Valikko Sulje

Vakoojien silta

Vakoojien silta on hätkähdyttävä kylmänsodan aikaisen maailman kuvaus sekä USA:n että Neuvostoliiton perspektiivistä. Mark Rylance näyttelee ytimekkäästi ja Oscarin arvoisesti vakoojaa, jonka Yhdysvallat vaihtaa Neuvostoliiton vangitsemaan U2-lentäjään. Hänen vastaparinsa Tom Hanksin esittämä lakimies James Donovan nousi noiden tapahtumien sankariksi. Elokuvaa on kiitelty uskollisuudesta historian-kirjoitukselle, vaikka monien mielestä siinä on myös omat puutteensa.

Tapaamme toisen tarinan keskeisimmistä henkilöistä New Yorkin Brooklynin kaupunginosasta. Vuosi on 1957 ja maailma on toipumassa suursodasta. Rudolf Abel (Mark Rylance) maalaa muotokuvaa itsestään hotellihuoneessaan ja lähtee sitten kaupungille, missä hän noutaa salattuja viestejä eri paikoista. Pian hän saa kannoilleen FBI:n agentteja, jotka ratsaavat Abelin asunnon ja pidättävät hänet.

Vakuutusasianajaja James Donovan (Tom Hanks) palaa toimistolleen, missä häntä odottaa vaikutusvaltainen vieras. Abelia syytetään vakoilusta NL:n hyväksi, ja Donovania pyydetään toimimaan hänen asianajajanaan. Donovan on ensin vastahakoinen, sillä hän ei ollut ennen puolustanut tällaista rikollista, mutta päättää ottaa tehtävän vastaan.

Abel torjuu mahdollisuuden loikata amerikkalaisten riveihin minkä takia häntä odottaa kuolemantuomio. Donovan tapaa Abelin ensimmäisen kerran vankilan kuulusteluhuoneessa. Donovankin vetoaa Abeliin, että hän ottaisi vastaan armahduksen ja ryhtyä työskentelemään hallitukselle. Abel kieltäytyy.

Sitten siirrytään aivan toiseen paikkaan ja miljööseen, nuori luutnantti Gary Powers (Austin Stowell) on valittu tärkeään tehtävää. Hänen on tarkoitus lentää huippumodernia U2-vakoilukonetta NL:n yli. Powersia ja hänen lentäjä ystäviään vannotetaan vaitiolovelvollisuuteen. Virallisesti tätä CIA:n projektia ei siis ollut olemassa.

Alusta asti Donovanille oli selvää, että oikeudenkäynti tulee venymään laajan todistusaineiston takia. Hän on ottanut kontolleen hyvin epäkiitollisen tehtävän – puolustaa Yhdysvaltain vihollista.  Kuvaan astuu CIA:n virkamies Hoffman (Scott Shepherd), joka yrittää painostaa Donovania rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa ja vuotamaan Abelilta saamiaan tietoja CIA:lle. Tästä omanarvontuntoinen Donovan kuitenkin kieltäytyy.

U2-lentäjiä koulutetaan Peshwarissa Pakistanissa, jonne Gary Powers lähtee muiden mukana. U2-lentäjiä kielletään antautumasta viholliselle, vaan että kiinni jäätyään välittömästi ottaisivat myrkkyä. Donovan tutustuu Abelin hotellihuoneesta kerättyyn todistusaineistoon. Donovanin mielestä kotietsintä oli laiton, koska Abel oli NL:n kansalaisena erityisasemassa.

Oikeudenkäynnistä näemme vain muutaman valikoidun kohtauksen. Donovan oli saanut paljon vihamiehiä, jotka olisivat olleet valmiit tappamaan hänet. Kadulla hän joutuu lehdistön hampaisiin. Kaikki kansalaiset tiesivät tuolloin jo Abelin kiinniotosta. Käräjäoikeudessa Abelin kuolemantuomio muutetaan 30 vuodeksi vankeutta. Donovan haluaa valittaa tuomiosta korkeimpaan tuomioistuimeen. Hän pitää suurenmoisen puolustuspuheen, jossa hän pitää Abelia kunniantuntoisena sotilaana, isänmaalleen uskollisena ja urheana vihollisensa edessä

Seuraavat kuvat ovat Gary Powersin lentämän koneen ohjaamosta. Powersin koneeseen osuu kaksi neuvosto-ohjusta, ja hän pelastautuu hajoavasta koneesta laskuvarjolla joutuen näin NL.n vangiksi. Tieto Powersin kiinniotosta kiirii Yhdysvaltoihin. Pian Donovaniin otetaan yhteyttä avoimesti DDR:n taholta. Powers halutaan vaihtaa Abeliin Itä-Saksan kamaralla.

Donovanin halutaan toimivan välittäjänä vaihtokaupassa ilman virallista statusta. Seuraavat kuvat ovat Itä-Berliinistä, jossa muuria rakennetaan täyttä häkää. Amerikkalainen taloustieteen opiskelija Frederic Pryor osuu venäläisten sektorille väärään aikaan ja hänet pidätetään. Donovan saapuu Berliiniin Hoffmanin ja parin muun agentin kanssa. Donovan ohjeistetaan saapumaan Neuvostoliiton suurlähetystöön tapaamaan DDR:n virkamiestä Vogelia.

Ensimmäiset ihmiset, jotka hän siellä tapaa ovat Abelin omaisia. Vogelin sijaan Donovanin ottaa vastaan Ivan Schischin, joka myöhemmin osoittautuu KGB:n pomoksi. He käyvät merkitsevän keskustelun, jonka jälkeen Schischin lupaa ottaa yhteyttä Moskovaan, vaikka pitääkin vaihtokauppaa epäreiluna. Donovan tapaa myös Vogelin, jonka vallassa on Pryorin vapautuminen. Vasta  DDR:n puolustusministerin tapaaminen pistää pyörät pyörimään. Kaksoisvaihdosta sovitaan. Ne tapahtuisivat Ghenicken sillalla Länsi- ja Itä-Berliinin välisellä rajalla ja Check Point Charliella.

Elokuva päättyy jännittäviin hetkiin sumuiselle Ghenicken sillalle, jonne oli kokoontunut sekä amerikkalaisten, että Neuvostoliiton edustajia. Loppuun asti on epävarmaa, tuleeko vaihtokauppa aidosti onnistumaan, mutta ehkä Donovanin läsnäolo murtaa ennakkoluulot. Vaihto tapahtuu väkivalloitta kummallakin sovitulla paikalla.

Bridge of Spies on tositapahtumiin perustuva vakoilujännäri muurin jakaman Saksan kamaralla. Elettiin kylmän sodan hyytävintä aikaa, eikä ydinsota tuolloin ollut kovinkaan monen askeleen päässä. Elokuva on kiehtova kuvaus elämästä toisella puolen rajaa, joka oli sulkenut Itä-Saksan läntisen maailman ulkopuolelle. Tom Hanks esittää asialleen omistautunutta lakimiestä James Donovania, jonka periaatteisiin kuuluvat oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Hallituksen antama tehtävä vie Donovanin toiselle puolelle maailmaa lähelle Neuvostoliiton vasallivaltion DDR:n vallan ydintä.

Rudolf Ivanowich Abel on muotokuvamaalari, eikä mikään huono sellainen, mutta ovatko taulu ja pensselit vain rekvisiittaa ja osa peitetarinaa. Abelin kasvoilta on vaikea lukea mitään – hän piilottaa tarkasti tunteensa ja mielenliikkeensä. Hänen on täytynyt vakoojaksi ryhtyessään tietää, että maanpetoksesta rangaistuksena oli kuolemantuomio.

Elokuvan alkupuoliskon miljöönä on New Yorkin suurkaupunki, erityisesti Brooklynin kaupunginosa. Kaupunkikuva on taidokkaasti lavastettu vastaamaan 1950- ja 1960 lukujen maailman menoa. Puolivälissä miljöö vaihtuu sateisesta New Yorkista Berliiniin ja tarina viipyilee siellä aivan loppumetreille asti.

Ensimmäisten 10 minuutin elokuva kertoo paljon ilman sanoja kameran seuratessa Abelin matkaa ihmisvilinän halki. Abel pelaa eräänlaista vakoilupeliä, jossa toinen osapuoli jättää viestejä sovittuihin paikkoihin, mistä vastaanottajan oli tarkoitus ne löytää. Nämä viestit ovat kaiken lisäksi usein jollakin tavalla koodattuja.

Abel johti historiankirjoituksen mukaan suurempaakin vakoilurinkiä, mutta elokuva ei paljasta kuinka moni heistä jäi kiinni. Tapahtumat, jotka johtivat Abelin pidätykseen, jäävät elokuvassa huomiotta. Ne olisivat olleet aihe toiselle jännittävälle tarinalle. Mutta hyvä näin, sillä elokuvaa tehdään aina rajoitetun ajan puitteissa, ja jotain tärkeää on aina jätettävä pois.

Tom Hanksin suurenmoisesti tulkitsema asianajaja Donovan esitellään katsojalle hänen arkipäiväisen työnsä kautta. Hanksissa on harmaantuvanakin yhä karismaa, jota hän säteilee vastustamattomasti ympärilleen.

Abel olisi voitu helposti toimittaa pois päiviltä kaikessa hiljaisuudessa ja ennen sitä lypsää hänestä kaikki mahdolliset tiedot, mutta sellaista toimintaa CIA ei varmaankaan harrastanut. Vakoojaa kohdeltiin tuohonkin aikaan perustuslain mukaisesti antamalla tälle mahdollisuus puolustusasianajajaan. Mutta miksi liittovaltio kääntyi tässä asiassa juuri Donovan puoleen, sillä tämä oli vakuutusasianajaja eikä ollut ennen puolustanut rikollisia? Ehkä hänen ansioluetelonsa puhui puolestaan. Tehtävään varmasti haluttiin neuvottelutaitoinen, luotettava ja rehellinen ihminen. Tom Hanksin Donovanissa nämä piirteet yhdistyvät.

Suurvaltapolitiikassa tiedonvälitys oli keskeisessä asemassa, jos jossain vaiheessa ajauduttaisiin lähelle sotaa. U2-vakoilukoneet oli suunniteltu antamaan tietoja vihollisen liikkeistä. U2-vakoilukone on vaikuttava ilmestys ja on vaikea sanoa, onko elokuvassa nähty kone museoesine vai tietokonegrafiikkaa. U2-koneet eivät siis olleet taistelukoneita, vaan varustettu kameroilla, joilla sai tarkkaa kuvaa NL:n sotilaskohteista. Vakoilukoneen lentäjät olivat tarkasti tietoisia koneen teknisistä ominaisuuksista, eikä niiden haluttu vuotavan vastapuolelle.

Mutta mitä sitten tuolloin vuonna 1960 Neuvostoliiton ilmatilassa todella tapahtui? Kuvat 20 kilometrin korkeudessa räjähtävästä vakoilukoneesta ovat tietenkin CGI-grafiikkaa parhaimmillaan. Onneksi Spielberg on halunnut sisällyttää elokuvaan tämän teknisesti haastavan kohtauksen, sillä se tuo Austin Stowellin roolisuoritukseen lisää painoarvoa.

Abelin oikeudenkäynti ei ollut mikään yksinkertainen juttu, sillä todistusaineiston määrä, byrokratia ja paperisota saivat tämän monitahoisen jutun paisumaan paljon aiottua suuremmaksi. Oikeudenkäynnin yksityiskohdat jäävät katsojan mielikuvituksen varaan. Mutta Donovanin humanitaarinen puolustuspuhe on hyvä nostaa esiin, sillä siinä Donovan pitää Abelia hyvänä ja kunniantuntoisena sotilaana, joka pysyi uskollisena isänmaalleen, eikä häntä voinut siitä syyttää.

Syytetyn ja hänen asianajajansa välinen suhde on erikoilaatuinen. Abelin ei olisi tarvinnut kertoa Donovanille mitään, sillä hänellä oli se oikeus pysyä vaiti. Donovan oli kuitenkin tässä oikeusprosesissa hänen ainoa ystävänsä. Elokuva ei paljasta miten paljon Abel sitten kertoi vangitsijoilleen tehtävästään vai kertoiko mitään. Eräässä kohtauksessa Donovan sanoo ettei varsinaisesti ollut kiinnostunut siitä oliko Abel vakooja vai ei. Hän edusti Abelia koko kansakunnan nimissä ja hän piti odottavaa tuomiota joka tapauksessa liian ankarana.

Yhdysvalloissa elettiin tuolloin kuin valmistauduttaisiin suursotaan. Sota oli aiheena aamiaispöydissä ja siitä teroitettiin lapsille koulutunneilla ja virkamiesten kahvitauolla. Välinäytöksessä näemme kuvamateriaalia ydinräjäytyksestä, josta jokainen on varmasti nähnyt jonkun version. Kuvissa massiivinen sienipilvi kohoaa taivaalle ja paineaalto pyyhkäisee rakennukset kumoon kuin tulitikkutalot. Tietenkin pommin pudottamisen kynnys oli korkealla kummallakin puolella. Tiedettiin, ettei ydinsodassa olisi voittajia.

Donovan tiesi ennen tehtävään suostumistaan mitä ihmiset ajattelisivat neuvostoagenttia puolustavasta miehestä. Donovan saa tuntea nahoissaan ihmisten vihamielisyyden purkaukset. Häntä pidettäisiin epäisänmaallisena, jopa petturina ja monet olisivat suoneet Abelille sen kaikkein kurjimman kohtalon.

Katsoja jää kaipaamaan musiikkia, joka täydentäisi tunnelmaa. Kun ääniraita vihdoin aukeaa, musiikki on juuri sellaista mitä Spielbergiltä voisi odottaa. Se on mahtipontista ja patriooottista marssimusiikkia, joka muistuttaa läheisesti Pelastakaa sotamies Ryanin soundtrackiä. Jännitys rakentuu leikkauksen, tiiviin visuaalisen kerronnan ja vuoropuheluiden varaan.

Kuvat U2-koneen ohjaamosta tuovat mieleen To Gunin parhaat taistelukohtaukset. U2-koneen pudotusta ei tietenkään haluttu aluksi myöntää, vaan puhuttiin säähavaintokoneesta ja teknisestä viasta.

Gary Powers sai Neuvostoliiton kamaralla hyvin samankaltaisen kohtelun kuin Abel Yhdysvalloissa. Powers joutuu kuitenkin elokuvan mukaan kestämään jonkinasteista kuulustelua. Powersin osa koko elokuvassa jää yllättävän pieneksi niin kuin monen muun tuntemattoman sotilaan tässä sodassa.  

Kaikki tuntevat DDR:n suljetun maan kohtalon ja muurilla jaetun kaupungin itäpuolelle jäävien ihmisten ahdingon. Neuvostoliiton lähipiiriin kuuluva Itä-Saksa oli romahduksen tilassa ja ihmisten mielenosoitukset haluttiin kukistaa väkivalloin. Berliini kuvataan Spielbergin elokuvassa eräänlaisen mustavalkoisen suotimen läpi, jolloin vain kaikkein kirkkaimmat värit erottuvat. Frederik Pryorin pidätys tuo elokuvaan pienen sivuhaaran, ja hänen kohtalonsa osoittautuu elokuvan loppuratkaisun kannalta merkittäväksi.

Donovanin matka vieraan kaupungin halki on elokuvan jännittävintä antia. Berliinin sotilaspoliisit näyttävät siltä kuin olisivat valmiita ampumaan kaikki tarpeeksi rohkeat yrittäjät. Vähältä pitää, ettei Donovan joudu pidätetyksi heidän toimestaan.

Paluumatka Itäisen Länsi-Berliinin puolelle näyttää Donovanille maan todellisen tilanteen. Neuvostoliitto oli jättänyt Berliinin uudelleenrakentamisen saksalasisten kontolle. Sodan tuhoja korjattaisiin vielä pitkän ajan kuluessa. Metron ikkunasta nähtynä kuvat muutamasta muurin yli pyrkijästä järkyttävät Donovania.

CIA-agentti Hoffmanin itsekkäät pyrkimykset pelastaa vain Powers, ja jättää Pryorin oman onnensa nojaan, tekevät hänestä moraalisesti arveluttavan hahmon. Pryorin pelastuminen oli pitkälti Donovanin hyväntahtoisuuden ja peräänantamattomuuden ansiota. Donovan onnistui luomaan keskusteluyhteyden Moskovan ja Itä-Berliinin välille, eikä viime kädessä antanut periksi ennen kuin molemmat amerikkalaiset olivat turvassa. 

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Bridge of Spies
  • Ohjaaja: Steven Spielberg
  • Käsikirjoitus: Matt Charman, Ethan Coen, Joel Cohen
  • Julkaisuvuosi: 2015
  • Genre: draama, sota
  • Palkinnot: 1 Oscar (Academy Awards), 1 BAFTA,
  • Näyttelijät: Tom Hanks, Mark Rylance, Austin Stowell, Scott Shepherd,

1 Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *