Lone Star kuuluu väärin perustein unohdettujen rainojen joukkoon, sillä ainakaan suoratoistopalvelut eivät ole sitä huomioineet. Lone Star on hyvin aidontuntuinen tapahtumapaikka, joka vielä sata vuotta sitten oli intiaanien ja Vanhasta maailmasta tulleiden siirtolaisten leikkikenttänä. Elokuvan nimi saattaa sisältää myös kaksoismerkityksen, jos ajattelee sen kuvaavan tarinan yksinäistä päähenkilöä. Lone Star oli kohtalainen arvostelumenestys, ja se houkutteli teattereihin sen verran katsojia, että sitä ei voi pitää epäonnistumisena.
Kaksi kullanetsijää Meksikon rajan läheisessä erämaassa löytää maasta ihmisen jäännökset. Paikalle kutsutaan Lone Starin sheriffi Sam Deeds (Chris Cooper), joka huomaa heti luurangossa jotain outoa. Läheisyydestä löytyy hopeinen sheriffin tähti ja sormus, jonka he arvioivat kuuluneen vapaamuurarille. Onko kyseessä luonnollinen kuolema vai henkirikos? Jäänteet korjataan pois, jotta oikeustieteelliset tutkimukset voisivat paljastaa niiden iän.
Luokanopettaja Pilarin (Elizabeth Pena) suojattina on montaa eri etnistä alkuperää olevia oppilaita. Samia puolestaan työllistävät luvattomat siirtolaiset, huumerikolliset ja nuorisojengit. Koulun johtokunta pitää palaverin, jossa pohditaan Lone Starin julkisen koulujärjestelmän tulevaisuutta. Pilarin huolenaiheena on historiallisen perinteen jatkuminen. Pilar opettaa intohimonaan Teksasin ja Latinalaisen Amerikan historiaa.
Ravintolapöydässä ikääntyvä Hollis Pogue (Clifton James) kertoo tarinaa Buddy Deedsistä, Samin vuosia sitten kuolleesta isähahmosta. Korean sodasta selvinnyt Buddy oli Lone Starin arvostettu lainvalvoja ja kansanedustaja 30 vuoden ajan.
Buddy Deeds oli yksi niistä, jotka halusivat säilyttää amerikkalaisen elämäntavan etelästä tulevan muuttoliikkeen paineen alla. Tuohon aikaan valkoisen ja mustan avioliitto oli paheksuttu elämänmuoto. Sam puolustaa värillistä kansanosaa ja seurailee isänsä jalanjälkiä suvaitsevaisuuden puolesta.
Kun Sam sattuu kuuloetäisyydelle, Hollis kertoo eräästä tapauksesta, jossa Buddy (Matthew McCounaghey) ja kapakanomistaja Otis Payne sattuivat todistamaan erikoista välikohtausta. Takauma vie aikaan vuosikymmeniä ennen elokuvan varsinaisia tapahtumia. Katsoja tutustuu Lone Starin silloiseen omavaltaiseen sheriffiin Charlie Wadeen (Kris Kristofferson) ja tämän apulaisiin Hollisiin ja Buddyyn. Itselleen luonteenomaisella tavalla Wade ryhtyy haastamaan riitaa aina kuin se vain on mahdollista. Wade ottaa lainvalvonnan ohella vastaan lahjuksia ja suojelurahoja.
Kuvioihin tulee mukaan eversti Delmore Payne (John Morton), joka on kunnioitettu upseeri Fort Mckenzien varuskunnassa, joka ollaan aikeissa poistaa käytöstä. Delmoren murrosikäinen poika Chet vierailee isoisänsä kapakassa ensimmäistä kertaa, ja joutuu murhan yrityksen todistajaksi. Rikokseen syyllistynyt on yksi Delmore Paynen alokkaista. Richie Graves nimisen sotilaan tappo on pikemminkin armeijan heiniä kuin Sam Deedsin. Delmore haluaisi poikansa opiskelemaan sotilasakatemiaan, mutta Chetiä kiinnostaa vain sarjakuvien piirtäminen.
Kun Ben Wetzelin johtamat tutkimukset valmistuvat, Sam alkaa uskoa, että jäännökset ovat Charlie Waden. Charlie Waden tiedettiin kuuluvan vapaamuurareihin, joten kaikki merkit viittaavat häneen. Murhan tekotapa jää kuitenkin arvoitukseksi.
Pilarin ja Samin tiet kohtaavat ensimmäisen kerran lukioaikojen jälkeen. Pilarin murrosikäinen poika aiheuttaa levottomuutta kaupungilla, ja Sam ottaa henkilökohtaiseksi huolekseen pojan opastamisen kaidalle polulle. Samin ja Pilarin romanssi ottaa tulta alleen, kun he tapaavat joen rannalla ja muistot nousevat pintaan. Sam näkee sielunsa silmin heidät vuosikymmeniä sitten samaisella paikalla.
Sam jututtaa Rodrigues nimisen miehen Bledsoe nimistä leskeä, jolla hän arvelee olevan muistoja vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta. Bledsoe todellakin muistaa kapakanomistajamiehensä olleen tekemisissä Waden kanssa. Seuraa uusi takauma, jossa Wade häiriköi sittemmin Otis Paynen omistukseen siirtyneessä kapakassa. Nuori Otis joutuu Waden silmätikuksi ja välikohtaus päättyy laukauksiin, jotka eivät kuitenkaan vahingoita ketään.
Demari Payne ja hänen isänsä Otin kohtaavat pitkästä aikaa, kun Delmore saapuu kertomaan kaupungin haluavan sulkea Otiksen kapakan siellä sattuneen ampumavälikohtauksen takia. Otis puolustaa elinkeinoaan mustan kansanosan turvapaikkana. Heidän välinsä ovat viileät, mutta kuitenkin jollakin tapaa sydämelliset.
Sam tutkii vanhoja asiakirjoja, joista paljastuu muun muassa 10000 dollaria lunnasrahoja kadonneen Waden mukana. Samia kiinnostaa erityisesti Eladio Cruz nimisen miehen surma Charlie Waden käsissä, ja hän seurailee johtolankaa Meksikon puolelle jututtamaan Cruzin ystävää. Takaumassa Wade yllättää Cruzin kuljettamasta laittomia pakolaisia väärällä puolella rajaa, ja tapahtuman seurauksena Wade ampuu Cruzin.
Sam ja Pilar tapaavat vanhassa muistoja täynnä olevassa kapakassa 23 vuoden jälkeen ja he tanssivat hetken aikaa. Tämän jälkeen Pilar paljastaa, että hän on itse asiassa Eladio Cruz nimisen miehen tytär. Samilla alkaa olla jonkinlainen käsitys siitä mitä vuosikymmeniä sitten Otiksen kapakassa tapahtui. Hänelle paljastuu myös, että Buddylla oli ollut toinen nainen, josta Sam ollut tiennyt mitään. Sam saapuu tapaamaan Otista ja Hollisia, joilla hän odottaa olevan vielä jotain kerrottavaa. Viimein he paljastavat todistaneensa ampumavälikohtausta, jossa Buddy todellakin tappoi Waden.
Lopussa Sam ja Pilar tapaavat nuoruutensa kohtaamispaikalla, ja päättävät aloittaa suhteensa alusta. Sam aikoo pitää vuosia sitten tapahtuneen rikoksen virallisesti ratkaisemattomana.
Lone Staria voisi kutsua pienen budjetin indie-elokuvaksi, vaikka neowesternejä harvoin mielletään kuuluvaksi indie-elokuvien jatkumoon. Lone Star karttaa väkivaltaa, ja se onkin saanut elokuvatarkastamolta alhaisen ikärajasuosituksen. Lone Star yhdistää huolellisesti rakennettua, nykyaikaan sijoittuvaa westerniä ja verkkaisesti aukeavaa rikosmysteeriä. Elokuvassa keskimmäisenä oleva sheriffi on itsekin osa tätä mysteeriä. Rikostarinan juonikuviossa tärkeitä ovat johtolangat, joita salapoliisi sitten seurailee. Tässä elokuvassa Samin johtolangoista kasvaa henkilökohtainen löytöretki omaan ja kotikaupunkinsa menneisyyteen. Murhamysteerissä etsivä saattaa päästä lähelle ratkaisua, mutta usein paljon jää selittämättömäksi ja tässä piilee elokuvan viehätys.
Lone Star ei ole yhtä nerokkaasti rakennettu rikostarina kuin vaikkapa Clint Eastwoodin Mystic River, josta olen myös tehnyt blogikirjoituksen. Juoni ei etene yhtä intensiivisesti eikä mysteeri aukea yhtä luontevasti kuin Eastwoodin elokuvassa. Draamaelokuvana Lone Star ei ole erityisen jännittävä, se ei aiheuta pelonväristyksiä, eikä kylmää hikeä, mutta sopii perhe-elokuvaksi.
Modernin westernin historiassa raja hyvien ja pahojen välillä kuvataan hämäräksi ja moniselitteiseksi. Italowesternien raadollisuuteen perehdyttyäni minussa on herännyt monenlaisia kysymyksiä. Miksi tällaisen revolverisankarien persoona, joka sisältää enemmän rikollisia piirteitä, kiehtoo ihmisen mieltä? Uudella vuosituhannella neowestern genre on kasvanut kokoa ja laajuutta ja sivuaa yhä enemmän perinteistä draamaelokuvaa. ”No Country for Old Men” ja ”Brokeback Mountain” ovat tunnettuja neowestern genren edustajia. Näistä elokuvista minulla on positiivisia muistoja, vaikka niiden tarina on Lone Stariin verrattuna hyvin erilainen.
Elokuvan tarinankerronnassa puhutaan haamusta, joka palaa kerran toisensa jälkeen sankarin mieleen ja ohjaa hänen valintojaan tietoisesti tai hänen tietämättään. Sam Deedsin haamu on hänen voimakas isähahmonsa, jonka menneisyyteen liittyy paljon selittämätöntä. Mutta sitäkin enemmän häntä vaivaa hämäräperäisesti kuollut ja monien vihaama Charlie Wade, joka oli kaikkea muuta kuin rehti ja suoraselkäinen lainvalvoja.
Sheriffin tähteä kantava ei yleensä pysty mitenkään puolustamaan tekojaan, joita hän tekee lain nimessä. Neowesternin sankarin maailmankuva on usein harmaasävyinen ja valoton. Joistain westerneistä hyväntekijä puuttuu kokonaan. Tässä elokuvassa Pilar on Samin ohjenuora, joka pitää hänen katseensa tunnelin päässä häämöttävässä valossa. Pilar on huolehtivaisen opettajan perikuva, joka haluaa välittää maailmankatsomuksensa nuoremmalle sukupolvelle.
Charlie Waden kaltaisia hahmoja kukaan meistä ei tapaa tosielämässä, vaan kyseessä on romantisoitu kuva villistä lännestä. Villissä lännessä oman käden oikeuteen oli helppo turvautua, sillä siitä ei useinkaan joutunut vastaamaan virkavallan edessä. Lone Starin sheriffi Charlie Wade on jäänne tuolta ajalta, hänen tekonsa puhuvat puolestaan. Waden loukkaava käytös tekee hänestä hahmon, jonka kuolemaa katsoja ei jää suremaan. Nykyisin sheriffit ovat kurinalaisia lain ja oikeuden puolustajia, jotka itsekin ovat virkavallan tarkkailun alaisia.
Matthew McConaughey oli tuohon aikaan vielä nouseva tähti. Myöhemmin hänestä tuli monien suosikki mm. Christopher Nolanin ja Martin Scorcesen ohjauksessa. Hänet on nähty milloin tähtiin kurkottavana perheenisänä, milloin kadunmiehenä, joka kamppailee tappavaa tautia vastaan. McCounagheyn persoona, ryhti ja aito teksasilainen puhetyyli sopivat hyvin Buddy Deedsin hahmoon. Lone Starissa hänen osuutensa sheriffin apulaisena jää kuitenkin valitettavan vähäiseksi.
Leikkaaja on valinnut erikoisen tavan siirtyä nykyhetkestä menneisyyteen ja takasin. Saman otoksen sisällä ollaan hetkessä toisenlaisessa ajassa ja paikassa melkein katsojan huomaamatta. Tällainen siirtymä on hyvin mielenkiintoinen tehokeino, jollaista en ole nähnyt käytettävän kovin monessa filmissä.
Johdannon trumpettimusiikki ja banjon sointi tuovat mieleen Meksikolaisen kansanmusiikin, mikä sopiikin elokuvan tapahtumaympäristöön passelisti. Ääniraita on hyvin monimuotoinen, vaikka musiikkia ei kuullakaan kuin valikoiduissa kohtauksissa. Orkesteri laulaa espanjaksi iloisen rytmikästä musiikkia, jonka sävelaiheen jokainen varmasti tunnistaa. Tosinaan huuliharppu soittaa muutaman sävelen, aivan kuin suoraan Sergio Leonen Huuliharppukostajasta. Usein musiikki koostuu koruttomasti muutamista sävelistä, jotka näppäillään akustisella kitaralla.
Tapahtumat sijoittuvat Teksasiin ja aikaan, jolloin elokuva tuli ulos tuotantolinjalta, toisin sanoen 1990-luvun puolessa välissä. Elokuvassa liikutaan kahdessa eri aikatasossa, joita erottaa suuri palanen Teksasin historiaa. Pikkukaupungin elämänmenoon eivät kuulu henkirikokset, joten sheriffi on todellakin poikkeuksellisen tapauksen edessä. Asetta kannetaan aina näkyvillä ja sitä ollaan myös valmiita käyttämään, mikä ei erota näyttämöä kauaksi villistä lännestä.
Meksikon rajaseutu on erilaisten uskontojen ja kansallisuuksien sulatusuuni. Tämä johtaa tietenkin kiivaaseen taisteluun elintilasta, mistä todisteena ovat erilaiset nuorisojengit. Meksikolaisen kulttuuripiirin vaikutus näkyy elokuvassa kaikkialla lavastusta ja näyttämölle asettelua myöten. Meksikon rajan yli vyöryvä maahanmuuttajien virta on hiljalleen sulautumassa Teksasilaiseen elämäntapaan. Pian koulut, armeija ja virasto saattavat olla värillisten ihmisten käsissä. Jotkut pitävät tulevaisuudenkuvaa uhkaavana, toiset ottavat sen tervetulleena vastaan.
Ohjaaja on osannut vangita filmille jotain olennaista pikkukaupungin elämänmenosta. Teksasilaisesta kansanperinteestä elämään ovat jääneet stetsonit ja letkeä puheenparsi, joka tuo mieleen toisen elokuvan nimittäin Matthew McCounaughey tähdittämän Dallas Buyers Clubin. Taustalla rekvisiittana toimii myös armeijan kalusto, mikä on tietenkin paisuttanut elokuvan budjettia.
Samin sheriffi-isä on legendaarinen hahmo, jonka nimi on kaiken aikaa etenkin vanhemman kansanosan huulilla. Hän tuntuu pystyvän ilmiömäisiin tekoihin ja hänen kuolemassaankin on jotain jaloa ja ihailtavaa. Samin äiti oli pyhimys ja isä jotakin täysin vastakkaista. Kaikilla tuntuu olevan oma versionsa tarinasta, ja se on luultavasti muuttunut paljon vuosien varrella. Kamera viipyilee kapakoissa, joissa kaupungin tärkeimmät tapahtumat tapahtuvat ja parhaat jutut kerrotaan. Hämärissä nurkkapöydissä vaihdetaan salaisuuksia.
Sheriffin työpöytä on sekamelskainen, mikä antaa kuvan, että hän ottaa työtehtävänsä vakavasti olematta kuitenkin varsinaisesti järjestelmällinen. Hopeinen tähti takinlävessä tuntuu jostain syystä hyvin romanttiselta – ei tähän maailman aikaan kuuluvalta. Päivätyönsä ohella Sam toimii nuoriso-ohjaajana ja hän näyttelee tavallaan heidän mentorinaan ja osaa tavallaan tulkita ihmisten tuntemuksia.
Elokuva taustoittaa hieman kitsaasti kohtauksia ja ne vaihtuvat hyvin vikkelästi, jolloin katsojalle jää käteen vain kimppu tuntemattomia nimiä. Dialogi on kuitenkin sujuvasanaista ja hämärät asiatkin saavat aikanaan selityksensä. Tosinaan kamera seuraa väittelyä, johon osallistuvia ihmisiä emme näe toista kertaa elokuvassa – he ovat olemassa vain tiettyä hetkeä varten, mikä on tietysti mieleenpainuva yksityiskohta.
Elokuva noudattaa monimuotoisuuden periaatetta indie-elokuville tyypillisesti, ja elokuvassa nähdäänkin paljon afroamerikkalaista näyttelijänainesta. Tästä esimerkkinä voi pitää Paynen sukua, joka on jollakin tapaa mukana tapahtumissa, vaikka Sam ja Delmore Payne eivät koskaan kohtaa. Etniset kysymykset ovat edelleenkin tulenarkaa tavaraa, ja ne herättävät ihmisissä niin vihaa kuin myötätuntoakin.
Pikkukaupungissa kaikki tuntevat tavallaan toisensa – yhden ihmisen tekoset vaikuttavat niin monen muun ihmisen elämiin. Lone Starissa ruoditaan paljon aikaa 1950-luvun lopulla, josta muutamalla ihmisellä kuitenkin on muistikuvia. Menneisyyteen kuuluu paljon asioita, joista ihmiset mieluummin vaikenisivat. Kaikki tuntuu pysyvän helposti yhden tarmokkaan miehen hyppysissä, vaikka tulevaisuus häämöttää sekavana ja monimerkityksellisenä.
Elokuvassa kuullaan ihka aitoa espanjan kieltä, mikä tietenkin tarkoittaa tekstityksiä. Jostain ole saanut sen käsityksen, että amerikkalaiset eivät paljon perusta tekstityksistä – niitä pidetään häiritsevinä. Elokuva sisältää myös tiiviin paketin Latinalaisen Amerikan historiaa intiaaneista ja espanjalasista valloittajista lähtien.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Lone Star
- Ohjaaja: John Sayles
- Käsikirjoitus: John Sayles
- Julkaisuvuosi: 1996
- Genre: draama, western
- Palkinnot: —
- Näyttelijät: Matthew McCounaghey, Chris Cooper, Elizabeth Pena, Kris Kristofferson, Clifton James, Ron Canada, John Morton