Valikko Sulje

Fargo

 

Tämä musta komedia on lajityyppinsä mestareiden Joel ja Ethan Coenin käsialaa. Komedia juontaa juurensa muinaisen kreikan amfiteattereilla esitetyistä näytelmistä. Fargo sisältää piirteitä sekä draamasta että komediasta. Joel Coen oli Cannesin filmifestivaalien tähti vuonna 1996, kun hän voitti parhaan ohjaajan palkinnon. Fargo oli tuolloin ehdokkaana myös Kultaisen palmun saajaksi. Fargo oli pieneen budjettiinsa nähden suuri menestys tahkoamalla lippuluukuilla 60,6 miljoonaa dollaria. Myöhemmin vuonna 2014 elokuvasta tehtiin TV-sarja, jonka taustatiimissä Coeneilla oli sormensa pelissä.

Elokuva perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu vuoden 1987 Pohjois-Dakotaan. Tarinan päähenkilöt ovat todellisia ihmisiä, joiden nimet on muutettu yksityisyyden suojan takaamiseksi. Keskellä kylmintä vuodenaikaa Jerry Lundegaard (William H. Macy) saapuu Fargo nimiseen pikkukaupunkiin Pohjois-Dakotassa hinaten perässään tuliterää Ciera-merkkistä autoa. Hänellä on tapaaminen kahden roiston kanssa pienessä kuppilassa. King of Clubs on täynnä matkamiehiä pelaamassa biljardia tai viettämässä aikaa. Takapöydässä Jerryä odottavat Carl (Steve Buscemi) ja hänen ystävänsä Gaear (Peter Stormare), joka polttaa ketjussa tupakkaa. Jerry on ottanut yhteyttä heihin erään Shep Proudfootin kautta.

Jerryllä on suunnitelma paikatakseen heikkoa taloudellista tilannettaan. Hänen autokauppansa on retuperällä riskipitoisten liiketoimien ansiosta. Hän aikoo pyytää roistoja kidnappaamaan vaimonsa ja kiristämään lunnaita hänen appiukoltaan. Rahojen hankkiminen rehellisesti ei Jerryn mukaan tule kysymykseen.

Kotona Jerryä odottavat teini-ikäinen poika, vaimo Jenny ja tämän isä Wade (Harve Presnell), joka on intohimoinen penkkiurheilija. Jerry tarvitsee 750 000 dollaria erään kaupan toteuttamiseen, ja Wade ohjastaa häntä ystävänsä Stan Grossmanin luo. Jerry on liikemies henkeen ja vereen. Autoliikkeen myyntipäällikkönä Jerry käsittelee hankalat asiakkaat enemmän tai vähemmän oikeudenmukaisesti.

Carl ja ystävänsä Gaear saapuvat Brainardiin iskemään naisia ja pitämään hauskaa uudella Cierallaan, jonka he ovat saaneet osana palkkiotaan. Pian he lähestyvät Minneapolisia rikos mielessään. Sillä välin Jerry tapaa uudestaan intiaani Shep Proudfootin ja haluaa perua diilin. Tähän Shep ei kuitenkaan suostu, sillä asiat ovat jo lähteneet liikkeelle – peruuttamattomasti.

Carl ja Gaear saapuvat naamioituneina Jerryn asunnolle ja kaappaavat Jennyn mukaansa. Jean heitetään sidottuna Cieran takapenkille ja he jatkavat matkaa kohti piilopaikkaansa. Stan Grossman tarjoaa rahojaan, mutta epäilee kaupan rehellisyyttä. Hän haluaa tietää, miten Jerry itse aikoo hyötyä kaupasta. Jerry vakuuttaa pystyvänsä maksamaan lainan korkoineen takaisin.

Carl ja Gaear ovat pakomatkalla preerioiden halki, kun poliisi pysäyttää heidät. Ennalta arvaamaton Gaear ampuu poliisin ennen kuin juttu ehtii paljastua. Samalla heidät ohittaa auto, jonka matkustajat näkevät heidät itse teossa. Gaear lähtee Cieralla heidän peräänsä ja seuraa takaa-ajo kohtaus pilkkopimeässä. Lopulta Gaear saa silminnäkijät kiinni ja ampuu heidätkin.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu ylikonstaapeli Marge Gunderson (Francis McDormand), joka saa puhelimella tiedon kolmois-murhasta. Marge on viimeisillään raskaana, mutta häntä vaivataan silti virantoimituksessa. Paikan päällä tienpientareella tapahtumat selkenevät hänelle. Passipoliisin kirjanpidosta paljastuu Ciera merkkinen auto, jonka kilvet ovat Jerryn autoliikkeen. Jäljet johtavat majataloon, jonne Car ja Gaear olivat pysähtyneet naisten seurassa. Margen majatalossa tapaamat naiset ovat puheliaita, mutta eivät osaa auttaa muuta kuin tuntomerkeillä.  

Carl ja Gaear tuovat Jennyn kämpälleen keskelle korpea Moose Laken rannalle. Nyt kidnappaajat vaativat lunnaitaan ja kieltävät Jerryä ja Wadea ottamasta yhteyttä poliisiin. Wade tarjoaa puolta miljoonaa tyttärestään ja Stan Grossman aikoo myös osallistua. Jerry vakuuttaa, että roistot ovat tosissaan, ja ettei kannata leikkiä sankaria.

Marge saa soiton opiskelijatoveriltaan Mike Yanagitalta, joka haluaa tavata entisen opiskelijatoverinsa Minneapolisissa. Tämä välikohtaus ei varsinaisesti liity juoneen, muuten kuin täydentävänä tapahtumana. Yksinäinen Mike odottaa Margelta romanssia, mutta Marge torjuu kosintapyynnön.  Jerry saa soiton Carlilta, joka sanoo tilanteen muuttuneen – he ovat tappaneet ihmisiä ja pyytävät nyt lisää rahaa. Samalla Jerry sotkeutuu syvemmälle autokauppansa kiemuroihin.

Wade haluaa toimittaa lunnaat omakätisesti luvattuun paikkaan, vaikka Jerry vastustaakin ajatusta. Marge menee jututtamaan Proudfootia, joka kieltää osallisuutensa juttuun, sillä pikkurikollisena häntä odottaa vankila. Seuraavaksi syyttävä sormi osoittaa Jerryn ja automyyntiliikkeen suuntaan. Marge meneekin kuulustelemaan Jerryä Ciera-merkkisen farmarin johdosta. Tapaamisessa Jerry vaikuttaa silminnähden hermostuneelta, ja paljastuu, että roistojen pakkoauto oli ollut Jerryn myyntiliikkeen. Jerry pakenee autollaan ja Marge arvaa, ettei hänellä ole puhtaita jauhoja pussissaan.

Proudfoot saapuu kovistelemaan Carlia erääseen kapakkaan, koska pelkää joutuvansa tämän takia takaisin vankilaan. Hän hakkaa Carlin henkihieveriin. Poliisi saa kapakan omistajalta uuden vihjeen, joka viittaa läheisen järven rannalle. Carl saapuu Minneapolisiin eräälle parkkipaikalle noutamaan rahat. Paikalle saapuukin Jerryn sijasta Wade, joka halusi itse toimia kuriirina. Tämä kohtaus päättyy ammuskeluun, jossa Carl surmaa Waden ja haavoittuu itse pahasti. Myös Jerry saapuu Minneapolisiin ja löytää kuolleen appiukkonsa parkkipaikalta.

Carlin saapuessa piilopaikkaan hän järkyttyy, kun huomaa toverinsa tappaneen Jennyn. He riitaantuvat saaliinjaon johdosta ja Gaear tappaa Carlin pihamaalle. Kun tapahtumien oikea laita alkaa selvetä Margelle, hän saapuu Moose Lakelle, ja toimittaa vähäpuheisen Gaearin poliisiasemalle. Jerryn pakomatka päättyy Bismarckiin liepeille Pohjois-Dakotassa kun poliisi pidättää hänet. Tarina loppuu Margen ja hänen miehensä helpottuneeseen yhteiseen hetkeen heidän kotonaan.      

Saako tällaisen elokuvan vitseille nauraa? Tuntuu, että nykypäivän maailmassa se on sallittua. Jokainen katsoja näkee elokuvan eri tavalla, sillä merkitys ja komiikka syntyy katsojan mielessä. Jos tällainen komedia naurattaa, tarkoittaako se sitä, että on itsekin jollakin tavalla vinksahtanut. Henkilökohtaisesti en ehkä täysin ymmärtänyt Fargon draaman ja komedian välisen rajan ylittävää huumoria. Coenin veljesten tunnusomainen kuolemalla pilaileva huumorintaju voi tuntua joistain katsojista kiusalliselta. Onko tällaista komiikkaa tosielämässä, vai onko tämä vain elokuvankerronnallinen tapa viihdyttää katsojaa? Minulle jäi hitusen huono omatunto, kun ensimmäisellä katselukerralla annoin elokuvan komiikan viedä mennessään.

Elokuvan lopputulema on monien sattumuksien tai kohtalon oikkujen summa. Epätavallista rikosta seuraa pakomatka, josta ei puutu dramaattisia käänteitä. Elokuvan asetelma on samankaltainen kuin vakavalla mielellä tehdyssä jännärissä. Kahden sosiopaatin kujanjuoksu päättyy verilöylyyn, jollaisia on totuttu näkemään esimerkiksi Quentin Tarantinon rikoselokuvissa.

Gaear tuntuu olevan koko ajan huumeiden vaikutuksen alaisena. Hän on mielenhäiriöissään arvaamaton ja turvautuu aseeseensa saadakseen haluamansa. Hän tuntuu hylänneen täysin omantuntonsa äänen. Näin hän on suostunut pahan välikappaleeksi, eikä näe enää edes omaa kuvaansa tarinassa. Gaearin kauhistuttava vajoaminen hulluuteen on kuin toisesta maailmasta, jossa pätevät toisenlaiset lait. Gaear toimii impulsiiviseesti ja ajattelematta seurauksia.

Rikoksen tekijöitä on erityyppisiä. Tosilta onnistuu vain tappaminen ja kiristäminen, kun taas toiset ovat suunnitelmallisempia. Tappamaan kerran sortuneen on helpompi tehdä se uudestaan. Elokuvan rikollinen protagonisti on epärehellinen autodiileri, jonka lähimmäisiin kohdistuva petos vie rikoksen polulle. Jerryn omien kehnojen valintojen takia hänen täytyy turvautua rikokseen päästäkseen pälkähästä. Pieleen mennyt kidnappausyritys kuljettaa Jerryä kohti hänen omaa tuhoaan.  

Elokuvan kertoja tietää koko ajan missä mennään. Katsojan mielikuvitusta ei piinata arvoituksilla tai juonenkäänteillä, joiden merkitystä ei näe. Elokuva kutoo verkon enemmän tai vähemmän viattomista ihmiskohtaloista. Coenin veljesten suorasanainen tapa lähestyä aihetta on virkistävän omaperäinen. Komedia on heidän tapansa herättää yllättyneisyyttä vakavamieliseen rikoselokuvaan tottuneessa katsojassa.

Osa huvittuneisuudesta kumpuaakin siitä, että ihmiset ovat suoria ja sanovat, mitä ajattelevat. Huumoria löytyy tilanteista joihin päähenkilöt joutuvat sattumalta. Coenin veljekset maalaavat häpeilemättömästi rikoksentekijän muotokuvan. Fargo pilailee luonteenomaisen rikoksentekijän kustannuksella ja pohtii, mitä rikollisessa mielessä rikoksen hetkellä tapahtuu.

Sympaattisen Jerryn ahdinko saa loppua kohden humoristisia sävyjä, kun hän sotkeutuu rikokseen pahemmin kuin oli osannut ennakoida. Elokuvan kahdesta rikollisesta on vaikea löytää inhimillisyyttä tai lähimmäisen rakkautta. He ovat roistoja koko persoonallisuutensa voimalla. McDormandin vuorosanoihin on ladattu aimo annos huumoria ja hän on elokuvan suuri valopilkku.

Ihmisten sydämissä asuu sama kylmyys kuin sydäntalvella keskellä Pohjois-Dakotan preeriaa. Todellinen pahuus asustaa niiden ihmisten mielissä, joilla on rahaa ja valtaa vaikuttaa toisiin ihmisiin. Kun koko tapahtumaketjun kammottavuus valkenee Margelle, herää kysymys, miksi tämä kaikki pienen rahasumman takia. Hän kysyy tätä Gaearilta, mutta tämä vaikenee. Hänen ajatustensa taakse emme näe. Raha on todellakin tämän tarinan liikkeellä pitävä voima. Myyntipäällikkö Jerry suhtautuu rahaan, kuten oikea liikemies ainakin, statusta ylläpitävänä välineenä. Vaikka rikos hyvin harvoin jää ilman rangaistusta, rahan houkutus on joillekin liian suuri.  

Fargo on pääosanesittäjän läpimurto, eikä hänen viimeinen komediallinen elokuvansa Coenin veljesten leivissä. McDormand tulee mukaan kuvioihin vasta kun 30 minuuttia elokuvan kestosta on jo takana päin. Hänen persoonansa merkitys tarinalle on kuitenkin ratkaiseva. McDormandin pidättyväinen ja vaatimaton olemus tulee tutuksi myöhemmissä elokuvissa. Päähenkilönä McDormand pysyy jalat tiukasti maanpinnalla ja säilyttää naisellisen viehätysvoimansa. Hänelle on kirjoitettu koko elokuvan parhaimmat vuorosanat. Nainen poliisin roolissa ei sekään ole tavanomaista rikoselokuvassa vielä tuohon aikaan. Väkivaltarikoksia tutkiva naisagentti on totuttu näkemään televisiosarjoissa uudella vuosituhannella. Mutta miksi Marge on raskaana? Onko kysymys vain kuriositeetista, mielenkiintoisesta yksityiskohdasta, vai korostaako tämä päähenkilön naisellisuutta.

Mahtipontinen orkesterimusiikki vaihtuu tuttuihin jännitysdraaman sointuihin. Musiikki tekee Fargosta mustemman kuin kenties muut tehokeinot. Surumielisyys ja mollivoittoisuus rakentavat tunnelmaa hyvin tehokkaasti ristiriidassa komedian tehokeinojen kanssa.

Perinteiset miljööt keskeltä Keski-Lännen preeriaa, yhdistyvät kuviin Minneapolisin monumentaalisista pilvenpiirtäjistä. Mutta onko kysymyksessä fiktiivinen rinnakkaistodellisuus, jonka epätodellinen tunnelma painaa katsojaa raskaana kuin pilviverho. Keskellä talvista preeriaa avautuu toisenlainen maailma, unenomainen, kylmä ja valoton. Tapahtumaympäristö kokonaisuudessaan jää hieman hämäräksi, vaikka punainen lanka yhdistääkin tarinan tapahtumia.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Fargo
  • Ohjaaja: Joel ja Ethan Coen
  • Käsikirjoitus: Joel ja Ethan Coen
  • Julkaisuvuosi: 1996
  • Genre: draama komedia
  • Palkinnot: 2 Oscar (Academy Awards), 1 BAFTA
  • Näyttelijät: Francis McDormand, William H. Macy, Steve Buscemi, Peter Stormare, Harve Presnell

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *