Elokuva perustuu Norman Macleanin vuonna 1976 ilmestyneeseen omaelämäkerralliseen romaanin, josta Richard Friedenberg myöhemmin sovitti käsikirjoituksen. Elokuvan ohjaaja Robert Redford on hankkinut kannuksensa monissa klassikkofilmeissä nimenomaan näyttelijänä. Redford onnistuu tallentamaan viime vuosisadan alun maailmasta jotain olennaista. Brad Pitt nähdään eräässä hänen läpimurtorooleistaan täynnä poikamaista innokkuutta. Hänen vastaparinaan Normania tulkitsee sympaattinen Craig Seffer. Häntä ei nähdä enää uuden vuosituhannen puolella kovin monessa merkittävässä roolissa.
Seuraamme 12-vuotiaan Normanin ja häntä paria vuotta nuoremman Paulin kommelluksia vuosisadan alun Missoulassa Montanassa. Kertojanääni johdattaa elokuvaan mustavalkoisten perhekuvien saattelemana.
Kumpikin veljeksistä saa uskonnollissävytteisen kasvatuksen. Isä Maclean (Tom Skerrit) haluaa tarjota Normanille yleissivistyksen toimimalla hänen henkilökohtaisena mentorinaan. Ensimmäiseksi hän opettaa Normanin lukemaan ja kirjoittamaan, sillä näitä taitoja hän pitää kaiken opiskelun perustana ja kykyä välittää viesti jälkipolville. Muut kaupungin lapset käyvät mukisematta julkista koulua. Isä toimii pikkukaupungin seurakunnan pastorina ja opettaa uskonnon sävyttämistä asioista. Rukous kuuluu elimellisenä osana Macleanin perheen elämäntapaan, sillä he haluavat kunnioittaa luontoa ja sen antimia.
Isä vie poikansa aika-ajoin Big Blackkfoot -joen varteen harjoittelemaan perhokalastusta. Vapaa-ajallaan veljekset seikkailevat luonnossa ja kaupungin kaduilla ja ottavat nyrkkitappeluissa mittaa muista samanikäisistä. Pojat haaveilevatkin toisinaan nyrkkeilijän urasta toisinaan taas kalastuksesta.
Ensimmäinen Maailmansota syttyy, mutta pojat ovat liian nuoria ottamaan osaa siihen. Sen sijaan he tekevät ruumiillista työtä liikkuessaan metsuriporukan kanssa metsämailla. Paul (Brad Pitt) ja Norman (Craid Sheffer) kasvavat aikuiseksi ja liittyvät paikalliseen kapinahenkiseen nuorisojengiin. Vedonlyönnin seurauksena he ottavat mittaa kosken kuohuista ja ovat vähällä menettää henkensä. Yöaika oli veljeksille alkoholin ja pähkähullujen ideoiden aikaa.
Tempauksen jälkeen pojat ovat yhtä kokemusta rikkaampia, mutta isä patistaa poikansa rukoilemaan pelastusta. Sitten pojat tappelevat verissä päin ensimmäisen ainoan kerran elämässään.
Vuonna 1919 opiskelupaikka vie Normanin mantereen toiselle puolelle, jossa hänen opinahjonsa Darthmouth sijaitsee. Näemme jälleen mustavalkoista kuvitusta yliopiston kampukselta. Norman tuntee poltetta ryhtyä kirjallisuuden opettajaksi. Paul puolestaan omaksuu toimittajan ammatin paikallisen lehden toimituksessa. Keväällä 1926 veljekset tapaavat jälleen piirun verran lähempänä aikuisuutta. Jälleennäkemisessä on riemua ja tunteikkuutta, kun he syleilevät toisiaan.
Toimittajan ammattiin ja miksei opiskelijankin elämäntyyliin kuuluu alkoholi, mutta Norman karttaa tätä ainetta veljeään enemmän. Hän on oppinut pidättyväisyyttä pitkinä opiskeluvuosinaan Darthmouthissa. Paul ja Norman palaavat Big Blackfoot-joelle ja tuntevat saman riemun tunteen kun kala nappaa kiinni. Veljekset tapaavat myös nuoruusaikojensa kumppaninsa ja viimein Norman voi tuntea saapuneensa kotiin.
Kumpikin veljeksistä löytää elämänsä ensirakkauden. Itsenäisyyspäivän tanssiaisissa Normanin ja Jessie Burns nimisen näyttelijän (Emily Lloyd) katseet kohtaavat. He haluavat tutustua toisiinsa lähemmin ja tanssiaisten jälkeen Norman tekee merkitsevä puhelinsoiton ja kosii Jessiä. Paulin valinta on hyväkäytöksinen intiaaninainen nimeltä Mabel. (Nicole Burdette) Intiaanitytön Ihonvärin takia Paul on joutua törmäyskurssille rikollisten ja rasistien kanssa. Heidät ollaan vähällä torjua erään ravintolan ovella, mutta Paulin arvovalta pelastaa tilanteen.
Paul saa kuulla samanlaista uhkailua myös työpaikallaan, mutta ei vaikuta pelokkaalta tämän takia. Väkivaltainen kohtaaminen noiden hämäräperäisten miehien kanssa vie hänet poliisiaseman selliin, josta Normanin on hänet pelastettava. Paljastuu, että Paul on suurissa veloissa pokerin pelaamisen takia. Tämän lisäksi alkoholiongelma vie häntä kohti tuhoa.
Norman tapaa Jessien Kaliforniasta tulleen veljen Nealin (Stephen Shellen), mutta heidän välillään ei alusta asti ole juurikaan sympatioita. Norman haluaa viedä Nealin kalastamaan Big Blackfoot-joelle. Kapakassa vietetyn ryyppyreissun jälkeen he saapuvat joen rantaan, jonne Norman lopulta sammuu matkan varrelta poimimansa tytön kanssa. Norman palauttaa Nealin takaisin vanhempiensa luokse. Tämän jälkeen Neal palaa Kaliforniaan ja eräs luku päättyy heidän elämässään.
Norman saa kirjeen, jossa kerrotaan hänen tulleen hyväksytyksi kirjallisuuden professorin virkaan Chicagon yliopistoon. Tästä isä ja Paula ovat vilpittömän iloisia ja kannustavat häntä ottamaan viran vastaan. Mutta Norman ei halua lähteä ilman Jessiä ja näin ollen he jättävät kumpikin Montanan taakseen. Ennen tätä saapuu tieto Paulin väkivaltaisesta kuolemasta, jonka syy jää tämän elokuvan puitteissa arvoitukseksi.
”Ja keskellä virtaa joki” on mahtava perhekuvaus ja kurkistus siihen, millaista oli varttua menneen vuosisadan alussa uskonnon ja maanläheisyyden puristuksissa. Norman ja Paul ovat läheisiä toisilleen, melkein kuin veriveljiä, joita perhokalastus ikimuistoisella tavalla yhdistää. ”Ja keskellä virtaa joki” on elämänmakuinen elokuva höystettynä vastoinkäymisillä, jotka ovat aina elimellinen osa hyvä tarinaa. Elokuva luottaa ihmissuhteiden dramatiikkaan eikä suoraan toimintaan, eikä tämä tarkoita, että elokuva olisi tylsä.
Perhokalastaminen on terapeuttista ja palkitsevaa toimintaa. On vaikuttavaa tietää, että tätä lajia harrastettiin jo viime vuosisadan alussa, eivätkä nuo menetelmät ole aikojen saatossa juuri muuttuneet. Tarina alkaa sen teemaan vahvasti liittyvällä kuvauksella joen rannasta. Vedellä on tässä elokuvassa uudistava vaikutus ja se on myös loputtomien tarinoiden lähde.
Näemme vanhat työn kovettamat kädet, jotka haparoivat perhoa siiman päähän. Kädet kuuluvat Normannille, joka on tämän kertomuksen kertojan ääni. Norman toimii kertojana, mutta myös muistiinpanijana, joka haluaa kirjassaan kunnioittaa esivanhempiensa uudisraivaajien elämäntapaa.
Viulu soittaa toiveikasta duurivoittoista sävelmää, joka vaikuttaa positiivisesti myös katsojan mielialaan. Pian kuulemme kosketinsoittimen tapailevan rauhoittavaa sävelmää. Musiikki ansaitsee monipuolisuudessaan Oscarin arvoisen kunniamaininnan. Soundtrackillä kuullaan toisinaan country-musiikista ja lännenballadeista vaikutteita saaneita instrumentaalisia sävellyksiä. Toisaalta elokuva pärjää pitkälti ilman minkäänlaista musiikkia. Elokuva päättyy Paulin muistoa kunnioittaviin murheellisiin säveliin.
Elettiin muutoksen aikaa, jolloin uudisraivaajien jälkeläiset hylkäsivät vanhat elämäntapansa ja muuttivat asumaan kaupunkeihin. Villi länsi oli muuttumassa siksi teollisuusvaltioksi, joksi se nykyään mielletään. Montana oli ollut monen lännentarinan näyttämönä. Se oli sheriffien ja palkkionmetsästäjien ydinaluetta.
Intiaaneihin suhtauduttiin tuolloin kuin muihinkin värillisiin. Intiaaninaisen piirteet tuntuivat saavan paljon epäoikeudenmukaisuutta osakseen. Tietyt yhteiskunnan osa-alueet olivat intiaaneilta kiellettyjä ja he saivat tyytyä toisen luokan kansalaisen asemaan. Niinpä intiaanit pikkuhiljaa sulautuivat valkoisiin, eikä intiaaninainen valkoisen miehen käsipuolessa ollut mitenkään poikkeuksellinen ilmestys.
Isä Macleanille perhokalastus on kuin uskonto ja hän on tietyllä tavalla oikeassa. Koko ajan pitää uskoa siihen, että taimen kyllä nappaa, muuten koko hommassa ei ole mieltä.
Mustavalkokuviin on tallentuneet muistot ajalta, jolloin elokuvanteko otti vasta ensiaskeliaan. Ohjaaja taustoittaa elokuvan tapahtumia toistuvasti kuvitteellisella kuvamateriaalilla, mikä onkin perinteinen tehokeino, kun kaikkea ei haluta tai pystytä ottamaan kuvaan mukaan. Tässä piilee kuitenkin oma vaaransa, sillä tuhlailevasti käytettynä tämä tehokeino tuhoaa elokuvan yhtenäisyyden.
Saarnaajana tunnettu Mr. Maclean on pienen seurakunnan kunnioitettu patriarkka. Hänen mukaansa kalastamisella on tietty kuvaannollinen merkitys myös Raamatussa. Jeesus oli etevä kalastaja, joka välitti taitonsa myös opetuslapsilleen. Isä on monialainen taituri sekä luonnontieteiden että humanismin saralla. Hänen opetuksissaan yhdistyy luonnontiede ja uskonto, mikä kertoo siitä, etteivät nämä kaksi asiaa ole välttämättä ristiriidassa keskenään. Luonnonjärjestys on isän mukaan seurausta Jumalan luomistyöstä ja haluaa poikiensa ymmärtävän tämän. Raamattu on perheelle yhtä todellinen kuin tiedemiesten vuosisatojen aikana rakentamat teoriat.
Emme tapaa Brad Pittiä vielä ensimmäisissä kohtauksissa, vaikka hän on epäilemättä tämän tarinan suurin tähti. Pitt on tässä elokuvassa vielä nuorukainen, mutta muistuttaa jo sitä persoonallista näyttelijää, joka hänestä oli tuleva. Norman on pojista vanhempi ja tietyllä tavalla järjen ääni, joka hillitsee Paulin edesottamuksia. Pojat eivät ole mieleltään rikollisia ja kunnioittavat isänsä auktoriteettia ainoana kunniallisena tapana elää.
Kuvakulmat ovat persoonallisia, eikä elokuvan mittaan nähdä toista samanlaista kohtausta. Kamera nousee yläilmoihin ilmeisesti jonkinlaisen nosturin saattelemana ja hetkeksi voi mielikuvituskin lähteä lentoon. Joissain kohtauksissa tuntuu siltä, että maisemaa on väritetty keinotekoisesti. Tämä tehokeino olikin jotain aivan uutta elokuvan teossa 1990-luvun alussa teknologian kehittyessä hurjaa vauhtia.
Paul ja Norman ovat tarkkaavaisia oppilaita ja rekisteröivät kaiken mitä isä haluaa heille sanoa. Tuohon aikaan tärkeimpänä taitona pidettiin luku- ja kirjoitustaitoa. Norman on pojista se, joka ymmärtää opiskelun päälle ja haluaa laajentaa tietämystään maailmasta. Pastorin opetusmenetelmänä tärkein on esikuvana toimiminen, eikä hän halua esiintyä ehdottomana auktoriteettina. Hän edellyttää lapsiltaan kuuliaisuutta, mutta ei pahoinpitele heitä henkisesti tai vaadi mahdottomia. Hän antaa lastensa itse valita urapolkunsa, vaikka haluaisi työlleen jatkajan. Uskonto sävyttää koko perheen elämäntapaa ja rukoilu on asioista ensimmäisenä, kun haluttiin ratkoa tilanteita.
Veljesten mieltä alkaa yhä enemmän kiehtoa vapaamuotoine elämäntapa, johon kuuluvat alkoholi ja hauskanpito ja usein leikkiminen vaarallisilla asioilla. Paul on kehittänyt juomisesta itselleen henkireiän ja huonon elämäntavan. Paul kohtaa loppunsa laittoman viinakaupan ja kieltolaista virikkeen saaneen järjestäytyneen rikollisuuden uhrina. Norman on tässä kohtaa lujaluonteisempi. Elokuvan kertojanäänestä kuultaa läpi tietty maskuliinisuus, vaikka siinä kunnioitetaan myös vastakkaista sukupuolta
Kohtalo kuitenkin johdattaa veljeksiä eri suuntiin. Norman on heistä kunnianhimoisempi ja hän haluaa tehdä elämässään jotain merkityksellistä. Norman ponnistaa korkealle, paljon korkeammalle kuin veljensä, joka on valinnut helpomman tien ja antautunut elämän houkutuksille. Normanilla on rohkeutta jättää kotiseutunsa hetkeksi taakseen ja matkata tuntemattomaan. Hänen katseensa on tulevassa, kun taas Paul haluaa säilyttää perinteen. Paul omaksuu toimistorotan ammatin ja pukeutuu nyt mittatilaustyönä tehtyihin paitaan ja housuihin. Kumpikin löytää kuitenkin kutsumuksena.
Veri vetää veljeksiä takaisin lapsuuden maisemiin Blackfoot joelle kokemaan saman riemukkaan vapauden tunteen. Tätä taustaa vasten Robert Redford piirtää kuvan kahdesta hyvin erilaisesta persoonasta. Ensirakkaus vie Paulin törmäyskurssille niiden kanssa, jotka erilaisuutta eniten pelkäävät. Elokuva kaihtaa väkivaltaa, mutta joissain kohtauksissa sen mahdollisuus häilyy taustalla.
Isä vertaa kalastamista musiikkiin, jossa on tietty rytminsä, mikä tuntuu aluksi katsojasta kaukaa haetulta. Mutta elokuvan edetessä siinä voi havaita olevan vinha perä. Kameramies kuvaa pikkutarkasti sen mistä kalastuksessa on perimillään kysymys nimittäin odottelusta ja kärsivällisyydestä. Kalastus eräs niistä lajeista, joihin menee vuosia ennen kuin taidon todella hallitsee.
Pikkukaupungin katukuva on lavastettu hienosti hevoskärryineen ja saluunoineen aikana, jolloin puu oli ainoa käytettävissä oleva materiaali. Edistys oli tuonut kaupunkiin juna-aseman, joka on samalla tärkein yhteys sivistyneeseen maailmaan. Maailmansota muuttaa ihmisten elämää, mutta Montanan takamaille eivät yllä kertomukset sodan kauhuista. Sodan jälkeen kansakunnan oli otettava uusi kurssi kohti tulevaisuutta. Aikakausi muuttuu elokuvassa kuin huomaamatta.
Monet elokuvan tapahtumaympäristöistä ovat autenttisia, tärkeimpinä esimerkkeinä Big Blackfoot River sekä presbyteerinen koulurakennus, joka on säilynyt jälkipolville asti.
Luonnonläheisyys on koko elokuvan kantava teema, ja siihen palataan aika ajoin tarinan edetessä. Ihmisen ja luonnon välinen suhde ja yhteiselo nousee yhä uudelleen elokuvan puheenaiheeksi. Isän mukaan Jumalan käden jälki näkyy kaikessa elollisessa. Macleanin filosofia on kuin suoraan itämaisesta uskonnosta, joissa kunnioitetaan luonnonhenkiä. Myös amerikan intiaaneilla oli samantapaisia uskomuksia. Elokuvassa on kyse myös kotiinpaluusta. Jokainen matka tulee täydelliseksi vasta sitten kun ihminen palaa kotiinsa, ja löytää jotain kauan sitten kadottamaansa.
Loppua kohden Paulin elämänkohtalo tuntuu jäävän taka-alalle, ehkä siksi, että veljekset olivat jo tässä vaiheessa kasvaneet niin erilleen toisistaan. Elokuva säästää jännittävimmät kohtaukset loppupuolelle ja aika varhain voi jo arvata miten Paulin tulee käymään kun alkoholi saa yhä enemmän otetta hänestä. Tuohon maailman aikaan alkoholi oli todella repimässä yhteiskuntaa palasiksi.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: A River Runs Through it
- Ohjaaja: Robert Redford
- Käsikirjoitus: Norman Maclean, Richard Friedenberg
- Julkaisuvuosi: 1992
- Genre: draama, seikkailu
- Palkinnot: 1 Oscar
- Näyttelijät: Brad Pitt, Graig Sheffer, Tom Skerritt, Emily Lloyd, Stephen Shellen, Nicole Burdette