Valikko Sulje

Kaunis elämä

Kaunis elämä on lämminhenkinen draamakomedia Toisen Maailmansodan aikaisesta Italiasta. Tarina, jossa ohjaaja Roberto Benigni näyttelee pääosaa, kuvaa parhaat päivänsä ohittanutta vanhenevaa miestä, joka saa sattuman kautta uuden alun elämälleen.  Elokuva voitti pääpalkinnon Cannesin filmifestivaaleilla. Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinto kertoo ohjaaja Beniginin taidosta sekoittaa erilaisista aineksista mieleenpainuva elokuva. Elokuva kertoo juutalaisten holokaustista, mutta kaihtaa väkivaltaa viimeiseen asti. Elokuva keräsi maailmanlaajuisesti 230 miljoonan dollarin lipputulot, mikä nostaa elokuvan korkealle eniten katsojia keränneiden ulkomaisten elokuvien tilastossa.

Alkutekstien mukaan Kaunis elämä on pieni tarina, joka on vaikea kertoa. Se on sadunomainen, surullinen täynnä ihmeitä ja riemua. Tapahtumat lähtevät liikkeelle Arezzosta Italiasta Toisen Maailmansodan kynnyksellä vuonna 1939. Vehreiden kukkuloiden keskellä kulkee tie ja sitä pitkin auto, jonka kyydissä matkaavat kaksi veijaria ja herrasmiestä Guido (Roberto Benigni) ja Ferruccio. Guido ottaa rennosti ja torkkuu kirkkaassa auringonpaisteessa. Guido Orefice on päähenkilömme ilomielinen juutalainen matkamies. Auton jarrut pettävät ja he oikaisevat täyttä vauhtia niityn poikki ja päätyvät sitten takaisin tielle. Pienen matkan päässä he pysähtyvät korjaamaan vikaa. Heidän seuraava etappinsa on maatila, jossa Guido tapaa tulevan rakastettunsa Doran (Nicoletta Braschi) ensimmäistä kertaa.

Guidon puheenparsi on täynnä ylistäviä sanoja, hänelle kaikki on suurta ja ihmeellistä. Guidolla on merkillinen sanavarasto ja hän puhuu runollisen leikkisästi ”prinsessalle”, joksi hän päättää kutsua Doraa. Dora tarjoaa Guidolle ja Ferrucciolle vieraanvaraisuutta ja syötävää. Guido ja Ferrucci jatkavat matkaa ja Illan suussa parivaljakko saapuu kaupunkiin Guidon sedän luokse, joka asuu vauraasti perinteisessä italialaisessa kerrostalossa. Hän tarjoaa miehille yösijan.

Seuraavana päivänä kaverukset vierailevat kaupungilla ja herättävät huomiota käytöksellään. Ihmisten mieliä ei uhkaava sota näytä varjostavan. Ferruchio on saanut työpaikan palvelusmiehenä, ja hän joutuu saman tien töihin. Guidon saapuu Raatihuoneelle, jossa hän esittäytyy virkamiehelle. Guidon on tarkoitus pyytää lupaa perustaa kirjakauppa, mutta hänen unelmansa törmää byrokratiaan. Asia ei etene ja Guido päättää jatkaa matkaa.

Guidolla on työpaikka tarjoilijana luksusravintolassa. Asiakkaille hän esittäytyy gastronomian asiantuntijana ja hauskuuttaa heitä puhetaidollaan. Kohtalo tai sattuma näyttää tuovan Guidon ja Doran yhteen toistuvasti. Guido tapaa erilaisia ihmisiä pestissään. Yksi heistä on roomalainen virkamies, joka esittäytyy koulutarkastajaksi. Hän on tulossa esittelemään rotufilosofiaa Francesco Petrarkan koulun lapsille. Ennen kuin virkamies ehtii paikalle, Guido ottaa salaa hänen osansa ja vetää roolinsa näppituntumalta hämmästyneiden lasten edessä. Koululla Guido tapaa jälleen opettaja Doran, joka kertoo menevänsä oopperaan kuuntelemaan Offenbachia.

Guidokin saapuu oopperaan, ja yrittää saada katsekontaktia Doraan, joka istuu aitiossa. Näytöksen jälkeen ulkona sataa kaatamalla ja Guidolle selviää, että Doralla on jo rakastaja, Rodolfo niminen mies. Guido ja Ferruccio juonivat hänen kustannuksellaan. Ennen kuin Dora huomaa mitään Guido on siepannut hänet autoonsa. Guido puhuu nyt avoimesti ja sanoo heidän olevan tarkoitettu toisilleen. He törmäävät autolla virstanpylvääseen, ja kastuvat läpimäriksi. Seuraa romanttinen hetki, kun Guido levittää punaisen maton portaikolle. Sateen lakattua he pysähtyvät porttikäytävään ja Guido ihastuttaa Doraa puhetaidollaan. Dora ei suostu kosintaan helpolla, mutta Guido ei lakkaa yrittämästä.

Seuraavana päivänä Guidon toimiessa tarjoilijana hän saa viestin sedältään, joka on saanut uhkauksen rotukiihkoilijoilta. Tämä on ensimmäinen merkki tulevasta onnettomuudesta. Tässä vaiheessa juutalaiset saavat kuitenkin vielä elää vapaata elämää. Doran ja Rodolfon naimisiinmenon kunniaksi järjestetään suuret juhlat samaisessa ravintolassa, jossa Guido toimii tarjoilijana. Juhla-aterian aikana Doran ja Guidon katseet kohtaavat, ja he tapaavat salaa. Dora haluaa Guidon vievän hänet pois ja niin he poistuvat juhlista, eikä Dora tapaa enää Rodolfoa.

Seuraavassa kohtauksessa aikaa on kulunut useampi vuosi. Elokuvan sävy muuttuu astetta synkempään.  Dora ja Guido ovat menneet naimisiin, ja heillä on yhteinen lapsi nimeltään Giosué (Giorgio Cantarini). Perhe viettää turvallista elämää Doran luona, ja kaikki vaikuttaa päälisin puolin olevan kunnossa. Saksalaiset miehittäjät saapuvat ja tuovat sodan rauhalliseen Arrezzoon. Guido joutuu selittämään hämmentyneelle pojalleen, miksi jotkut eivät pidä juutalaisista.

Sotilaat tunkeutuvat Guidon sedän asuntoon ja rikkovat kaiken. Guido ja Giosue pidätetään ja heidät lastataan tavarajunaan ja viedään yhdessä lukemattomien muiden juutalaisten kanssa keskitysleirille. Dora saapuu tapaamaan johtavaa upseeria, jolle hän esittää pyynnön päästä miehensä mukaan. Tähän suostutaan ja myös Dora nousee junaan. Guido haluaa säästää poikansa fasistien pahuudelta ja alkaa kertoa pojalleen toisenlaista tarinaa.

Juna saapuu vanhaan linnoitukseen, joka on muutettu keskitysleiriksi. Guido yrittää löytää Doran vankien joukosta, mutta he näkevät toisensa vain etäältä. Naiset ja miehet jaetaan eri osastoihin. Dora ja Guido joutuvat eroon toisistaan, eivätkä tapaa enää koskaan. Guidon kertoo pojalleen, että leirillä pelataan peliä, jonka pääpalkintona on panssarivaunu. Guido kääntää sotilaiden saksankielisen puheen pojalleen sopivaksi. Miespuoliset vangit pannaan tekemään raskasta työtä ja rakentamaan Saksan imperiumia. Tottelemattomuudesta ja kapinoinnista uhataan rankaisulla. Giosue tuntuu uskovan isänsä satua, joka muuttuu yhä mielikuvituksellisemmaksi. Leikissä kerätään pisteitä, ja vastustelevat menettävät niitä. Vastoinkäymiset ovat osa peliä.

