Valikko Sulje

Gone Girl

Gone Girl on David Fincherin ohjaama rikostrilleri, joka sai ensi-iltansa vuonna 2014 New Yorkin filmifestivaaleilla. Rosamunda Pike ansaitsi roolisuorituksellaan Oscar-ehdokkuuden. Tätä voi myös pitää Ben Affleckin läpimurtona vaikeassa roolissaan miehenä, joka lavastetaan rikokseen. Käsikirjoituksensa puolesta tämä elokuva erottuu modernien rikostrillereiden joukosta virkistävän omaperäisenä ja yllätyksellisenä. Taustalla on Gillian Flynnin samanniminen romaani, jonka hän itse sovitti elokuvan muotoon.  

Missourin katukuva on autio hämärässä heinäkuun 5. päivän aamuna vuonna 2012. Tapaamme Nick Dunnen (Ben Affleck) talonsa pihamaalta tuona kohtalokkaana hetkellä. Aamun valjettua Nick saapuu baariin, jonka tiskillä työskentelee hänen kaksossisarensa Margo (Carrie Coon). Heidän suhteensa on lämmin ja luottavainen, eikä mikään kerro mistään epätavallisesta.

Nykyhetkellä Nick ja Amy (Rosamunda Pike) ovat olleet naimisissa viisi vuotta. Näemme kuvastoja heidän suhteensa alkutaipaleelta, jolloin heidän välillään vallitsi vielä keskinäinen luottamus. He tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa New Yorkissa opiskelijajuhlissa. Amy harjoittaa toimittajan ammattia ja Nick opettaa luovaa kirjoittamista yliopistossa. Amy on Harvardin yliopiston kasvatti, ja jossain määrin kuuluisa kirjailija. Ensisuudelma tapahtuu syrjäisellä kujalla kaukana suurkaupungin vilinästä.

Kun Nick palaa keskiluokkaiseen kotitaloonsa Amya ei näy missään ja Nick löytää verijäljet olohuoneen lattialta. Etsiväpari Rhonda Boney (Kim Dickens) ja James Gilpin saapuvat paikalle Nickin kutsumana. Tutkinta alkaa niin kuin missä tahansa rikostapauksessa. Amysta annetaan etsintäkuulutus, jotta koko kaupunki voisi auttaa etsinnöissä. Takaumat vievät avioliiton ensi hetkiin kahden vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin he menivät naimisiin. Tässä vaiheessa suhde on vielä jotakuinkin kasassa. Heinäkuussa 2009 tapaamme heidät kirjastosta New Yorkissa, jossa he yhdessä vietävät aikaa. Kun Nickin ja Amy vuonna 2010 muuttavat Missouriin, he tulevat asumaan varakkaalle lähiöalueelle.

Nick joutuu kuulusteluihin, joissa hän kärsivällisesti vastaa kysymyksiin. Kun puheeksi tulee yhteinen menneisyys, paljastuu, ettei Nick oikeastaan tunne vaimoaan kovin hyvin. Poliisiasemalle putkahtaa myös Nickin dementoitunut isä, joka on karannut hoitolaitoksesta. Sisar Margo jakaa Nickin huolen Amysta, sillä hän tietää, ettei heidän suhteensa ole pitkään ollut kunnossa.

FBI:n rikostutkijat valtaavat rikospaikan, ja Nick pakenee sisarensa luokse. Etsivät toteavat, että parin yhteinen omaisuus oli itseasiassa Amyn hallussa. Työhuoneesta löytyy kirje, jonka arvellaan Amyn kirjoittamaksi. Se sisältää arvoituksellisen tekstin, jonka Nick sanoo olevan osa leikkimielistä aarrejahtia.

Seuraavana päivänä Nick esiintyy lehdistön ja Televisiokanavan toimittajien edessä. Nick vetoaa kaupungin ihmisiin, jotta he auttaisivat etsinnöissä. Vuoden 2010 heinäkuussa suhde kukoistaa, eikä rahasta ole pulaa, sillä sitä ammennetaan Amyn ylläpitämästä rahastosta. Kun Nick saa potkut opettajantyöstään, suhde alkaa rakoilla. Kun Amy ehdottaa lapsen hankkimista, he riitautuvat ja Nick suuttuessaan kajoaa Amyyn fyysisesti.

Nick on lehdistön huomion keskipisteenä, mutta jotain outoa hänen esiintymisessään on. Varainkeruu-tilaisuudessa Nick suututtaa appivanhempansa ”liian mukavalla” käytöksellään. TV-lähetyksessä seulotaan Nickin käytöstä ja rakennetaan profiilia kuin rikollisesta. Selviää, että Nickillä on jo pitempään ollut suhde teini-ikäiseen tyttöön. Tämä syrjähyppy on pidetty hyvin salassa. Kun tämä paljastuu Margolle, seuraa tulinen vuoropuhelu petoksen johdosta. Helmikuussa 2012 Amy kirjoittaa päiväkirjaansa tietävänsä Nickin haluavan hänestä eroon.     

Kun katoamisesta on kulunut päiviä epäilijöitä alkaa olla enemmän kuin ystäviä. Televisiokanavan edustajat ajavat Nickin ahtaalle. Onneksi etsivät ovat selvillä sanonnasta ”syytön kunnes toisin todistetaan”. Nick esiintyy hartaustilaisuudessa, ja vetoaa ihmisiin rakkaan vaimonsa puolesta. Tutkimuksissa paljastuu, että Amy oli ollut raskaana. Siskolleen Nick kertoo, ettei Amy edes olisi halunnut lasta. Samalla selviää, että Nickillä on tuhansien dollareiden luottokorttivelat. 

Etsivä Gilpin ehdottaa Nickin pidättämistä murhasta, mutta ilman ruumista se olisi vaikeaa. Etsivät löytävät Amyn puoliksi poltetun päiväkirjan Nickin isän asunnon kellarista. Margotin pihavajasta löytyy hääpäiväksi ostettujen tavaroiden kokoelma. Seuraavaksi tapaamme Amyn ilmielävänä. Amy paljastaa katsojalle koko suunnitelmansa, jonka oli tarkoitus saattaa Nick telkien taakse. Amy oli lavastanut katoamisen viimeistä piirtoa myöten murhaksi. Rikospaikalla olevat verijäljet olivat aitoja. Päiväkirja puolestaan oli tekaistu kertomaan väkivaltaisesta ja välinpitämättömästä aviomiehestä.

Amy löytää turvapaikan syrjäisestä majatalosta ja tutustuu siellä Greta nimiseen samanhenkiseen naiseen. Amy esittäytyy Nancyksi ja kertoo tarinansa hyväksikäyttävästä miehestä, joka lähtee nuoremman naisen matkaan. Nick matkustaa New Yorkiin tapaamaan asianajaja Tanner Boltia (Tyler Perry). He aikovat nyt pilata Amyn kiltin tytön maineen muutamien opiskelijatovereiden avustuksella. Margot ja Nick laativat suunnitelman, jonka on tarkoitus paljastaa Amyn lavastama petos. Bolt väittää, että Nickin olisi paras tunnustaa suhteensa Andieen, jotta saisi toimittajien myötätunnon osakseen.

Kun katoamisesta on kulunut viisi päivää, media haluaa jo Nickin tilille murhasta. Tiedotusvälinet kokoontuvat Margotin talon edustalle. Nickin on määrä tunnustaa kaikki suositussa TV-showssa muuttaakseen yleisen mielipiteen ja välttääkseen tuomion murhasta. Tyttöystävä Andie saadaan myös kameran eteen ja tämä tunnustaa ja sanoo ettei Nick tappaisi hänen takiaan. Nickin esiintyminen sujuu suunnitelmien mukaan. Hän vakuuttaa toistamiseen rakastavansa vaimoaan, vaikka olikin rikkonut valan ja että haluaa ennen kaikkea löytää hänet.  

Amy tapaa opiskelijatoverinsa Desi Collinsin (Neil Patrick Harris) ja ilmoittaa haluavansa turvapaikan ja Collinsilla on tarjota sellainen. Amy kertoo olevansa paossa miestään. Seuraavat päivät Amy viettää hulppeaa elämää Collinsin ylellisellä kartanolla. Hän haluaa Amyn luottavan itseensä ja sanoo ettei koskaan loukkaisi häntä. Amy huomaa hänen käytöksessään jotain epätavallista. Saatuaan Collinsin luottamuksen Amy suostuu harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Eräänä iltana Amy tappaa Collinsin.

Poliisiasemalla tutkitaan Amyn päiväkirjaa vakavasti otettavana todisteena. Murha asekin tuntuu löytyvän Margotin pihavajan tavaroiden joukosta. Nick pidätetään murhasta mutta pääsee pian vapaaksi asianajajansa avustuksella. Oikeudenkäynti on luvassa puolen vuoden kuluttua.

Amy ilmestyy Nickin pihamaalle verisessä puvussaan ja pyörtyy miehensä käsivarsille. Amylla on koko tarina valmiina tiedotusvälineitä varten. Hänen kertomansa mukaan Collins olikin tarinan paha ihminen. FBI lopettaa rikoksen tutkinnan. Nick tuntuu olevan ainoa, joka ei usko Amyn tarinaan. Lopulta Amy paljastaakin hänelle totuuden ja se jää heidän salaisuudekseen. Avioero ei tule kysymykseen, kaiken tapahtuneen jälkeen ja heidän uusi alkunsa on vain silmänlumetta. Päiviä myöhemmin Nick suunnittelee yhä käräyttävänsä Amyn, kertovansa totuuden ja haastavansa Amyn oikeuteen.   

Tämän elokuvan sanoma jakaa varmasti katsojakunnan kahtia toisten asettuessa Nickin puolelle ja toisten tuntiessa myötätuntoa Amya kohtaan. Nick on pidättyväinen hahmo, eikä päästä syvempiä tunteitaan pintaan. Nickillä ei ole montaa ystävää ja näyttää saavan ymmärrystä vain sisareltaan, joka ei missään vaiheessa usko veljensä syyllisyyteen. Hän kätkee jotain leveän hymyn taakse. Tuo hymy saa katsojan ensin epäilemään Nickin viattomuutta. Voiko hänen viileän charmikas olemuksensa kätkeä taakseen henkirikoksen. Onko Nick poikkeava rikollinen mieli, joka pystyy naruttamaan taitavampaakin ihmistuntijaa?

Affleckin bodattu ja maskuliininen olemus ei kovin hyvin sovi luovaa kirjoittamista opettavalle yliopisto-miehelle ja kirjailijalle. Ben Affleck näyttelee varmuudella kaksoiselämää viettävää aviomiestä. Hän ei ole ihmissuhteissa täysin törppö – siitä todistaa ainakin hänen aito huolenpitonsa vanhasta dementoituneesta isästään. Hänen roolisuorituksestaan puuttuu kuitenkin se wow-tekijä, joka nostaisi hänet suurimpien näyttelijöiden joukkoon.

Takaumat näyttävät, että Nickin ja Amyn avioliitto oli ensin lämminsävyinen ja intiimi. Heidän ensikohtaamisensa on kuin mistä tahansa romanttisesta draamaelokuvasta. Avioliiton, jonka pitäisi rakentua keskinäiselle luottamukselle alkaa rakoilla, kun pari joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Nickin ja Amyn suhde on jatkuva sotatanner. Kun Nick yhden kerran menettää kontrollinsa on se viimeinen pisara Amylle.

Elokuvan tapahtumat herättävät katsojan pohtimaan Amyn persoonaa – onko hän jollain tavalla mieleltään sairas ja pohjimmiltaan ilkeämielinen.  Vai ovatko pitkät hyväksikäytön vuodet tehneet hänestä sellaisen. Amyn päiväkirja paljastaa hänen sisäisen kylmyytensä ja vihanpidon tapahtumien takana. Vanhemmilleen hän on se ihmetyttö, sympaattinen ja mukava ihminen, jolle kukaan ei haluaisi pahaa.

Elokuvan käännekohta on se, kun ohjaaja siirtää fokuksen Nickin hahmosta Amyn hahmoon. Kun Amy paljastaa rikoksensa ikään kuin päiväkirjalleen katsojaa hävettää, että oli epäillyt Nickiä murhaajaksi. Tästä eteenpäin Rosamunda Parkin roolisuoritus jättää varjoonsa Ben Affleckin.

Elokuvan alkupuolella tarjoillaan tipoittain vihjeitä katsojan mietittäväksi. Rikoselokuvassa tämän tehokeinon on tarkoitus pitää katsojaa epätietoisuudessa, ja mahdollisesti johtaa harhaan, jotta langat pystytään kokoamaan uudelleen toisella tavalla. Aivan aluksi tilanne näyttää ilmiselvältä. Nick on väkivaltaisuudessaan mennyt liian pitkälle. Motiivina hänellä on suhde alaikäiseen tyttöön. Jännite muodostuu Nickin ja hänen sisarensa vuoropuhelun ja Amyn kertojanäänen välille. Gone Girl rakentaa jännitystä kuin parhaat saksalaiset rikossarjat, joita olen seurannut. Elokuvan etsiväpari osaa asiansa sillä he eivät halua tuomita ketään ennen kuin rikoksesta saadaan selvyys.

Gone Girl on imenyt paljon vaikutteita populaarikulttuurista ja modernista rikoselokuvasta. Se on tosikkomainen elokuva, joka keskittyy ihmiselämän varjopuoliin. Elokuvasta muuttuu moraalinen sankarihahmo, sillä kumpikin päähenkilöistä on yhtä lailla petollinen. Gone Girl on myös erikoinen rikoselokuva, jossa mysteeri puretaan ennen elokuvan puoliväliä. Elokuvassa ei siis varsinaisesti tapahdukaan rikosta ennen kuin vasta loppumetreillä. Katsoja on kuitenkin saanut tietää toisin, ja tälle perustalle tätä trilleriä rakennetaankin.

Median käynnistämä ajojahti ei missään vaiheessa sääli Nickiä. Katsoja tietää, että tällainen spektaakkeli olisi mahdollista vain USA:ssa. Lehdistön paineen alla kenestä tahansa voidaan tehdä murhaaja. Katsojakin on vaarassa tuomita Nickin muutamien sanojen ja käytöksensä perusteella. Tulilinjalle joutuu myös kaksossisar Margot, jonka hyväntahtoisesta olemuksesta tietää heti, ettei hänellä ainakaan ole osuutta tapahtumiin.

Elokuvan trillerimäinen musiikin ansiosta jännitys tihenee asteittain. Nickin painajainen saa loppua kohden kylmääviä sävyjä. Rosamunda Park näyttelee todella kurjaa roolia, mutta hän pystyy varmasti mukavam-piinkin hahmoihin.

Elokuvan tapahtumapaikkoja ovat lähiöalue, hämärät puistotiet, suurkaupungin keskustan vilinä, mutta myös esimerkiksi kirjaston lukusali, mielisairaala ja luksusravintola. Missourin keskustasta napatut otokset kuvastavat pikkukaupungin elämän menoa.  Nickin ja Amyn talon huoneet huonekaluineen todistavat mykkinä muistoa eletystä elämästä, avioliitosta ja onnen hetkistä. Hiljaisuus puhuttelee monessa kohtaa paremmin kuin vuoropuhelu.

Gone Girl poikkeaa valtavirran rikoselokuvista sillä siinä ei ole varsinaista ratkaisua, jossa oikeus toteutuisi. Juonta kuljettavat vuorotellen takaumat ja elokuvan nykyhetki, sekä Amyn kertojanääni. Peitetarina, jonka Amy on itse keksinyt, saa vahvistuksen, kun Amy itse saapuu lehdistön eteen. Kaikki ovat valmiita nielemään sen pienintäkin piirtoa myöten. Kuinka lapsellisia ihmiset voivat ollakaan! Elokuvan historia on täynnä tapauksia, joissa syyllinen ei koskaan maksa teostaan. Tällainen elokuva saa katsojan pohtimaan sille toisenlaista ratkaisua – sellaista joka olisi katsojaa itseään miellyttänyt.

Rikos, joka tässä elokuvassa tehdään, on pikemminkin seuraus kuin syy tapahtumien sarjalle. Amyn suunnitelma on nerokas, sillä hän pystyy naruttamaan sillä, jopa kokenutta rikostutkijaa. Henkilökohtaisesti pidän enemmän elokuvista, joilla on jonkinlainen ratkaisu. Elokuvalla ei ole selväpiirteistä päähenkilöä – sellaista, jonka kannoilla kamera tarkemmin seuraisi. Rikosdraamana Gone Girl on oivallinen. Siinä tärkeässä asemassa ovat ihmisten väliset suhteet, eikä jännitystä rakenneta pelkästään rikollisen ja rikostutkijan välille.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Gone Girl
  • Ohjaaja: David Fincher
  • Käsikirjoitus: Gillian Flynn
  • Julkaisuvuosi: 2014
  • Genre: draama, rikos
  • Palkinnot: —
  • Näyttelijät: Ben Affleck, Rosamunda Pike, Neil Patrick Harris, Tyler Perry, Carrie Coon, Kim Dickens

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *