Clint Eastwoodin Invictus on yksi suuren yleisön rakastetuimpia urheiludraamoja, joka ei olisi voinut syntyä ilman Morgan Freemanin ja Matt Damonin näyttelijäntaitoja. Parivaljakon ansiot huomioitiin oscar-ehdokkuudella ja lukuisilla muilla palkinnoilla. Veteraaniohjaajalle elokuva merkitsi paluuta aivan elokuvantekijöiden parhaimmistoon. Elokuva kertoo Nelson Mandelan vuosista vallassa ja taistelusta apartheidia vastaan
Vapaus koittaa Nelson Mandelalle 27 vuoden vankeustuomion jälkeen 11. päivänä helmikuuta 1990. Mandelasta tulee Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti. Mellakat yltyvät väkivaltaisiksi apartheidiä kannattavan ANC-puolueen ja uutta presidenttiä kannattavien välillä. Televisio välittää kuvaa tapahtumista kaikkialle maailmaan.
Varsinaiset tapahtumat lähtevät liikkeelle vuodesta 1994, kun Etelä-Afrikan isännöimään rugbyn maailmancupiin oli aikaa vajaa vuosi. Valtiopäivätaloa valmistellaan uutta presidenttiä varten. Ensi töikseen Mandela (Morgan Freeman) kokoaa alaisensa kokoukseen ja kehottaa niitä lähtemään, jotka eivät tahdo tehdä yhteistyötä.
Ensimmäisinä päivinään Mandelan on yritettävä tehdä järjestystä sekasortoon, jonka vallanvaihto oli aiheuttanut. Koska Mandelan turvallisuus vaakalaudalla, kun hän liikkui kansan keskuudessa, hän tarvitsi henkivartijat. Jasonin toimistoon ilmestyy työttömän näköinen joukko, jotka väittivät saaneensa toimeksiannon Mandelalta. Nämä ovat erikoisryhmän poliiseja, joiden johtajana toimii kapteeni Feyder. Itse presidentti vahvistaa näin tapahtuneen, ja hänen turvamiehensä saavat astua virkaansa heti.
Mandela vannon virkavalansa miljoonapäisen yleisön edessä. Mandela oli perinyt maan, jonka talous oli kuralla, rikollisuus rehotti ja eriarvoisuus piinasi kansan enemmistöä. Francois Peenaarin kodissa Mandela otetaan kunnioittavasti mutta ristiriitaisesti vastaan.
Ensimmäisenä esityslistalla on rugby-ottelu Englannin ja Etelä-Afrikan Springboksien välillä. Mandela tuntee pelin entuudestaan vankilassa vietettyjen vuosien ajalta. Spingboksit marssivat kentälle Pienaarin johdolla ja Mandela ottaa heidät vastaan, kuten myös yleisön, jonka joukossa on myös ANC:n kannattajia. Peli päättyy kokeneiden englantilaisten ylivoimaisen voittoon.
Kansallinen urheilukomissio ehdottaa Spingboksien tunnusten poistamista, koska niitä pidetään apartheidin tunnusmerkkeinä. Vihreä-keltaiset pelipaidat kertovat joidenkin mielestä valkoisten suuresta vaikutusvallasta. Kokoontuminen noteerataan myös tiedotusvälineissä. Komission jäsenet äänestävät asiasta ja tulos on yksimielinen. Päätöksen kunniaksi lauletaan Etelä-Afrikan kansallislaulu: Nkosi Sikelel’ iAfrika Samanaikaisesti Nelson Mandela saapuu kokoontumiseen ja pitää puheen, jossa hän vetoaa ettei uutta säädöstä eriarvoisuuden nimissä panna täytäntöön.
Mandela Lähtee ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen ja puhuu muun muassa YK:n yleiskokouksessa rauhan puolesta. Francois Pienaarin (Matt Damon) nimi tulee pian Mandelalle tutuksi ja hän llmaisee haluavansa tavata Springboksien kokeneen kapteenin. Presidentti ottaa kapteenin sydämellisesti vastaan omassa virkahuoneessaan. Mandela kertoo Pienaarille suuresta suunnitelmastaan voittaa rugbyn maailmancup vuonna 1995. Mandela kysyy Pienaarilta, miten hän aikoo kannustaa joukkueensa voittoon, ylittämään itsensä. Pienaar kertoo johtavansa esimerkillään, mikä miellyttää Mandelaa.
Springbokseja pyydetään esiintymään Etelä-Afrikan lapsille heidän kiihkeimmille kannattajilleen. Mandelan pyynnöstä Springbokseja kuljettava linja-auto matkaa maaseudulle, kaikkien köyhimpien asuinsijoille. Lapset ottavat heidät vastaan riemukkaasti ja Mandelan suunnitelma näyttää toteutuvan.
Kapkaupungissa pidetään Springboksien kannalta tärkeä välieräottelu, kun maalmancupin loppuotteluun on aikaa enää viikko. Ottelu Australiaa vastaan päättyy odotetusti Etelä-Afrikan voittoon, ja tie finaaliin on melkein selvä. Tänä aikana springboksit vierailevat käytöstä poistetussa vankilassa, jossa Mandela virui 27 vuotta. Kun Pienaar astuu Mandelan selliin. hän voi sielunsa silmin nähdä Mandelan siellä rukoilemassa.
Sitten Mandela saa sairauskohtauksen, mutta ei lääkärinkään pyynnöstä suostu hiljentämään tahtia. Hän asettaa loppuottelun aikataulussaan kaiken edelle. Käy niin, että finaalissa kohtaavat maori-väestön edustajista koottu Uusi-Seelanti, jota pidetään ennakkosuosikkina, sekä Springboksit.
Loppuottelussa katsomo on ääriään myöten täysi. Kaikki 65000 ihmistä laulavat Etelä-Afrikan kansallisslaulun ja myös Springboksit yhtyvät sävelmään. Ottelusta tulee äärimmäisen tasaväkinen ja ratkaisu venyy jatko-ajalle. Kaikkien yllätykseksi Springboksien viime minuuteilla tehty potku valuu maalipylväiden väliin ja ratkaisee ottelun. Nelson Mandela poistuu pelin jälkeen stadionilta suuren kansanjoukon sankarina.
Invictus on tositarina, jonka juuret ovat syvällä Etelä-Afrikan ja apartheidin historiassa. Invictus seuraa kapteeni Francois Pienaarin ja hänen joukkueensa matkaa menestykseen, jota tuskin kukaan osasi odottaa. Morgan Freeman ei tee ensimmäistä kertaa yhteistyötä Clint Eastwoodin kanssa. Kun nämä kaksi yhdistävät voimansa voi olla varma, että tuloksena on jotain hedelmällistä. Suuri yleisö tuntee Freemanin urheiludraamasta ”Million Dollar Baby”, länkkäristä Armoton, sekä Batman elokuvista.
Eläytymiskykyinen Freeman on puhaltanut hengen moneen populaarikulttuurin ikoniseen hahmoon. Freemanin ja Mandelan kuvajaiset ovat hämmästyttävän yhdennäköisiä, jos niitä osaa katsella oikeasta suunnasta. Kokemus on tehnyt verkkaisesti puhuvasta, sanansa tarkoin asettavasta Freemanista esikuvan, jota monet Hollywoodin parhaista näyttelijöistä katsovat ylöspäin. Monet mieltävät Freemanin tosielämän mentoriksi, jolla on paljon annettavaa nuoremmalle sukupolvelle.
Minkälaiseksi persoonaksi itse sitten miellän Mandelan. Suurimman vaikutuksen minuun teki erään lehden palstalla ollut kuva, jolla oli ytimekäs nimi: Nelson Mandela Smile. Tuo ikoniseksi muuttunut kuva kertoo paljon Mandelasta ihmisenä. Mandela on monen ihmisoikeustaistelijan esikuva, lannistumaton luonne, jonka liekki palaa kuumana vielä useiden vuosien koettelemusten jälkeen. Mandelan kaikkia tekoja sävyttävät nuo vankilassa vietetyt vuodet.
Mitä Mandelalle noina pitkinä vankilavuosina tapahtui? Elokuva antaa ymmärtää, että vaikka hänet oli fyysisesti kahlehdittu, hän ei missään vaiheessa hukannut johtolankaansa. Elokuvan nimi ”Invictus- voittamaton” viittaa selkeäsanaisesti Mandelaan, mutta joku voi nähdä sillä syvällisemmänkin merkityksen. Nimi, jonka Mandela keksi kuvaamaan joukkuettaan erään illan pimeinä tunteina, viittaa William Ernest Henleyn vuonna 1875 julkaisemaan runoon Invictus.
Eastwood perehdyttää katsojan rugbyn saloihin, sillä peli eroaa tietyin osin amerikkalaisesta vastineestaan. Rugby World Cup on yksi rugbyn jokavuotisia huipentavia tapahtumia. Rugby on yksi maailman suosituimpia urheilulajeja, joka kokoaa yhteen miljoonapäisiä yleisöjä.
Johdannossa joukko valkoihoisia raitapaitaisia nuorukaisia pelaa rugbya jossain Etelä-Afrikan maaseudulla, aidan toisella puolella harjoittelee pienempi ryhmä värillisiä lapsia. Tässä voi nähdä tiettyä vertauskuvallisuutta, vaikka ohjaaja ei sitä ehkä ollut tarkoittanut. Aita on vihamielisyyksien muuri, joka vielä tuolloin erotti mustan kansanosan lapset valkoisista. Polttavan auringon alla puolialastomat murrosikäiset pojat ottavat mittaa toisistaan.
Elokuvan loppupuolella nähdään koskettava kohtaus, jossa Springboksia kuljettava linja-auto kulkee slummin lapsien nälkäisten silmäparien ohitse. Noiden vähäosaisten mielissä elää samanlainen unelma kuin heidän esikuvillaan.
Ohjaaja tekee pitkiä otoksia, jolloin kamera liukuu sulavasti raiteillaan niin ulko- kuin sisätiloissakin. Moni elokuva saa voimansa musiikista, eikä Invictus ole poikkeus. Ääniraidalla kuullaan paljon traditionaalista heimomusiikkia, jonka rytmiä ja melodiaa kenenkään tuskin on vaikea hahmottaa. Pianomusiikki soi hädin tuskin kuuluvasti ja antaa tilaa visuaaliselle ilmaisulle. Koko ääniraitaa ei ole täytetty musiikilla ja vain tietyt elämää suuremmat kohtaukset ansaitsevat musiikin. Rytmisoitin kuuluu olennaisena osana afrikkalaiseen musiikkiin. Vaikka sanoja ei ymmärrä voi sen mukaan eläytyä intuition avulla. Elokuvassa kuullaan myös länsimaalaisempaa musiikkia, josta ei kuitenkaan koskaan muodostunut hittikappaletta.
Koko Etelä-Afrikan musta väestö osoittaa kunnioitusta kumaraiselle vanhukselle, joka ei ulkomuodollisesti tunnu paljon muuttuneen. Sisällissota leimahtaa, kun armeijan tukema ANC puolue ryhtyy vastarintaan. Ilmeisen autenttisen arkistokuvat ja monet ilmasta otetut otokset kertovat millaisesta kansanliikkeestä oli kysymys. Maa oli sekasorron tilassa ja anarkia kukoisti, sillä apartheidin kannattajat eivät olleet yhtenäisiä. Puhetaitoinen Mandela ryhtyy sovittelemaan konfliktia, kuten Martin Luther King aikoinaan, ja pyytää osapuolia riisuutumaan aseista.
Mandela osasi vaikuttaa ihmisiin arvokkaalla tavalla, joka ei loukannut ketään. Siinä piilee hänen suosionsa salaisuus. Mandelalla oli kyky nähdä ihmisten ajatusten taakse, hän näkee asioita, joihin muut eivät osaa kiinnittää huomiota. Mandela uneksii omasta kotimaastaan sateenkaarivaltiona, joka nousisi edelläkävijäksi rodullisissa kysymyksissä. Mandela osoitti suurta rohkeutta antautuessaan alttiiksi kostolle. Tarvittaisiin vain yksi hullu tai fanaatikko, joka voisi turmella hauraan rauhan. Mandelalla oli paljon vihamiehiä, jotka toivoivat hänen kuolevan jollain häpeällisellä tavalla.
Mandela julisti anteeksiantoa, kuten jo Jeesus aikanaan vihamiehilleen, sillä hän uskoi sen tukahduttavan pelon, jonka ihmiset sydämiinsä kätkivät. Kaikki kutsuivat Mandelaa hänen heimonimellään Madiba, mikä kertoo siitä, että kansa halusi muistaa hänen alkuperänsä.
Mandelan hallinto tarvitsi symbolin ja sellaisen se saakin värikkäästä lipusta, joka kuvaa jakautunutta kansakuntaa. Silti apartheidin liput heiluivat valtoimenaan katsomoissa ja kielivät puolueen suuresta vaikutusvalasta. Elokuvan poliittiset kiekurat ovat kertomuksen tylsintä antia, mutta Mandelan johtajankykyjä on hyvä ruotia ehkä juuri politiikan avulla.
