Valikko Sulje

Pappi, lukkari, talopoika, vakooja

Idea elokuvan käsikirjoitukseen on lainattu amerikkalaiselta draamakirjailijalta John le Carrelta. Elokuva sekoittaa vakoojaelokuvaa ja psykologista trilleriä sekä paljon totuudenmukaisia aineksia 1970-luvulta.  Elokuvaa tähdittävät eräät 2000 luvun kuuluisimmista näyttelijöistä. Pääosaa näyttelee Gary Oldman, jonka nuorempi sukupolvi muistaa Batman-elokuvista. Elokuva oli suuri menestys lippuluukuilla budjettiinsa suhteutettuna ja sitä ylistivät myös kriitikot.

Johdantokohtauksessa agentti Jim Prideaux (Mark Strong) saapuu MI6:n johtajan, Controliksi kutsutun miehen, puheille. Controlilla on Prideauxille huippusalainen tehtävä: ottaa vastaan unkarilainen kenraali, joka on aikeissa loikata. Kenraalilla olisi tarjota tietoa myyrästä, joka on soluttautunut MI6:een. Miljöö vaihtuu hetkeksi Budapestin kaduille ja metrotunneleihin. Prideauxilla on tapaaminen yhteyshenkilön kanssa. Operaatio menee karmaisevalla tavalla pieleen, kun venäläinen palkkatappaja ampuu Prideauxin kuoliaaksi, tai näin ainakin annetaan ymmärtää.

Seuraavat kuvat vuotta myöhemmin ovat MI6:n päämajasta neuvotteluhuoneesta, jonne ovat kokoontuneet tämän elokuvan päähenkilöt: Percy Alleline (Toby Jones), Bill Haydon (Colin Firth), Roy Bland (Clarán Hinds), Toby Esterhase (David Dencik), George Smiley (Gary Oldman) ja Control (John Hurt). Smiley ja Control ovat jättämässä tehtävänsä ja tapaamisen jälkeen he poistuvat rakennuksesta. Smiley elää yksinäistä, mutta kohtalaisen vaurasta elämää Lontoolaisessa asunnossa. Control kuolee hämäräperäisesti muutamia päiviä myöhemmin.

Kansliapäällikkö Oliver Lacon tapaa Percyn ja Blandin, jotka ovat tulleet pyytämään lisärahoitusta Witchcraftille, operaatiolle, josta ei heru paljon tietoa katsojalle. Pieleen menneen Unkarin operaation jälkeen se tarvitsee lisäpotkua. Entinen agentti Ricki Tarr ottaa yhteyttä Laconiin ja kertoo tietävänsä korkeimpaan johtoon pesiytyneestä myyrästä. Lacon värvää Smileyn paljastamaan tuon myyrän. Kumppanikseen Smiley haluaa ystävänsä Peter Guillamin (Benedict Cumberbatch).

Smiley ja Guillam perustavat päämajan tutkimuksilleen erääseen hotelliin. He tutkivat edesmenneen Controllin asunnon, jossa hänen työpöydällään nimikoidut nappulat herättävät Smileyn huomion. Peter lähtee jahtaamaan johtolankaa MI6:n arkistoista. Hän etsii tiedot MI6:n entisistä työntekijöistä ja rahaliikenteestä. Selviää että Prideaux oli saanut suuren summan lahjuksia tuntemattomalta taholta.

Smiley tapaa Oxfordissa, niin ikään eläköityneen työtoverinsa Connien, jonka kanssa tulee puheeksi mies nimeltä Poljakov. Hän on Lontoon Neuvostoliiton suurlähetystössä toimiva sotaveteraani, jolla on yhteyksiä Moskovaan.

Smiley tapaa Ricki Tarrin tämän kotona. Tarrilla on kertoa tarina Karlan kidnappaamasta naisesta nimeltä Irina. Ricki kertoo Peter Guilamin antamasta tehtävästä Istanbulissa, jossa Rikcin oli tarkoitus vastaanottaa mies, joka haluaa loikata Englantiin. Ricki pelastaa väkivaltaisen miehen pahoinpitelemän Irinan. Irinalla on salaisuus: hän tietää jotain myyrästä. Sitten venäläiset ryhtyvät toimeen ja sieppaavat Irinan, joka viedään Moskovaan.

Peter koluaa taas arkistoa, josta hän löytää päivystäjän kirjoittaman dokumentin salaperäisestä puhelusta Haydonin ja Esterhausen välillä. Peter kutsutaan johtajiston puheille ja häneltä painostetaan tilitystä toimistaan. Peter palaa hotelille ja suuttuu suunnattomasti hotellilta turvapaikka hakeneelle Rickille, jonka hän väittää olevan kaksoisagentti.

Ricki kertoo saaneensa lahjukset Karlalta Neuvostoliiton tiedustelupalvelun päälliköltä. Smiley kertoo tavanneensa Karlan joskus aiemmin. Tällöin Smiley oli värväämässä kaksoisagentteja NL:n maaperällä. Karlasta ei kuitenkan koskaan tullut agenttia, mutta merkillinen tapahtuma jää Smileyn mieleen.

Peter ja Smiley yhyttävät erään henkilön, Jerry Westerbyn, joka oli päivystänyt tuona iltana, kun Prideaux tapettiin. Sota oli ollut tuolloin lähellä Unkarin rajalla, siitä olivat pian tietoisia kaikki MI6:ssa. Control oli kertonut Prideauxille, että vakooja on yksi hänen työpöydällään olevista nappuloista. Selviää, ettei Prideaux ollut kuollut vaan haavoittunut ja viety Moskovaan kuulusteltavaksi. Pitkän kidutuksen jälkeen hänet oli päästetty vapaaksi ja hän oli palannut Lontooseen.

Ministeri paljastaa osuutensa tuossa salaisessa operaatio Witchcraftissa kun Smiley kertoo hänelle Myyrän ja Poljakovin yhteyksistä. Esterhause tilittää toimineensa muiden juoksupoikana, ja että Withcraftin työntekijät tekivät töitä briteille eivät venäläisille. Siitä Witchcraftissa oli ollut kyse. Myyrä on kuitenkin todellinen. Bill Haydon vangitaan epäiltynä kaksoisagenttina, ja hän viettää loppuelämänsä eristetyssä laitoksessa. Tai viettäisi, ellei Jim Prideaux olisi ampunut kuulaa Haydonin kalloon kostoksi kärsimistään vääryyksistä.      

Gary Oldmanin muodonmuutos tähän rooliin on häkellyttävä. Hän onkin tunnettu monipuolisena näyttelijänä, ja hän pystyy muuttamaan ulkoista olemustaan yhtä hyvin kuin puhetyyliäänkin. Vaikka Oldmanilla on rohkeutta mennä paljon mukavuusalueensa ulkopuolelle, vakavamielisien virkamiehen roolissa hän näyttää olevan parhaimmillaan.

Paksusankaisine silmälaseineen ja harventuneen kuontalon ansiosta Oldman näyttää vanhentuneen vuosia tai sitten tämä on meikkauksen ansiota. Hänen roolisuorituksensa alkaa mitään sanomattomasti, mutta elokuvan edetessä hän saa enemmän aikaa ja nousee elokuvan ehdottomaksi päähenkilöksi. George Smiley on vähäpuheinen mutta varmasanainen hahmo, jota muut kuuntelevat tarkkaavaisesti. Smileyn yksityiselämästä ei kerrota paljon, vain se, että hän oli ollut pitkään naimisissa, mutta eronnut jonkin työhönsä liittyvän seikan vuoksi. Vaikka muutkin henkilöt nousevat ajoittain lähikuvaanon näkökulma voittopuolisesti hänen.

Klassinen tapa aloittaa elokuva on tehdä se takauman kautta. Takaumalla on usein suora yhteys elokuvan nykyhetkeen ja se on elintärkeä elokuvan loppuosan ymmärtämisen kannalta – niin myös tässä elokuvassa. Jim Prideauxin kuolema on dramaattinen alku muuten niin väkivallattomalle elokuvalle.

Tätä elokuvaa voisi kutsua trilleriksi tai mysteeriksi, sillä jännite on voimakkaampi kuin tavallisessa draamaelokuvassa. Jännitystä rakennetaan pikkuhiljaa kuvakulmilla ja musiikilla, jotka yhdistyvät toisiinsa. Tietoja asioiden oikeasta tilasta annetaan kitsaasti, ja juoni johtaa katsojankin harhaan useita kertoja.

