Naisnäyttelijänä Frances McDormand on mustan komedian veteraani ja ansainnut paikkansa modernin elokuvan historiassa. McDormand kahmaisi tästä elokuvasta jo toisen pääosan Oscarinsa, eikä näyttelijän vauhti tunnu yhtään hiljentyneen. Three Billboards on kerännyt huomattavan määrän positiivisia arvosteluja tunnetuilta kriitikoilta. Elokuva voitti parhaan draamaelokuvan Golden Globen vuoden 2018 tilaisuudessa.
Ebbingin pikkukaupungin lähellä tien varressa on kolme rähjäistä ja käyttämätöntä mainostaulua. Tapaamme Mildred Hayesin (Frances McDormand) ajamassa halki aurinkoisen preerian lähellä paikkaa, jossa hänen teini-ikäinen tyttärensä raiskattiin ja surmattiin muutamia kuukausia aiemmin. Mildredillä on suunnitelma – hän aikoo ottaa taulut omaan käyttöönsä.
Mildred marssii Ebbingin mainostoimiston johtajan pakeille ja kertoo haluavansa vuokrata Drinkwater Roadin mainostaulut vuodeksi eteenpäin. Toimitusjohtaja Red Welby (Caleb Landry Jones) kertoo, että taulut ovat olleet käyttämättä vuodesta 1986 lähtien. Seuraa kiivas väittely, kun Welby tahtoo tietää mihin tarkoitukseen taulut tulisivat. Mainostaulujen hinnaksi määräytyy 5000 dollaria kuukaudelta. Mainosten pystytyksen Mildred antaa mainostoimiston tehtäväksi. Nähdessään Mildredin kirjoittamat tekstit, Welby jo arvaa, että Mildred on tapetun tytön äiti.
Poliisikonstaapeli Dixon (Sam Rockwell) on myös tien päällä, kun hän näkee tässä vaiheessa vielä keskeneräiset taulut. Tauluissa lukee sanat: ”How Come Chief Willoughby” ja ”And still no arrests”. Mainosten loukkaava sävy käy heti ilmeiseksi ja Dixon kertoo asiasta poliisipäällikkö Willoughbylle (Woody Harrelson). Welby tuodaan poliisiasemalle kuulusteltavaksi. Dixon on suoran toiminnan mies ja hän puhuu jo kunnianloukkauksesta. Hän käy lopulta käsiksi Welbyyn, kun tämä kieltäytyy poistamasta mainoksia.
Paikallinen uutiskanava tulee tekemään raporttia tauluista. Koko pikkukaupunki seuraa suoraa lähetystä, kun Mildred tuo esiin takoituksensa ja haluaa tietää, onko poliiseilla parempaa tehtävää kuin tutkia nuoren tytön murhaa. Willoughby tulee puhuttamaan Mildrediä tämän asunnolle, ja vetoaa DNA-testiin, jonka avulla syyllistä ei ollut löydetty. Päällikkö vakuuttaa tekevänsä kaikkensa rikoksen ratkaisemiseksi. Willoughby kertoo aikansa olevan vähäinen, sillä hän sairastaa ärhäkkää haimasyöpää.
Läheisessä kapakassa nähdään välikohtaus, kun Dixon tulee haastamaan riitaa Welbyn kanssa. Welby on kuitenkin sanavalmis ja pystyy puolustautumaan. Mildred ilmaantuu paikalle, eikä hänkään kaihda loukkaavia sanoja ajaessaan asiaansa.
Paikallinen pastori kantaa huolta Mildredin taulujen takia kiusatun poikansa koulunkäynnistä. Hän sanoo, että kaikki ovat Mildredin puolella, jos mainostauluista johtuvaa soppaa ei oteta huomioin. Willoughby tekee kuolemaa ja lääkäri haluaa sanoa hänelle, että kaikki ovat hänen puolellaan. Päällikkö ei halua haaskata aikaa ja ryhtyy yhdessä Dixonin kanssa tutkimaan Angela Hayesin juttua uudelleen. He aloittavat rikospaikalta mainostaulujen läheisyydestä.
Mildredin ja hänen henkilökohtaisen hammaslääkärinsä kanssa sattuu välikohtaus, jonka ansiosta hänet tullaan pidättämään. Vanhan äitinsä suojattina tunnettu Dixon kuulustelee kovakouraisesti Mildrediä ja esittää rasistisia kommentteja, kunnes Willoughby tulee siirtämään tämän syrjään. Mildredillä on omat käsityksensä tapahtumien kulusta ja hänet vapautetaan. Willoughby tietää, ettei Mildredin pieni palkka ei riitä mainostaulujen ylläpitoon.
Mildredin entinen väkivaltainen aviomies Charles saapuu nuoren vaimonsa kanssa. Mildred ja Charles ottavat jälleen kerran yhteen traagisten tapahtumien johdosta. Charles sanoo, että Milderin olisi tullut ajatella pidemäälle tekojensa seuraamuksia, ennen kuin oli pystyttänyt kyltit. Takaumat vievät Mildredin takaisin aikaan ennen tyttären kuolemaa, jolloin heidän elämänsä oli ainaista riitelyä. Mildred ajaa ex-miehensä luotaan mutta tapaaminen päättyy koskettaviin sanoihin.
Willoughbyn sairaus etenee, eikä hän halua jäädä sairaalaan odottamaan kuolemaa. Poliisipäällikkö valmistautuu lähtöönsä ja viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Jutun tutkinta ei edisty ja Mildred on melkein hukannut toivonsa. Mildredillä ei ole enää varaa maksaa mainostaulujen ylläpitoa, mutta salaperäinen lahjoittaja pelastaa tilanteen. Eräänä iltana Willoughby päättää toimia ja ampuu luodin päähänsä hyvästejä jättämättä. Jälkeensä hän jättää vain kirjeen, jossa hän pohtii viimeisiä muistojaan ja yhteisiä hetkiä ennen kuolemaansa. Televisiolähetys kertoo päällikön kuolemasta ja saa Mildredin tuntemaan syyllisyyttä.
Willoughbyn poismeno järkyttää poliisipiiriä ja erityisesti Dixonia. Hän päästää vihansa valloilleen ja tunkeutuu yksin mainostoimistoon. Hän pahoinpitelee Welbyn ja heittää hänet lopulta ikkunasta ulos kadulle. Matkalla hän ryppyilee mustalle ohikulkijalle, joka paljastuu myöhemmin poliisiaseman uudeksi päälliköksi. Uusi päällikkö erottaa ”kostoretken” seurauksena suorasanaisesti Dixonin toimestaan.
Menetettyään virkamerkkinsä ja -aseensa Dixon kävelee ulos poliisiaseman ovesta. Willoughbyn kuoleman jälkeisenä päivänä tuntematon mies tulee uhkailemaan Mildrediä mainostaulujen johdosta. Hän vihjailee tunteneensa Mildredin tyttären ja ehkä jopa tappaneensa hänet. Mutta onko hän tosissaan, vai pelotteleeko vain puolustaakseen jotain ystäväänsä?
Kun mies lähtee Willoughbyn vaimo astuu lahjatavarakaupan ovesta. Hän tuo miehensä Mildredille osoittaman kirjeen, jossa Willoughby puhuu asiat suoriksi. Hän pahoittelee siinä, että Angelan juttu on jäämässä ratkaisematta. Mainostaulut olivat hyvä veto Mildrediltä eivätkä olleet syy Willoughbyn poismenoon. Perinnökseen Willoughby jättää pienen summan rahaa, jolla Mildred voi jatkaa taulujen vuokraa.
Kun Mildren seuraavan kerran ajaa Drinkwater Roadilla hän törmää mainostauluihin, jotka ovat ilmiliekeissä. Mildred tyhjentää vaahtosammuttimensa, mutta se ei pysäytä paloa. Tämä tuo Mildredin lähelle murtumispistettä ja hän hautoo kostoa. Televisiokanava välittää uutisen kaikkien Ebbingin kaupungin asukkaiden korviin.
Willoughby on jättänyt kirjeen myös Dixonille, joka tulee noutamaan sitä poliisiasemalta eräänä iltana. Kirjeessään Willoughby kehuu Dixonia kunnon mieheksi ja toivoo tämän saavan pysyvän aseman poliisivoimissa. Hänessä on ainesta rikostutkijaksi ja hän tarvitsee vain rakkautta selviytyäkseen haasteista. Tällä välin Mildred on valmistautumassa kostoonsa ja alkaa heitellä polttopulloja poliisiasemaa kohti. Dixon havahtuu, kun asemarakennus palaa jo roihuten. Hän hänen vaatteensa ovat liekeissä, kun hän pelastautuu kadulle.
Dixon tuodaan pahoin palaneena sairaalaan ja hän päätyy samaan huoneeseen Welbyn kanssa. Kun Welby tunnistaa Dixonin hän ei osoita suuttumusta vaan pikemminkin sääliä, ja yllättää vilpittömällä sovinnnon eleellä. Pian Mildred pystyttää palaneet taulut uudestaan. Päästyään sairaalasta Dixon tulee drinkille paikalliseen baariin, ja kuulee naapuripöydän keskustelun. Samainen mies, joka uhkaili Mildrediä, kehuskelee raiskanneensa tytön ja polttaneensa ruumiin. Dixon tunkeutuu samaan pöytään, jolloin mies hermostuu ja hakkaa hänet henkihieveriin.
Dixon saa kuitenkin talteen palasen miehen DNA:ta tuon tappelun seurauksena ja toimittaa näytteen poliisiasemalle. Dixon kertoo tapahtuneesta Mildredille ja tarjoaa hänelle pitkästä aikaa toivon kipinän. Käy kuitenkin ilmi että DNA:t eivät täsmää – mies ei ole heidän etsimänsä murhaaja. Viimeisenä tekonaan Dixon ottaa esille haulikkonsa, ja päättää antavansa miehelle kuitenkin rangaistuksen. Hän soittaa Mildredille, ja sanoo tietävänsä miehen olinpaikan Idahossa. He lähtevät kostoretkelle eräänä aurinkoisena päivänä ja suuntaavat kohti Idahoa. Matkalla Mildred tunnustaa polttaneensa poliisiaseman, mutta tämä ei näytä Dixonia enää koskettavan.
Ebbingin kaltaisen syrjäisen pikkukaupungin taajamassa ei luulisi koskaan tapahtuvan mitään uutiskynnyksen ylittävää. Kun jotain sitten tapahtuu, se tuntuu koskettavan kaikkia kaupungin asukkaita. Three Billboards kuvaa lähietäisyydeltä sitä, kuinka kaupungin ilmapiiri sähköistyy odottamattoman veriteon seurauksena. Elokuva on todentuntuinen kuvaus Yhdysvaltain syrjäseudusta, joka on kaukana modernista maailmasta. Ebbing on kuin mikä tahansa pikkukaupunki, joka ansaitsee omat poliisivoimat, matkamuistomyymälän ja mainostoimiston.
Päähenkilö Mildrediä on kohtalo koetellut kaltoin monellakin tavalla. Ensin väkivaltainen aviomies lähtee itseään 20 vuotta nuoremman naisen matkaan. Sitten rakastettu tytär kuolee väkivaltaisella tavalla syystä, jota on vaikea ymmärtää.
Mainostaulujen merkitys juonen kululle on ratkaiseva. Mildredin yritys provosoida viranomaisia kantaa hedelmää ja käynnistää yhden naisen sodan byrokraattista poliisilaitosta ja sen ylimielisisä työntekijöitä vastaan. Kun tiedotusvälineet vielä puuttuvat juttuun on tragedia valmis. Suora uutislähetys ei saa aikaan toimintaa ja Mildren päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Mutta tämä onkin jo aihe toiselle tarinalle.
Murha on elokuvan maailmassa usein yksinäisen häiriintyneen ihmisen teko, jonka selvittäminen on tutkijoille kunnia asia. Useimmiten rikostarinat saavat ratkaisunsa ja syyllinen istuu seuraavat 30 vuotta vankilassa. Mutta jos rikokselle ei saada syntipukkia mihin syyttävä sormi osoittaa? Teko arkistoidaan, vähitellen asia unohtuu ja rauha palaa pikkukaupunkiin.
Elokuva ei esittele rikosta tutkivaa komisariota ja itse rikoskin on tapahtunut ratkaisevan kaukana menneisyydessä. Elokuvassa on jouduttu siihen tilanteeseen, että tutkimukset ovat umpikujassa ja koko tapaus on hyllytetty ratkaisemattomana. McDonagh keskittyykin kuvailemaan sitä miten hyvin epätavallinen teko vaikuttaa pikkukaupungin elämään.
Viranomaisten hierarkiassa poliisipäällikkö Willoughby on se henkilö jolta Mildred vaatii toimia. Kun Willoughby poistuu näyttämöltä, Mildred jää tyhjän päälle ja jutun ratkaisu lipsuu hänen käsistään. Mildred on voimakastahtoinen persoona, joka antaa suuttumuksensa näkyä, jos siihen on aihetta. Saumaton yhteistyö ohjaaja McDonaghin kanssa nostaa Frances McDormandin roolisuorituksen kaikkien aikojen parhaimpien joukkoon. Tällä tarinalla ei ole sankaria, joka selviäisi puhtain paperein lopputeksteihin asti. Kuten Dormandin edellisessä täysosumassa Fargossa, tämänkin elokuvan maailma tuntuu harmaasävyisenä hieman epätodelliselta.
Elokuvan mielenkiintoisin hahmo on Sam Rockwellin esittämä konstaapeli Dixon, joka esitellään aluksi raukkamaisena kovanaamana. Hän on rääväsuinen auktoriteetteja kumartamaton persoona. Menetettyään työnsä hän näkee maailman kirkkaimmin silmin ja hänen sympatiansa kohdistuvat ihmisiin, joita hän oli aiemmin vihannut. Loppua kohden tämä ennakkoluulojen sävyttämä persoona löytää itsestään sisäisen sankarin, joka pystyy hylkäämään vihansa ja koston halunsa.
Dixonin rasistiset mielipiteensä kohdistuvat kohtalokkaasti muutaman vähemmistöryhmän edustajiin. Dixonin seksuaalisesta suuntautumisesta emme näe todisteita, mutta hän elelee vapaan poikamiehen elämää äitinsä luona ja siitä voi päätellä jo paljon. Dixonin käytös sekä huvittaa, että hämmentää katsojaa. Elokuvan lopussa Dixon nousee Mildredin rinnalle toiseksi elokuvan avainhenkilöistä.
Syöpää sairastavalle Willoughbylle Mildredin protesti herättää halun korjata asiat ennen kuolemaansa. Tämä osoittautuu ylivoimaiseksi tehtäväksi, mitä päällikkö pahoitteleekin kirjeessään. Willoughby tuntuu oikeamieliseltä esimieheltä ja hänen kohtalonsa jää harmittamaan pitkäksi aikaa. Hän ei aio kuolla sairauden runtelemana sairaassa, vaan päätyy ratkaisuun, joka yllättää kaikki hänen läheisensä – ja katsojan. Kun Willoughby kirjoitetaan ulos tarinasta hyvin varhaisessa vaiheessa jää juonen kulkuun suuri aukko.
Elokuvan keskeisin sanoma kiteytyy Charlesin vuorosanoihin ”viha synnyttää vain lisää vihaa”, eikä kosto ratkaise asioita. Mildredin vihanpidon oikeutuksesta voidaan taittaa peistä ja hahmolle löytyvät varmasti omat kannattajansa ja vastustajansa. Elokuvan teemoja ovat rikoksen lisäksi myös rasismi ja pinnan alla kytevät ennakkoluulot. Yhdysvallat on tässä suhteessa jakautunut maa, vaikka musta presidentti on ollut jo todellisuutta.
Mildred on Frances McDormandin vakavamielisin hahmo, jos sitä vertaa joihinkin hänen aiempiin näyttelijänsuorituksiinsa. Temperamenttinen Mildred osoittautuu kovemmaksi palaksi kuin yksinhuoltaja äidistä voisi kuvitella. Coenin veljesten Fargon jälkeen McDormand on saanut lisää varmuutta ja esiintyy nyt luontevammin kameran edessä. Elokuvan dialogiin on ladattu aimo annos huumoria, joka aluksi tuntuu tahattomalta vilpittömien ihmisten sanailulta. Three Billboards viitoittaa tietä Nomadlandille, joka on McDormandin omakohtaisin elokuva. Three Billboardsissa Mildredillä on monitahoinen rooli ja elokuvaa voi pitää hänen uransa huipentumana. Hänellä on kirjoitetut vuorosanat jäävät elämään katsojan mieleen pitkäksi aikaa.
Elokuvan alkuasetelma on hieman epätodellinen ja voisi sanoa, että tällaista sattuu vain elokuvissa. Ohjaaja rakentaa kuitenkin draamaa uskottavista ja ehkä hieman humoristisista lähtökohdista. Langat kietoutuvat yhteen tavalla, jonka vain taitava ihmistuntija pystyy saamaan aikaan. Elokuva loppuu tavallaan kesken, sillä Mildredin ja Dixonin tie jää avoimeksi. Tämän takia elokuvan pystyy helposti katsomaan uudelleen.
Elokuvan kielenkäyttö on peittelemättömän vulgaaria, eikä elokuva sovellu herkkäsieluiselle katsojalle. Three Billboardsin huumori on hyvin mustaa ja kumpuaa jostain syvemmältä kuin koomisista tilanteista. Mildred on sanavalmis oman tiensä kulkija, joka ei kaihda voimasanoja, kun haluaa kertoa olevansa tosissaan.
Musiikki on toisinaan hyvinkin eriskummalliselta ja kohtauksen tunnelmaan sopimattomalta, kuten esimerkiksi sopraano, jota kuullaan useammassa kuin yhdessä tilanteessa. Elokuvan dramaattinen taustamusiikki tuo mieleen modernin westernin, joissa liikkeellepaneva voima on usein kosto.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Three Billboards Outside Ebbing, Missouri
- Ohjaaja: Martin McDonagh
- Käsikirjoitus: Martin McDonagh
- Julkaisuvuosi: 2017
- Genre: draama
- Palkinnot: 2 Oscaria (Academy Awards), 5 BAFTA, 4 Golden Globe
- Näyttelijät: Frances McDormand, Woody Harrelson, Sam Rockwell, Caleb Landry Jones, Peter Dinklage