Spielbergiltä tämä on uusi aluevaltaus repertuaarista, joka sisältää sekä puhtaasti lapsille, että kypsemmälle kansanosalle suunnattuja elokuvia. Tämä tarina vetoaa valistuneemman ja ennakkoluulottoman ihmisen ajatteluun. Erityisesti keskitytään maailmaa yhä riivaavaan rodulliseen eriarvoisuuteen. Elokuva-akatemia huomio tämän näyttävän spektaakkelin parhaan kuvauksen Oscar-ehdokkuudella. Anthony Hopkinsin näyttelijänsuoritus on mieleenpainuva, ja oli sekin ehdolla Oscar palkinnon saajaksi.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle kapinasta espanjalaisella Amistad-orjalaivalla vuonna 1836. Keskellä Atlantin valtamerta 44 Afrikan Sierra Leonesta tuotua orjaa ottaa ohjat käsiinsä ja tappaa laivan koko miehistön kahta lukuun ottamatta. Verilöylyssä myös laivan kapteeni saa surmansa orjien johtajan Joseph Cinquen (Djimon Hounsou) käsissä. Cinque päättää säästää nuo kaksi, jotta he ohjaisivat laivaa. Orjien on tarkoitus kääntää laivan kurssi kohti kotimaataan, mutta he päätyvätkin rantautumaan Yhdysvaltoihin.
Siirtokunnissa orjat otetaan vastaan rikollisina, ja heidät on tarkoitus tuomita oikeuden edessä Amistadin miehistön murhasta. Orjat marssitetaan saman tien vankityrmään odottamaan oikeudenkäyntiä. Tapahtuneesta saa tietää myös Yhdysvaltain seuraavalle kaudelle kampanjoiva presidentti Martin Van Burden, jolla on sympatioita etelävaltioiden plantaasinomistajia kohtaan.
Puolustusasianajajaksi orjat saavat nuoren mutta kokeneen Robert Baldwinin (Matthew McConaughey). Hänen mielestään kyseessä on omistuskiista, kuten hän prosessia hienovaraisesti kuvailee. Kun asiaa ryhdytään puimaan, orjien omistajaksi ilmoittautuu useampikin taho Espanjan kuningatarta myöten. Oikeudenistunto alkaa tuomari Judsonin johdolla ja syyttäjä Holabirdin puheenvuorolla. Baldwin vetoaa entiseen presidentti John Quincy Adamsiin (Anthony Hopkins), jotta tämä käyttäisi arvovaltaansa oikeudenkäynnissä. Adams kieltäytyy kunniasta, vaikka kuuluukin mieleltään orjuuden vastustajiin.
Ensimmäisessä oikeudenistunnossa Baldwin haluaa todistaa, etteivät nämä orjat ole sen paremmin Espanjan kuin plantaasinomistajien omaisuutta. Mutta todisteet eivät tuomarin mukaan riitä kertomaan, että orjien alkuperä todella olisi Afrikassa. Koska orjakaupalla on suuri merkitys sekä Espanjan, että Yhdysvaltain talouksille presidentti toimii nopeasti ja vaihdattaa oikeudenkäyntiin tuomarin. Joseph Cinque ei voi tätä ymmärtää tällaista peliä, sillä heidän heimonsa tavoissa päällikkö säilyttää tittelinsä jopa kuolemansakin jälkeen.
Kun oikeudenkäynti ei ole enää orjille suosiollinen, Baldwin vetoaa jälleen eläkepäiviä viettävän Adamsiin, mutta ei saa vastakaikua pyynnölleen. Adams haluaa kuulla tilityksen orjien omasta suustaan, sillä tarina on avain heidän vapautumiseensa.
Baldwin ja kumppanit pääsevät tutkimaan Amistadin lastiruumaa ja löytävät sieltä lastiluettelon, jossa on kapinaan osallistuneiden nimet. Myöhemmin paljastuu, että luettelo on tehty pahamaineisessa Tecoran-orjalaivassa, jolla käydään laitonta orjakauppaa.