Poika välttää vaikeudet tottelemalla isäänsä. Työ on liian raskasta Guidolle, kuten monille muillekin, jotka jossain vaiheessa vain katoavat. Heidät tapetaan kaikessa hiljaisuudessa. Guido suojelee viimeiseen asti poikaansa sotilaiden julmuudelta. Hän keksii selityksen kaikille leirin tapahtumille. Leirin johtava lääkäri osoittautuu Guidon vanhaksi tutuksi tohtori Lessingiksi. Guido pyytää apua ja tohtori suhtautuu myötämielisesti. Tohtori tuntuu säilyttäneen omantuntonsa asemastaan huolimatta.

Giosuelle alkaa paljastua totuus tapahtumien taustalla, kun hän leikkii leirin muiden lasten kanssa. Guido selittää pojalleen, että panssarivaunu on pian valmis. Mutta kuka voittaa pääpalkinnon? Eräänä päivänä saapuu viesti, että sota on päättynyt. Leiriä puretaan liittoutuneiden joukkojen lähestyessä. Guido päättää käyttää sekasortoa hyväkseen ja suunnittelee pakoa, mutta haluaisi Doran mukaansa. Saksalaiset sotilaat ottavat Guidon kiinni, ja hänet teloitetaan. Liittoutuneiden panssarivaunu saapuu leirin hylätylle sisäpihalle.  Giosuelle se on pääpalkinto, jonka hänen isänsä oli luvannut. Juutalaiset vangit vapautetaan, Giosue ja Dora tapaavat jälleen toisensa.     

Sympaattinen Guido on elokuvan suuri valopilkku. Katsoja kokee riemun ja elämänilon pitkälti hänen kauttaan. Tuota iloa eivät edes keskitysleirin betoniset muurit pysty täysin tukahduttamaan. Guidon positiivinen elämänasenne tekee hänestä todellisen hyvän mielen lähettilään. Elokuvan alkupuolella seurataan hänen kommelluksiaan. Guidon runollinen monisanaisuus hämmentää ja viihdyttää. Guido on juutalainen mutta hänen uskonnollisuuttaan ei oteta elokuvassa esille.

Benignin erikoislaatuinen huumorin taju johtaa hänen näyttelemänsä päähenkilön koomisiin tilanteisiin. Jossain kohdissa Kaunis elämä saa liioitellun farssimaisia piirteitä. Elokuva haluaa saada katsojan nauramaan, mutta herättää myös syvää myötätuntoa kuvaamiaan ihmisiä kohtaan. Komiikka syntyy usein silmin nähden tahattomista yhteensattumista.

Elokuvan alussa kertoja toteaa, että tämä tarina on vaikea kertoa. Benigni haluaa sanoa hyvin paljon hyvin lyhyessä ajassa. Juonen kulku on periaatteessa hyvin yksinkertainen, mutta täynnä verbaalista ilotulitusta, jonka ymmärtäminen ei aina minulta täysin onnistunut. Tarina on yhteinen monille sodanaikaisille ihmiskohtaloille.       

Keskitysleirin julmimman todellisuuden elokuva verhoaa sanaleikin taakse. Tämän takia elokuva on ymmärrettävämpi myös nuoremmille katsojille. Elokuvan katsottuaan joutuu pohtimaan, onko keskitysleirin kääntöpuoli haluttu pitää piilossa. Guido ja Dora eivät kohtaa väkivaltaa saksalaisten sotilaiden taholta. Holokaustin kulissien takana tapahtuneet hirmuteot eivät kuulu tähän elokuvaan. Tästä huolimatta Kaunis elämä kuvaa mielestäni hyvin sitä, mitä maailmassa oli tuona lyhyenä sodan ajanjaksona tekeillä. Kaunis elämä ei ole pelottava elokuva, vaikka se käsittelee yhtä historian synkimmistä ajanjaksoista. 

Elokuvassa on muutama mielenkiintoinen sivuhenkilö. Esimerkiksi tohtori Lessingin käytös Guidoa kohtaan osoittaa, että kaikki valtaa pitävä ovat ulkokuoren alla pohjimmiltaan tavallisia ihmisiä. Nicoletta Braschi näyttelee vahvaluonteista ja hyväkäytöksistä puolisoa, joka on kyllästynyt elämään tylsää hienostonaisen elämää ja omistaa rakkautensa maankiertäjälle.      

Ensin tapahtumat ovat hyvin valoisia, eikä niistä uskoisi maailmansodan häämöttävän lähitulevaisuudessa. Perheen yhteiset toivontäyteiset hetket ovat kuin unenomaista elämää, ennen painajaisen alkua. Elokuva jakautuu dramaattisesti kahteen puoliskoon, joiden välissä kuluu oikeasti muutama vuosi. Ensimmäisellä puoliskolla sodan läheisyyteen viitataan tuskin sanallakaan. Siksi katsojan järkytys on suuri, kun perhe hajotetaan niin äkkiä, ja heidän entinen elämänsä on mennyttä. Doran uhrautuvaisuus koskettaa katsojaa kenties syvemmin kuin mikään muu tapahtuma koko elokuvan aikana. Aurinkoiset ja värikkäät kuvastot vaihtuvat harmaasävyisiin ja surumielisiin. Aivan kuin elokuvaa kuvattaisiin toisenlaisen suotimen läpi. Jälkipuolella punaisena lankana kulkee Guidon ja hänen poikansa kaikki vastoinkäymiset voittava ystävyys. Panssarivaunu, joka symboloi voittoa sodasta pienen pojan silmin saapuu ja toteuttaa unelman ja lupauksen, jonka poika sai isältään.

Guido salaa pojaltaan sen tosiasian, että maailmaan mahtuu alhaisia ja kunniattomia ihmisiä, jotka nauttivat toisen ihmisen kärsimyksestä. Leirin traagisia tapahtumia on vaikea pitää salassa, ja Giosuen luottamus isän tarinaan alkaa rakoilla. Guidon uhrautumisen ansiosta elokuvan pasifistisen väkivallan vastainen sanoma jää helposti mieleen.

Musiikki on tässä elokuvassa hyvin tärkeässä osassa. Ääniraidan orkesterimusiikki säestää, ja kertoo paljon päähenkilön mielialasta. Duurivoittoinen taustamusiikki saa loppua kohden synkempiä sävyjä. Sointuvat melodiset kappaleet kertovat rakkaudesta, menetyksestä ja kärsimyksestä.

Juutalaisille vangeille sallittiin työnteko ja loppujen lopuksi useimmat selvisivät koettelemuksesta. Täytyy muistaa, että tässä ei oltukaan Treblinkassa tai Auswitchissa, joissa kansallissosialistien ideologia pantiin julmalla tavalla täytäntöön. Juutalaisiin kohdistuvalle vihalle on vaikea löytää selitystä. Mikä saa tavalliset ihmiset hylkäämään järjen ja omantunnon äänen ja ryhtymään pahan välikappaleeksi.

Kaunis elämä on sukua mykkäelokuvan ajan suurimmille ohjaustöille. Benignin komediallinen ote tuo parhaimmissa kohdissa mieleen Charles Chaplinin muistettavimmat komediat. Samanlainen tarina on kerrottu Diktaattorissa, ja kuten esikuvansa, Begnini haluaa tehdä itsensä naurunalaiseksi. Juutalaisen kulkurin ja hienostonaisen välinen rakkaustarina oli jotain kiellettyä tuona suvaitsemattomuuden aikana. Kaunis elämä on italiankielisenä elokuvana todellinen harvinaisuus. Elokuvassa on kaikki klassikon ainekset, mukaansa tempaava juoni, hyvät näyttelijät, mutta myös jotain täysin uniikkia ja omaperäistä.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: La Vita è Bella
  • Ohjaaja: Roberto Benigni
  • Käsikirjoitus: Vincenzo Cerami, Roberto Benigni
  • Julkaisuvuosi: 1997
  • Genre: draama, komedia
  • Palkinnot: 3 Oscar (Academy Awards), 1 BAFTA, Cannes Film Festival: Grand Prize of the Jury
  • Näyttelijät: Roberto Benigni, Nicoletta Braschi, Giorgio Cantarini, Horst Buchholts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *