John F. Kennedyn salamurha on menneen vuosisadan suurimpia ratkaisemattomia arvoituksia. Monet ovat yrittäneet rakentaa salaliittoteorioitahämäräperäisistä tapahtumista sekä ennen murhaa että sen jälkeen. Oliver Stonen polveileva tulkinta Jim Garrisonin kirjasta on ehkä kunnianhimoisin kannanotto aiheeseen. Elokuva muistetaan editoijan taidonnäytteenä ja se toi ohjaajalleen lukuisia palkintoja. Valtavasta tausta-aineistosta Stone on onnistunut löytämään sen kaikkein olennaisimman.
Juoni alkaa Guy Banisterin (Edward Asner) ja Jack Martinin (Jack Lemmon) tapaamisella New Orleansilaisessa baarissa sillä hetkellä kun tieto JFK:n kuolemasta saapuu. Tupakankäryisessä huoneessa Banister ei säästele vihamielisiä voimasanoja, koskien presidenttiä ja tämän virkakauttaan. Myös New Orleansin piirisyyttäjä Jim Garrison (Kevin Costner) on televisiovastaanottimen äärellä, kun uutislähetys kertoo salamurhasta
Kolme vuotta myöhemmin kuohunta ei ollut yhtään laantunut, ja Garrison haluaa avata jutun uudelleen. Vietnamin ota oli syttynyt Kauko-Idässä ja hippiliike oli saanut alkunsa ja Lyndon B. Johnson oli edelleen vallankahvassa. Warrenin komissio oli tyytynyt siihen ratkaisuun, että Oswald oli yksin syypää murhaan. Garrison kutsuu Oswaldin ystävän David Ferrien (Joe Pesci) tutkijatiiminsä eteen kuulusteltavaksi, mutta Ferriestä ei saada irti mitään ratkaisevaa. Hän vakuuttaa, ettei ollut ollut missään tekemisissä Oswaldin kanssa.
Jack Martinin nimi tulee esiin ja Garrison haluaa kuulustella häntä. Martinilla onkin paljon kerrottavaa edesmenneen Guy Banisterin toimista ja hänen toimistollaan viivähtäneistä henkilöistä. Kuubalaiset siirtolaiset olivat käyttäneet toimistoa tukikohtanaan. Myös Lee Harvey Oswald oli vieraillut Banisterin puheilla kumppaninsa Bertrand Shaw:n kanssa.
Ferrien yhteydet Oswaldiin alkoivat armeijan koulutusleirillä, ja he olivat pysyneet ystävyksinä pitkään sen jälkeenkin. Martinin mukaan Banister ja Ferrie olivat osa suunnitelma syöstä Kuuban Diktaattori Fidel Castro vallasta. Kennedy oli sulkenut koulutusleirit ja saanut monta vihollista. Leirien oli tarkoitus kouluttaa kuubalaisista siirtolaisista armeijaa sodan jatkamiseksi Castron joukkoja vastaan.
Lee Harvay Oswaldia (Gary Oldman) kuulustellaan murhasta, mutta vasta kun Jack Ruby tappaa hänet, roihahtaa Garrisonin mielenkiinto. Hän sukeltaa dokumenttien kautta yhä syvemmälle jutun syövereihin. Hän vierailee FBI:n agenttina ja sodanlietsojana tunnetun Banisterin toimistolla, joka sijoittuu CIA:n Ja FBI:n valtakorttelin läheisyyteen. Banister oli sittemmin kuollut hämäräperäisissä olosuhteissa.
Garrison saa luvan jututtaa Willie O’Keefeä (Kevin Bacon), joka istuu pitkää tuomiota osavaltion vankilassa. Hänellä on yhteinen menneisyys Oswaldin, Clay Bertrandin ja David Ferrien kanssa. Muuta merkittävä ei tule esiin kuin että he järjestivät homoseksuaalien rientoja.
