Valikko Sulje

Manchester by the Sea

 

Manchester by the sea on Casey Afflecin läpimurtoelokuva, joka toi hänelle oscar-palkinnon. Sundance filmifestivaaleilla aiheuttamansa kohun jälkeen Kenneth Lonerganin ohjaustyö sai uutta potkua Amazonin ryhdyttyä sen levittäjäksi. Budjettiinsa nähden elokuva tuotti panoksensa moninkertaisesti takaisin. Alkuperäinen käsikirjoitus sai tunnustuksen paitsi Yhdysvaltain elokuva-akatemialta niin myös ulkomaisten toimittajien raadilta, joka jakaa Golden Globe -palkintoja.

Elokuva alkaa takaumalla Manchesterin pikkukaupungin rantavesiltä. Lee Chandler (Casey Affleck) ja 10-vuotias Patrick ovat yhteisellä venematkalla kuten niin monta kertaa aiemmin. Lee työskentelee huoltomiehenä bostonilaisella kerrostaloalueella. Lee hoitaa hommia, jotka oikeasti kuuluisivat ammattimiehelle. Hän ei oikein osaa käsitellä asiakkaitaan, mistä hänen työnantajansa on hyvin tietoinen.

Lee tapaa käydä lasillisella kapakassa, jossa hän usein haastaa riitaa ventovieraiden ihmisten kanssa. Lee on poikamies, mutta hänellä ei oikein tunnu olevan aikaa vastakkaiselle sukupuolelle. Vanha ystävä soittaa ja kertoo Leen veljen saaneen sydänkohtauksen. Bostonilaisessa sairaalassa hän saa tietää, että veli oli kuollut hetkeä aiemmin. Leen mieleen palautuu hetki veljensä sairasvuoteen äärellä, jolloin oli jo selvää, että heikko sydän oli pettämässä.

Hautajaisjärjestelyt lankeavat Leen kontolle, mutta ruumista ei voida haudata talvella, kun maa on jäässä. Seuraava takauma vie Leen ja hänen vaimonsa Randin (Michelle Williams) yhteiseen hetkeen, kun perhe oli vielä koossa. Perheeseen kuului kolme alle kouluikäistä lasta.

Lee tavoittaa veljenpoikansa Patrickin (Lucas Hedges) jääkiekkoharjoituksista ja kertoo shokeeraavan uutisen. Patrick haluaa hyvästellä isänsä sairaalan ruumishuoneella. Lee muuttaa asumaan veljensä asuntoon, jonne Patrickilla on tapana kutsua kavereitaan. Leellä ei tunnu olevan mitään sitä vastaan, että nuoriso jutustelee kovaäänisesti alakerrassa eikä sitä, että Patrick harrastaa seksiä Silvia nimisen tytön kanssa.

Aamulla Lee yrittää selvittää vyyhtiä, joka aiheutuu veljensä hautausjärjestelyistä ja testamentista, jossa Joe lahjoittaa veneen Patrickille. Mutta mitä tehdä veljesten yhteiselle kalastusveneelle, jota Patrick on lain mukaan liian nuori käyttämään? Leen halutaan toimivan Patrickin sijaishuoltajan ja muuttavan Bostonista Manchesteriin. Tämä ei tietenkään sovi Patrickille. Kumpikaan ei halua muuttaa toisen luo.

Asianajajan toimistossa Lee palaa hämärään hetkeen vuosien päähän hyytävään talvi-iltaan, kun hän oli viettämässä vapaamuotoista iltaa ryyppyremminsä kanssa. Lee hetkeksi poistuu hetkesi asunnostaan ostoksille ja palatessaan huomaa heidän talonsa olevan ilmiliekeissä. Hänen kolme lastaan kuolevat liekkeihin, vain Randi onnistutaan pelastamaan. Poliisin kuulusteluissa Lee todetaan syyttömäksi, mutta hän yrittää silti hetken mielijohteesta tappaa itsensä.

Patrickin eronneesta alkoholisoituneesta äidistä aiheutuu toinen kiista, sillä hän ei ole ollut pitkään aikaan maisemissa. Hänet oli tavattu viimeksi Connecticutissa ja hänellä tiedetään olevan uusi sulhanen. Käy ilmi, että Patrickilla on vipinää toisenkin tyttöystävänsä kanssa. Randi soittaa yllättäen Leelle ja sanoo haluavansa tulla hautajaisiin. Siunaustilaisuudessa kokoontuvat Chandlereiden ystävät ja sukulaiset.

Patrick saa paniikkikohtauksia, kun hän ajattelee liikaa asiaa. Hänen on vaikea hyväksyä sitä, että ruumista pitää säilyttää monta kuukautta pakastimessa. Yllättäen Patrickin äiti ottaa yhteyttä ja haluaa tavata Leen ja poikansa Essexissä. Patrick halua asumaan äitinsä luokse, mihin Lee lopulta suostuu. He matkustavat yhdessä tapaamaan äitiä ja tämän uutta miesystävää. Siitä tulee kaikesta huolimatta onnellinen jälleennäkeminen.

Lee törmää Randiin kadulla, ja he keskustelevat hetken. Mutta vanhat tunteet nousevat pintaan Randi haluaisi tavata Leetä useammin, mutta Lee ei voi tähän suostua. Tragedia on vielä hyvin muistissa kummallakin osapuolella. Lopulta Patrick saa uuden kodin perheen ystävän Georgen luota, joka suostuu adoptoimaan pojan. Kevään tullessa Joen ruumis voidaan haudata, mihin tarina käytännössä päättyy. Elokuvan viimeisissä kuvissa Patrick ja Lee ovat yhdessä kalassa Manchesterin vesillä.

Kenneth Lonerganin elokuvassa on paljon kyse menetyksestä, mutta myös uuden syntymisestä, toivosta ja rakkaudesta. Katsojan eteen avautuu koko ihmiselämän onnettomuuksien ja onnistumisten kirjo.  Elokuva sisältää paljon perinteisiä draamaelokuvien elementtejä, kuten romanttinen avioliitto, läheisen kuolema, luopuminen toivosta ja sen löytäminen uudelleen, mutta myös nuoruuden intoa ja uuden rakentamista.

Ensiksi tuntuu, että onhan tämä tarina kerrottu monta kertaa aiemminkin. Näin voi olla, mutta onnistuneet näyttelijänvalinnat tekevät tästä elokuvasta jotain ainutlaatuista. Koko elokuva rakentuu Lee Chandlerin veljen kuoleman ja sitä seuranneen hässäkän ympärille. Kokonaisuudessaan elokuva kattaa noin puolen vuoden mittaisen ajanjakson. Elokuva käsittelee vakavia asioita, mutta ei aina niin tiukan synkkämielisesti.

Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevan Manchesterin satamakaupungin lisäksi Boston on tapahtumien näyttämönä. Manchester juuri sellainen pieni yhteisö, jossa kaikki tuntevat toisensa. Leen veljen kuolema ylittää uutiskynnyksen ja on äkkiä kaikkien tietoisuudessa. Katsoja saa käsityksen Manchesterin julkisivusta kameran kuvatessa sitä mereltä päin. Kaupunkikuvaan kuuluvat punatiilikerrostalot, jotka saattavat olla vuosikymmeniä vanhoja. Manchesterin taajaman ulkopuoliset alueet muistuttavat paljon Suomen metsämaisemaa   

Ollaan selkeästi uuden vuosituhannen puolella ajassa, johon kuuluvat älypuhelimet ja Internet mutta edistyksen tuulet eivät puhalla Manchesterissa asti. Katsoja saa käsityksen rauhallisesta taajamasta, johon kuuluu suuri venesatama ja paljon vanhoja puurakennuksia. Kuvat mereltä tuulettavat elokuvaa mukavasti.

Pienipalkkainen huoltomiehen homma on monen kouluttamattoman perheenisän kohtalona. Leen on toisinaan vaikeaa pitää kieltään kurissa, jos hän on erimieltä asioista. Casey Affleck näyttelee Leetä varmaotteisesti, ehkä hieman veljensä Ben Affleckin tyylisesti, mutta toisinaan mitäänsanomattomasti.  

Hämärässä yökerhossa Lee saa puhtia lasillisesta ja hänellä näyttää olevan vaikea sietää ihmisiä, jotka pitävät häntä jotenkin erikoisena ihmisenä. Joskus Lee tuntuu menettävän täysin kontrollin ja hänen vihansa purkautuu viattomien päälle. Päällepäin Leestä ei näy kuinka lähellä hän on todellista hermoromahdusta.  Koska Leellä ei ole paljon läheisiä omaisia, hänen on ollut pakko oppia huolehtimaan itsestään. Vuoropuhelu sisältää paljon karkeaa kielenkäyttöä erityisesti silloin, kun Patrick ja Lee ottavat tosissaan yhteen.

Ääniraidalla kuullaan monipuolisesti näytteitä musiikin eri suuntauksista. Musiikki vaikuttaa joskus hyvinkin omintakeiselta, vain tätä elokuvaa varten sävelletyltä ja sovitetulta. Georg Friedrich Händelin orkesterimusiikkia kuullaan useammassa kuin yhdessä kohtauksessa. Tomaso Albinonin Adagio on eräitä murheellisimman oloisia sävellyksiä, joita olen kuullut. Sitä kuullaan elokuvassa piinaavan kauan.  Tunnelma on voittopuoleisesti alakuloinen, mitä mollisävyinen musiikki erityisesti korostaa.

Kuolema jättää aukon monien ihmisten elämiin. Leen ja Patrickin olisi pystyttävä jatkamaan elämää, mutta liian monta asiaa on hoidettava ennen kuin tuska laimenee. Ruumiin säilyttäminen ruumishuoneen ”pakastimessa” on Patrickille vastenmielinen ajatus. Hänen paniikkikohtaustaan on helppo ymmärtää. Kuolleen ihmisen näkeminen ensimmäistä kertaa lähietäisyydeltä on Patrickille järkyttävä kokemus.

Takaumissa Lee suhtautuu elämään avoimin mielin, sillä hänellä on rakastava perhe. Paljon kuvataan Leen muistikuvina, jotka vaihtuvat niin arvaamattomasti, että katsojan on vaikea pysyä perässä. Tämä elokuva vaatii useamman katselukerran, ennen kuin ajat, paikat ja tapahtumat järjestyvät ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.  Kohtaukset ja aikajanat limittyvät ja tarina rönsyilee ajasta ja paikasta toiseen. Perheen kuoleman jälkeinen muutos Leen tavassa katsoa maailmaa on kuitenkin selvästi aistittavissa.  Elokuvan nykyhetkessä hän tuntuu olevan elämässään suvantovaiheessa.

Veljen kuolema järkyttää Leetä enemmän kuin hänen kasvoiltaan voi lukea. Tuntuu kuin yhden ihmisen kontolle olisi sälytetty liian monta tragediaa.  Lee päästää harvoin tunteitaan pintaan asti. Emme näe Leen kertaakaan edes naurahtavan.

Tarina soljuu verkkaisessa tahdissa välillä liiankin hitaasti. Elokuvassa ollaan paljon matkalla jonnekin joko kalastusaluksella tai Leen käytetyllä autolla. Järkyttävimmässä kohtauksessa hautajaismusiikki ja menetyksen tunne tiivistyvät katkeroiksi pisaroiksi. Leetä ei tuomita rikoksesta, sitä pidetään vahinkona, ”jollaisia sattuu miljoonalle muullekin ihmiselle joka päivä”. Mutta Lee pitää itseään yhtä lailla syyllisenä ja tuntee ansaitsevansa rangaistuksen.

Vaikka tarina on suurelta osin Leen, niin toiseksi vahvaksi henkilöksi nousee veljenpoika Patrick. Hän tuntuu jakavan Leen äkkipikaisen luonteenlaadun. Patrick on ulospäinsuuntautunut hieman stereotyyppinen lukioikäinen tyttöjen suosikkipoika. Leen ja Patrickin ystävyys saa syvempiä sävyjä veljen kuoleman jälkeen. Veli oli ottanut Patrickin huomioon testamentissaan. Hän on juuri sellainen lähimmäinen, jonka vastuulle hän haluaa uskoa veneensä.

Kalastusveneellä on aivan erityinen merkitys Chandlereille, kai tuo merenkäynti tuottaa jonkinlaisen vapauden ja riippumattomuuden tunteen.  Se on ollut veljesten yhteinen harrastus, siihen kuuluu paljon muistoja, joista ei haluttaisi luopua.      

Patrickin ja hänen tyttöystäviensä puuhastelut vaikuttavat kouluikäisten jutuilta, jotka ovat vielä suhteellisen viatonta toimintaa. Lee ei halua puuttua siihen, sillä vapaat seksisuhteet soveltuvat paremmin toisille kuin toisille.

Lastensa kuoleman jälkeen Lee on etääntynyt ihmisistä – hän ei tunne enää kuuluvansa normaalien ihmisten joukkoon. Hautajaisissa oopperamainen hyvin epätavallinen musiikki valtaa tilan. Ihmiset pysähtyvät paikalleen luovat merkitseviä katseita toisiinsa ja vain orkesterimusiikki luo äänimaailman. Chandlereiden perhettä ei voi millään muotoa sanoa uskonnolliseksi. Hautajaiset ovat Chandlereille vain välttämätön rituaali, mutta Lee haluaa hoitaa sen kunnolla.

Randin ja Leen jälleennäkemisessä on paljon tuskallisia muistoja, joita on vaikea unohtaa. Paluuta menneisyyteen ei ole, vaikka he onnistuvatkin olemaan sovussa tuon pienen hetken ajan. Leen kohtalona on huoltomiehen osa, vaikka Lee ei missään nimessä vaikuta ihmiseltä, joka ei pystyisi parempaan. Elämänilonsa menettäneenä hän ei halua aloittaa uudelleen, vaikka siihen tarjoutuisikin tilaisuus.

Lee on myötätuntoa herättävä hahmo, sillä katsoja saa sen käsityksen, ettei hänen kärsimyksensä ole hänen oma syytään. Menneisyys ei jätä häntä rauhaan ja Lee ponnistelee päästäkseen yli syyllisyyden tunteesta. Tämä on hankalaa, sillä dramaattiset tapahtumat palaavat kerta toisensa jälkeen hänen mieleensä. Ne eivät katso aikaa tai paikkaa noustessaan esiin pimeydestä. Kaikesta huolimatta Lee näkee valoa tunnelin päässä ja hän löytää elämälleen uuden suunnan ystävyydestä Patrickin kanssa.

Chandlerin perheen jäsenet tuntuvat olevan hajallaan maailmalla, mutta Leen veljen kuolema tuo hetkeksi heidät yhteen. Ohjaaja Lonerganin mukaan hänen kuvaamansa henkilöt eivät pääse helposti yli murheestaan ja ovat siksi hyvin todentuntuisia. Elokuva säilyttää vetovoimansa juuri myöntämällä, että joitakin asioita ei vain voi unohtaa. Elokuvan hahmojen välillä on paljon hiljaisia hetkiä, jolloin pakahduttavat tunteet ehkäisevät keskustelun.  

Leen ja Patrickin yhteiselo saa hyvin lämpimiä sävyjä, kun he vähitellen oppivat pitämään toisistaan. Parivaljakko löytää uudelleen kadonneen ajan ja veneretket, jotka yhdistivät heitä ainoalaatuisella tavalla.   Elokuva ei tarjoa onnellista loppuratkaisua, viimeisessä kohtauksessa Lee ja Patrick ovat yhteisellä venematkalla ja heidän tulevaisuutensa on monella tapaa epäselvä.  

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Manchester by the Sea
  • Ohjaaja: Kenneth Lonergan
  • Käsikirjoitus: Kenneth Lonergan
  • Julkaisuvuosi: 2016
  • Genre: draama
  • Palkinnot: 2 Oscaria (Academy Awards), 2 BAFTA, 1 Golden Globe
  • Näyttelijät: Casey Affkeck, Michelle Williams, Kyle Chandler, Lucas Hedges

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *