Curtis Hansonin ja Brian Helgelandin yhteistyöstä syntynyt kaikkien aikojen rikoselokuva jäi oscareitta sen takia, että samana vuonna (1997) ilmestyi toinen mestariteos Titanic. Tarinan taustalla on James Ellroyn vuoden 1990 novelli, joka kertoo väkivaltaisen tarinan Los Angelsein poliisivoimien ja järjestäytyneen rikollisuuden kohtaamisesta. Elokuvan nimi viittaa tuohon aikaan ilmestyneeseen Confidential – skandaalilehteen, jonka kuvitteellinen versio ”Hush Hush” mainitaan elokuvassa.
Tapahtumat alkavat joulun alla vuoden 1953 Los Angelesissa. Poliisi on juuri vapauttanut kaupungin gangsteri Mickey Cohenista, joka oli ollut järjestäytyneen rikollisuuden päämies.
Elokuva esittelee Erittäin Salainen – lehden reportteri Sid Hudgensin (Danny DeVito), joka metsästää Hollywoodin tähtijuttuja konstaapeli Jack Vincennesin avustuksella. Vincennesillä (Kevin Spacey) on toissijainen ammatti – hän työskentelee elokuvatuotantojen kulisseissa.
Vaatimattomaan työhönsä päivystäjänä tylsiintynyt Edmund ”Ed” Exley (Guy Pearce) ylennetään suoraan rikospoliisiksi. Poliisipäällikkö Dudley Smith esitellään niin ikään miehenä, joka soi Edille hänen ylennyksensä.
Konstaapeli Bud White (Russell Crowe) ja Lynn Bracken (Kim Basinger) tapaavat ensimmäisen kerran viinakaupan tiskillä. Tällöin Bud saa myös ensikosketuksen erikoiseen liikemieheen Pierce Patchetiin, jonka avustajan entisen poliisin Leland Meeksin Bud ratsaa kovakouraisesti. Kamarilla ryypätään tuona iltana, mutta sekasorto syntyy toden teolla, kun kamarille tuodaan joukko meksikolaisia pikkurikollisia. Budin toveri Dick Stensland käsittelee meksikolaisia kovakouraisesti, vaikka häntä yritetään estää. Reportteri on tietenkin paikalla ja kaikki päätyy lehteen.
Dudley (James Cromwell) ja piirisyytäjä Loew ja poliisipäällikkö kuulustelevat alaisiaan vuoronperään. Bud kieltäytyy ilmiantamasta tovereitaan ja tämän seurauksena hänen virkamerkkinsä hyllytetään. Lähellä eläköitymistä oleva Stensland joutuu kuitenkin vastuuseen tapahtumasta ja hänet erotetaan. Budia tämä ei kauaa pidättele, kun hän saa Dudleyltä uuden pestin murharyhmän kovanaamana.
Tunnelma tihenee, kun yökahvilasta löytyy kahden naisen ja neljän miehen ruumiit. Duddley ja Ed ehtivät ensin tapahtumapaikalle, joka on kuin terroriteon jäljiltä. Dudley ilmoittautuu tutkimusten johtoon Edin vastalauseista huolimatta. Yhden ruumiista eläköitynyt vanha rouva Leffert tunnistaa tyttärekseen Sueksi.
Bud seuraa omaa johtolankaansa Lynn Brackeniä tämän toimeksiantajan Pierce Patchetin luo. Patchett oli tehnyt Lynnistä tähden Veronica Laken rooliin kansansuosimaan draamaelokuvaan. Mutta hän näyttää omaavan alibin mitä tulee kuuteen murhattuun henkilöön. Bud vierailee myös Lynninn luona, ja on aikeissa pyytä tätä treffeille, mutta pidättäytyy.
Pian kamarille tuodaan kolme tummaihoista miestä, joita vastaan on esittää ratkaisevia todisteita. Heidän asunnostaan löytyy arsenaali aseita ja määriteltyä pakoautoa kovasti muistuttava kiesi. Ed yrittää lypsää heistä vuorollaan tunnustuksia kuulusteluhuoneessa. Heitä ei kuitenkaan saada tunnustamaan, vaikka asetta pidetään tämän ohimolla. Heillä on kuitenkin antaa vihje, joka johtaa Budin apureineen eräälle asunnolle, jossa Bud turvautuu oman käden oikeuteen. Nuo kolme syytettyä kuitenkin pakenevat. Yhteydet huumekauppaan paljastavat heidän olinpaikkansa ja pian poliisit jättävät jälkeensä kolme meksikolaista ruumista. Bud viettää yhden intiimin illan yhdessä Lynnin kanssa.
Erikoissyyttäjä Loew puhuu elokuvan julkistamistilaisuudessa ja hänen suosionsa niin poliisivoimissa kuin niiden ulkopuolella tuntuu järkähtämättömältä. Sid ja Jack Vincenne suunnittelevat pilaavansa hänen maineensa ja punovat juonen, johon kuuluu nuori näyttelijä Matt Reynolds. Suunnitelma menee kuitenkin kauhealla tavalla pieleen, kun Reynolds hieman myöhemmin löydetään surmattuna hotellihuoneesta.
Budista tuntuu, että murhan oikeat tekijät olisivat yhä vapaalla jalalla ja niinpä hän tutkii uudelleen todistusaineistoa. Susan Leffertsin luota löytyy entisen poliisi Leland Meeksin ruumis. Ed ja Jack seurailevat Budin vanavedessä.
Ed tapaa Lynnin tutkimusten merkeissä, mutta he päätyvät rakastelemaan toistensa kanssa ja Sid saa tämän kaiken filmille! Pahaa aavistamaton Vincennes vierailee Dudleyn luona, joka sitten kylmäverisesti ampuu hänet. Dudley pelaa likaista peliä ja usuttaa alisensa etsimään kuviteltua Vincennesin murhaajaa. Seuraavaksi Dudleyn viha kohdistuu Sidiin, joka niin ikään tapetaan.
Bud ja Ed päättävät napata kaikkein suurimman kihon ja vierailevat piirisyyttäjä Loewin luona, jonka he pahoinpitelevät ja saavat tunnustamaan erinäisiä asioita, muun muassa sen että Dudley oli aikeissa kaapata Mickey Cohenin bisneksen. Victory-motellissa syttyy tulitaistelu, jossa Ed ja Bud tappavat kaikki Dudleyn apumiehet ja viimeisenä hänet itsensä.
Loppupuheenvuorossa Ed paljastaa, että kahvilasurmissa oli ollut kyse huumerahoista, joita Dudley ei ollut saanut käsiinsä. Murhiin syyllistyneet olivat olleet Dudleyn kätyreitä. Todistusaineiston puuttuessa Dudley julistetaan sankariksi ja Edistä tehdään LAPD:n päällikkö.
Tarina alkaa pienellä kuvauksella siitä, miltä Los Angeles näytti 1950-luvulla. Keskiluokka kukoisti ja ihmisillä oli varaa suureen henkilökohtaiseen omaisuuteen. Monet elivät amerikkalaista unelmaa ja kurjuudessa elävien määrä oli pienempi kuin koskaan. Maa oli noussut Toisen Maailmansodan aiheuttamasta taantumasta. Los Angeles oli elokuvantekijöiden luvattu kaupunki, tuota tähtien areenaa kutsuttiin Hollywoodiksi. Elokuvateollisuus suolsi ulos menestyselokuvan toisensa jälkeen. Kuvaruudussa vilahtaa Frank Sinatra, jolle 1950 luku oli hänen uransa merkittävintä aikaa. Musiikin maailmassa puhalsivat uudet tuulet, aikakaudelle tyypillinen sointi on selvästi havaittavissa.
Kertojan äänessä on humoristinen sävy, kun hän asettaa tämän kaiken erikoiseen valoon. Tämä on tarkoituksellista kritiikkiä, jolle löytyy selitys, kun elokuvaa seuraa pidemmälle.
Kolikon kääntöpuolesta ei hiiskuttu lehtien palstoilla, televisiossa tai elokuvissa. Järjestäytynyt rikollisuus valtasi alaa ja toi mukanaan huumekaupan prostituution ja korruption. Kuva rikollisuutta vastaan taistelevista poliiseista oli niin ikään vahvasti romantisoitu. Mieleen tulee elokuva ”Lahjomattomat”, joka kertoo FBI agentti Elliot Nessin taistelusta Al Caponen mafiaimperiumia vastaan.
Viime vuosisadan puolivälin jälkeen monet elokuvaohjaajat ovat yrittäneet siirtää film noirin tunnelman nykypäivän maailmaan. Tyylisuunnan piirteitä kunnioittaen neo noir poliisit ovat maailmankuvaltaan kyynisiä ja välinpitämättömiä. He ovat tavallaan luopuneet yrityksestä tehdä maailmasta parempi paikka elää.
Mickey Cohenin imperiumin romahdettua rauha vallitsi jonkin aikaa. Cohen on todellinen henkilö, gangsteripomo suoraan 1950-luvulta ja hän ankkuroi elokuvan historialliseen kontekstiin. Cohen ei kuulu juonikuvioon, mutta häntä tarvitaan taustoittamaan elokuvan tapahtumia. Suurkaupunki on järjestäytyneelle rikollisuudelle otollista kasvuympäristöä. Jo viime vuosituhannen alkupuolelta lähtien metropolit alkoivat näyttää rikollisen puolensa.
Toisinaan rikollisuuden paine purkautuu väkivaltana, jonka edessä tavallinen ihminen joutuu pelkäämään henkensä edestä. Ainoa keino vastata väkivaltaan, on kasvaa yhtä kylmäksi ja välinpitämättömäksi kuin rikollisen alamaailman gangsterit.
Ensin tapaamme lyhytkasvuisen tähtireportteria näyttelevän Danny de Viton, jonka roolihahmolle epärehellisyys on vain tapa tehdä työtä. De Vito on näyttelijänä aina hyvin sympaattinen ilmestys ja kokoluokkaansa suurempi persoona. Elokuvan tapa esitellä päähenkilönsä on riskialtis, sillä väärin toteutettuna se voi pilata juonen jatkuvuuden. L. A. Confidentialissa tämä kuitenkin onnistuu ja samalla nämä esittelyt syventävät kertomusta. Jack Vincennesillä on oma roolinsa elokuvamaailman kulisseissa. Tämä tehtävä tuo hänet lähelle elokuvamaailman ydintä ja tämä suo hänelle eräänlaisen kuuluisuuden aseman. Monesti Hollywoodin rikollisia pidätettään salamavalojen räiskyessä ja tuolloin myös Jack Vincenne on usein paikalla.
Pääosassa nähdään tuolloin vielä suhteellisen tuntematon luonnenäyttelijä nimeltä Russell Crowe. Maskuliinisista rooleistaan tuttu Crowe pystyy muuntautumaan vaivattomasti pahiksen roolista sankarin rooliin. Pahaa poliisia on vaikea tehdä perimiltään inhimilliseksi, sillä ilman hyviksen piirteitä häntä ei erota tavallisesta rikollisesta. Usein näiden roolityyppien välinen raja on hyvin hämärä likimain tunnistamaton, mikä onkin yksi neo noir elokuvien tunnusmerkeistä.
Crowe on omassa elementissään, kun saa esittää miestä, jonka suoraselkäisyys tekee hänestä piirun verran paremman ihmisen. Bud White esitellään kovaotteisena pahana poliisina, joka ottaa usein oikeuden omiin käsiinsä mutta, joka kuitenkin jollakin tapaa erottuu joukosta. Voi olla, että poliisiksi ryhtyminen jollakin tavalla kompensoi hänen ankeaa lapsuuttaan, mutta hän ei tunnusta tekevänsä työtä koston vuoksi. Lynn tunnustaa painokkaasti, että ”Bud on heistä kolmesta se, joka vähiten yrittää peittää sen mikä todellisuudessa on”. Kun Bud sitten paljastaa oikean karvansa ja lavastaa itsensä syyttömäksi olin jo melkein luovuttamassa uskoni tähän hahmoon. Russell Crowen liikkeet ja maneerit ovat tuttuja tuolle sukupolvelle, joka valmistautui uuteen vuosituhanteen. Hän on tuttu persoona, jonka Ron Howard ja Ridley Scott myöhemmin nostivat huipulle elokuvissa ”Gladiator” ja ”A Beautiful Mind”
Rikoksella on taipumus tapahtua yöaikaan, kun suuri osa elokuvan näytteillepanosta peittyy varjoihin. Jouluaatto ei estä ihmisiä näyttämästä ilkeää puoltaan lähimmäisilleen. Poliisillakin oli tuolloin suuri mahdollisuus menettää henkensä, minkä takia ammatti ei suosinut kilttejä perheenisiä. Kaikilla heistä on kuitenkin omat perusteensa sille, miksi heidän työtään voisi kutsua kutsumustyöksi.
Elokuvan puolessavälissä tapahtunutta rikosta seuraavat tutkimukset etenevät kuten missä tahansa saksalaisessa poliisisarjassa. Rikostekniset menetelmät eivät tietenkään olleet 1950-luvulla sitä tasoa kuin nykypäivänä.
Ed Exleyllä tuntuu olevan jotain merkityksellistä sanottavaa maailmalle ja hänen työtoverinsa kunnioittavat häntä. Ed on noista kolmesta se vilpittömin, vaikkei ihan pyhimyksen maineeseen ylläkään. Kun on tehtävä valinta oikeuden toteutumisen ja henkilökohtaisen mieltymyksen välillä hän usein valitsee ensimmäisen. Kun Ed saa paikan rikosryhmästä, hän vannoutuu olemaan käyttämättä likaisia keinoja virantoimituksessaan. ”Kun kuusi ihmistä on kuollut, jonkun on maksettava siitä”. Nämä Ed Exleyn sanat jäivät mieleeni. Tarkoittiko hän, että syyllinen on löydettävä hinnalla millä hyvänsä?
Elokuvan hahmot ovat persoonallisuuksia ja ihailtavan värikkäitä ja moniulotteisia. Kaikilla heistä on omanlaisensa käsitys siitä, mikä on lainvalvojan tehtävä, ja minkälaisia keinoja taistelussa rikollisuutta vastaan saa käyttää. He ovat kasvaneet lohduttomaan ja rapistuvaan maailmaan, mutta ohjaaja ei ole halunnut värittää heidän menneisyyttään sen enempää.
Puhallinsoitin soittaa hyvin tutulta kuulostavaa sävelmää. Tämä musiikki soi tunnusmerkillisetsi silloin kun ollaan lähellä paljastaa jotain elämää suurempaa koko kansakuntaa koskettavaa. Toisinaan instrumenttia on vaikea tunnistaa – ehkä siksi että sointia on muokattu keinotekoisin menetelmin. Joskus musiikki ei millään tavoin tunnu sopivan kohtaukseen. Duurivoittoinen ilakoiva sonti ei tunnu kuuluvan tähän elokuvaan. Tämä on tarkoituksellista ja herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Toimintakohtauksissa leikkaus on hyvin tiheää ja kuvakulmat epätavallisia, jolloin kokonaiskuva jää hieman hämäräksi.
Pian areenalle astelee elokuvan viettelijänä tunnettu elokuvatähti Lynn Bracken, jonka elämäntarinalla on jotain yhteneväisyyttä Marilyn Monroen kanssa. Lynn laskelmoivalla kädellä piirretty koko kansan seksisymboli, joka tuntuu olevan kaiken lisäksi hyväksikäytön uhri. Bud ja Ed jakavat intohimonsa tämän naisen kanssa ja ajautuvat siksi törmäyskurssille. Näyttää siltä, että Lynnin vetovoima koituu useamman kuin yhden henkilön tuhoksi. Lynn on elokuvan femme fatale – hänellä on oma järkyttävä menneisyytensä ja merkittävä osa myös loppuratkaisussa.
Poliisipäällikkö Dudley Smithillä tuntuu olevan tarpeeksi valtaa päättää alaistensa kohtalosta ja hän hallitsee poliisivoimia rautaisella kädellä. Kun näemme Dudleyn osallistuvan kuulusteluihin katsoja tietää heti mistä on kyse. Korruption rehottaessa edes omien työtovereiden vilpittömyydestä ei voi olla varma. Mitä syvemmälle sankarimme porautuvat tapauksen yksityiskohtiin, sitä selvemmin alkaa näyttää siltä, että mätä hedelmä löytyy poliisiorganisaation sisäpuolelta.
On tietyllä tavalla häpeällistä, että järjestäytyneellä rikollisuudella on näin suuri merkitys. Miksi yksi maailman kehittyneimmistä valtioista painiskelee tällaisten ongelmien kanssa?
Elokuva on brutaali kertomus poliisivoimien ja rikollisten kohtaamisesta unelmien kaupunkina tunnetussa Los Angelesissa. Esiin tulee paljon rikollisia, joiden tulisi olla vankilassa, mutta jotka jollain tavalla ovat onnistuneet välttämään lain kouran. Elokuvan kuvasto ja toimintakohtaukset eivät sovi kaikkein herkimmille katsojille. L. A. Confidentialin maailma on kylmä ja armoton. Lainvalvojat vastaavat kohtaamaansa väkivaltaan samalla mitalla aivan kuin se olisi ainoa keino selvitä noista tilanteista.
Poliisien toimivallan ytimessä peliä pelataan kovin panoksin ja vaikka poliisien toimintaa voisi sanoa itsepuolustukseksi, on liipaisinsormi kuitenkin liian herkässä. Loppukohtauksessa pimenevä ilta muuttuu taistelukentäksi, jossa pahat voimat ottavat mittaa toisistaan. Eeppisesssä huipennuksessa on jotain elämää suurempaa. Aseiden annetaan laulaa, ja veri roiskuu tarkasti sommitellulle rekvisiitalle. Elokuva päättyy hyvin epäsovinnaisella tavalla, ja oikeudentuntoinen ihminen saattaa loukkaantua. Kompromissi vain ei joidenkin mielestä ole tarpeeksi, kun todellisten rikollisten pitäisi joutua kärsimään.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: L. A. Confidential
- Ohjaaja: Curtis Hanson
- Käsikirjoitus: Brian Helgeland, Curtis Hanson
- Julkaisuvuosi: 1997
- Genre: draama, rikos
- Palkinnot: 2 Academy Awards, 1 Golden Globe
- Näyttelijät: Danny DeVito, Russell Crowe, Kevin Spacey, Kim Basinger, James Cromwell, Guy Pearce