Hämäräinen alkukuva tupakankäryinen työhuone esittelee kaksi merkittävää hahmoa – Controlin ja Jim Prideauxin. Control pitää tiukasti ohjaksista, kaikki kunnioittivat ylintä johtajaa. Percy Alleline näyttää olevan ainoa, joka uskaltaa sanoa hänelle vastaan. Hänenkään valta-asemansa ei kuitenkaan kestä pitkään. Hän eroaa vapaaehtoisesti tai sitten pakotetaan poistumaan ylempää tulleen käskyn takia.  

Katukuvat Pudapestistä edustavat mennyttä aikaa, jolloin Unkari vielä oli osa Neuvostoblokkia. Kuvat ovat autenttisia, eikä Pudapestin keskusta ei eroa paljoakaan vauraammista länsimaista. Istanbulissa viivähdetään vain hetki, sieltä saa alkunsa rakkaustarina, jollaisia mahtuu tällaiseenkin elokuvaan yksi tai kaksi. Ricki ja Irina tuovat kertomukseen romantiikkaa haudanvakavien juonenkäänteiden vastapainoksi. Irina on elokuvan ainoita naispuolisia henkilöitä, muuten vastakkainen sukupuoli jää tässä elokuvassa sivuosaan.

Tässä elokuvassa jahdataan myyrää, joka on pesiytynyt  Britannian tiedustelupalveluun. Control puhuu mädästä omenasta, mutta voiko arvata, että tuo mätä omena voisi olla läheinen työtoverisi.  

Varsinainen tarina alkaa vuodesta 1973 MI6:n Lontoon päämajasta. Elokuvassa tätä nimeä ei kuitenkaan mainita, vaan tiedustelupalvelua kutsutaan yleisesti Circuitiksi. Neuvottelu takahuoneessa tiivistää elokuvan kaikki tärkeät hahmot yhteen kohtaukseen. Tärkeitä hahmoja ei erikseen esitellä, joidenkin hahmojen nimi kuullaan elokuvassa ehkä vain kerran tai kaksi. Tiedustelupalvelun seinien sisällä toiminta on juuri sellaista, kuin voisi olettaa, kartat seinillä, nauhurit ja kirjoituskoneet ovat osa rekvisiittaa.

Hidastempoinen juonenkulku saa uutta puhtia, kun petoksen verkko alkaa purkautua. Juonen monimutkaisin osuus ajoittuu elokuvan loppupuolelle, jolloin kaikista käänteistä selvillä oleminen muuttuu melkein mahdottomaksi. Kaikkea ei selitetä, minkä ansioista elokuva säilyttää paljon viehättävyydestään.

Piinaava riitasointuinen taustamusiikki vaihtuu toisinaan miellyttävään melodialliseen musiikkiin.  Ääniraita on pullollaan mysteerimusiikkia joskus kuullaan myös pianoa ja jotakin puhallinsoitinta. Toisinaan musiikki on hyvin hallitsevaa, toisinaan se ikään kuin häviää taustalle ja antaa tilaa kertomukselle.

Historia tietää sanoa, että Kylmän sodan kummallakin osapuolella oli kaksoisagentteja vastustajan riveissä. Kenestä tahansa tarpeeksi kyvykkäästä voitaisiin koulia loikkari, lupaamalla tälle tehtävän isänmaan hyväksi tai suurta summaa rahaa. Kolmas Maailmansota oli ainainen uhka noina muutoksen vuosina. Tasapainoa järkyttivät esimerkiksi kaksoisagentin paljastuminen tai tiedustelupalvelun tärkeän työntekijän väkivaltainen kuolema.  

Jos aikoo paljastaa myyrän asettaa itsensä tietoisesti hengenvaaraan, sillä tiedustelupalvelut tekivät kaikkensa peittääkseen jälkensä ja suojellakseen kaksoisagenttejaan. Lisäksi agentilta vaaditaan rautaista mielenterveyttä, sillä hän on aina tietoinen vaarasta, että liian lähelle päässyt agentti päätetään eliminoida.

Karla on elokuvan kiehtovimpia hahmoja, sillä emme näe hänestä lähikuvaa kertaakaan elokuvan aikana. Hänen asemastaan ei kerrota paljon, mutta olettaa voi, että hän on KGB:ssä samanlaisessa asemassa kuin Control MI6:ssa. Juonen pieni omituisuus on se, että Karla näyttää edelleen muistavan George Smileyn ja tietävän tämän aseman MI6:ssa.

Elokuva esittää katsojalle läjäpäin kysymyksiä, joihin kaikkiin ei löydy vastausta elokuvan edetessä. Tutkimukset vievät Smileyn syvälle organisaation menneisyyteen peitetarinoiden ja petoksen maailmaan. Pelin nappulat on sijoitettu Smileyn työpöydälle, myös nappula, jossa on George Smileyn kasvot. Control antaa nappuloille nimet, jotka on lainattu suomalaisillekin tutusta lastenlorusta.

Tiedustelupalvelun päämaja ei tietenkään ole sellainen lasipalatsi, kuin voisi kuvitella. Viktoriaanisen ajan peruja oleva rakennus sulautuu helposti Lontoon katukuvaan.

Cumberbatchin tunnetaan luonnenäyttelijänä etenkin televisiosarjasta Uusi Sherlock ja Alan Turingin roolista elokuvassa Imitation Game. Cumberbatch on tässä elokuvassa hyväkäytöksinen herrasmies. Peter Guillam nousee elokuvassa merkittävään asemaan ja hän tuntuu olevan ainoa, jolla on puhtaita jauhoja pussissaan. Peter on ainoa henkilö, jonka Smiley tuntee tarpeeksi hyvin, jotta voi uskoutua hänelle asioita menneisyydestään.

Aivan viime hetkille asti katsoja on epätietoinen siitä ketkä kaikki ovat myyrän juonessa mukana, ja sitten paljastuukin, että hän on toiminut yksin. Kaikki tuntuvat olevan vuorollaan epäilyksen alaisia. Toby Esterhause tuntuu olevan henkilö, jota tässä sotkussa on eniten hyväksikäytetty.    

Koska en ole lukenut kirjaa, en tiedä kuinka paljon ohjaaja on jättänyt pois tarinasta. Tuntuma kuitenkin on, että tarinaa on reilusti yksinkertaistettu. Monimutkainen juoni voi karkottaa katsojia. Tämä leffa on katsottava kaksi kertaa, jotta kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Sovitettuna käsikirjoituksena tämä elokuva on saanut paljon kiitosta ja se palkittiin ansaitusti Oscarilla.

George Smileyn tutkimukset vievät hänet syvälle MI6:n julkikuvan taakse, missä aukeaa rappeutunut todellisuus. Lopussa paljastuu, että Smiley on tiennyt koko ajan enemmän kuin katsoja. Tarinaa oli kuljetettu monen johtolangan kautta, mutta myyrä paljastuu vasta aivan lopussa. Elokuvan antama kuva kaksoisagentista jää hyvin etäiseksi. Kannattaa lukea Ben McIntyren tositapahtumiin perustuva kirja Vakooja ja petturi. Jos haluaa tietää, millaista elämää vietti mies, joka työkseen petti isänmaataan.

Vakoojafilmin uranuurtajiin kuuluvat Alfred Hitchcockin lisäksi Bond-filmejä ohjannut Sam Mendes ja Bourne elokuvia ohjannut Paul Greengrass. Mendesin ohjaustyötä Skyfall on pidetty parhaimpana Bond-filminä kautta aikojen. Vakoojafilmeissä James Bond elokuvissa päähenkilö on tottunut käyttämään voimaa vallankäytön välineenä. Bondit ovat nopeatempoisia toimintapläjäyksiä, joiden sävy on väkivaltaisempi kuin tämän elokuvan. Todellisuudessa agentit olivat näkymättömiä puurtajia, joille tehtävän salassapito oli voimankäyttöä tärkeämpää. John le Carren lähestymistapa on realistinen mikä erottaa tämän elokuvan valtavirran tuotteista.

Elokuva pähkinänkuoressa

  • Alkuperäinen nimi: Tinker Teylor Soldier Spy
  • Ohjaaja: Thomas Alfredson
  • Käsikirjoitus: John le Carre, Bridget O’Connor, Peter Straughan
  • Julkaisuvuosi: 2011
  • Genre: draama
  • Palkinnot: 2 BAFTA,
  • Näyttelijät: Gary Oldman, Benedict Cumberbatch, Colin Firth, Tom Hardy, Mark Strong, John Hurt, Toby Jones, David Dencik, Roy Bland

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *