Valikko Sulje

Tulikärpästen hauta

 

Tulikärpästen hauta perustuu Akiyuki Nosakan samannimiseen romaaniin. Kriitikot nostivat elokuvan korkealle, kun se ilmestyi vuonna 1988 ja se on saanut paljon ihailijoita sen jälkeen. Tästä kertoo korkea sijoitus Internet Movie Databasen kaikkien aikojen parhaiden elokuvien listalla. Tulikärpästen hauta on harvinainen tapaus piirrettyjen sotakuvausten saralla. Yleensä animaatiostudiot ovat karttaneet tällaisia synkkiä ja pelottavia aiheita. Elokuvan musiikin on säveltänyt Michio Mamiya ja elokuvan tunnelmaa olisi  vaikeaa kuvailla ilman sitä.    

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1945, jolloin sota Liittoutuneiden ja Japanin välillä oli päättymispisteessään. Tokion katujen varrella on rääsyihin pukeutuneita ihmisiä, jotka sota on jättänyt kodittomiksi. Ihmiset eivät kiinnitä heihin sanottavampaa huomiota – tämä on tuttu näky kaupunkikuvassa. Seuraamme kuinka eräs heistä vetää viimeisen hengenvetonsa.  Yöllä puhtaanapitolaitos siivoa kuolleet pois. Eräs siivooja löytää makeispurkin kuolevan viereltä, ja heittää sen pois. Yöllä kedolla on pieni lapsi ja hänellä oppaanaan teini-ikäinen poika. Tulikärpäset lähtevät lentoon aivan kuin kunnioittaen sodassa menehtyneitä. Lapsi korjaa makeistölkin talteen.

Poika ja hänen sisarensa matkaavat junalla, jonka ikkunoista he näkevät punahehkuiset sodan tulet. Kovaääniset annetaan ilmahälytys ja ihmiset juoksevat väestönsuojiin. Näemme tytön ja pojan sekä heidän äitinsä kirkkaassa päivänvalossa. Äiti opastaa jälkikasvuaan Seito-poikaansa (Tsutomu Tatsumi) ja hänen pikkusisartaan Setsukoa (Ayane Sharaishi). He ottavat mukaansa välttämättömiä tavaroita ja juoksevat suojaan.

Taivaalta alkaa sataa palopommeja, jotka sytyttävät asuinalueen liekkeihin. Ihmisiä kirjaimellisesti palaa kuoliaaksi. Seito ja Setsuko pakenevat kujia pitkin ja tulevat meren rantaan ja he näkevät kuinka horisontissa palaa rakennuksia. Joku huutaa odottamattomalla hetkellä ”Eläköön Keisari!”. Kuvakulma vaihtuu ja välillä tapahtumia seurataan ilmasta käsin. Pelko valtaa alaa, mutta Seito rohkaisee mielensä. Tuhkan sekainen musta sade kastelee heidät märiksi. Kaikki on palanut maan tasalle ja ihmisiä kokoontuu katsomaan tuhoa ja hävitystä. Seita löytää äitinsä pahoin palaneena koulurakennuksesta, jossa toimii sairaala.

Pian pommikoneet ovat poissa ja rauha palaa kaupunkiin. Katsoja saa nähtäväkseen sodan painajaismaisen hävityksen. Seito ei kerro sisarelleen totuutta vaan kertoo että äiti voi pian paremmin. Setsuko kuitenkin aavistaa, että jotain on vinossa. Kaksikko ei näe enää äitiään, joka kuolee vammoihinsa. Ruumiit poltetaan sillä hautaamiselle ei ole aikaa.

Illalla Seito ja Setsuko seuraavat tulikärpästen lentoa ja kuuntelevat sammakoiden kurnutusta. Luonto esittää vaikuttavan näytelmän ja pian niitä lentää tuhansittain. Poika saa kiinni yhden ja näyttää sitä siskolleen. Sisarukset tanssivat yhdessä kärpästen kanssa. He ovat saaneet uuden kodin tätinsä luota ja ovat hetken aikaa turvassa. Päivällä Seito liikkuu raunioilla maitokärrynsä kanssa ja keräilee säästyneitä tavaroita. Hän löytää kätkönsä, jossa on paljon ruokatarvikkeita. Tällaisia ylellisyyksiä ei monella perheellä ole.

Aamulla täti rohkaisee Seitoa hankkimaan itselleen töitä. Mutta tehdasrakennukset ovat tuhoutuneet, eikä töitä ole enää tarjolla. Sisarusten isä palvelee laivastossa, eivätkä he ole tavanneet pitkään aikaan. Japani on hävinnyt sodan ja rauhan saapuminen on vain ajan kysymys. Pommitukset kuitenkin jatkuvat ja väestösuojat ovat välillä täpötäynnä.

Seito ja Setsuko päättävät mennä meren rannalle pitämään hauskaa. Rannalla on muitakin ihmisiä keräämässä suolaa merivedestä. He leikkivät rannalla ja peseytyvät vedessä. Seito naurattaa ja hauskuuttaa siskoaan. Täti on välillä kovasanainen heidän leikkiensä takia. Käyttötavara vaihtaa omistajaa, rahalla ei ole mitään merkitystä, ainoastaan ruokatavaroista on pulaa. Eräänä iltana perhe nauttii juhla-ateriasta, johon kuuluu valkoista riisiä. Kaikki on ansaittava, näinä aikoina ja kaikkien on tehtävä yhteistyötä. Seito ja Setsuko auttavat taloudenpidossa. Äidin perintörahoilla Seito ja Setsuko voisivat asua kahdestaan.

Setsuko itkee kaiket yöt ja valvottaa veljeään. Hän ei haluaisi asua tädin luona vaan palata kotiin. Seito aikoo kuitenkin rakentaa heille uuden kodin. He alkavat määrätietoisesti rakentamaan uutta elämää paljaan taivaan alla. Luonnosta löytyvät kaikki tykötarpeet. Tulikärpäset viehättävät iltaisin. Sekuro kaivaa haudan kuolleille tulikärpäsille. Tulikärpäset kuolevat pian eikä Sekuro voi ymmärtää miksi. Seito lupaa, että he menevät joskus katsomaan äitinsä hautaa. Seito muistelee lapsuuttaan ja kertoo siskolleen ajasta, kun heidän isänsä oli vielä kotona. Nyttemmin heillä ei ole tietoa isän kohtalosta. Japanin suuruudenpäivistä ei ole paljoa jäljellä.

Eloonjääminen on muodostunut haasteelliseksi, sillä ruokatavarat ovat lopussa. Seito joutuu varastamaan ruokaa läheiseltä tilukselta. He ovat kuitenkin onnellisia siitä vähästä, mikä heillä on. Sekuroa vaivaa jokin tauti, joka aiheuttaa ihottumaa, eikä hän syö kunnolla. Tytön vointi huononee päivä päivältä. Seito ei osaa auttaa sisartaan, muuten kuin hankkimalla ruokaa. Heidän tätinsä ei suostu heitä auttamaan. Yhdysvaltain joukot jatkavat Japanin emämaan pommituksia ja tilanne on yhä sekasortoinen. Lapsikin tajuaa, että kaikki ei ole kunnossa. Eräänä päivänä Seito löytää sisarensa luolastaan henkihieverissä ja vie tämän tapaamaan lääkäriä. Lääkärillä ei kuitenkaan ole tautiin parannuskeinoa.

Kaksikko on nääntymäisillään nälkään mutta kukaan ei välitä.  Sekuro tarrautuu veljeensä viimeisillä voimillaan. Pian saapuu tieto Japanin ehdottomasta antautumisesta. Seiton isä varmasti kuollut sodan tuoksinassa, eikä perheestä ole paljoa jäljellä. Sekuron tila huononee. Seito voivain katsella vierestä, kun hän hiipuu pois. Eräänä päivänä Sekuro ei enää herää. Seito polttaa ruumiin yhdessä tytön rakkaimpien esineiden kanssa. Tulikärpäset lähtevät taas lentoon. Seito lähtee matkalle koskaan enää palaamatta. 

Tulikärpäsiä voi pitää eräänlaisina luonnonoikkuina, ne säteilevät omaa valoaan, mikä on harvinaista eläinkunnassa. Tässä elokuvassa niillä on syvempi merkitys. Ne ovat yöeläimiä niin kuin ihmiset sodan keskellä. Lyhyen elämänsä aikana ne tuovat maailmaan valoa ja taianomaisen tunnelman niille, jotka osaavat sitä arvostaa.

Tulikärpästen hauta on kahden rohkean sielun selviytymistarina. Ghibli studion elokuvissa päähenkilönä on usein nuori ihminen, joka häilyy lapsuuden ja aikuisuuden rajamailla. Hahmot ovat neuvokkaita, itsenäisiä ja kypsiä ikäisekseen. Aikuiset jäävät selkeästi taka-alalle ja ovat lähinnä tarinaan tukevia hahmoja. Sodan uhka häilyy horisontissa, eikä näiden kahden sisaruksen kohtalossa ole mitään varmaa. Seito suojelee siskoaan viimeiseen asti maailman pahuudelta niin kuin jokainen vastuullinen isoveli tekisi. Perheen ja kodin menetyksen jälkeen päähenkilöillä on raskas tie ylös entisen elämän raunioista. Ihminen on aina matkalla jonnekin, ja tässä elokuvassa matkan teko on todellakin tärkeämpää kuin päämäärä.

Elokuvassa on paljon pelottavia kohtauksia, jotka on suunnattu kypsemmille katsojille. Sota on kuin äärimmäisen todentuntuinen painajainen, josta mieli ei herää. Kokonaisuutena tässä elokuvassa valo vie voiton pimeydestä, vaikka monet kohtaukset ovat todella synkkiä ja pelottavia.

