Elokuvan historiaan ei mahdu kuin kourallinen tällaisia elokuvia, joissa homoseksuaalisuus on keskeinen teema. Elokuvan tunnuskappale voitti ansaitusti Oscarin, ja teki Springsteenistä hetkessä kuuluisan miehen. Elokuva tuotti lippuluukuilla vaatimattoman 26 miljoonan dollarin budjettinsa moninkertaisesti takaisin. Monien kriitikoiden mielestä Philadelphia ansioituu laajentamalla ymmärrystä sekä AIDS:sta, että sitä kantavista homoseksuaaleista. Tom Hanksin on yhdessä varhaisen uransa koskettavimmista ja syvällisimmistä rooleista. Hanks palkittiin Oscarilla ja Golden Globella. Philadelphiaa voi pitää myös Denzel Washingtonin läpimurtoelokuvana, sillä hän on yksi ratkaisevimmista hahmoista elokuvan käsikirjoituksessa.
Johdantona elokuvaan näemme ilmakuvaa Philadelphiasta Bruce Springsteenin teemakappaleen soidessa taustalla. Kamera seurailee hetken aikaa kaupungin elämää. Näistä kuvista voi päätellä, että Philadelphia on yhtä lailla köyhien kuin rikkainten kaupunki. Andrew Beckett (Ton Hanks) ja Joe Miller (Denzel Washington) esitellään katsojalle kohtauksessa, jossa he käyvät keskustelua kanteen nostamisesta. Beckett on Kendall Constructionin ja sen työntekijöiden edustaja. Andrew puolustaa yhtiötä, jonka rakennusprojekti uhkaa lähiön lasten rauhaa ja terveyttä. Miller on ympäristöviranomaisten puolella. Puheenjohtaja ei lämpene Millerin ajatuksille ja Beckett voittaa väittelyn.
Katukuvassa näemme paljon keskeneräisiä rakennustyömaita. Kamera seurailee sulavasti päähenkilöä liikenteen melussa ja ruuhkassa. Andrew käy sairaalassa verikokeessa ja jää odottamaan kokeen tuloksia. Sairaalan odotussalissa näemme paljon silminnähden sairaita ihmisiä, mutta Andrew itse vaikuttaa hyvävointiselta ja terveeltä. Andrew työskentelee Wyant Wheelerin lakiasiain toimistossa. Hän on arvostettu ja pidetty työntekijä, joka uhraa suuren osan ajastaan työnteolle. Iltakymmeneltä Andrew on edelleen työpaikallaan päätteensä äärellä.
Toimitusjohtaja Charles Wheeler (Jason Robards) tarjoaa Andrewlle juttua, joka työllistää kilpailuviranomaisia. Kyse on Highlines-yhtiön tekijänoikeuksista. Andrewn on valittava puolensa, niin kuin jokaisessa jutussa. Ja toimeliaana lakimiehenä hän tuntee vastapuolen asianajajat. Eräs työntekijä panee merkille mustelman Andrewn otsalla. Reilu viikko myöhemmin sairauden merkit alkavat näkyä, mutta Andrew ei anna tämän haitata työntekoaan. Hän tarvitsee maskeeraajaa peittämään mustelmat kasvoillaan. Ystävät ovat huolissaan kuumeisesta ja väsyneen oloisesta työtoveristaan.
Ensin Andrew Beckettiä ei haluta huolestuttaa, sillä oireet sopivat muihinkin tauteihin kuin AIDS:iin. Highlinesin jutussa tapahtuu yllättävä käänne, sillä paperisota on tuottanut ongelmia ja asiakirjoja on kadonnut. Andrewn työpaineet kasvavat ja hän hoitaa nyt useaa kaupungin saamaa haastetta. Viikkoa myöhemmin Beckett saapuu Millerin toimistoon ja hän paljastaa vihdoin, että sairastaa AIDS:ia. Kaiken lisäksi hänet on erotettu työstään sen jälkeen, kun Highlinesin papereita oli kadonnut. Andrew aikoo nostaa kanteen Wyant Wheeleria vastaan.
Andrew kertoo surullisena, että kaikki muuta asianajajat olivat kieltäytyneet ja, että Miller on hänen viimeinen toivonsa. Vaikka paperit olivat myöhemmin löytyneet eropasseja ei ollut kumottu. Andrew tilittää koko jutun Millerille väittäen, että todellisuudessa erottamiseen oli vaikuttanut hänen AIDS diagnoosinsa. Andrew oli ollut järkyttynyt päätöksestä ja esittänyt vastalauseensa. Tähän asti Andrew:lla oli ollut tahraton maine. Hetken harkinnan jälkeen Miller kieltäytyy puolustamasta ystäväänsä ja Andrew lähtee toimistolta pettyneenä ja itkun partaalla.
Ennakkoluulot painavat Millerinkin mielessä. Hän konsultoi lääkäriystäväänsä, joka kertoo, että AIDS tarttuu vain ruumiinnesteiden välityksellä. Miller kertoo vaimolleen inhoavansa homoja, muskeleita, rintakarvoja ja säädyttömyyttä. Kahden viikon päästä on joulu ja Andrew välttelee tapaamasta ystäväänsä, kunnes Miller lähestyy häntä kirjaston lukusalissa. Miller on sittenkin kiinnostunut jutusta, vaikka tietää joutuvansa itsekin ryöpytyksen kohteeksi. Andrew etsii kirjaston arkistoista ennakkotapauksia, joissa laki vaikuttaisi olevan hänen puolellaan. Kuusi viikkoa myöhemmin Miller toimittaa haasteen johtokunnalle.
Nyt Charles Wheeler etsii porsaanreikää Andrewn yksityiselämästä erityisesti tämän seksuaalisesta suuntautumisesta. Koko johtokunta ei ole Charlesin puolella, mutta juttu viedään siitä huolimatta oikeuteen. Charlesin mielestä Beckettin kanne uhkaa koko Philadelphian oikeusjärjestelmää. Seitsemän kuukautta myöhemmin asiaa käsitellään oikeudessa. Miller toistaa jutun yksityiskohdat tuomarille. Epäselvää on, vaaransiko Beckett muiden työntekijöiden terveyden ja oliko tämä loistavan juristin erottamisen todellinen syy. Puolustusasianajaja Belinda Conine (Mary Steenburgen) esittää täysin päinvastaisia todisteita Andrewn työ- ja yksityiselämästä. Conine kysyy häpeämättömästi Andrewn sairaudesta ja siitä, miten hän sen sai. Miller puolestaan kuulustelee johtokuntaa.
Oikeusjuttu ottaa julkisuudessa tulta alleen ja näyttää siltä, että kaupunkilaisten sympatiat ovat Andrewn puolella. Kaikki katsovat televisiolähetystä, jossa Andrew kertoo julkisesti olevansa homo. Millerin puolesta lasketaan leikkiä, vaikka hän kertoo edelleen inhoavansa homoja. Nyt Millerin tuntevat kaikki kaupunkilaiset ja hän saa likaisia kommentteja ja homojen lähentely-yrityksiä osakseen.
Tapauksen puinti jatkuu oikeudessa ja tällä kertaa kuullaan Andrewn työtovereita. Miller etsii merkkejä laajemmastakin syrjinnästä yhtiön seinien sisäpuolella. Tärkeiden papereiden katoamisesta käydään väittelyä, ja lopulta käy ilmi, että asiakirjat eivät missään vaiheessa olleet hukassa, vaan arkistoitu suljettujen tapausten kanssa samaan paikkaan. Andrew saa kuulla positiivisia mielipiteitä, asiallisia kehuja ja kannustusta. Miller rohkenee kysyä työntekijöiltä heidän homoseksuaalisuudestaan ja herättää vastalauseita. Miller haluaa kääntää yleisen mielipiteen Andrewn puolelle, koska tietää sen viime kädessä ratkaisevan.
Andrew saa ystävältään Miguelilta (Antonio Banderas) apua sairautensa hoidossa. Vahva lääkitys aiheuttaa sen, että käsivarressa ei pian ole yhtään ehjää suonta jäljellä. Andrew suunnittelee jo hautajaisia, sillä tuntee kuoleman lähestyvän. Viimeisenä tekonaan Andrew päättää yllättäen järjestää juhlat homoseksuaaleille ja näyttelee vieraille urheasti olevansa kunnossa. Miller osoittaa rohkeutensa osallistumalla juhliin. Millerin asunnolla nähdään koskettava hetki, kun Andrew kuuntelee oopperaa ja eläytyy antaumuksella Maria Callaksen aariaan. Miller kannustaa Andrewta seuraavana päivänä pidettävään puheenvuoroon.
Andrew Beckett vannoo valan ja oikeus kuulee hänen versionsa tarinasta. Andrew puolustautuu urheasti ja kertoo aina halunneensa olla menestyksekäs juristi. Loppupuheenvuorossa on kiihkeää vuodatusta homoseksuaalien puolesta. Andrew ei unohda lähimmäisenrakkautta ja suhtautuu myötätuntoisesti vihamiehiinsäkin. Hän puolustaa Charlesia ja johtokuntaa. Millerin pyynnöstä Andrew paljastaa yleisölle yläruumiinsa, joka on täynnä haavaumia. Puhe kääntyy homoseksuaalien ympärillä pyörivään salamyhkäisyyteen, valheeseen ja petokseen. Puolustus jatkaa Andrewn yksityisasioiden ja sairauden yksityiskohtien puintia, kunnes Andrew menettää tajuntansa ja lysähtää oikeussalin lattialle.
Tuomio tulee kolmen päivän kuluttua ja se on Andrewlle myönteinen. Hän saa mittavat rahalliset korvaukset asiattomasta syrjinnästä. Sairasvuoteella Andrew riittää huumorintajua. Andrew ei näe valitusoikeuden käyntiä, vaan hän kuolee rauhallisesti sairaalassa omaistensa ympäröimänä. Hautajaisiin saapuu Millerin lisäksi ystäviä ja työtovereita ja poikaystävä Miguel.
Philadelphia kuvaa kursailematta Andrew Beckettin taistelun kuolettavaa tautia vastaan. Philadelphia puolustaa ihmisen vapautta sydämen kutsumuksesta valita rakkautensa suunnan. Tom Hanks näyttelee hyväsydämistä ja työlleen omistautunutta lakimiestä. Beckett kunnioittaa lakia ja haluaisi auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan. Kun hän itse joutuu pulaan, hän saa kokea karvaasti, kuinka vaikeaa on löytää auttava käsi. Hyvästä ystävästään Joe Milleristä, joka on tavallaan hänen sukulaissielunsa, tulee hänen oljenkortensa.
AIDS on sairautena hyvin kohtalokas, sillä sille ei ole olemassa parannuskeinoa. AIDS:ia on kansan keskuudessa kutsuttu mm. homorutoksi ja muilla enemmän tai vähemmän kuvaavilla nimillä. 1980-luvulta lähtien AIDS:ia on pidetty ennen kaikkea homoseksuaalien tautina. Aluksi ei todella tiedetty mikä aiheuttaa vastustuskyvyn puutokseen johtavan taudin, eikä ihmisiä voi varauksetta syyttää ennakkoluuloista. Sairaus ei ole kadonnut minnekään, vaikka ihmiset ovat oppineet olemaan varovaisia. Elokuvalla on yhä merkitystä, sillä se välittää kuvan vapaisiin seksisuhteisiin liittyvistä vaaroista.
Pääjohtaja Charles Wheeler edustaa sitä sukupolvea, jonka aikana AIDS:sta ei tiedetty vielä mitään. Tautia kantaviin kohdistui monenlaisia pelkoja, inhoa ja vastenmielisyyttä. Sensaatiolehdet ovat välittäneet kuvan tarttuvasta taudista, kertomatta kuitenkaan siitä, että se ei tartu kosketuksen välityksellä. Elokuvassa näemme mielenosoituksen, jonka ovat panneet alulle television uutislähetykset Andrewn oikeudenkäynnistä. Philadelphia nähdään tässä elokuvassa edelläkävijänä taistelussa homoseksuaalien oikeuksien puolesta.
Erityisesti mieleeni on painunut suurkaupungin tunnelmaa huokuva teemalaulu Streets of Philadelphia, jonka esittää Bruce Springsteen. Streets of Philadelphia kertoo laitapuolen kulkijasta, ulkopuolisesta kaiken menettäneestä kulkurista, jolle laulun sanat antavat elämän tarkoituksen. Minuun tuo laulu on koskettanut kenties enemmän kuin mikään muu Springsteenin kappale. Streets of Philadelphian musiikkivideo on jäänyt historiaan tummasävyisenä kuvauksena suurkaupungin puistoista, slummeista ja niiden lapsista. Laulun sanat kuvaavat hyvin Andrew Beckettin surullista tapausta. Elokuvassa Andrew torpataan käytännöllisesti katsoen kadulle oman onnensa nojaan. Laulu on hätähuuto kaikille niille tuntemattomille sieluille, jotka ovat menettäneet otteensa elämään.
Suuri osa elokuvan tärkeimmistä juonenkäänteistä kuvataan oikeussalissa. Oikeudenkäynti seuraa samaa kaavaa, mikä on totuttu näkemään monissa TV-draamoissa. Päällekäyvä syyttäjä, joka etsii vastapuolen todistuksesta heikkouksia, näyttäytyy puolustusasianajaja Belinda Coninen hahmossa. Miller ei kaihda provosoivia kysymyksiä, kun hän yrittää saada valamiehistön sympatiat puolelleen. Kyseessä ei ole tavanomainen oikeussalidraama. Vapaamielinen tuomari katsoo paljon syyttäjän ja puolustuksen panettelusta ja vedättelystä sormiensa läpi. Andrewn romahdus loppumetreillä järkyttää – ainakin minulla se sai sydämen hypähtämään kurkkuun.
Elokuvan ilkiö on puolustusasianajaja Belinda Conine, jolle Andrew:n yksityiselämässä ei tunnu olevan mitään pyhää. Juristi näyttelee kirkkaalla naamalla inhottavan osansa, jossa hän ajaa Andrewn todelliseen ahdinkoon. Onneksi näemme lopussa tämänkin ulkokuoren hieman rakoilevan.
Elokuvassa ei uhrata kovin paljon aikaa Andrewn yksityiselämälle. Oikeuden edessä asia tulee puheeksi puolustusasianajajan toimesta. Andrewin ja Miguelin rakkaussuhde on kuvattu suorasanaisesti peittelemättä intiimejä yksityiskohtia. Miguel pysyykin Andrewn rinnalla taudin viime vaiheisiin saakka. Elokuvassa annetaan ymmärtää, että Adrew vietti suhteellisen vapaata seksielämää tietäen, että AIDS leviää juuri tällä tavalla.
Philadelphia on hyvä nimi elokuvalle. Kaupunki on syntysija Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukselle, joka tuomitsee ankarasti ihmisoikeuksien loukkaukset. Philadelphia on silti monella tapaa samanlainen kuin New York tai Los Angeles. Jokin rakennusprojekti on aina kesken, kaupunki ei tule koskaan valmiiksi. Pilvenpiirtäjien suojissa tapahtuu monenlaisia inhimillisiä tragedioita, jollainen tämäkin elokuva on. Epäselväksi jää mikä oli Andrew Beckettin todellinen motiivi ryhtyä oikeustaisteluun. Luultavasti rahallisella korvauksella ei olisi ollut hänelle merkitystä. Hän ei halunnut elämänsä jäävän merkityksettömäksi. Hän halusi olla ylpeä työstään asianajajana ja rakkautensa suunnasta.
Andrewn oikeustaistelu on varmasti toistunut todellisuudessa useita kertoja. Draaman aihe on universaali, saanut viime vuosina erilaisia ilmenemismuotoja. Eräässä elokuvan kohdassa jopa sivutaan syrjintää, joka kohdistuu värillisiin latinoihin. Tästä syystä on todella rohkeaa, että toinen elokuvan päähenkilöistä on musta.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Philadelphia
- Ohjaaja: Jonathan Demme
- Käsikirjoitus: Ron Nyswaner
- Julkaisuvuosi: 1993
- Genre: draama
- Palkinnot: 2 Academy Awards, 2 Golden Globes
- Näyttelijät: Tom Hanks, Denzel Washington, Jason Robards, Antonio Banderas, Mary Steenburgen