Mandela elää yksin vaatimattomasti keskivertoa paremmassa yksityisasunnossaan. Valtansa huipulla Mandela tunsi etääntyvän kannattajistaan. Yön pimeinä tunteina hän oli hyvin yksinäinen sielu. Kun Mandelan terveys pettää, katsoja ajattelee miten vanha ja hauras tuo ihminen jo tuolloin oli.
Hökkelikylät kivenheiton päässä Pretorian keskustasta kertovat suuresta taloudellisesta epätasa-arvoisuudesta. Monumentaalinen hallintorakennus taas kertoo valkoisten vallanpitäjien varakkuudesta.
Kuten odottaa sopii, elokuvan näyttelijäkaarti koostuu pääosin värillisistä ihmisistä. Kaikki Mandelan läheiset ihmiset olivat mustia mukaan luettuna hänen henkilökohtainen sihteerinsä. Tästä poikkeuksena olivat hänen valkoihoinen henkivartiostonsa, jonka hän poikkeuksellisesti päästi lähelleen.
Pelit on kuvattu suurimmaksi osaksi käsivaralta, mikä kuvastaa lajin kaoottisuutta. Kamera on kentällä hyvin lähellä pelaajia ja kuvakulmat vaihtuvat tiuhaan. Kentällä kaikki tapahtuu niin kuin oikeissa otteluissa, vaikka vauhtia on rutkasti liikaa ja kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Suurimaksi osaksi elokuva viivähtää ennemminkin kulisseissa, pelaajien taukohuoneissa ja täyteen ahdetuissa katsomoissa.
Mandelan kasvoilta paistaa perehtyneisyys ja intohimo Etelä-Afrikan kansallisurheilulajia kohtaan. Mandela kertoo omin sanoin harrastaneensa lajia yliopistovuosinaan, eikä hän ollut unohtanut pelin sääntöjä. Mandelan kuningasajatus oli, että urheilutapahtuman voisi valjastaa tukemaan apartheidin vastaista taistelua.
Monet väittävät, että rugby ei ole herrasmiesten peli. Mutta voiko näin ajatella, jos peliä vertaa amerikkalaiseen vastineeseensa, jossa pelaajat tarvitsevat täyden suojavarustuksen. Rugby sallii hyvinkin kyseenalaiset otteet ja ehkä tässä piilee pelin viehätys. Rangaistuksetkin rugbyssä syntyvät useimmiten muista syistä kuin väkivaltaisuudesta. Vaikka kokematon katsoja ei pelistä paljoa ymmärräkään, voi tietyt tapahtumat, kuten maalin syntymisen, helposti tunnistaa.
Televisiolähetyksessä Pienaaria syytetään ylimieliseksi ja kurittomaksi kakaraksi, mutta minusta Matt Damonin näyttelemää hyväluontoista kapteeni ei voisi juuri loukata pahemmalla tavalla. Pienaar oli nimestään huolimatta syntyperäinen eteläafrikkalainen, jolloin periamerikkalainen Damon sopii tähän rooliin erittäin hyvin. Omien sanojensa mukaan Pienaar halusi johtaa esimerkillään, mikä tekee hänestä paljon Mandelan kaltaisen.
Ilma väreilee monituhatpäisen yleisön kannustushuudoista. Tämä yksinään riittää luomaan jännitteen, joka pitää katsojan otteessaan. Jokainen tällaisen tapahtuman kokenut tietää sen huuman, joka ottaa katsojan valtaansa. Katsoja tuntee käsinkosketeltavasti nuo sykähdyttävät hetket aivan kuin voisi itse olla paikalla suosiotaan osoittavan yleisön edessä. Etelä-Afrikan kansallishymni Nkosi Sikelel’ iAfrika (suom. Jumala siunaa Afrikkaa) on ehkä kaikkein unohtumattomin näytös loppuottelussa. Loppuottelu Ellis Parkin stadionilla oli valtava kansantapahtuma, joka nousi Live Aidiin ohella suurten klassikoiden joukkoon.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Invictus
- Ohjaaja: Clint Eastwood
- Käsikirjoitus: Anthony Peckham, John Carlin
- Julkaisuvuosi: 2009
- Genre: draama
- Palkinnot: —
- Näyttelijät: Morgan Freeman, Matt Damon, Tony Kgoroge, Adjoa Andoh