Japanin siviilikohteita pommitettiin raskaasti vielä senkin jälkeen, kun Japanin tappio oli jo varmaa. Japanilaisten sodankäynnin mentaliteettiin kuului se, että häviämistä pidettiin häpeällisenä. Jos Japanin sodanjohto olisi tajunnut ajoissa siviilien inhimillisen kärsimyksen, olisi sota voinut lyhentyä kuukausilla.

Elokuvassa pohditaan kuoleman merkitystä kahden nuoren orpolapsen näkökulmasta. Kaikki, mitä heille on opetettu kuolemasta on äkkiä heidän edessään kun he kohtaavat ankaran todellisuuden. Lapsen mieli on täynnä toivoa, valoisuutta ja uskoa tulevaan. On vaikea sanoa mitä tuon ikäinen lapsi sodasta ymmärtää, luultavasti kuitenkin enemmän kuin uskoisikaan. Muistot yhteisistä onnenhetkistä kestävät pidempään kuin kuoleman läheisyys.

Elokuvan tarina on kirkas ja puhdassävyinen malliesimerkki japanilaisesta käsintehdystä animaatiosta. Piirrostyyliin kuuluu se, että jokaista liikkeen yksityiskohtaa ei animoida. Elokuva on saanut vaikutteita animeperinteestä ja kasvonpiirteitä on vahvasti yksinkertaistettu. Hahmojen ilmeikkyys on tuttua Ghiblin animointi tekniikkaa. Hahmojen kasvoilta voi lukea melkoisen monipuolisesti tunteita. Tulikärpästen sattumanvarainen liike on animoitu hienosti. Elokuvan kohtaukissa on outoja ja epätodellisia värivalintoja, jotka korostavat tunnelmaa esimerkiksi täpötäydessä metrossa tai hämärtyvässä yössä, jota valaisevat vain tulikärpäset. Pelkistetyt hahmot vasten välillä hyvinkin yksityiskohtaista taustaa vasten ovat Ghibli-studion tavaramerkki. Katsoin elokuvasta englanniksi dubatun version, jonka äänivalinnat ovat päteviä, joskin toisinaan mitäänsanomattomia.

Tarinan historialliset puitteet ovat todenmukaisia ja siitä puuttuu yliluonnollinen elementti, joka on läsnä melkein kaikissa Ghibli-studion töissä. Elokuvassa ei käsitellä Japanin perinteistä uskontoa eli shintolaisuutta.

Katsojasta voi vaikuttaa todella raukkamaiselta, että liittoutuneiden koneet suolsivat palopommeja ja napalmia viattomien siviilien sekaan. Sodan viime kuukausina Japanin yhteiskunta oli romahduksen partaalla, mutta antautumista saatiin odottaa. Ihmiset uskoivat viimeiseen asti, että keisarillinen Japani tulisi sodasta ulos voittajana. Ehdoton antautuminen tuli Seitolle järkytyksenä. On todella sääli, että japanilaisten ylpeyden murtamiseksi täytyi mennä näin pitkälle. Ihmisten itsekkyys korostui, kun taisteltiin eloonjäämisestä. Ihmisiä kirjaimellisesti kuoli nälkään, ja jokaisesta ateriasta jouduttiin taistelemaan kynsin hampain.

Elokuva puhuttelee musiikillaan ja tunnelmaa luovat vuorotellen pan-huilun tapainen ja vuoroin kosketinsoitin. Melodioissa on toisinaan hyvin tutuntuntuisia sävelkulkuja, joista tulee mieleen eräät muut Ghibli-studion elokuvat. Taustamusiikki on sävyltään välillä hyvinkin surumielistä, toisinaan siinä vuorottelevat duuri- ja mollivoittoiset soinnut. Välillä instrumentteja on vaikea tunnistaa perinteisiksi kosketin- tai jousisoittimiksi. Luultavasti musiikkia on väritetty syntetisaattorin avulla.

Tulikärpästen hauta tarttuu ihmiskunnan kohtalonhetkiin realistisella otteella ja ottaa vahvasti kantaa sodan mielettömyyteen. Ohjaaja Isao Takahata karttaa mahtipontisuutta ja suurieleisyyttä. Tarina on rakennettu vaatimattomista lähtökohdista, ja säilyttää pienen, viehättävän, sadunomaisen tunnelman loppuun asti. Elokuva kuvaa myös ihmisten välinpitämättömyyttä hädän hetkellä, silloin kun kysymyksessä on eloonjääminen, eikä lähimmäisenrakkaudelle ole sijaa. Toivottavasti ihmiskunta oppii jotain virheistään, etteivät tämän kaltaiset kriisit toistuisi. Elokuvassa tulevaisuus näyttää synkältä japanilaisille, mutta toivo ei missään vaiheessa kaikkoa päähenkilöiden mielestä.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Hotaru No Haka  (Grave of The Fireflies)
  • Ohjaaja: Isao Takahata
  • Käsikirjoitus: Akiyuki Nosaka, Isao Takahata
  • Julkaisuvuosi: 1988
  • Genre: draama, animaatio
  • Palkinnot: —
  • Näyttelijät: Alkuperäisäänet: Tsutomu Tatsumi, Ayana Sharaishi

1 Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *