Valikko Sulje

Milk

 

Harvey Milk oli ensimmäinen homoseksuaaliksi tunnustautunut mies, joka valittiin julkiseen virkaan Kaliforniassa. Elokuvan hänen viimeisistä poliittisista vuosistaan ohjasi Gus Van Sant ja nimiroolia näyttelee Sean Penn. Sean Pennin mieleenpainuva roolisuoritus palkittiin miespääosan oscarilla. Filmi menestyi kohtuullisesti lippuluukuilla, mutta toi ainakin budjettinsa takaisin.

Elokuvan alussa näemme arkistokuvaa homojen ja virkavallan yhteenotoista eri puolilta Yhdysvaltoja. Myöhäissyksystä 1978 Harvey Milk kirjoittaa elämäntarinaansa. Saavuttuaan San Franciscoon hän tunnustautuu avoimesti homoaktivistiksi. Vuonna 1970 Milk tapaa elämänsä rakkauden Scott nimisen pojan (James Franco) San Franciscon metrotunnelissa. He suutelevat avoimesti, vaikka tietävät, mitä sitä voi seurata. Tämä suhde on alku pitkälle tarinalle, joka johtaa Milkin vallan huipulle.

Seuraavissa kuvissa kerrotaan Milkin (Sean Penn) varhaisista vuosista San Franciscossa Castron kaupunginosassa, jonne hän perustaa kameraliikkeen. Castroon alkoi noihin aikoihin saapua paljon homoseksuaaleja siirtolaisia. Harvey haaveilee poliitikon urasta ja paikasta kaupunginvaltuustossa. Aktiivisen lähetystyön ansiosta Milk alkaa nopeasti keräämään kannattajia mielipiteilleen. Myöhemmin juuri Castrosta tulee homoliikkeen keskuspaikka.

Elokuvassa annetaan paljon aikaa, sille millaista elämä tuolloin oli San Franciscossa. Homoseksuaalit kohtasivat paljon vihanpurkauksia sekä virkavallan, että heterojen taholta. Sanomalehdet alkoivat täyttyä uutisista näistä yhteenotoista. Kaikki puhalsivat kuitenkin yhteen hiilleen, eikä toveria jätetty pulaan.

Vuonna 1973 Milk aloittaa ensimmäisen kampanjansa katujen varsille pystytetyillä puhujankorokkeilla. Aihepiirinä on homojen oikeudet ja väkivaltaisuudet, mut8ta myös monet muut asiat. Milk tapaa tarinan kannalta merkittävän hahmon Phoenixista kotoisin olevan Clive Jonesin (Emile Hirsch). Heidän ensikohtaamisensa on tulinen yhteenotto, mutta pian he tajuavat, että heidän maailmankuvansa yhtenevät. Jones kosii Milkiä, mutta hän torjuu lähestymisyrityksen tahdikkaasti.

Ensimmäinen kampanja päättyy epäonnistumiseen ja vuonna 1976 Milk päättää kokeilla siipiään osavaltion edustajainhuoneen vaaleissa. Hänen vastaehdokkaakseen tulee Art Agnos. He ottavat tosissaan yhteen paneelikeskustelussa, jossa tapetilla ovat ajankohtaiset asiat.  Kampanjan suuret päätökset tehdä Milkin ahtaassa kerrostaloasunnossa. Harvey uskoo vallankumouksen voimaan ja siihen, että liike voi levitä ympäri maailman.

Televisio esittää kuvaa Anita Bryantista, Miamilaisesta poliitikosta, jonka uskonnollissävytteinen kampanja tähtää homoja suosivan lain kumoamiseen. Osavaltion vaalit päättyvät epäonnistumisen, ja nyt Milk tähtää täysillä vuoden 1977 aluevaaleihin. Mielenosoitukset leviävät muihinkin suurkaupunkeihin. Myös San Franciscossa kuohuu, ja Milk nousee mielenosoituksen johtohahmoksi.  Tilanne Miamissa päättyy Bryantin voittoon, mikä oli suuri takaisku homoliikkeelle, mutta päätyi kuitenkin kuitenkin antamaan lisää tulta homoliikkeen alle.     

Rick Stokes nousee Milkin vastustajaksi hänen omalla kannatusalueellaan Castrossa. Tässä yhteydessä Scottin paikan kampanjapäällikkönä ottaa nuori Anne Kronenberg (Alison Pill). Hän saa kohdalleen paljon epäilyjä, mutta Milkillä on kova luottamus häneen. Kronenberg osoittautuu vahvatahtoiseksi johtajaksi, ja antaa positiivisen alkusysäyksen kampanjalle.

Harvey tapaa nuoren Jackin, josta tulee hänen seuraava rakastajansa. Suhde päättyy kuitenkin traagisesti Jackin itsemurhaan. Aluevaalit pidetään marraskuussa 1977, jolloin kaikki loksahtaa kohdalleen, ja Milk saa valtuustopaikan. Dan White (Josh Brolin) ja Milk olivat vielä tässä vaiheessa ystävyksiä. Dan White asettuu kuitenkin vastustamaan Milkin ensimmäistä lakialoitetta, joka myöhemmin hyväksytään. Tämä jää hiertämään heidän ystävyyttään. Senaattori John Briggsistä tulee Milkin vastahahmo, kun kysymys on laista, joka sallisi homomiesten erottamisen opettajan tehtävistään.

Milk saa tuekseen monia vaikutusvaltaisia poliitikkoja, mutta hän tarvitsee Briggsiä vastaan myös kansalaisten tuen. Cleve Jones asettuu johtamaan melakoita, jotka puhkeavat lain vuoksi. Gay Freedom Paradessa kesäkuussa 1978 Milk nousee puhujankorokkeelle, ja puhuu tähän asti suurimmalle yleisölleen. Milk ja Briggs tapaavat väittelyissä useamman kerran, ja viime hetkillä Briggs häviää, sillä Milkkin sinnikkyys palkitaan ja hän saa Kaliforniassa enemmistön taakseen.

Dan White on tehnyt päätöksensä. Hän on menettänyt työpaikkansa ja maineensa lehdistön hampaissa. Hän tunkeutuu kaupungintalolle ja ampuu kuoliaaksi sekä pormestarin että Milkin hänen omassa toimistossaan.  Suuri muistotilaisuus järjestetään. Milk esittää erään muistettavimmista puolustuspuheistaan, joka käsittelee toivoa.

Milk on lämminsävyinen elokuva, joka muistetaan erityisesti Sean Pennin syvästi inhimillisestä näyttelijän-suorituksesta. Milkin elämää oli yritetty kuvata filmille aiemminkin. Tehtävän vaikeudesta kertoo se, että kesti 15 vuotta ennen kuin elokuva viimein löysi tiensä käsikirjoittajan pöydältä tuotantoon. Harvey Milk antoi kasvonsa eräälle suurimmista kansanliikkeistä, jotka kulunut vuosisata on nähnyt. Time-lehti nosti Milkin 1900-luvun 100:n merkittävimmän sankarihahmon joukkoon. Vain todellinen sankari ottaa tehtäväkseen maailman muuttamisen ja asettaa henkensä vaaraan kutsumuksensa takia.

Elokuvan alussa näytetään arkistokuvaa homoseksuaaleja puolustavan taistelun alkuajoista julkisuuden valokeilassa. Televisiokanava8t ottivat onkeensa rajuista mellakoista ja asiasta uutisoitiin suurin otsikoin. Elokuvassa nähdään paljon kuvamateriaalia, joka saa katsojan miettimään, mikä on todellista ja mikä lavastettua. Leikkaus yhdistää ja erottaa nuo kohtaukset niin taitavasti, että toisinaan katsojalle jää epäselväksi, mikä on aitoa historiankirjoitusta. Milkiä voi pitää hyvin dokumentaarisena elokuvana, jota kuitenkin värittävät dramatisoidut kohtaukset.

Johdannosta voi aavistaa, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Harvey Milk oli todellinen hahmo, ja elokuva tahtoo maalata hänen muotokuvansa. Oikea Milk vilahtaa toistuvasi kuvissa ja huomio kiinnittyy hänen ja näyttelijä Sean Pennin suureen yhdennäköisyyteen. Sean Penn eläytyi rooliinsa koko persoonallisuutensa voimalla. Pennin näyttelemänä Milkistä saadaan esiin vain se parempi puoli. Hänen ei uskoisi haluavan tehdä pahaa kenellekään. Milkillä tuntuu olevan vain vähän aikaa vastakkaiselle sukupuolelle, eikä elokuvassa vilahda kovin montaa naispuolista sivunäyttelijää.

Homoihin kohdistuvat ennakkoluulot juontavat juurensa kaukaa historiasta. Homoseksuaaleja on aina ollut se ei ole mikään nykyajan ilmiö. Avoin seksuaalisuus järkyttää minuakin, vaikka minulla ei homoja vastaan mitään antipatioita olekaan. Homoseksuaaliset ihmiset herättivät ihmisissä samanlaisia tunteita kuin esimerkiksi musta kansanjohtaja Martin Luther King. Elettiin Kingin kuoleman jälkeistä aikaa ja synkkä tosiasia oli, ettei valta-asemakaan suojellut poliitikkoja vihamielisyydeltä.

Vuonna 1978 Harvey Milk dokumentoi omaa elämäänsä aavistaen itseensä kohdistuvan väkivallanteon. Hänen poliittinen uransa oli tuolloin täydessä vauhdissa ja huipentuu tärkeän lakialoitteen hyväksymiseen.

Milk kampanjoi sekalaiselle seurakunnalle, niiden rinnalla, jotka tunnustautuivat homoiksi, häntä kannattivat myös monet heterot. Milkin kannattajakunta alkoi tasaisesti kasvaa, kun kampanjapäällikön pestin otti todellinen voimanainen Anne Kronenberg, joka myös tunnustautui avoimesti homoseksuaaliksi. Tähän saattoi kuitenkin myös vaikuttaa Milkin uusi ulkonäkö hänen ajettuaan partansa pois ja ryhdyttyään pukeutumaan etiketin mukaisesti. Kampanjan uusi slogan ”Harvey Milk vs. The Machine” osui ongelman ytimeen ja tuli tunnetuksi koko Castron alueella.

Milkiltä menee jonkin aikaa toipua Scottin hyvästeistä, mutta sitten hänen ovelleen ilmestyy ujo vaatimaton Jack, jonka Harvey ottaa suojatikseen.

Milkistä kasvoi muutamassa vuodessa puhetaitoinen vaikuttaja, jonka avoin ja rehellinen tapa lähestyä ihmisiä sai kääntymään kenen tahansa pään. Harvey Milk ei tiennyt suuresta varallisuudesta – hänen koko elämänpiirinsä kietoutui tuon kameraliikkeen ympärille. Castron kaupunginosa kuhisi tuolloin värikästä elämää, sillä muuttoliike oli valtava. Välillä nähdään rakeista vanhaa värifilmiä, josta tunnistaa mäkisen kaupunkikuvan ja raitiotievaunut. Nämä herättävät varmasti suuria tunteita niissä, jotka elivät nuoruutensa tuohon aikaan. Castrosta tuli myöhemmin homojen pyhiinvaelluskohde, joka haluttiin kuvata elokuvassa mahdollisimman totuudenmukaisena.

Harveyn ulkoinen olemus kertoo huumorintajusta ja puhetaidosta kyvystä vaikuttaa ihmisiin. Kun Milkin rakastaja Scott Smith astuu kuvioihin sinnikäs kampanjointi alkaa tuottaa tulosta. Kokenut elokuvankävijä tunnistaa näyttelijän mm. elokuvista ”Apinoiden planeetan synty” ja ”127 tuntia”.

San Francison kaduilla homomiehet eivät olleet turvassa. Heidän toimiaan seurasivat varjomaiset hahmot, joilla saattoi olla pahat mielessä. Vaikka Milk keräsi suuren joukon kannattajia, hän onnistuin hankkimaan myös paljon vihamiehiä, joista jotkut halusivat toimittaa hänet pois päiviltä.  Toisaalta annetaan ymmärtää, että San Francisco oli homoille kuin luvattu maa, sillä kaupunki piti sisällään suurimman homoyhteisön koko Yhdysvalloissa.

Tämä elokuva tuo mieleen Scott McKenzien laulun San Francisco, joka kiteyttää hippiliikkeen ajatuksia ja tuo minut aina sitä kuunnellessa hyvälle tuulelle. Lähimenneisyys on läsnä monissa muissakin soundtrackin lauluissa. Uskoisin myös, että Tom Hanksin tähdittämän ”Philadelphian” vaikutus on ollut tähän elokuvaan suuri. Aikakauden merkittäviä tapahtumia oli Gay Freedom Parade, josta näemme niin ikään autenttista kuvaa. Milk nousee paraatin merkittävimmäksi hahmoksi puheellaan, jossa hän vetoaa Yhdysvaltain perustuslakiin.  

Harvey Milkin yksityiselämä kuvataan fiktiivisesti. Hänen rakkautensa kohteena olivat yleensä paljon itseään nuoremmat miehet. Vaikuttaa siltä, että Harvey ei hyväsydämisyydestään huolimatta pystynyt rakentamaan mitään pysyvää yksityiselämässään. Rakastelukohtaukset eivät mene aivan niin pitkälle kuin odotin. Näin on ihan hyvä, sillä homoseksuaalien säädyttömyyksistä kerrotut tarinat eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Sivuhahmot antavat tietä Pennnin näyttelijänsuoritukselle. Tämä on ennen kaikkea Harvey Milkin tarina.

Anita Bryant nähdään elokuvassa julkisuuden hahmona, mutta myös kovapintaisena poliitikkona, joka kriminalisoi koko homouden käsitteenä. Katsoja miettii oliko hänen perimmäisenä tavoitteenaan aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa homoliikkeelle valta-asemansa puitteissa. Bryantia näemme elokuvassa vain televisiolähetyksissä, eikä hänen osaansa elokuvassa esitä näyttelijä.

Vuoden 1977 vaaleissa ajankohta näytti vihdoin olevan otollinen, sillä Milkin kannattajakunta oli paisunut isoksi. Elokuvan kohokohta on tietenkin juhlava virkaanastujaistilaisuus tammikuussa 1978. Tiedotusvälineiden ansiosta tieto Milkin historiallisesta valinnasta leviää ympäri Yhdysvaltoja. Milk ryhtyy tuumasta toimeen ja lupaustensa mukaisesti haluaa muuttaa järjestelmää. Varsinainen politikointi on elokuvan puisevinta antia. Kun mellakoinnit kiihtyvät Yhdysvalloissa saa Milk toistuvasti toimia rauhantekijän roolissa.

Nykypäivänä homoseksuaalit eivät ole enää mieleltään sairaita, vaan ainoastaan hieman tavallisuudesta poikkeavia. Harvey Milkin sytyttämä kansanliike oli osa seksuaalista vallankumousta, joka ajoitetaan 1960- ja 1970-luvuille. Milk ei minusta ole saanut sitä asemaa historiankirjoituksessa, jonka hän olisi ansainnut. Harvempi muistaa Milkin poliitikkona ja vielä harvempi homoseksuaalina.

Kamera seuraa Milkin matkaa mielenosoituksiin ja kaupungintalon vallan käytäville ja sitten taas kadulle, mutta kaikki tämä muuttaa häntä ihmisenä vain hyvin vähän. Niin kuin politiikassa yleensä suurten ideoiden toteutuminen ei koskaan tapahdu. Silti Milk lähti avoimesti puolustamaan unelmaansa. Elokuva muistetaan Dustin Lance Blackin käsikirjoituksesta, joka tekee oikeutta sekä Milkille, että hänen unelmalleen. Milk tuntuu hyvin totuudenmukaiselta elokuvalta ja katsoja pystyy helposti luottamaan ohjaaja Gus Van Santin näkemykseen asiasta.

Elämänkertaelokuvissa joudutaan usein hyppimään vähemmän tärkeiden asioiden yli, sillä kaikkea ei voi mahduttaa mukaan. Minun mielestäni kaikki Milkin poliittisen uran merkkipaalut käsitellään huolellisesti.

Dan White nähdään elokuvassa syvästi uskonnollisena omanarvontuntoisena ihmisenä. Josh Brolin näyttelee vakaumuksellisen homovastaista perheenisää, joka ajautuu elämässään umpikujaan. 

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Milk
  • Ohjaaja: Gus Van Sant
  • Käsikirjoitus: Dustin Lance Black
  • Julkaisuvuosi: 2008
  • Genre: draama
  • Palkinnot: 2 Oscaria (Academy Awards)
  • Näyttelijät: Sean Penn, Josh Brolin, Emile Hirsch, James Franco, Alison Pill,

 

 

1 Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *