Argentiinalaisohjaajan mestariteos erottuu valtavirran draamaelokuvista virkistävällä omaperäisyydellään. Katseeseen kätketty on mielenkiintoinen sekoitus rikostrilleriä ja romanttista draamaelokuvaa. Elokuvan voi helposti katsoa useamman kerran tunnelman väljähtymättä. Elokuva-akatemia palkitsi elokuvan parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarilla ja se oli menestys myös kriitikoiden mielipiteissä. Vuonna 2016 elokuva äänestettiin BBC:n 21. vuosisadan 100 parhaimman elokuvan listalla sijalle 91.
Elokuvan tapahtumaympäristönä on Buenos Aires noin 1970-luvun puolivälissä ja toisaalta noin 25 vuoden päässä vuodessa 1999. Eläkkeellä oleva komisario Benjamin Esposito (Ricardo Darín) aikoo kirjoittaa kirjan 25 vuoden takaisista tapahtumista, mutta ei pääse kunnolla alkuun. Romaaninsa tiimoilta hän päättää vierailla entisessä työpaikassaan kaupungin oikeustalolla. Hän tapaa pomonsa Irenen (Soledad Willamil), jonka kanssa hänellä on ollut pitkä yhteinen menneisyys. Heidän jälleennäkemisessään on kiusoittelua ja huumoria. Benjamin haluaa ottaa uudelleen käsittelyyn Moralesin murhatapauksen kirjaansa varten.
Sitten ollaan vuosien päässä menneisyydessä samaisella oikeustalolla. Cornellin yliopiston kasvatista Irene Hastingsista tulee Benjamille ja hänen ystävälleen Sandovalille (Guillermo Francella) uusi esimies. Benjamin saa tutkittavakseen murhatapauksen, johon liittyy seksuaalirikos. Benjamin saapuu rikospaikalle ja huomaa, että kyseessä oli hyvin raaka teko. Väkivaltaisen rikoksen uhrina on 23-vuotias opettaja Liliana Coloto. Lilianaa jää suremaan hänen järkyttynyt miehensä Ricardo Morales.
Poliisi pidättää ensin kaksi rakennustyömiestä, jotka olivat olleet paikalla murhan aikoihin. Tapausta käsittelevän virkamiehen järjestämän kuulustelun mukaan he ovat syyllisiä. Benjamin tapaa heidät vankilassa ja näkee heti, että heidät on pakotettu tunnustamaan asioita, joita eivät ole tehneet. Benjamin menee vaatimaan selitystä tuolta virkamieheltä, ja haluaa tehdä valituksen ylemmälle taholle.
Benjamin tapaa ystävänsä Sandovalin vakiopaikaltaan kapakasta lasillisen äärestä. Häntä saa toisinaan patistaa takaisin työpöydän ääreen. Sitten hän vierailee Moralesin (Pablo Rago) luona, koska hän haluaa tietää enemmän hänen suhteestaan Lilianaan. Morales näyttää Benjaminille valokuvakansiota, josta hän löytää yhteisen kuvan Isidore Gomezista ja Liliana Colotosta ja päättelee, että heillä on ollut romanssi.
Selviää, että Gomezin oli muuttanut Buenos Airesiin, ja työskennellyt rakennuksella. Benjamin matkaa kyseiselle rakennustyömaalle, jolla Gomezia ei kuitenkaan vähään aikaan ole näkynyt. Jäljet johtavat läheiseen pikkukaupunkiin Gomezin äidin luokse. Benjamin ei saa virallista lupaa tutkia äidin asuntoa, joten hän menee tutkimaan omin päin. Hän aavistaa, että murhaaja tietää poliisin olevan hänen kannoillaan.
Gomezin äidin asunnosta löytyy rakkauskirjeitä, jotka on osoitettu Lilianalle. Gomezin nykyisestä olinpaikasta ei kuitenkaan ole vihjettä. Benjamin poistuu vähin äänin. Heidän käyntinsä ei kuitenkaan jää huomaamatta. Tuomari Fortuna antaa heille satikutia tunkeutumisesta asuntoon ilman lupaa. Benjamin suututtaa myös Irenen, jonka selän takana hän oli toiminut. Liliana Coloton tapaus määrätään suljettavaksi.
Vuoden kuluttua tapauksesta Benjamin tapaa Moralesin kaupungilla metrotunnelissa, jonne hän palaa säännöllisesti etsimään vaimonsa murhaajaa. Irene, Benjamin ja Sandoval kokoontuvat työhuoneeseen. Benjamin haluaa, että tutkimukset aloitetaan uudelleen. Byrokratian vuoksi tämä ei ole helppoa, mutta Irene suostuu pyyntöön.
Benjamin ja Sandoval tapaavat taas kapakassa. Sandoval kertoo tehneensä omia tutkimuksiaan ja että hän on keksinyt jotain tärkeää. Rakkauskirjeistä oli löytynyt uusi johtolanka. Sandoval esittelee Benjaminille ”neuvonantajansa” Andrettan”, joka väittää tietävänsä kirjeissä mainittujen nimien merkityksen. Nimet ovat Gomezin pelitovereiden nimiä. Gomez oli pelannut useissa eri jalkapalloseuroissa ja saattaa yhä olla vannoutunut jalkapallofani.
Seuraavassa kohtauksessa ollaan Duca:n täpötaydellä jalkapallostadionilla Buenos Airesissa. Tämä on jo neljäs mestaruussarjan ottelu, jossa Benjamin ja Sandoval ovat etsimässä Gomezia. Yleisö on hurmoksen vallassa ja näyttää sekoavan täydellisesti. Sitten he yllättäen näkevät Gomezin (Javier Godino), joka pakenee stadionin alapuolisiin käytäviin. Näin hän tekee sen tempun, jota ihminen puhtaalla omallatunnolla ei tekisi. Gomez saadaan kiinni ja viedään raudoissa kamarille.
Pian Benjamin ja Gomez ovat vastatusten kuulusteluhuoneessa. Ilman asianajajaa ei saisi kuulustella, mutta Irene ja Benjamin päättävät poiketa säännöstä. Koska todisteita ei ole paljon, he kokeilevat toisenlaista taktiikkaa. Pelokkaan oloinen Gomez ei ole tietävinään mistä häntä syytetään, mutta kertoo kuitenkin tunteneensa Lilianin. Benjamin suorapuheisuus ei tehoa, joten Irene esittää kovanaama ja yrittää saada Gomezin suuttumaan. Irene sanoo, ettei Gomezia uskoisi tosimieheksi ja loukkaa hänen miehisyyttään. Gomez tosiaan suuttuu ja tunnustaa rikoksen.
Vähän aikaan kuluu, kunnes Morales ottaa Benjaminiin yhteyttä. Hän oli nähnyt Gomezin TV:ssä. Kun Irene ja Benjamin saapuvat selvittämään tilannetta paljastuu, että Gomez oli vapautunut syytteistä ilmiantamalla poliisille nuoria sissejä. Benjamin ja Irene eivät mahda asialle mitään. Tuomari Fortuna kieltää heitä sotkeutumasta asiaan enempää. Fortunan sanankäänteet muuttuvat uhkailuksi ja parivaljakko poistuu pettyneinä. Gomezista on tullut poliisin vasikka, josta häntä suojellaan.
Kun Morales kuulee päätöksestä, hän leikittelee hetken aikaa ajatuksella, että ottaisi oikeuden omiin käsiinsä. Benjamin ja Morales eroavat ystävinä. Benjaminin ja Irenen suhde on kestänyt rikosjutun aiheuttamat kolhut. Tulisieluinen Sandoval oli joutunut vaikeuksiin fasistien kanssa ja kerännyt vihamiehiä. Kapakassa sattuvan välikohtauksen jälkeen Benjamin tuo ystävänsä kotiinsa rauhoittumaan.
Kun Benjamin jättää Sandovalin yksin rikolliset tunkeutuvat hänen asuntoonsa. He ovat tulleet tappamaan Benjaminin, mutta tappavatkin Sandovalin joka on onnettomasti väärässä paikassa väärään aikaan. Benjamin on päättää vaihtaa maisemaa vähäksi aikaa, mutta oikeastaan hän aikoo kadota vuosiksi. Juna-asemalla Irene ja Benjamin heittävät tunteikkaat jäähyväiset.
Tarina palaa ”nykyhetkeen”. Benjamin on saanut valmiiksi kirjansa käsikirjoituksen. Hän ja Irene ovat pitkästä aikaa yhdessä. Benjamin ja Irenen haluaisivat löytää Moralesin ja etsivät hänen tietojaan kaupungin arkistoista. Benjamin matkustaa maaseudulle entistä ystäväänsä tapaamaan.
Morales ei ole unohtanut vaimoaan ja elää nyt omissa oloissaan pienellä maatilallaan. Benjamin esittää romaaninsa Moralesille, jonka mielestä siinä on paljonkin korjattavaa. Puhe kääntyy Gomeziin, mutta Benjamin ei vieläkään usko, että hänellä oli osuutta Sandovalin kuolemaan. Morales kiivastuu Benjaminin uteluista. Hän ajaa Benjaminin pois asunnostaan, mutta kertoo ensin tarinan, jonka mukaan hän itse tappoi Gomezin 25-vuotta sitten.
Benjamin lähtee paluumatkalle, mutta hän yhdistelee asioita mielessään ja kääntyykin takaisin. Illan pimetessä hän saa puu Gomezin asunnolle. Käy ilmi, että Morales on pitänyt Gomezia vankinaan 25-vuotta kostaakseen vaimonsa murhan, josta Gomezin olisi pitänyt saada elinkautinen.
Katseeseen kätketty on murhamysteeri, jonka päähenkilöt muistuttavat kovasti jonkin saksalaisen rikossarjan keskushahmoja. Alkuasetelma on toisinto rikoksesta, joka on tuttu populaarikulttuurissa. Jostain syystä väkivaltarikokset kohdistuvat kauniiseen nuoreen naiseen elokuvissa paljon useammin kuin todellisuudessa. Tämä jännäri on paljon velkaa myös amerikkalaiselle rikoselokuvalle, sillä rikoksentekijänä on usein henkilö, joka tavoiltaan muistuttaa psykopaattia. Elokuvan kauhistuttava loppuratkaisu piinaa mieltä pitkän aikaa, sillä tarina jää keskeneräiseksi, eikä tiedetä, toteutuiko oikeus murhaan osallisten kohdalla.
Kehyskertomuksena toimii Benjaminin ja Irenen vuoropuhelu. Elokuvassa liikutaan kahdessa eri aikatasossa. Elokuvassa menneisyyttä ei varsinaisesti esitetä takaumina, vaan täysin erillisenä juonikuviona. Katseeseen kätketty on moniselitteinen elokuva, jossa nähdään välähdyksiä menneisyydestä, sellaisia kuvastoja, jotka ovat tulkinnanvaraisia. Epälineaarinen juoni vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta. Kokonaisuus hahmottuu vasta toisen katselukerran jälkeen.
Tapahtumaympäristö on eksoottinen, vaikka kieli ja kulttuuri eivät eroa niin paljon Keski-Eurooppalaisesta, johon minulla on ollut etuoikeus tutustua. Buenos Airesin monumentaalinen oikeustalo Palacio de Justicia on vaikuttava ilmestys. Autenttinen tapahtumaympäristö lisää elokuvan historiallista arvoa.
Varsinaista ratkaisua rikokseen ei saada, vaikka kaikki viittaakin yhteen henkilöön. Kuten monessa rikoselokuvassa kaikki asiat eivät vain ole loogisessa yhteydessä toisiinsa. Mutta mikä saa Benjaminin palaamaan 25-vuotta sitten tapahtuneeseen aiheeseen sellaisella innolla? Ehkä hän haluaa romaaniinsa tuoreita faktoja selventämään nuoren naisen murhaan liittyviä hämäriä tapahtumia.
Tarinan intensiivisyyttä lieventää Irenen ja Benjaminin romanssi. Heitä yhdistää ihanne lain ja järjestyksen toteutumisesta sekasortoisessa maailmassa. He ovat toisilleen enemmän kuin pelkkiä sydänystäviä. Läheisen ystävän väkivaltainen kuolema repii romanssin palasiksi ja Benjamin päättää lähteä Buenos Airesista. Riipaisevassa klassisessa kohtauksessa heidän välillään oleva rakkaus pulpahtaa hetkeksi pintaan. Asemalaiturilla heitetyt jäähyväiset ovat toisinto monesta muusta draamaelokuvasta.
Benjaminin menneisyydestä ei paljasteta juuri mitään eli siitä onko hänellä ollut elämänkumppani ennen elokuvan tapahtumia. Vanheneva Benjamin tuntuu viihtyvän omissa oloissaan vain omien muistojensa parissa. Hän tuntuu saaneen elämältään paljon eikä ole katkeroitunut eläkkeelle joutumisestaan.
Benjamin kohtaa työssään ylimielisyyttä, joka usein johtaa sivullisten ihmisten kärsimykseen. Irenen hahmosta tällaista on kuitenkin vaikea löytää. Hän suhtautuu lämmöllä alaisiinsa, ja on heille enemmän kuin pelkkä esimies.
Sympaattista Saldovania näyttelevä Guillermo Francella on elokuvan valopilkku, joka tuntuu joutuvan tahattomasti kiperiin tilanteisiin. Saldovan on hömppämäisestä ulkoisen olemuksesta huolimatta älykäs mies. Hänen kiivas luonteenlaatunsa johtaa törmäyskurssille järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Saldovanin täysin ennalta-arvaamaton kuolema on elokuvan suurin järkytys. Saldovanin kuolema liittyy Argenttiinan silloiseen räjähdysherkkään poliittiseen tilanteeseen.
Tapaamme elokuvan oletettavan syntipukin ensimmäisen kerran fanaatikkojen joukosta täpötäydeltä stadionilta. Tämä kohtaus on elokuvan vaikuttavimpia, ja se kuvaa lähietäisyydeltä sitä mitä jalkapallo argentiinalaisille tuohon aikaan merkitsi. Kohtaus on toteutettu yhtenä ottona ja erikoisesta kuvakulmasta, nimittäin suoraan ylhäältäpäin. Tällaista spektaakkelia ei rikoselokuvissa ole totuttu näkemään
Kun Gomezin kohtalo yllättävällä tavalla ratkeaa, palapelin palaset napsahtavat kohdilleen. Benjamin saa vastauksen kirjoitusprosessissa heräämiin kysymyksiin. Hänen romaaninsa on tilitys vuosia kestäneestä laantumattomasta vihanpidosta, jonka vain henkirikos voi ihmisessä sytyttää.
Mieleenpainuva pianomusiikki tasapainottaa muuten niin synkkäsävyistä elokuvaa, ja lienee yksi syistä, miksi elokuva-akatemia arvosti elokuvan niinkin korkealle. Ääniraita on täynnä koskettavia kappaleita, joita kuullaan menetyksen ja eron hetkellä.
Miksei tarinan rikollinen joutunut vastuuseen teoistaan? Elokuva antaa vastuksen tähänkin vaikka tapahtumat jäävätkin monilta osin hämäriksi. Gomezilla oli yhteyksiä vallankumouksellisiin sisseihin ja hänelle annettiin mahdollisuus auttaa poliisia omaa vapauttaan vastaan. Poliisin korruption mittasuhteet voi vain aavistaa, mutta tuntuu siltä, että elokuvassa raapaistiin vain pintaa. Taustalla olivat suuremmat voimat kuin ensi alkuun voisi kuvitella. Kaikki kiteytyy ylituomari Fortunaan, joka pelottelee Benjaminin ja Irenen lopettamaan tapauksen tutkiminen.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan hieman ennen Argentiinan viimeistä sotilasdiktatuuria, joka hallitsi vuodesta 1976 vuoteen 1983. Heikkotahtoisen presidentti Isabel Peronin valtakausi päättyi sekasortoon. Tämän jälkeen sotilasjunta käynnisti tapahtumaketjun, joka tunnettiin nimellä Dirty War. Hallitus käytti hyväkseen Gomezin kaltaisia ilmiantajia napatakseen vastapuolen sissejä. Tässä kohdassa elokuvan tapahtumat kytkeytyvä todellisiin historiallisiin tapahtumiin. Epävakaa tilanne ei elokuvan kuvastoissa tule selkeästi esille. Elokuvassa Argentiina on kuin mikä tahansa rauhanomainen demokratia, vaikka todellisuudessa maa oli vallankumouksen kynnyksellä. Elokuvan kehystarinan aikaan vuoden 1999 tienoilla Argenttiina oli menossa kohti vapautta ja demokratiaa. Poliittinen tulevaisuus näytti valoisalta, eikä oltu enää erityisesti siviilejä uhanneen sodan partaalla.
Katseeseen kätketty on oikeamielisen hahmon tilitys ja rakkaustarina täynnä muistoja kauan sitten eletystä elämästä. Tarvitseeko omaelämäkerrallisen romaanin olla täyttä totta? Tapahtumista voi olla erilaisia tulkintoja ja tarinan osapuolilla on erilaisset näkemyksensä. Pitääkö asioista puhua oikeilla nimillä ja oikeassa suhteessa toisiinsa, varsinkaan kun niiden nostaminen pintaan ei hyödytä enää edes kirjoittajaa itseään. Jos totuudesta ei haluta tinkiä, onko elämäkertaa edes mahdollista lähteä kirjoittamaan.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: El secreto de sus ojos
- Ohjaaja: Juan José Campanella
- Käsikirjoitus: Eduardo Sacheri, Juan José Campanella
- Julkaisuvuosi: 2009
- Genre: draama
- Palkinnot: 1 Oscar (Academy Awards), 1 BAFTA
- Näyttelijät: Ricardo Darín, Soledad Willamil, Pablo Rago, Javier Godino, Guillermo Francella