Incendies oli ehdolla parhaimman vieraskielisen elokuvan Oscarin saajaksi vuonna 2011. Elokuvan meriitteihin kuuluvat myös kahdeksan Genie-palkintoa (mm. paras elokuva), jotka Kanadan elokuva-akatemia jakaa vuosittain. Elokuvaa kuvattiin autenttisissa paikoissa osittain keskellä Jordanin aavikkoa ja osittain Kanadan Montrealissa. Incendiesin käsikirjoitus sovitettiin Wajdi Mouawadin samannimisen näytelmän pohjalta. Elokuvan taustalla oleva konflikti on pääpiirteittäin saanut vahvasti vaikutteita Libanonin sisällissodasta.
Johdantona itse elokuvaan nähdään katsaus poikakodin elämään. Noin kymmenvuotiaista pojista tehdään osa yhteisöä leikkaamalla heidän hiuksensa. Lasten kasvonpiirteistä kuitenkin näkee, että ollaan jossain päin Lähi-Itää, kenties Israelissa tai Libanonissa. Tämän kohtauksen merkitys paljastuu vasta elokuvan edetessä. Eräällä pojista on tatuointi kantapäässään.
Kaksoset Jeanne (Mélissa Désormeaux-Poulin) ja Simon (Maxim Gaudette) ovat saapuneet äitinsä Nawal Marwanin testamentin avajaistilaisuuteen. Tarina alkaa vuodesta 2009 Kanadasta, tarkemmin elokuvassa ei sanota. Perheen ystävä notaari Jean Lebel (Rémy Girard) toimii täytäntöön panijana. Nawal toivoo tulevansa haudatuksi koruttomasti ilman seremonioita. Kaksoset saavat kaksi kirjekuorta, joista toinen on osoitettu isälle, jota sisarukset eivät ole koskaan tavanneet, ja toinen niin ikään tuntemattomalle veljelle. Äiti kehottaa sisaruksia etsimään heidät käsiinsä. Kun tämä pyyntö on täytetty, he saisivat pystyttää hautakiven.
Simon on vastahakoinen toteuttamaan äitinsä tahtoa ja sisaruksille syntyy kiistaa. Molemmat tietävät äitinsä eläneen hyvin epätavallisen elämän ennen saapumistaan Kandaan. Nawalille tapahtunut onnettomuus ja kuolema jäävät hämäräksi. Yliopiston matematiikan opettaja kannustaa assistenttiaan Jeannea tarttumaan äitinsä antamaan tehtävään. Jeanne tietää, että äiti syntyi Der Ominiin kylässä Fouadissa. Jeanne lähtee seuraamaan johtolankaa äitinsä synnyinseudulle ilman veljensä apua.
Nawalin (Lubna Azabal) tarina alkaa tuntemattomaksi jäävästä Lähi-Idän valtiosta, jossa vihamielisyydet leimahtavat eri uskontokuntien välillä. Nawal on tullut raskaaksi Wahab nimisen miehen takia. Aviotonta lasta odottava Nawal saa perheensä vihat päälleen. Kun lapsi syntyy Nawal päättää jättää tämän Isoäitinsä huomaan ja lähteä opiskelemaan, mutta lupaa palata poikansa luokse myöhemmin. Isoäiti tatuoi lapsen jalkaan kolme pistettä.
Jeanne saapuu Dareshiin, jonka kadut kuuluvat armeijalle. Hänen kohteensa on yliopisto, jossa äiti opiskeli ranskaa. 35-vuotta sitten opiskelemaan saapunutta Nawalia ei kukaan näytä tuntevan. Jeanne saa kuitenkin uuden vihjeen, joka osoittaa Kfar Riyatin vankilaan eteläprovinssissa.
Nawal opiskelee ulkomaisia kieliä Dareshissa ja liittyy kapinallisiin, jotka taistelevat nationalistien tukemia oikeistokristittyjä vastaan. Kun taistelut alkavat yliopisto suljetaan. Nawal haluaa nyt löytää poikansa taistelualueelta ja täyttää lupauksen, jonka antoi. Matka alkaa linja-autossa jylhien vuoristomaisemien halki. Nawal kulkee osan matkaa jalan tunkeutuen syvemmälle nationalistien hallitsemalle maaseudulle. Hän saapuu kotikyläänsä, josta on jäljellä vain savuavat rauniot. Hän saa tietää, että paikallisen lastenkodin lapset olivat paenneet Deressan pakolaisleiriin.
Matkalla Deressaan hänen linja-autonsa pysäytetään nationalistien pystyttämälle tiesululle. Seuraa verilöyly, jossa tapetaan kaikki paitsi kristityksi esittäytyvä Nawal. Nawal jää hetkeksi aikaa yksin keskelle autiomaata. Deressan leirissä ei näytä olevan yhtään ehjää rakennusta. Hän saa turvapaikan kristittyjen luota ja jää oleskelemaan leiriin vähäksi aikaa. Hän liittyy kuitenkin kapinallisiin ja tappaa oikeistokristittyjen johtajan. Sotilaan vievät hänet Kfar Ryatun vankilaan, jossa odottaa vuosia jatkuva kidutus.
Jeanne saapuu äitinsä kotikylään, joka on rakennettu uudelleen sodan alkamisen jälkeen. Hänet opastetaan tapaamaan naista, jonka arvellaan voivan olla avuksi. Koko suvun läsnä ollessa Jeanne ottaa puheeksi isänsä Wahabin ja Nawalin tilanteen, mutta saa aikaan vain suuren polemiikin. Hän saa tietää, ettei Nawalin lapsena ole tervetullut. Johtolangat vievät Jeannen hylättyyn vankilaan, jossa aikoinaan pidettiin vankina 600 poliittista vankia. Hän tapaa miehen, joka oli toiminut Nawalin vartijana vuosien ajan.
Nawal haluttiin murtaa ja lannistaa henkisesti, mutta hän seisoi tolpillaan uhmakkaasti viimeiseen asti. Elokuvassa seurataan vähän aikaa Nawalin oleskelua vankilassa. Abou Tarek niminen kiduttaja raiskasi häntä kunnes hän tuli raskaaksi ja synnytti kaksoset, minkä jälkeen hänet vapautettiin.
Tässä vaiheessa kuvaan astuu Simon, joka on ollut yhteydessä sisareensa vain puhelimen välityksellä. Nyt hän haluaa matkustaa Lähi-Itään auttamaan Jeannea. Matkalle tuppautuu mukaan asianajaja Lebel, joka tuntee sekaantuneensa juttuun jo tarpeeksi pitkälle. Tunnelin päässä näkyy jo hieman valoa, kun Lebel ja Simon saapuvat sotatilassa olevaan maahan. Heidän palkkaamansa asianajaja Maddad ei onnistunut löytämään isän kuolintodistusta. Sisarukset tapaavat jälleen ja he löytävät sairaanhoitajan, joka oli auttanut synnytyksessä. Nyt heille paljastuu, että heidän aitinsä sai kaksoset Kfar Ryatin vankilassa.
Heidän veljestään ei kuitenkaan ole löytynyt vihjettäkään. Jäljet päättyvät vuoteen 1970 kotikylän lastenkotiin, jonka oikeistokristityt polttivat maan tasalle ja kaappasivat kaikki lapset. Eräs sotapäällikkö on kuitenkin elossa ja saattaa muistaa tapahtuman. Hän asuu Deressassa, jonne sisarukset suuntaavat matkansa seuraavaksi. Deressan kujia seurailemalla he löytävät tämän miehen, joka ei tunnusta tunteneensa heidän veljeään. Tämän johdosta Simon kuitenkin tuodaan toisen sotapäällikön eteen, joka tunsi henkilön nimeltä Nihad. Hänet otettiin vangiksi ja koulutettiin tarkka-ampujaksi.
Nihadista e löydy muuta tietoa, kuina se, että hän on sittemmin muuttanut Kanadaan ja työskentelee siellä Nihad Harmanin nimellä. Sisarukset onnistuvat löytämään veljensä, ja luovuttavat hänelle kirjekuoren, jossa Nawal paljastaa totuuden lapsestaan. Kaksoset eivät tapaa enää veljeään. Tehtävän täytettyään he saavat asettaa hautakiven äitinsä haudalle.
Incendies on Denis Villeneuven ranskankielinen mestariteos ja erään perheen menneisyyteen liittyvä mysteeri, joka vie katsojan matkalle tuntemattomaan maahan. Elokuva on läpileikkaus Lähi-Idän kristittyjen kulttuurista ja taistelusta oman arvomaailmansa puolesta. Se on kertomus lapsista, jotka jäivät eri uskontokuntien välisen valtataistelun jalkoihin. Incendies on käsikirjoitus on hyvin tiivis ja se on saanut kaksituntisena elokuvana kritiikkiä liian pitkänä tarinana.
Kahdelle sisarukselle se merkitsee lähtöä tutkimaan juuriaan edesmenneen äitinsä viimeisen toiveen mukaisesti. Incendies on myös kasvukertomus, jonka aikana turvallista elämää viettäneet kaksoset oppivat elämän varjopuolista, vihasta ja väkivallasta. Heidän aiemmat luulonsa menneisyydestään murskautuvat armotta ja tilalle astuu epävarmuus ja onnettomuus. Kertomuksen jakautuminen selkeisiin etappeihin takaa sen, että katsoja pysyy koko ajan kartalla siitä missä mennään. Tässä auttavat paikkoja ja aikoja erottavat välitekstit, jotka tällaisessa elokuvassa ovat yllättävän toimiva ratkaisu.
Aluksi elokuva seurailee kahta erillistä juonenhaaraa, toisaalta Nawal Marawin tarinaa ja toisaalta hänen lastensa etsintäretkeä. Elokuvan punaisena lankana tarinat kulkevat kahdessa eri aikatasossa. Sisaruksilla ja heidän äidillään on tavallaan yhteinen määränpää, vaikka aikaeroa on 35 vuotta. Loppukohtaukseen mennessä kokonaiskuva selkiytyy ja kaikki kysymykset saavat vastauksensa. Loppuratkaisu yllättää tarkkaavaisenkin katsojan ja palaset loksahtavat kohdalleen vasta viime minuuteilla. Elokuvan tapahtumat vaikuttavat ensin lähes uskomattomalta yhteensattumien summalta, mutta tarkemmin ajatellen kaikki on järkeenkäypää.
Tapahtumapaikkana on jokin Lähi-Idän valtio, jonka nimeä ei jostain syystä haluta paljastaa. Miljööt vaihtelevat rauniokaupungeista natiivien perinteisiin asuinalueisiin ja pikkukyliin. Keskiössä ovat itse ihmiset, heidän uskontonsa ja etniset vastakkainasettelut. Elokuva kertoo vuosikymmeniä kestäneestä historiallisesta sodasta kristittyjen fanaatikkojen ja muslimien välillä. Tuntemattomiksi jäävät ihmiset ja sotilaat, jotka olivat valmiita tappamaan viattomia ihmisiä ”oikean asian” puolesta.
Mistä tällaiset konfliktit saavat alkunsa. Kukaan ei tunnu muistavan, onko sitä koskaan merkitty edes historiankirjoihin? Lähi-Idän tilanteesta saa sen kuvan, että muslimi-kristittyjen maailmassa ei ole ollut montaakaan rauhanjaksoa viimeisten 50-vuoden ajalla. Lähi-Idän kansoilla uskonnolla on aivan toisenlainen merkitys, kuin lännen kristityssä valtioissa. Mikä herättää sotilaissa niin suuren vihan, että he ovat valmiit tappamaan omaa kansaansa? Sodassa tehtyjä rikoksia ihmiset sovittavat koko loppuelämänsä, jotkin rikokset jättävät niin syvät arvet, että ne eivät koskaan umpeudu.
Uskontojen näkökantojen eroavaisuudet iskostuivat ihmisiin jo elämän alkutaipaleella, sillä perheistään erotetut lapset koulutettiin pienestä pitäen toteuttamaan tiettyä ideologiaa. Kristityt ja muslimit uskovat kuitenkin samaan Jumalaan. Onko eri näkökantoja mahdoton koskaan yhdistää rauhanomaisella tavalla?
Elokuvan ohjaaja kuorii hedelmää kerros kerrokselta ja samalla paikat, ajankohdat ja ihmiset kietoutuvat yhteen. Jossain vaiheessa aikatasot kohtaavat menneisyys ja nykyisyys ja nykyisyys yhdistyvät tietyssä paikassa. Yhden ihmisen teot ja valinnat vaikuttavat monien muiden tuntemattomienkin ihmisten kohtaloihin. Elämänlankojen muodostama kudelma on joskus hämmästyttävän värikäs ja sopusointuinen. Tarinan liikkeellepaneva voima on äidin lupaus selvittää hämäräksi jääneet asiat perheen menneisyydessä. Lubna Azabal näyttelee elokuvan päähenkilöä Nawal Marawia vähäsanaisesti ja -eleisesti – hänen hahmoonsa on helppo eläytyä.
Incendies on inhimillinen tragedia ihmisten julmuudesta ja tappamisesta, mutta myös suuren suuresta armosta, jonka päähenkilöt saavat osakseen. Elokuva saa pohtimaan, ovat ihmiset syntyjään pahoja tai hyviä, onko tulevaisuus tatuoitu heihin niin kuin kadonneen veljen kantapään kolme pistettä. Tarinan henkeä kuvaavat Mahatma Gandhin sanat ”silmä silmästä jättää koko maailman sokeaksi”.
Katsoja huomaa kuinka Nawalin etäytyminen elämästä ja otteen kirpoaminen omasta mielenterveydestään aiheuttavat myös fyysisen muutoksen. Merkillepantavaa on, että Lubna Azabal näyttelee sekä nuorta, että vanhempaa Nawalia, muutoksen aiheuttaa vain maskeeraus. Mies, joka on mysteerin ratkaisun avain, on aikamoinen järkäle ottaen huomioon, että he ovat lähisukulaisia, mutta mitä voi odottaa orpona kasvaneelta sodankäynnin kovettamalta persoonalta.
Sisarukset muistuttavat kovasti toisiaan niin muin kaksoset yleensä, mutta kuvaaja on saanut tämän aikaan kahden toisiaan tuntemattoman näyttelijän välille. Kun heidän veljensä arvoitus on ratkaistu on kaksosten kasvettava henkisesti pystyttävä tukemaan toisiaan totuuden edessä.
Tunnelmaa kohottavat toisinaan oopperamainen musiikki, toisinaan vain painostava hiljaisuus. Brittibändi Radioheadin musiikki tuntuu saaneen vaikutteita muslimien kansanperinteestä, ja teemakappaleet sopivat mollivoittoisina hyvin elokuvan tunnelmaan. Vaikka toisinaan sukelletaan syvälle epätoivoon ja kuolemaa kuvataan lähietäisyydeltä elokuva säilyttää valoisuutensa, sillä tunnelin päässä odottaa ratkaisu, jonka olemassaoloon päähenkilöt uskovat.