Valikko Sulje

In America

Tämän elokuvan on ohjannut omakohtaisiin kokemuksiin perustuen irlantilaista syntyperää oleva James Sheridan. In America keräsi Elokuva-akatemialta kolme oscar-ehdokkuutta mm. parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Elokuvassa liikutaan autenttisissa maisemissa, tapahtumapaikkoihin lukeutuvat  mm. Hell’s Kitchenin lähiöalue, liike-elämän solmukohta Time’s Square sekä New Jerseyn ja New Yorkin yhdistävä Lincoln Tunnel. Elokuva sai ensi-iltansa Toronton filmifestivaaleilla vuonna 2002.

Elokuvaan johdattaa kertojan ääni, joka kuuluu Sulivanien perheen esikoiselle Christylle. Christyllä on elävä muisto pikkuveljestään Frankiesta, joka oli kuollut syöpään muutamia vuosia aiemmin. Christy tallentaa matkan tärkeät hetket videokamerallaan. Nyt nelihenkiseen perheeseen kuuluvat vanhemmat Johnny (Paddy Considine) ja Sarah (Samantha Morton) sekä lapset Christy (Sarah Bolger) ja Ariel (Emma Bolger). He saapuvat Canadan ja USA:n rajalle ja selviävät rajamuodollisuuksista valehtelemalla olevansa lomamatkalla. Tosiasiassa heidän määränpäänsä on New York, jonne he ehtivät yön saapuessa.

Heidän uusi kotinsa on Manhattanin laidalla köyhemmällä asuinalueella. Parhaat päivänsä nähneen kerrostalon väki toivottaa heidät tervetulleiksi. Graffiitit, siivoton porraskäytävä ja nuhjuinen asunto eivät ole aivan sitä, mitä he odottivat. He alkavat saman tien sisustaa huoneistoa asuttavampaan kuntoon.

Sarah joutuu tyytymään tarjoilijan ammattiin paikallisessa kahvilassa, kun taas Johnny kokeilee näyttelijän lahjojaan läheisessä teatterissa. Johnny kuluttaa päivät lukemalla käsikirjoituksia. Kylpyhuoneen vesi ei toimi ja kesällä sisällä on tukahduttavan kuuma. Johnny hankkii heille käytetyn ilmastointilaitteen ja aikoo hoitaa itse muutkin talonmiehen hommat.

Kaikki on budjetoitava tarkkaan, jotta rahat riittäisivät elämiseen. Mutta vanhemmat haluavat lastensa viihtyvän ja vievät heidät elokuviin ja huvipuistoon. Steven Spielbergin E.T. on heille vaikuttava kokemus. Huvipuistossa Johnny saa pakkomielteekseen voittaa Arielille E.T.-nuken onnenpelissä. He ovat vähällä hävitä pelissä kaikki säästönsä, mutta voittavat lopulta palkinnon.

Pian heillä on mahdollisuus tutustua naapuriasunnon Mateoon (Djimon Hounsou), joka on seuraillut perheen toimia jo pitkään. Lapset leikkivät hetken aikaa E.T. nukella. Leikin jälkeen Johnny ja Sarah rakastelevat ja panevat tietämättään alulle uuden elämän. Samanaikaisesti sade lankeaa New Yorkin kaduille.

Seuraavana syksynä Christy aloittaa opintonsa katolisessa koulussa. Johnny puolestaan saa paikan taksikuskina. Halloweenina koulu järjestää naamiaiset, joihin Christy ja Ariel valmistautuvat askartelemalla itselleen puvut. Nuo ainoat itsetehdyt puvut herättävät hämmästystä luokkatovereissa, mikä tuntuu Sullivaneista kiusalliselta. Chrity ja Ariel leikkivät ”karkkia ja kepposta” ja ilmestyvät kolkuttamaan naapurissa asuvan mustan Mateon ovelle.

Vakavasti sairas Mateo harrastaa maalaamista, ja on täyttänyt asuntonsa taideteoksillaan. Mateon sympatiat ovat heti lasten puolella, kun he kertovat kuolleesta pikkuveljestään. Johnny huomaa, että lapset pitävät Mateosta, joten hänellä ei ole mitään heidän ystävyyttään vastaan. Mateo edustaa afrikkalaista heimouskontoa ja hän hämmästyttää lapsia voodoo-veistoksillaan ja -maalauksillaan.

Sarahin raskaus tulee viimeisilleen, mutta lapsesta huomataan heti, että se on jollakin tapaa erikoinen. Sen ennustetaan syntyvän ennen aikojaan. Tästä vanhemmat eivät kuitenkaan kerro lapsille, sillä he pelkäävät Frankien kohtaloa. Tämä johtaa Frankien ja Sarahin suhteen tiukille, ja Mateo saa myös osansa onnettomuudesta. Eräänä päivän Mateo saa kohtauksen ja hänet viedään sairaalaan. Mateo kuitenkin selviää vaikka sairauden tiedetään lopulta johtavan kuolemaan. Christy ja Ariel ymmärtävät, että hänellä on van vähän aikaa.

Lapsi syntyy ennen aikojaan ja tarvitsee verensiirron selvitäkseen. Kiistaa syntyy heti siitä kuka antaa veren, kunnes Christy ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Kaikkia pelottaa, mutta Christy herättää ihmetystä rohkeudellaan. Mateo kuolee rauhallisesti sairaalavuoteeseen. Hänen perintönsä on mittava, sillä hän maksaa Sullivanien sairaalalaskun, johon heillä ei mitenkään olisi ollut varaa.

In America on pieni ja persoonallinen perhekuvaus ja samalla tutkielma suurkaupungin köyhemmän kansanosan elämästä. Perheen menneisyydestä ei kerrota paljoa, sanotaan vain, että perheen esikoinen oli kuollut muutamia vuosia aiemmin. Tämä lienee syy siihen miksi perhe on lähtenyt etsimään uutta elämää New Yorkista. Perheen juuret ovat Irlannissa, mutta monikaan asia ei muistuta heidän alkuperästään. Elokuva kuvaa 1980-lukua taannehtivasti, aikaa ennen älypuhelimia, wtc-tornien iskuja ja kaikkea sitä mitä tietokoneet ja teknologia toi tullessaan.

Elokuva alkaa kuin hyvä roadmovie, mikä ei kuitenkaan ole koko elokuvan teema. Elokuvan näyttelijäkavalkadi on hyvin monimuotoinen. Jotkin henkilöt esiintyvät vain kerran, mutta jäävät silti mieleen. In America seuraa tiukkarajaisesti Sullivanien perheen sattumuksia. Mateo on heidän lisäkseen ainoa henkilö, jolla on elokuvassa suurempi rooli.

Christy näyttää todella uskovan toivomuksen voimaan. Toivomuksen voimasta Ihminen saattaa parantaa asioita tai muuttaa kokonaisia ihmiskohtaloita. Mutta toivomuksia on vain rajallinen määrä ja on mietittävä tarkkaan mihin ne käyttää. Christylle videokameralla on aivan erityinen merkitys, se tallentaa muistot ja avaa aivan toisenlaisen ikkunan maailmaan.  Christy on ikäisekseen kypsä ja panee merkille asoita, joista aikuiset ovat kiinnostuneet. Ariel sen sijaan on vielä pikkutytön näköinen ja oloinen.

Elokuvan alussa liehuva Yhdysvaltojen lippu on vaurauden symboli ja edustaa kaikkea sitä, mitä Sullivanit olivat tulleet hakemaan. Paremman toimeentulon etsintä on ollut aiheena lukemattomissa elokuvissa. Tämä elokuva tarjoaa piristävän uuden näkökulman aiheeseen.

Perheen yhteinen matkaa sävyttävät onnen ja kiintymyksen tunteet. Matka on jatkunut jo pitkään ilmeisesti Irlannista asti, mutta elokuva ei puutu menneisyyteen. Sullivanit esiintyvät avoimesti irlantilaisena, eivätkä mitenkään häpeile etnistä alkuperäänsä. Perheen nuorimmaisen kuolemasta aiheutunut pelko suru ja suuttumus ei ole vielä hälventynyt. Tietynlainen syyllisyys varjostaa Sarahin ja Johnnyn suhdetta. Eräässä kohtauksessa kaipaus tiivistyy niin käsinkosketeltavaksi, että Sarah tuntee Frankien olevan yhä läsnä. Ohjaaja Sheridanin omakohtainen menetys ja suru tulevat aidolla tavalla esiin.

Perheen ensikosketus suurkaupunkiin on sellainen, kuin sen ensi kertaa nähnyt voisi kuvitella. Pimenevää yötaivasta vasten piirtyvä silhuetti jättää mieleen lähtemättömän jäljen. Valomainokset ja keltaiset taksit ovat kaupungin ikonisia tunnusmerkkejä. Ei eletä aivan nykyaikaa, sen voi päätellä monestakin asiasta, vaikka elokuva ei tarkkaa ajankohtaa paljastakaan. Tämän kirjoittaneella on itselläänkin ollut mahdollisuus tutustua New Yorkin kaupunkikuvaan.

Sarah saa työpaikan kahvilasta, jonka nimi on osuvasti Heaven, eikä siellä käy pahemmin asiakkaita. Se on kuitenkin lapsille eräänlainen turvapaikka, jonne he menevät, kun rajuilma yllättää New Yorkin asukkaat. Johnny on hyväntahtoinen ja huolehtivainen isä lapsilleen, mutta hän hakee yhä onnistumista työelämässä.

Kymmenvuotiaan Chrityn laulama Desperado on yksi elokuvan historian koskettavimpia musiikkiesityksiä. Ehkä laulu Desperadosta viittaa Johnnyyn. Laulu kertoo yksinäisestä ihmisestä, jollainen Johnnykin tavallaan on.  

Uusi koti Manhattanilla ei aivan ole sellainen, mistä he olivat unelmoineet, mutta se on yhtä kaikki hieno paikka aloittaa uusi elämä. He aikovat muuttaa sen paratiisiksi, mutta lopulta heidän on tyydyttävä vaatimattomimpiin puutteisiin. Tällainen kohtalo odottaa varmasti lukuisia maahanmuuttajia, jotka etsivät amerikkalaista unelmaa.  Korttelin väki on monenkirjavaa ja köyhää, mutta elämänmyönteistä, joille elämä näyttäytyy yhtä rikkaana ja mielenkiintoisena kuin vauraammille kaupunkilaisille. Mukaan mahtuu huumediilereitä, transvestiittejä ja pikkurikollisia, joista ei kuitenkaan ole huolta.

Kun aurinko valaisee korttelin se tuo esiin naapuruston nurjan puolen. Kukaan ei ole vaivautunut pitämään huolta katujen siisteydestä. Pienet ilon aiheet kuten toimiva suihku, sähkövalaistus ja ilmastointilaite saavat olon tuntumaan mukavalta, mikä saa Arielin tilittämään isälleen: ”Amerikka on ihan OK!”

Kaupungin vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat lapsille uusinta uutta. Sullivanien rahat eivät meinaa riittää huvipuistoon, mutta he haluavat silti lapsilleen mielenkiintoisen elämän. Elokuvan tapahtumat viipyilevät hetken aikaa huvipuistossa, josta ainoana muistona Ariel saa E.T-nuken, joka oli vähällä viedä perheen konkurssiin. Elokuvasalin hämärässä nähdään E.T elokuvasta kohtaus, jonka toteutustapaa minäkin olen jäänyt miettimään. E.T. lapsille vaikuttava kokemus, joka siivittää mielikuvituksen lentoon.

E.T. on seikkailuelokuvan klassikko, jossa Steven Spielberg loihtii katsojan eteen fantasiamaailman, jossa luonnonlait eivät enää päde. Tuolla nukella on elokuvassa aivan erityinen merkitys. Spielbergin elokuva vetoaa pikkulapsiin, mutta sisältää teemoja, jotka ovat aikuisten mieleen. Elokuva herää uudelleen henkiin kun lapset kuvittelevat elokuvan kuuluisimman kohtauksen New Yorkin taivaalle.    

Elokuvan Little Miss Sunshine puitteet ja tämä elokuva muistuttavat kovasti toisiaan. Luulen että LMS on saanut paljonkin vaikutteita ja innostusta tältä elokuvalta. Ei voi kuitekaan sanoa, että In America jatkaisi indie elokuvan perinnettä, sillä taustalla on suuri tuotantoyhtiö. Erilaiset kuvakulmat herättävät katsojan huomion, vaikka elokuva ei pröystäile visuaalisilla tehokeinoilla.

Äkkipikainen ja impulsiivinen isä ponnistelee Frankien kuoleman aiheuttaman henkisen painolastin kanssa. Silloin tällöin katkerat muistot nousevat pintaan ja vanhemmat saavat huomata, ettei menneisyys ollut hellittänyt otetaan. Kumpikin soimaa tapahtuneesta itseään, mutta olisivatko he kuitenkaan itse mahtaneet syövälle mitään. Lopulta Johnny kertoo vaimolleen, ettei enää usko kykyihinsä näyttelijänä. Hän tuntee ettei pysty enää aidosti ilmaisemaan tunteitaan. Sarahin poikamainen hiustyyli herättää huomiota, mutta näyttelijänä hän on yhtä kaikki hyvin viehättävä ihminen.

Sullivanit eivät ole jättäneet kaikkea irlantilaisesta elämäntavasta taakseen. He ovat tuoneet Irlannista mukanaan katolisen uskonnon, johon kuuluu koulun tiukka etiketti koulupukuineen ja järjestyssääntöineen. Mutta miksi Yhdysvaltain kansallislaulu kuullaan juuri tässä kohtaa? Sillä halutaan luultavasti korostaa koululaitoksen tehtävää opettaa oppilaille isänmaallisuudesta, joka on tiukasti läsnä amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Koulussa lapsille opetetaan perustuslakiin kirjattuja ihanteita, joiden merkityksen pieni Arielkin ymmärtää.

Perhe saa tuntea nahoissaan ennakkoluulot, jotka elävät vahvana amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Merkitsevät katseet eivät voi ketään vahingoittaa eivätkä ventovieraiden tunteet yllä rasistisiksi asti.

Naapuriportaassa asuva Mateo on todella erikoinen lihaksikas taiteilija, joka viihtyy omissa olissaan. Aluksi epäluuloisena esiintyvän Mateon rinnassa sykkii kuitenkin hyvä sydän. Hänen asuntonsa on täynnä keskeneräisiä taideteoksia, jotka kertovat hänen afrikkalaisesta alkuperästään. Hänen kanssaan Christy ja Ariel viettävät hetken jos toisenkin, ja heidän välilleen syttyy heti yhteisymmärrys. Djimon Hounsou sai ansioistakin sivuosanäyttelijän oscar-ehdokkuuden.

Lopussa perhe joutuu kohtaamaan Mateon kuolemaan johtavan sairauden. Elämän rajallisuus tulee selkeästi ilmi, mutta tämän vastapainona syntyy uutta elämää. Christyn rukous kiteyttää hänen toiveensa ja unelmansa. On kuin hänen toiveestaan vastasýntynyt lapsi olisi saanut voimaa selviytyä hankalasta alusta. Mateo on perheen pelastava enkeli, jonka he voivat nähdä vilkuttavan taivaasta. Elokuvan viimeinen kohtaus kodin parvekkeella tuo langat yhteen, ja on erinomainen tapa lopettaa draamaelokuva mieleenpainuvasti.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: In America
  • Ohjaaja: Jim Sheridan
  • Käsikirjoitus: Jim Sheridan, Naomi Sheridan, Kristen Sheridan
  • Julkaisuvuosi: 2002
  • Genre: draama
  • Palkinnot: —
  • Näyttelijät: Paddy Considine, Samantha Morton, Djimon Hounsou, Sarah Bolger, Emma Bolger

1 Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *