Hubert Selby sovitti vuonna 1978 ilmestyneestä romaanistaan tiivistunnelmaisen draamaelokuvan. Keskinkertaisen tuloksen lippuluukuilla tehnyt elokuva on vuosien varrella saanut kasvavan katsojakunnan suosion. Unelmien sielunmessu kuvaa huumeiden käyttöä ja erityisesti niiden haittavaikutuksia poikkeuksellisen avoimesti. Näyttelijöistä pinnalle nousi erityisesti Sara Goldfarbia esittänyt Ellen Burstyn. Hänen roolisuorituksensa huomioitiin Oscar ehdokkuudella. Ensi-ilta nähtiin Cannesin filmifestivaaleilla vuona 2000 ja siellä elokuva keräsi huomion erityisesti ohjauksen, editoinnin ja musiikin ansiosta.
Sara Goldfarb on kiintynyt television katseluun, erityisesti tiettyyn viihdeohjelmaan. Sara ja hänen poikansa Harry (Jared Leto) taistelevat televisiosta, jonka Harry ja hänen ystävänsä Tyrone (Marlon Wayans) aikovat taas kerran lainata tavarankeräilijälle korvausta vastaan. He eivät riitele siitä ensimmäistä kertaa, sillä Harry ja Tyrone tarvitsevat rahaa huumeisiin. He kuljettavat TV:n kaupungin halki kärryllä miehelle nimeltä Rabinowitch. Huumausaineiden ostaminen on heillä päällimmäisenä mielessä ja heidän täytyy etsiä uusia keinoja ansaita rahaa. He ovat osa ostoketjua, jossa heroiini ja muut huumeet vaihtavat omistajaa.
Pian Sara käy hakemassa kallisarvoisen televisionsa pois Rabinowitchilta. Tämä kuvio on toistunut jo useamman kerran. Sama kanava on hänellä kotona auki päivästä toiseen. Eräänä päivänä Sara saa suurena yllätyksenä kutsun television viihdeohjelmaan, jonne hän ei edes muista hakeneensa. Sara päättää varautua asiaan ja etsii komerosta vanhan mekkonsa. Hän huomaa lihoneensa niin paljon, ettei enää mahdu leninkiin. Sillä välin Harry tapaa Marion nimistä tyttöä (Jennifer Connelly), jonka kanssa he ovat koukussa huumeisiin. He ovat suurkaupungin kaduilla kuin kotonaan.
Harry ja Marion juttelevat tulevaisuuden suunnitelmista. Harry ehdottaa Marionin toteuttavan haaveensa ja ryhtyvän yrittäjäksi. Harry kehottaa häntä perustamaan vaateliikkeen ja jatkavan samalla polulla kuin isänsäkin. Saran pitkäaikainen projekti on laihduttaminen. Hän saa siihen kannustusta hyvältä ystävältään Adalta. Sara päättää muuttaa ulkonäköään ja värjää hiuksensa punaiseksi. Harryn ja Marion tarkoitus on vetää taju kankaalle heroiinilla.
Huumehuurussa näkee kuvitelmia, joilla ei ole alkua eikä loppua. Huumeaddiktin on pakko saada jännitystä elämäänsä, selvinpäin ei todellisuutta kestä. Harry ei kerro huumekokeiluistaan äidilleen. Hän näkee usein harhoissaan itsensä ikään kuin ulkopuolelta. Televisio toistaa viihdeohjelmia, joissa on erikoinen tunnelma. Saran päivät kuluvat näitä katsellessa. Hän kokee samat vaikeudet kuin jokainen laihduttaja. Samat jutut ovat tapetilla kadulla, jolla naapurusto nauttii kesäsäästä.
Harry suunnittelee tekevänsä hiukan rahaa huumekaupalla, jotta pääsisi eroon tavallisesta elämästään. Siirryttäessä kovempiin aineisiin panokset kovenevat. Tv:n katseleminen tuntuu olevan Saran ainoapakoreitti tapavan tylsästä arjesta. Saran mielikuvitus saa dieetin tuntumaan kestämättömältä ja jääkaappi muistuttaa olemassaolostaan. Niinpä Sara hakeutuu tohtorin vastaanotolle. Lääkäri on pieni mies, jonka diagnoosiin ei mene kauaakaan.
Harry ja Tyrone hoitavat kadulla huumekuriirin tehtäviä, ja tuntuvat olevan koko ajan pilvessä. Parivaljakko alkaa rikastua. Huumetta vedetään sumeilematta joko suoraan suoneen tai nenän kautta. Sara syö nyt erivärisiä pillereitä, joiden pitäisi auttaa laihduttamaan.
Harry haluaisi piristää äitinsä televisioon painottuvaa elämää jollakin tavoin. Harry pelkää aiheuttavansa turhaa huolta, mutta äiti ja poika ovat kaikesta huolimatta läheisiä. Sara tuntee kiertävänsä kehää päivittäisissä askareissaan. Niinpä Sara päättää laittaa elämänsä kerralla kuntoon ja muuttaa asuntonsa järjestystä.
Harry palaa pitkästä aikaa äitinsä elämään ja ilmaisee pahoittelunsa siitä, ettei ole huolehtinut paremmin äidistään. Sara haluaisi Harryn hankkivan tyttöystävän ja tuottavan jälkikasvua jonakin päivänä. Sara ei ole vielä tässä vaiheessa kuullut Marionista, joten Harry paljastaa seurustelevansa. Harry on ostanut äidilleen uuden telkkarin tietäen kuinka paljon se hänelle merkitsee. Harry närkästyy, kun Sara paljastaa syövänsä laihdutuspillereitä. Harry on huolissaan lääkkeistä, joihin voi jäädä koukkuun. Sara kertoo kuitenkin syyn tähän: hän valmistautuu TV esiintymiseen. Sara kertoo vihdoinkin saaneensa suunnan elämälleen. Keskustelu päättyy eron hetkellä kyyneliin, kun Sara huomaa Harryn rakastavan itseään hyvin paljon. Huumeiden käytöstä Harry ei kerro sanallakaan.
Tyrone tapaa kadulla huumediileriä, jolle hän tekee töitä. Brody niminen mies haluaisi ylentää Tyronen hierarkiassa ja saavan luottamuksellisia tehtäviä, mutta varoittaa häntä pettämästä itseään. Äkkiä alkaa tulitaistelu, jonka seurauksen Tyrone otetaan kiinni ja suljetaan vankilaan. Saran huolista suurin on pillerit, joilla hän epäilee olevan sivuvaikutuksia. Televisiosta hän seuraa ylpeänä omaa esiintymistään viihdeohjelmassa. Jääkaappi ei tunnu jättävän häntä rauhaan. Hän näyttää silminnähden laihtuneen.
Tyrone pääsee vapaaksi takuita vastaan. Yhteenotossa oli kysymys italialaisten ja mustien valtataistelusta, jossa Brody itse sai surmansa. Kun huumeet ovat loppu alkaa painajainen, sillä vieroitusoireet valtaavat pian mielen. ”Tavaraa” on kuitenkin tulossa, mutta se maksaa tavallista enemmän. Marion tapaa ystäväänsä Arnoldia, ja ilmoittaa hänelle suorasanaisesti haluavansa rahaa. Arnold ei suostu tähän muuten kuin seksiä vastaan. Kun he pohtivat tätä yhdessä he tajuavat menneensä jo liian pitkälle. Tavara vaihtaa omistajaa supermarketissa, mutta Harry ja Tyrone eivät saa mitään.
Harryn ja Marionin kärsivällisyys on lopussa. Harry saa kummallisen päähänpiston lähteä kohti Floridaan helpomman huumeen perässä. Saran yksinolo alkaa muistuttaa painajaista. Äkkiä hän ei tunne olevansa yksin autiossa talossaan. Hän tuntee, ettei ole enää turvassa rakastamansa television ääressä. Aivan kuin hänen sisäinen valonsa lepattaisi. Hän voittaa viihdekilpailun ja kaikki tuntuvat huutavan hänen nimeään. Sara pakenee kadulle, mutta kukaan ei näytä välittävän hänen ahdingostaan.
Sekoamisen merkit alkavat näkyä ja hänet poimitaan kadulta ja viedään sairaalaan. Häneen tungetaan lisää lääkettä ja pakkosyötetään ja lopulta ehdotetaan sähköhoitoa. Hän puhuu sekavia edesmenneestä miehestään ja pojastaan, viihdeohjelmasta ja laihdutuspillereistä.
Matkalla Floridaan Harry huomaa mustelman käsivarressaan kasvaneen ja haavautuneen todella pahasti. Tällä välin Marion joutuu myymään itseään saadakseen huumeita. Vielä tuhannen kilometrin päässä Miamista Tyrone päättää viedä ystävänsä hoitoon. Harry herää seuraavana aamuna sairaalassa ilman toista kättään. Tyrone pidätetään ja todetaan kelpoiseksi yhdyskuntapalveluun.
Elokuva kertoo järkyttävän tarinan siitä, kuinka huumeiden käyttö ja yksinäisyys voivat ajaa ihmisen hulluuden partaalle. Keskeinen sanoma on se, että huumeet niiden houkuttelevista ominaisuuksista huolimatta tuottavat terveydelle paljon vahinkoa. Elokuva kertoo addiktioista, eli koukuttavista asioista, joista eroon pääseminen on yllättävän vaikeaa. Huumeiden lisäksi koukuttavia asioita voi olla esimerkiksi television viihdeohjelmat tai videopelit.
Elokuvan asetelmassa on kyse kahdesta murhenäytelmästä. Kuvataan toisaalta kolmea narkomaania, ja toisaalta Sara Goldfarbia. Tarina alkaa katkelmasta TV-showsta, jossa ihmisestä paljastetaan intiimejä asioita ja kaikki myydään yleisölle suosionosoituksia vastaan. Saran ote todellisuuteen katoaa vähitellen. Ensin hän jämähtää TV:n ääreen ja tulee riippuvaiseksi siitä saamastaan jännityksestä. Sitten mukaan tulevat laihdutuspillerit, jotka todellakin poistavat näläntunteen hetkiseksi. Mutta ne eivät pysty korvaamaan ruosta saatavaa mielihyvän tunnetta. Tämän takia hän alkaa nähdä harhanäkyjä.
Aronofsky persoonallinen ote näkyy leikittelynä nopeutetuissa otoksissa. Kaikkea ei kerrota, vaikka juoni muuten onkin hyvin suoraviivainen. Joskus kuva jaetaan kahtia, ja seurataan kahta toisiinsa liittyvää asiaa yhtä aikaa. Tällaista ratkaisua ei kovin usein näe – minun mielestäni se latistaa tunnelmaa. Jotkin kohtaukset päättyvät Fade-efektiin, mikä sekään ei ole elokuvakerronnassa kovin yleistä. Toisinaan seurataan pitkiä kamera-ajoja, joissa kamera seuraa päähenkilön kantapäillä. Elokuvassa kuvaa jokaista päähenkilöä vuorollaan lähietäisyydeltä.
Taustamusiikki on elokuvan ensimmäisellä puoliskolla hyvin minimalistista, mutta sävyltään piinaavan synkkää. Elokuvan jälkipuolella musiikki muuttuu painajaismaiseksi soinnittomaksi jyskytykseksi.
Huumeiden vetäminen tuntuu olevan elokuvassa välillä hyvin hauskaa. Senpä takia en suosittele tätä kovin nuorille katsojille, sillä sivuvaikutukset ja jopa kuoleman uhka ovat aina lähellä. Ruumis ei yksinkertaisesti kestä jatkuvia ylä- ja alamäkiä, jotka huume aiheuttaa. Sarah Goldfarbin laihdutuspillerit ovat lääketieteen saavutus, jotka eivät kuitenkaan toimi toivotulla tavalla. Narkomaanilla valona tunnelin päässä näkyy vain seuraava annos tai seuraava piikki suoneen.
Elokuva kuvaa myös sen mitä tapahtuu, kun huumeiden saaminen syystä tai toisesta loppuu. Mitä ihminen on valmis tekemän saadakseen päivittäisen annoksensa.
Aronovsky kuvaa tapahtumat erikoisessa lähes epätodellisessa valossa. Elokuvassa liikutaan Brighton Beachilla Brooklynin näköalapaikoilla ja kaduilla, joissa rikollisuus kukoistaa. Kaupungin vilkkaan alamaailman huumekauppa näyttäytyy tavattoman todentuntuisena. Tämä on tuottoisaa liiketoimintaa, johon liittyy paljon rikollisuutta.
Elokuva kuvaa puuduttavaa arkielämää päähenkilömme Sara Goldfarbin näkökulmasta. Tähän pulmaan on keksitty monenlaisia ratkaisuja, kuten televisio, alkoholi ja viime kädessä huumeet. Nämä ovat kuitenkin asioita, joista ruumis ei saa tarpeekseen – niihin jää koukkuun. TV tuottaa sellaisia viihdeohjelmia, jotka on tarkoitettu tyydyttämään jännityksen tarvetta ja ovat samalla tapa paeta todellisuutta. Mielen järkkyminen voi kohdata aivan tervettäkin ihmistä yllättävällä tavalla. TV:stä ei ole ihmissuhteiden korvaajaksi – kuvaruudussa kiinni oleminen yhdistettynä yksinäisyyteen on mielisairauden resepti.
Sara haluaa kuten jokainen ihminen tulla arvostetuksi sellaisena kuin on. Hän uskoo kuitenkin, että muuttamalla ulkonäköään voi saavuttaa paremmin ymmärrystä. Ensi alkuun tämä elokuva on toisinaan hurjan pelottava. Loppua kohden koko hässäkkä saa komediallisia piirteitä, vaikka tämä onkin muuten vakavalla mielellä tehty elokuva. Elokuvassa skitsofreniaa hoidetaan menetelmillä, jotka ainakin minussa herättävät kauhukuvia.
Jared Leto on ikäisekseen (elokuvan teon aikaan 30-vuotta) hyvin nuoren näköinen. Myöhemmin tämän roolinsa jälkeen hänet nähtiin uudestaan mm. scifi-elokuvassa Blade Runner 2049 ja rikosdraamassa Lord of War. Oikeastaan elokuvan kirkkain tähti on Jennifer Connelly, joka on luonut pitkän uran näyttelijänä. Maskeerauksella Sara Goldfarb on saatu näyttämään todella sairaalta. Tosiasia on, että addiktio jättää jälkensä myös ihmisen ulkokuvaan.
Ympäristön äänet, valot ja yllättävät tapahtumat voimistuvat tajunnan läpi. Saran harhanäyt on saatu todentuntuisesti aikaan vain kameran liikkeen avulla. Saran tilannetta voisi kutsua vakavimman asteen skitsofreniaksi. Lopussa hän menettää täysin kontrollin omaan elämäänsä.
Ihmisten välinpitämättömyys niitä kohtaan, jotka eniten tarvitsevat apua, kuvataan lähietäisyydeltä. Sellaisia ihmiset ovat suurkaupungin vilinässä matkalla jonnekin välittämättä muusta kuin itsestään.
Elokuva pystyy kuvaamaan asioita ihmisen mielikuvituksessa aivan toisenlaisella tavalla kuin romaani. Elokuvan keinoin pystytään dramatisoimaan juonta merkittävästi. On mahdoton Hubert Selbyn kirjaa lukematta arvioida, kuinka uskollisesti elokuvan käsikirjoitus seurailee alkuperäistä tarinaa. Mutta koska käsikirjoitus on kirjailijan itsensä luomus, voisi luulla, että paljon ei poikettu. Elokuvalla on lieviä vaikeuksia lähteä käyntiin, mutta lopussa tapahtumaketju pyörii jopa liiankin nopeasti. Kun tunnelma tiivistyy, myös katsoja tavallaan menettää otteensa elokuvaan. Usein uni päättyy kauhistuttavimpaan kohtaansa – niin tässäkin elokuvassa. Loppuhuipennuksessa paljon jää avoimeksi eivätkä asiat ratkea täysin, mikä onkin mieleenpainuvampi tapa lopettaa elokuva.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Requiem for a dream
- Ohjaaja: Darren Aronofsky
- Käsikirjoitus: Hubert Selby Jr.
- Julkaisuvuosi: 2000
- Genre: draama,
- Palkinnot: —
- Näyttelijät: Jennifer Connelly, Jared Leto, Ellen Burstyn, Marlon Wayans