Aluksi orjat suhtautuvat Baldwiniin vihamielisesti koska eivät osaa hänen kieltään. Orjat eivät osaa pukea sanoiksi kertomusta heidän alkuperästään. Tapahtumat saavat ratkaisevan käänteen, kun he löytävät miehen, joka puhuu orjien kieltä. James Coveyn (Chiwetel Ejiofor) avulla he alkavat ymmärtää toisiaan. Baldwin haluaa, että Cinque puolustaisi itseään oikeuden edessä ja kertoo oman versionsa tarinasta.
Cinque kertoo matkustaneensa ensin orjakauppiaiden mukana pois kotiseudultaan. Hänet vietiin Lombokon orjalinnoitukseen ja sieltä edelleen merelle Tecora-orjalaivan mukana. Hän kertoo selviytyneensä harvojen joukossa, kun ylimääräisestä painolastista hankkiuduttiin eroon ja suuri osa orjista heitettiin yli laidan. Selviytyjät tuotiin Espanjan siirtomaahan Kuubaan, jossa varsinainen kaupankäynti tapahtui.
Istunto jatkuu brittiupseerin puheenvuorolla, joka pitää Cinquen todistusta uskottavana kertomuksena todellisista paikoista. Uuden vahvasti uskonnollisen tuomarin tuomio on orjille myötämielinen ja hän määrää vangit vapautettavaksi. He eivät ehdi juhlia kauaa, kun saapuu tieto, että presidentti on valittanut päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Tähän vaikutti varmasti sisällissodan uhka, joka häämötti jo näköpiirissä.
Baldwin pyytää vielä kerran Adamsin apua, ja tämä yllättäen suostuu. Adams pitää ikimuistoisen puolustuspuheen, jossa hän puhuu sisällissodan uhasta, pelosta ja inhimillisyyden voitosta kunnioittaen myös Yhdysvaltain aiempia presidenttejä. Puheellaan hän saa Cinquen uskomaan itseensä, entiseen ”päällikköön”. Korkeimman oikeuden tuomari määrää kaikki orjat vapautettavaksi ja vietäväksi takaisin kotimaahansa.
Amistad on draamaelokuva, jonka juuret ovat todellisessa historiallisessa viitekehyksessä. Se sijoittuu britti-imperiumin kukoistuksen aikaan. Iso-Britannia oli kieltänyt orjuuden, mutta tuota kieltoa rikottiin toistuvasti. Uudet tuulet puhalsivat maailman merillä ja useilla eri mailla oli intressejä osallistua tuottoisaan orjakauppaan. Historiankirjoissa kerrotaan, että kysymys noiden orjien kohtalosta hiersi Espanjan ja Yhdysvaltojen välejä vielä pitkälti tuomion jälkeen. Tämä kiistaa uhkasi jakaa Siirtokunnat kahteen leiriin, vaikka juopa ei olekaan vielä revennyt koko valtakunnan laajuiseksi. Elokuva sijoittuu aikaan ennen Yhdysvaltain sisällissotaa, jonka lopputuloksena orjuus kiellettiin myös Etelä-Valtossa.
Amistad antaa tummaihoiselle päähenkilölleen menneisyyden ja ihmisarvoisen kohtelun. Elokuva kertoo vapaudenkaipuusta, jonka todellinen epäoikeudenmukaisuus ja sorto voi ihmisessä herättää. Tarinalla on yhtymäkohtia vuoden 2013 draamaan ”12 Years A Slave”, joka sekin kertoo mustan miehen taistelusta vapautensa puolesta. Sen nimiroolissa nähdään samainen tunteellinen Chiwetel Ejiofor, joka tässä elokuvassa näyttelee tulkkia. Amistad edelsi myös toista rodulliseen eriarvoisuuteen paneutuvaa elokuvaa ”Schindlerin listaa”, joka sekin on Spielbergin itsensä ohjaama.
Amistad on yksi Spielbergin kunnianhimoisimmista töistä, ja tarina onkin jäänyt elämään ja innoittamaan elokuvan tekijöitä. Mieleen tulee eräs toinen meriseikkailu: ”Kuninkaan mies, maailman laidalla”, jonka inspiraationa on toiminut Charles Darwinin Beagle-aluksen matka.
Tutustuminen pikkupoikana kotikuntani kirjastoon sytytti mielenkiintoni meriseikkailuihin. Muun muassa Jules Verne kirjat ovat muokanneet käsitystäni tuosta romanttisesta aikakaudesta. Amistadin tarina herättää suuria tunteita, vaikka itse elokuva sijoittuu Spielbergin ohjaustöistä siihen tuntemattomimpaan päähän.
Elokuva alkaa kaikkein dramaattisimmalla mahdollisella tavalla. Luonnonvoimat toivat kertomukseen oman jännityksen momenttinsa, sillä koskaan ei voi tietää milloin tuulen riepotteleman aluksen kohtalonhetki on käsillä. Kohtalokkaan myrkyn jälkeen Amistad lipuu peilityyntä meren pintaa pitkin. Joseph C. kohottaa katseensa tähtiin, aivan kuten lapsi hämmennyksen vallassa saattaa tehdä. Tämä saa minutkin pohtimaan, miten heidän uskontonsa mahtaa nuo tähdet selittää. Katsojan valtaa sama vapauden tunne, jonkin suuren äärettömän taivaan edessä. Ehkä heidän esi-isänsä henget asuvat tähdissä ja puuttuvat sieltä käsin tapahtumien kulkuun.
Näyttämönä on pieni tuulen pieksemä Amistad-laiva, jota ei ensi tuntumalta voisi mieltää orjakaleeriksi. Kapinan jälkeen osat näytelmässä ovat hetkeksi vaihtuneet. Amistadilla tapahtuu paljon yöaikaan, jolloin kasvonpiirteitä on vaikea erottaa.
Spielberg kuvaa nämä orjat hyvin stereotyyppisesti villi-ihmisiksi, joilta kahleet ovat vieneet ihmisarvon ja arvokkuuden, mutta sytyttäneet myös kapinahengen. Mitä pahemmin ihmisen itsemääräämisoikeutta loukataan, sen suuremmaksi kasvaa hänen elämänhalunsa. Alastomina nämä hurjat villi-ihmisetnäyttävät hyvin lihaksikkailta, sillä heidän vartalonsa kertoo pitkään kestäneestä pakkotyöstä. Ensimmäisenä kuitenkin pistää silmään naishahmojen lähes täydellinen puuttuminen.
Mustan miehen traditiot tulevat tutuiksi, heidän tapansa juhlia, iloita ja kunnioittaa kuolleita heimonjäseniään. Kulttuurien eroavaisuudet johtavat toisinaan huvittaviin kohtauksiin, kun osapuolet yrittävät tehdä selkoa asiasta toisilleen. Paljon kerrotaan äännähdyksin, karjaisuin ja kasvojen ilmeiden avulla. Suotuisan tuomion jälkeen heidät vaatetetaan kuin todelliset ihmiset ja heille annettaan mahdollisuus ilmaista oma mielipiteensä ja ennen kaikkea he saavat nimet.
Alussa katsoja joutuu arvaamaan mitä orjat tarkoittavat, sillä he puhuvat omalla kielellään, joka on täynnä voimasanoja. Tämä tietenkin saa mielikuvituksen liikkeelle. Vieras kieli voi tuntua joidenkin katsojien mielestä raivostuttavalta, mutta sillä on oma merkityksensä. Onneksi elokuvan puolestavälistä lähtien heidän sanansa aletaan kääntää suomen kielelle.
Orkesterimusiikki sekoittuu traditionaalisiin afrikkalaisiin heimolauluihin. Välillä musiikki vaimenee ja kuulemme pyhiinvaeltajien hymnejä ja juhlavaa kirkkomusiikkia. John Williamsin soundtrack herättää suuria tunteita ikään tai musiikkimakuun katsomatta. Oikeussalin taustamusiikki tuo mieleen elokuvan Kunnian miehiä, eikä tämä luultavasti ole sattumaa. Yksinäinen puhallinsoitin soittaa tutunoloista sävelmää, tai ainakin samoja sävelkulkuja.
Uusi maailma on kuvattu hyvin realistisesti arkkitehtuuria, kadunelämää ja uskontoa myöten, jonka nuo ensimmäiset siirtolaiset toivat mukanaan. Satamassa kohoavat suurten sota-alusten purjeet. Näemme jopa eräänlaisen rautatien esiasteen, mikä ennakoi teollista vallankumousta. Sen sijaan tehdastyöläisiä emme vielä näe ja katukuvasta puuttuvat tehtaiden piiput. Oikeustalo on monumentaalinen rakennus tuon ajan mittapuulla.
Noiden orjien kohtaloa punnitaan sanomalehdissä ja heidän edesottamuksensa ovat kaikkien huulilla. Eräässä kohtauksessa ihmiset laulavat Amazing Grace vankilan porttien ulkopuolella. Tähän kiteytyy kaikki se myötätunto, joka kansalaisilla oli noita onnettomia orjia kohtaan.
Raamattu tai yleensä uskonnolliset sanankäänteet usein loistavat Spielbergin elokuvassa poissaolollaan. On lohduttavaa nähdä millaista huomiota Raamattu saa näiden orjien keskuudessa. He pystyvät tulkitsemaan pyhän kirjan kuvitusta pelkän intuition avulla. Jeesuksen tarina tekee heihin suuren vaikutuksen.
Oikeudenkäynnille varataan elokuvassa paljon aikaa. Se toimitetaan tutun kaavan mukaan, joka on oma paikkansa populaarikulttuurissa. Syyttäjä ja puolustusasianajaja ottavat häikäilemättömästi mittaa toisistaan. Roger Baldwin esittää väitteen, että orjaksi synnytään ja vain sitä kautta ihmisestä voi tehdä kauppatavaraa. Tästä tulee elokuvan punainen lanka.
Joseph Cinqueta näyttelevä Djimon Hounsou on persoonaltaan minulle tuntematon, joten en osannut arvata millä tavalla hän näyttelisi kameran edessä. Elokuvassa on kolme tärkeää sivuhenkilöä: Morgan Freemanin Theodore Joadson, Matthew McConaugheyn Roger Baldwin ja Stellan Skarskårdin Tappan. Joadson on esimerkki mustasta miehestä, joka on kohonnut hyvin korkeaan asemaan niinkin vihamielisessä maassa kuin Yhdysvalloissa. Toadson on sivuhahmona aivan pätevä vaikkakin täysin kuvitteellinen. Monet ajattelevat, että tuollaista ryhdikkyyttä ja omanarvontuntoa ei olisi sallittu tuon ajan maailmassa. McConaughey on tässä elokuvassa vielä nuorukainen, ulkomuodoltaan moitteettomasti pukeutunut ja ammattiinsa syvällisesti perehtynyt.
Kunnianarvoisan Sir Anthony Hopkinsin äänensävystä ei voi erehtyä. Tuo kumarainen hahmo kätkee suuren persoonan. Hänen suuhunsa on sovitettu paljon arvokkuutta ja elämänkokemusta, painavia sanoja. Hopkinsin mieleen painuvassa kohtauksessa hän esittää Oscarin arvoisesti ikimuistoisen puolustuspuheen, joka viime kädessä ratkaisee orjien kohtalon.
Adamsin sanoin oikeudenkäynnin voittaa se, joka kertoo parhaimman tarinan. Tähän on helppouskoa, sillä näin hän asia on ollut monissa oikeussalissa kuvatuissa elokuvissa. Olen samaa mieltä siitä, että voimakkaalla tarinalla on merkitystä sekä kertojalle että kuulijoille. Tarinoita kerrottiin meille kun olimme lapsia ja me uskoimme niihin. Joseph Cinquen kertomuksessa tarina palaa vielä kerran merelle, ja kärsimysnäytelmä saa suuremmat mittasuhteet. Joseph Cinquen mahtipontinen tarina on toiminut inspiraation lähteenä Spielbergille, ja ohjaaja on halunnut kunnioittaa sitä, vaikka onkin värittänyt tiettyjä asioita.
Roger Baldwinin ja Cinquen välille kasvaa molemminpuolinen luottamus. Baldwinia voidaan pitää elokuvan todellisena sankarina Hän esiintyy hahmonsa vaatimalla arvokkudella, eikä tee itsestään suurtakaan numeroa. Hän ei luovu toivosta kaikkein tukalimmallakaan hetkellä, vaikka hänen oma henkensä on uhattuna.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Amistad
- Ohjaaja: Steven Spielberg
- Käsikirjoitus: David Franzoni
- Julkaisuvuosi: 1997
- Genre: draama, seikkailu
- Palkinnot: —
- Näyttelijät: Morgan Freeman, Djimon Hounsou, Anthony Hopkins, Matthew McConaughey, Stellan Skarsgård, Chiwetel Ejiofor