Jim Garrisonin tiimi keskittyy kartoittamaan murhapäivän tapahtumia Oswaldin osalta, sekä hänen menneisyyttään. Hänen jälkiään on yllättävän helppo seurata hänen suorasukaisten puheidensa takia. Esille tulee hänen yhteytensä Neuvostoliiton johtajaan ja kommunisteihin. Hän oli loikannut takaisin Yhdysvaltoihin ja asunut jonkin aikaa pahamaineisessa Kirjavarastossa.
Garrison jatkaa tutkimuksiaan Dallasissa itse murhapaikalla selvittääkseen mistä laukaukset ammuttiin. He kiipeävät myös Kirjavaraston ikkunaan ja laskevat ajan laukausten välillä. Monet silminnäkijä kertovat, että heidän lausuntojaan olisi väärennetty. Bertrandin oikeaksi nimeksi vahvistuu Clay Shaw. Suurliikemiehenä hänellä oli yhteyksiä myös CIA:han. Nyt kun hänen henkilöllisyytensä on tiedossa, hänet voidaan kutsua kuulusteltavaksi. Garrisonin edessä hän kuitenkin kieltää tunteneensa Oswaldin tai O’Keefen tai Ferrien, sillä onhan hänellä oikeus vaieta.
Kun lehdistö ilmaantuu kiusaamaan Garrisonia, hänellä on aihetta kysyä tiiminsä jäseniltä halusiko joku luovuttaa. Kaikki kuitenkin haluavat pysyä hänen rinnallaan. Tutkimukset vuotavat TV-kanavan haltuun, ja pian Garrisonin todistusaineistoa puidaan suorassa lähetyksessä.
David Ferrie haluaa todistaa Shawta (Tommy Lee Jones) vastaan oikeudessa, jos hänen turvallisutensa taataan. Tappaja kuitenjkin ehtii ensin ja Ferrie löytyy kuolleena asunnostaan. Garrison vierailee Washingtonissa, missä hänet yhyttää mies (Donald Shutherland), joka esittäytyy lyhyesti Mr. X:ksi. Tämä entinen erikoisjoukkojen johtaja kertoo Garrisonille maailmanlaajuisista salaliitoista, hallituksen peiteoperaatioista ja vallankaappauksista.
Hänestä ei selviä muuta kuin, että hän salamyhkäisten kenraalien asiamies. Kennedy oli toiminut näitä kenraaleita vastaan Kuuban ja Castron kysymyksessä. X:n mukaan CIA ja Hallitus olivat osa salaliittoa.
Kun salaperäiset tahot uhkaavat Garrisonin perhettä, hän ensin vähättelee noiden voimien vaarallisuutta. Tämä ajaa hänet ja vaimonsa avioeron partaalle. Pian on varmaa, ettei CIA:n tai hallituksen edustajia ei saada oikeuden eteen, joten Garrison aikoo syyttää Clay Shawta. Kaikki murhapäivän todistusaienisto kaivetaan jälleen kerran esiin. Garrisonin tiimi on kuitenkin saatu repeämään ja Bill Broussard ja Lou Ivon kävelevät ulos ovesta.
Lentoasemalla sattuneen hämäräperäisen kohtauksen jälkeen Garrison palaa kotiin ja myöntää vaimolleen olevansa peloissaan. Shawn oikeudenkäynnin aika koittaa ja hän kävelee oikeussaliin itsevarmana. Murhapäivän todistajia kuullaan, mutta heidät puolustuksen on helppo mustamaalata.
Garrison käyttää paljon aikaa todistaakseen valamiehistölle taikaluotiteorian. Tämän yhteydessä hän esittää Time-lehden arkistoista löytyneen filminpätkän. Teorian mukaan kirjavarastosta ammutujen luotien reitti ei vastannut niitä faktoja, jotka osumapaikoista tiedettiiin. Ampujia oli siis enemmän kuin yksi.
Sen sijaan Oswaldin läsnäololle ei löydy todistajia, eikä hänen liikkeensä ja käytöksensä tuona päivänä olleet millaan tavalla epäilyttäviä. Garrison tarkoittaa siis että hänet lavastettiin ja kyseenalaistaa Warrenin komission lopputuloksen. Monta peitetarinaa kehitettiin, mutta kaiken takana olivat hallituksen ja salaisen palvelun edustajat. Garrison väittää, että murhan järjestivät CIA ja sen ammattitappajat, joista yksi oli Clay Shaw.
Valamiehistö kumoaa Garrsinonin syytökset ja Clay Shaw astelee ulos oikeussalista voittajana. Elokuva loppuu siihen kun Garison ja hänen vaimonsa kävelevät Oikesutalon auringon valaiseman käytävän poikki.
JFK:n tapaus on ollut useampaan kertaan tutkimuspöydällä, kun uutta todistusaineistoa on otettu esiin. Oliver Stone esittää oman tulkintansa tapahtumien kulusta ja kurkistaa myös kulisseihin paljastaen millaista peliä murhan tutkimusten aikaan pelattiin. Aihetta on lähestytty kuvitteellisesta näkökulmasta muidenkin ohjaajien puolesta.
Toisinaan yksinäinen puhallinsoitin tapailee sävelmää, joka muistuttaa tuttua melodiaa monesta historiallisesta draamaelokuvasta. John Williamsin marssimusiikki antaa tiivistunnelmaiselle elokuvalle juhlallisen säväyksen. Välillä ääniraidan valloittaa orkesterimusiikki, mikä onkin kaikkein ominta kuuluisalle säveltäjälle.
Rainassa vaihtelevat autenttinen arkistomateriaali ja dramatisoidut kohtaukset. Nuo mustavalkoiset rakeiset filminpätkät tuovat tuulahduksen tuolta Kylmän sodan ja epävarmuuden ajalta.
Saamme kuviin John Fizgerald Kennedyn, joka voittaa vuoden 1960 presidentinvaaleissa täpärästi Richard Nixonin. Stone käyttää elokuvan ensimmäiset kymmenen minuuttia kuvatakseen 1960-luvun alun maailmanpoliittisia tapahtumia, jotka kaikki tavallaan johtivat JFK:n salamurhaan. Kennedyn voi ajatella pelastaneen maailman ydinsodalta Kuuba ohjuskriisin yhteydessä. Ainakin hän antoi suuren panoksen rauhan puolesta. Näin Stone taustoittaa itse elokuvaa ja antaa sille teoreettisen viitekehyksen.
Kennedy hankki lyhyellä taipaleellaan Yhdysvaltain presidenttinä monia vaikutusvaltaisia vihamiehiä. Ensimmäiset laukaukset kajahtavat Vietnamissa maailman toisella laidalla.
Näemme Yhdysvaltain tähtilipun useammankin kerran. Sitä on aina pidetty Yhdysvaltain mahdin ja vaurauden symbolina. Elokuvan näyttämöllepano ja monumentaaliset hallintorakennukset kertovat samasta patrioottisuudesta, joka on niin tuttua Oliver Stonelle.
Kuvaruudun täyttää tuo sama huonolaatuinen filmi Dallasin kaduilta marraskuussa 1963. Kaikki tietävät mitä sitten tapahtuu. Tien varrelta kuullaan useita laukauksia. Saattue pysähtyy ja suuri kansanjuhla päättyy sekasortoon.
Elokuvan tapahtumaympäristönä on New Orleans ja erityisesti piirisyytäjä Jim Garrisonin toimisto. Ensimmäisessä kohtauksessa aina moitteettomasti pukeutunut, herrasmiehen oloinen ja varmasanainen lakimies Garrison istuu työpöytänsä takana. Stone näyttää kaiken sen järkytyksen, jonka salamurha ihmisissä herätti kouriintuntuvasti ja mitä se ihmisille merkitsi. Vaikuttaa siltä, että Kennedy oli Garrisonille jonkinlainen esikuva, oikeuden ja amerikkalaisen unelman puolustaja.
Oliver Stone erottaa kuvauksen keinoin oman tulkintansa, uudelleen kuvatut tosiasiat ja täysin fiktiiviset osuudet toisistaan. Elokuva on pienten erilaisten tapahtumien verkko, ja Oliver Stone onnistuu taidokkaasti vetämään valtavan taustamateriaalin yhteen juonellisen kehyskertomuksen avulla. Editoija on pitänyt huolen siitä, että tarina tempaa mukaansa, eikä katsojan auta muu kuin pyristellä raskaimpien osuuksien halki.
Warrenin komissio antoi tapahtumille kaikkein helpoimman mahdollisen selityksen. Eikä ole ihme, että jotkut eivät voineet tätä sulattaa. Tarkkana ihmistuntijana Garrison näkee heti, että kaikki suurelle yleisölle esitetyt tiedot eivät vastanneet todellisuutta. Garrison piti itseään totuuden puolestapuhujana, tämä on varmasti se puoli, jonka Oliver Stone halusikin tuoda julki.
David Ferrietä esittävä Joe Pesci on tuttu rikollisen rooleistaan. Hänet tunnetaan erityisesti liki pelottavista spontaaneista raivokohtauksista. Tässä elokuvassa hän kuitenkin esiintyy hillitysti.
Garrisonin perhe-elämä kukoistaa. Hänen kanssaan saman asunnon jakavat kaksi leikki-ikäistä lasta, rakastava vaimo ja palvelijatar, mikä kertoo keskiluokkaisesta elämäntavasta.
Ihmisen mieli on petollinen, sillä mitä enemmän aikaa tapahtumista kuluu, sitä epäluotettavimmiksi todistajanlausunnot muuttuvat. Mitä syvemmälle Garrison kaivautuu, sitä vaikeampi on erottaa totuuden siemen salailun seasta. Garrison etsii tuota siementä kahdenkeskisistä haastatteluista, jotka Oliver Stone on kuvannut perinteisesti olkapään yli. Ihmiset pelkäsivät avautua Garrisonille, sillä kaikilla oli jokin aavistus siitä, mitä vilpittömyydestä voisi seurata.
Tutkimukset vievät Garrsisonin murhan takana olevan salaliiton jäljille. Garrison yrittää löytää murhan todellisen motiivin, sillä perimmäinen syy veisi myös todellisen syyllisen jäljille. Näyttää siltä, että murhasta tiesi enemmän muutaman henkilön tiivis joukko, jolla oli yhteyksiä CIA:han Castroa vastustaviin kapinallisiin. Useimmista heistä kuitenkin hankkiudutaan eroon ennen kuin heidän takiaan päästään liian lähelle totuutta. Oliver kuvaa asiat todellisilla tapahtumapaikoilla New Orlaensissa ja Dallasissa, mikä tietenkin lisää elokuvan painoarvoa.
Elokuva seuloo varmasti kaikki pääasiat rikolliseksi syntipukiksi maalatun Lee Harvey Oswaldin menneisyydestä, hänen sotilastaustastaan, kommunistisesta vakaumuksestaan ja perhe-elämästään. Noita tietoja ei tutkimusten alkuvaiheiltakaan asti oltu julistettu salaisiksi. Gary Oldmanin esittämänä Oswald kuvataan ilmeettömästi pikkurikolliseksi, joka ei murhasta pidätettynäkään osoittanut murtumisen merkkejä. Stone halusi kuvata nuo Oswaildin pidätyksen hetket uudelleen mustavalkoiseksi, ja Oldmanin näyttelemänä.
Elokuva kehittyy varsinaiseksi murhamysteeriksi, jonka salaisuudet paljastuvat vasta ihan lopussa. Murhan avaimena voidaan pitää sitä asetta tai niitä aseita joita tuolloin käytettiin. Rikostekninen tutkinta ei ollut tuolloin vielä niin kehittynyt, että ampumapaikka olisi voitu määrittää tarkasti. Minä näin tässä elokuvassa ensimmäistä kertaa LIFE-lehden kuvaajan kuvaaman videon, jossa näytettään luodin osuma lähietäisyydeltä.
Salaliittoteoriat ruokkivat ihmisen mielikuvitusta varsinkin kun niitä levitellään kevytmielisesti Internetissä. Tietämättömien ihmisten on helppo uskoa niihin, sillä ihminen on luonteeltaan perso suurille tarinoille. Tapahtumasta on kulunut jo niin paljon aikaa, että todellisia tekijöitä ei saada enää oikeuden eteen.
Oliver Stone kertoo paljon lähikuvilla ja poimii olennaiset henkilöt helposti suurestakin joukosta ihmisiä. Leikkaukset takaumien ja elokuvan nykyhetken välillä ovat saumattomia, eikä ole ihme, että elokuva voitti parhaan editoinnin Oscar-palkinnon.
New Orleansin jykevä oikeustalo näyttää olevan elokuvan loppuosan tapahtumien näyttämönä. Kun Ferrie tapetaan Garrison tietää, että hän on saanut todellisen murhaajan liikahtamaan. Garrisonin Washingtonissa tapaama herra X on elokuvan kiehtovimpia hahmoja, vaikkakin fiktiivinen sellainen. Stone heittää kaikki korttinsa pöytään ja haluaa paljastaa koko järjestelmän mädännäisyyden. Donald Shutherland tunnetaan samankaltaisten etäiseksi jäävien vallanpitäjien tulkitsijana. Häntä emme näe elokuvassa toista kertaa, mutta hänen tarkoituksensa onkin vain viedä juonta eteenpäin.
Minkälainen onkaan hänen kehityskaarensa. Televisiolähetyksessä häntä syytetään vainoharhaiseksi, mikä voi osittain olla tottakin. Lähes pakkomielteisten tutkimustensa takia hän lyö laimin lähimmäisiään. Garrisonin perhe-elämänsä kärsii, kun hänellä ei ole enää aikaa kuin tutkimuksilleen. Kun hän havahtuu huomaamaan, kuinka varallista peliä hän on pelaamassa, tuovat huoli ja pelko häntä lähemmäksi perhettään. Ehkä hän tajuaa myös että on muitakin asioita, joiden puolesta kannattaa taistella.
Garrisonin puolustuspuhe Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän puolesta muistetaan sykähdyttävänä kannanottona. Hänen versiossaan tarinasta Oswaldia käytettiin hyväksi, eikä murha ollut kenenkään hänen kaltaisensa mielenvikaisen kostoretki ilman sen kummempaa suunnitelmaa.
Jim Garrison esiintyy oikeuden edessä koko intohimonsa voimalla ja eittää todistusaineistoa, joka tulee katsojalle täytenä yllätyksenä. Stonen ansiosta Jim Garrison tulee jäämään kansakunnan muistiin rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolustajana. Kevin Costnerin suusta kuulemme ikimuistettavat sanat oikeuden toteutumisen puolesta. Oliver Stone haluaa nostaa Garrisonin 1900-luvun suurimpien sankarihahmojen joukkoon Oscar Schindlerin ja Nelson Mandelan rinnalle.
Oliver Stone kuuluu suurten tarinankertojien joukkoon, vaikka hänen siekailemattomasta tavasta esittää asiat voi olla montaa mieltä. Stone pelaa monimerkityksellisillä kuvilla, joiden yhteys todellisuuteen ei tule kunnolla ilmi. Aikooko hän vain sekoittaa pakkaa entisestään, sillä salaliittoteorioilla on taipumus jatkaa omaa elämäänsä tapahtumien jälkeen.
Mutta miten Oliver Stone näkemys on muuttunut, sen voisi nähdä hänen uudesta JFK:n murhaa käsittelevästä dokumentistaan JFK Revisited: Through the Looking Glass.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: JFK
- Ohjaaja: Oliver Stone
- Käsikirjoitus: Jim Garrison, Jim Marrs, Oliver Stone
- Julkaisuvuosi: 1991
- Genre: draama, rikos
- Palkinnot: 2 Oscar (Academy Awards), 2 BAFTA, 1 Golden Globe
- Näyttelijät: Kevin Costner, Gary Oldman, Jack Lemmon, Edward Asner, Joe Pesci, Tommy Lee Jones, Donald Shutherland