoissaan. Mckenzien sotilaat lähtevät rynnäkköön. Viimein Schofield yhyttää Mackenzien (Benedict Cumberbatch), joka ensin ei ota häntä vakavasti. Viime hetkellä eversti antaa perääntymiskäskyn. Elokuvalla on jossain määrin onnellinen loppu, sillä Schofield löytää Blaken veljen ja välittää toverinsa viimeiset sanat. Tarina päättyy aurinkoiselle niitylle puun juurelle, siten kuin tarina sai alkunsakin.
Sotaelokuvana Mendesin tarina on sukua Dunkirkille ja Pelastakaa sotamies Ryanille. Jälkimäisessä juoni on hyvin samankaltainen. Ryhmä sotilaita lähetetään rintamalinjojen taakse suorittamaan tehtävää. Sen sijaan viidakkosodankäyntiin ja keskittyvät Ilmestyskirja Nyt ja Kauriinmetsästäjä ovat suuremman mittakaavan elokuvia. Ensimmäinen maailmansota ei ole ollut monen sotakuvauksen kohteena. Vuosien 1914 ja 1917 välinen aika on sivuutettu elokuvakerronnassa lähes kokonaan.
Suuri osa elokuvasta sijoittuu ”ei kenenkään maalle”, joksi Ensimmäisessä maailmansodassa kutsuttiin rintamalinjojen välissä olevaa aluetta. Tuolle vyöhykkeelle uskaltautuminen merkitsi altistumista vihollisen tulitukselle ja tykkitulelle. Tuon maakaistaleen valtaamiseksi oltiin valmiita uhraamaan määrättömästi sotilaita.
Taistelulähetit 1917 kuvattu poikkeuksellisesti lähes kokonaisuudessaan yhtenä otoksena. Tämä tarkoittaa sitä, että hengähdysaikaa ei juuri ole. Leikkausta hyödynnetään elokuvakerronnassa, kun siirrytään ajassa ja paikassa toiseen. Tässä elokuvassa tarina etenee suoraviivaisesti ja kaikki on mahdutettu samalle aikajanalle. Kameran liikkuu sujuvasti juoksuhaudoissa ja taistelutantereella. Tarkkaavainen katsoja erottaa ne harvat kohdat, jossa leikkaus tapahtuu. Tämä tositarina ansaitsee tulla kerrotuksi nykyaikeisen elokuvakerronnan keinoin. Elokuvan ensimmäinen puolisko on suurimmaksi osaksi kahden sotilaan vuoropuhelua. Päähenkilöitä on vain kaksi ja henkilögalleriakin on rajoitettu muutamaan tärkeään sivuosaan. Yhden oton kuvauksena useampi päähenkilö olisi ollut monimutkaisempi toteuttaa. Taistelukohtaus on sijoitettu elokuvan loppuun, toisin kuin esimerkiksi Pelastakaa sotamies Ryanissa. Elokuva huipentuu Schofieldin uskaliaaseen juoksuun taistelukentän halki. Tämä on niitä kohtauksia, jotka useimmiten jäävät katsojan mieleen.
Viimeisen vuoden taisteluilla oli sodan kulussa kauaskantoiset seuraukset. Kummallakin puolella rintamalinjaa uskottiin inhimillisyyden voittoon. Ensimmäisessä maailmansodassa taistelua ei käyty suurten sotajoukkojen välillä, vaan sotamiesten sydämissä. Ratkaisevassa asemassa olivat yhä sotilaat, eivätkä taisteluvaunut ja lentokoneet, vaikka niidenkin esiasteet oli jo keksitty.
Mendes maalaa maisemat laajemmalla väripaletilla, kuin mitä sotaelokuvissa on totuttu näkemään. Elokuvan maalauksellisemmassa kohtauksessa Ecoustissa on hyödynnetty keinovaloa jännittävällä tavalla. Valon ja varjon leikki luo aavemaisen tunnelman silloin kun päähenkilömme piilottelee hylätyn kaupungin kaduilla. Rauniokaupunki on kiehtova miljöö ja tuttu monesta muustakin sotaelokuvasta. Tässä kohdin on varmasti hyödynnetty pienoismalleja. Tietokonemallinnusta sen sijaan on käytetty hyvin harvassa kohtauksessa. Pimeys ja varjoisat kujat ja romahtaneet rakennukset ovat toisaalta turvallinen ympäristö, sillä kirkas päivänvalo asettaa sotilaat alttiiksi vihollisen tulitukselle.
Vihollisen bunkkerissa tunnelma tiivistyy käsin kosketeltavaksi. Schofield ja Blake ovat hetken aikaa vaistonsa varassa hiljaisuuden vallitessa. Tila, jossa ei näe eteensä on jokaisen sotilaan painajainen. Pelottavissa paikoissa tunnelman intensiivisyys saa katsojan varpailleen.
Kahden suhteellisen tuntemattoman näyttelijän käyttö päähenkilönä tuo tarinaan ennenkokemattoman säväyksen. Kun toinen näistä näyttelijöistä kirjoitetaan ulos tarinasta ennen elokuvan puoliväliä, katsojalla menee hetken aikaa toipua järkytyksestä. Minä olisin toivonut, että Blakella olisi ollut merkittävämpi rooli eritysesti loppuratkaisussa. Tarinaa täydentää muutaman veteraaninäyttelijän roolisuoritus. Tämä tietysti rikkoo hetkeksi elokuvan lumouksen. Näin tapahtuu aina kun tunnettuja näyttelijöitä käytetään merkittävissä sivuosissa. Cumberbatchin perienglantilainen aksentti ja käytös antavat kuvan sivistyneestä ja kokeneesta johtajasta.
Taistelulähetit kuvaa Blaken ja Schofieldin pyrkimystä säilyä hengissä vihollisen maalitauluna. Aluksi päähenkilöt ovat mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä, niin kuin seikkailuelokuvassa yleensä. Kahden kokemattoman sotilaan on pärjättävä omillaan, rohkeasti antamatta epätoivon hiipiä mieleensä. Sodan todellisuus on heille jotain uutta ja kiehtovaa. Ennen matkalle lähtöä heidän odotuksensa ovat korkealla, eivätkä he osaa ajatella epäonnistumista. Heidän määränpäänsä häämöttää tuntemattomana heidän edessään. Blake ja Schofield ovat täynnä elämänhalua ja neuvokkuutta. Vaarallisen tehtävän uskominen heidän käsiinsä kertoo suuresta luottamuksesta. Tarinan loppuosa on Schofieldin selviytymistarinaa ja kamera seurailee tiiviisti hänen jalanjäljissään.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: 1917
- Ohjaaja: Sam Mendes
- Käsikirjoitus: Sam Mendes, Krysty Wilson-Cairns
- Julkaisuvuosi: 2019
- Genre: sota, seikkailu
- Palkinnot: 3 Oscaria (Academy Awards), 2 Golden Globe, 7 BAFTA
- Näyttelijät: George MacKay, Dean-Charles Chapman, Benedict Cumberbatch, Colin Firth