The Hurt Lockerilla oli indie-elokuvan budjetti ja ohjaaja Kathryn Bigelow tiettävästi rahoitti sen omintakeisesti. Elokuvan käsikirjoituksessa näkyy syvällinen asiantuntemus Irakin sodan tapahtumista ja niihin johtaneista syistä. Taustalla ovat reportteri Mark Boelin kokemukset aivan rintamalinjan tuntumassa. Bigelow voitti elokuvasta ensimmäisenä naisohjaajana Oscar-palkinnon ja elokuva tunnustusta myös intensiivisestä käsikirjoituksestaan.
Elokuva sijoittuu 2000-luvun alkuun Irakin pääkaupunkiin, missä kapinalliset käyvät sissisotaa amerikkalaisjoukkoja vastaan. Pomminpurkuryhmä etsii kauko-ohjattavan robotin avulla Bagdadin kapeille kujille ja entisille valtaväylille asetettuja räjähteitä. Yhdysvaltain sotilaat valvovat kaupungin elämän menoa, mikä ei tietenkään ole kaikkien mieleen. Seuraamme kappaleen matkaa Bravo-tiimin matkaa pommitetun kaupungin kaduilla. Pian robotti saa vainun piilotetusta tienvarsipommista. Tiimin johtaja Johnsson pukee suojapuvun päällensä ja aloittaa uhkarohkean operaation. Kun tehtävä epäonnistuu ja Johnson saa surmansa, rampauttaa se hetkeksi purkuryhmän toiminnan.
Aina tehtävien välillä Bravo tiimi palaa Yhdysvaltain tukikohtaan Camp Victoryyn hakemaan vauhtia. Komppania Bravon jäsenet Sanborn (Anthony Mackie) ja Eldridge (Brian Geraghty) saavat kokeneesta Afganistanin sodan veteraanista William Jamesista (Jeremy Renner) uuden johtajan. Williamsin johdolla Bravo saa pian uuden toimeksiannon epäillystä tienvarsipommista. On Jamesin vuoro pukea suojapuku yllensä.
William uskoo pystyvänsä paikantamaan pommin ilman robottia. Maan alta paljastuu useamman pommin rypäs ja Jamesin on pantava koko kokemuksensa peliin tehdäkseen pommin vaarattomaksi. Paikalle häiriköimään saapunut taksikuski on pilata koko operaation, mutta hänet saadaan pidätettyä.
William tapaa DVD kopioita kaupittelevan pikkupojan, joka esittäytyy Beckhamiksi. Parin päivän päästä Bravo on taas vauhdissa partioiden kadulla lähellä YK-joukkojen tukikohtaa. Ryhmän toimenkuvaan kuuluu myös autopommien purkaminen, ja William lähtee kentälle tekemään juuri tätä. Kapinallinen tarkka-ampuja avaa tulen ja seuraa tulitaistelu. Autopommin purkaminen osoittautuu ongelmalliseksi, sillä niitä löytyy tälläkin kertaa useampia. Taas on kyse juuri sen oikean johdon leikkaamisesta – väärä saattaisi aiheuttaa räjähdyksen.
Kadun laidalle kerääntyy joukko epäilyttäviä sivustakatsojia, joten paikka on pakko evakuoida Williamsin työn jäädessä keskeneräiseksi. Williamsin uhkarohkea suoritus saa kiitosta myös ylemmältä upseerilta. Hänestä on tullut Camp Victoryn nuorten sotilaiden sankari.
Bravo-tiimi saa uuden komennuksen kaupungin laitamille erämaan laidalle, missä he tapaavat joukon amerikkalaissotilaita, joiden ajoneuvosta oli puhjennut rengas. Pian joukko kapinallisia avaa tulen heitä kohti ja tappaa kolme amerikkalaista. Paljastuu, että kapinallisilla on myös käytössään raskasta aseistusta ja Bravo joutuu käymään väijytyssotaa heitä vastaan. Sanborn eliminoi kapinalliset yksi kerrallaan tarkkuuskiväärillään.
Sanborn, Eldridge ja James selviävät kuin ihmeen kaupalla vahingoittumattomina, sillä onhan heidät toki koulutettu tällaistenkin tilanteiden varalta. Bravo palaa takaisin leiriin, missä he ottavat leikkimielisesti mittaa toisistaan painiottelun merkeissä. Vapaa-aikaa ei kestä kovin pitkään. Heidän seuraava tehtävänsä on tunkeutua hylättyyn rakennukseen ja puhdistaa se kapinallisista. Vihollisen sotilaiden sijaan he löytävät asevaraston, ja ruumiin, joka osoittautuu Williamsin ystäväksi Bechamiksi.
Pojan ruumiista on tehty pommi piilottamalla räjähde hänen vatsaonteloonsa ja Williams näkee paljon vaivaa poistaakseen pommin ystävänsä sisuskaluista. Takaisin tukikohdassa William kovistelee kauppiasta, jonka tuotteita Becham oli myynyt, mutta ei saa selvyyttä tämän katoamiseen. Illan tullen Williams poistuu salaa tukikohdasta tarkoituksenaan etsiä Beckhamin murhaaja. Hän kuitenkin palaa tyhjin toimin ja leirin porteilla vartijat ovat vähällä ampua hänet.
Samana yönä myös tukikohdan liepeillä alkaa tapahtua, kun amerikkalaismieliset saapuvat. Bravo komennetaan paikalle, jossa itsemurhapommittaja on räjäyttänyt itsensä ja amerikkalaisten ajoneuvon. He päätyvät jahtaamaan kapinallisia kaupungin pimeille kaduille, minkä johdosta Eldridge on vähällä saada surmansa heidän omasta luodistaan.
Vain muutamia päiviä ennen heidän kotiutustaan Wiliams ja Sanborn saavat tehtäväkseen riisua aseista miehen, joka on pukeutunut räjähdyspanoksia kantaviin liiveihin. Ajastettu pommi kuitenkin laukeaa, ennen kuin Williams ehtii purkaa sen. Hän selviää räjähdyksestä vähäisin vammoin.
The Hurt Locker on kuvitteellinen sotadraama, joka on kuitenkin saanut inspiraationsa todellisista tapahtumista. Elokuva keskittyy USA:n miehitysjoukkojen ja kapinallisten väliseen konfliktiin. Pidemmän päälle kysymys oli kaupunkisodasta, joka jatkui vielä pitkään Saddam Husseinin hallinnon kaatumisen jälkeen. Hurt Locker vie katsojan mukaansa vieraan maan kamaralle toisenlaisten ihmisten asuinsijoille. Koska Irakin pääkaupunki oli tuolloin vielä hyvin tulenarkaa aluetta, ei ole ihme, että kuvauspaikaksi valikoitui Jordanian pääkaupunki Amman.
Hurt Locker ei jäänyt Bigelowin ainokaiseksi tulkinnaksi siitä, mitä World Trade Centerin iskujen jälkimainingeissa tapahtui. Terroristijohtajan ajojahtiin keskittyvä Zero Dark Thirty on tutustumisen arvoinen elokuva.
Vapaaehtoinen ilmoittautuminen Yhdysvaltojen aloittamalle sotaretkelle, vaati ihmiseltä luonteenlujuutta ja palavaa intoa taistella oikeina pitämiensä arvojen puolesta. Pelissä olivat inhimillisyys, vapaus ja demokratia, joiden toivottiin jäävän henkiin senkin jälkeen, kun aseet olisivat virallisesti vaienneet. Sotilaan kunnia on tärkeässä osassa tässä seikkailussa. Amerikkalaisuutta ei suoraan korosteta, niin kuin monessa muussa sotaelokuvassa, mutta tuntuu kuin se vaikuttaisi kaikkien tehtävien taustalla. Kentällä on tärkeää, että kaikki puhaltavat yhteen hiilleen, eikä sooloilulle ei ole sijaa. James Williamsin hahmossa on jonkin verran tätä ei-toivottua kapinahenkeä ja itsepäisyyttä.
Bigelowin elokuva kuvaa niiden sotilaiden työtä, jotka harvoin keräävät meriittejä työstään. Heidän tehtävänsä oli tehdä elämä jälleen mahdolliseksi, niilläkin alueilla, jotka olivat kärsineet sodankäynnistä pahiten. Noita sotilaita voi pitää jonkinlaisina sankareina, sillä he laittoivat henkensä alttiiksi pelastaakseen tuon tuntemattoman lapsen tienvarsipommilta. Hurt Locker kuvaa sodan jalkoihin jääneen kansanosan ahdinkoa lähes dokumentaarisella tarkkuudella.
Yleensä sotarikoksiksi mielletään siviiliväestöön kohdistuvat sotatoimet. Niihin länsiliittouman sotilaat eivät kuitenkaan sortuneet. Mutta vaikka nuo miinat oli tarkoitettu Yhdysvaltain sotilaskaluston tuhoksi, olivat siviilit niitä, jotka joutuivat kärsimään. Mutta sodassa hirmuteot ovat sallittuja. Vaikka USA:n joukoilla oli lupa puolustaa itseään, olivat he usein niitä, jotka joutuivat tekemään aloitteen.
Kun ihmisen mieli on kerran sortunut tappamaan, muodostuu usein addiktio, mikä tarkoittaa tarvetta tappaa uudelleen. Elimistö tarvitsee kerta toisensa jälkeen uuden adrenaliiniannoksen, joka pitää kehon taisteluvalmiudessa. Kaiken lisäksi tappaminen mielletään sotilaan velvollisuudeksi – ihmisyhteisön lait eivät enää päde taistelutantereella.
Sotakoneiston äänet ovat tärkeä osa elokuvan äänimaailmaa. Humveet liikkuvat äänettömästi Bagdadin katukuvassa, mutta kun sotilaat sitten rantautuvat seuraa usein tulitaistelu. Kun aseet laukeavat, leikkaus tihenee ja jättää tarpeettomia ruutuja väliin. Pienenä mutta tärkeänä yksityiskohtana kuulemme toisinaan hävittäjälentokoneen ylilennon, mikä sekin kertoo Yhdysvaltain sotilasmahdin läsnäolosta.
Sotilaiden käytössä oleva teknologia on tältä vuosituhannelta, ja usein pomminpurkajat voivat luottaa vaikkapa robotin apuun, eikä ihmishenkiä tarvitse tarpeettomasti uhrata. Radioyhteys on heidän elämänlankansa ja tehtävän onnistuminen on usein kiinni siitä, miten rohkeasti sotilaat osaavat pyytää apua.
Kuvaaja ottaa hurjasti vapauksia laittaessaan kameran liikkeeseen. Suuri osa elokuvasta on kuvattu käsivaralta, mikä korostaa kaaosta ja hallitsematonta tilannetta. Jonkin matkaa kamera vaappuu myös robotin kyydissä, mikä saattaa teknisesti olla vaikeampi toteuttaa. Menee hetken aikaa, ennen kuin katsoja tottuu kamerakulmiin, zoomauksiin ja tarkennuksiin, mitkä lopultakin ovat osa elokuvan viihdyttävyyttä. Joskus tilannekuvaa muodostetaan kuvaamalla kiväärin tähtäimen läpi mikä tämäkin on käyttökelpoinen tehokeino. Joskus tarvitaan vain heijastuma auton tuulilasista kertomaan katsojalle missä mennään. Kamera ei viivähdä vihollisen puolella kuin muutaman valikoidun kerran.
Suuri osa elokuvasta on kuvattu kirkkaassa päivänvalossa, missä varjot eivät sulje mitään pois näkyväisyydestä. Kun taivaalla ei ole pilven hattaraa saattaa Bagdadin auringon alla työskentelevän pomminpurkajan asussa tulla hyvin kuuma.
Juoni kangertelee osan matkaa mitäänsanomattomuudessa, eivätkä hyvin toteutetut jännitteet sotilaiden välillä pelasta tätä elokuvaa. Joissakin kohtauksissa ratkaisua saa odottaa liian kauan. Elokuvan alkupuolella alkaa miettiä, että onko koko elokuva näiden näyttelijöiden varassa, missä on kaikki toiminnallisuus, jota sotaelokuvalta voisi odottaa. Tiukkoja taistelujaksoja odottava katsoja joutuu tätä katsoessaan pettymään. Jossain vaiheessa juoni kuitenkin pääsee vauhtiin ja täyttää ainakin osan katsojan mielikuvista.
Käsikirjoitus karttaa raskasta dialogia ja monimutkaisia juonikuvioita. Mutta juoni etenee aina piirun veran katsojan edellä, eikä Bigelow ole sortunut ennalta-arvattavuuteen.
Jatkuva varuillaanolo tekee mielestä vainoharhaisen, sniper saattaa piileskellä tähtäimen osoittaessa tappavan tarkasti varustuksen heikkoon kohtaan. Taistelutilanteessa ympäristön äänet moninkertaistuvat ja vievät huomion pois kaikkein tärkeimmästä. Pomminpurkajien työ on jatkuvaa tarkkailua ja tilanteen kartoittamista, eikä kukaan kuule huutoasi suojapuvun sisältä. Kun pommi sitten räjähtää, paineaalto nostattaa suuren pölypilven ja irrottaa maalin läheisen ajoneuvon pinnasta.
Traumaattiset kokemukset piinaavat sotilasta hänen lopun elämäänsä ja sodan jättämiä arpia korjaillaan jopa vuosikausien ajan. Mutta tuovatko he kotiin palatessaan mukanaan muuta kuin katkeruutta ja pettymystä?
Kaupunkikuva näyttää murheellisen raunioituneelta, ja ihmiset ovat sieltä kaikonneet hylänneet talonsa ja entisen elämänsä. Bagdadin esikaupunkialueet olivat pommitusten seurauksena sortuneet kivimurskaksi. Mutta jos seuraa tarkkaavaisesti voi näiltäkin kaduilta löytää elämää, vaikkapa pikkulapsia, jotka ohjaaja on sijoittanut rakennusten yläikkunoihin. Markkinapaikoilla rohkeat kauppiaat myivät kopioita länsimaisista tuotteista. Bagdadissa voi siis nähdä vaikutteita modernin maailman elämänmenosta.
Elokuvan äänimaailma koostuu keinotekoisista tehosteista. Musiikki ei sovi sotatilanteeseen ainakaan elokuvan maailmassa paitsi silloin kun taistelu taukoaa ja antaa sijaa henkilökohtaisille tunteille. Irak on voittopuolisesti islaminuskoinen maa, joten kuulemme muslimien kansanperinteeseen kuuluvaa musiikkia. Jännitystä rakennetaan hiljaisuudessa askel askeleelta, jolloin kuulemme vain pomminpurkajan raskaan hengityksen. Äänitehosteissa on metallinen konemainen sointi, ja niistä on vaikea erottaa rytmiä tai tiettyä sävelaihetta.
Joidenkin lähteiden mukaan elokuva toteutettiin kokonaan ilman tietokonetehosteita, mitä tämän vuosituhannen puolella voisi kutsua poikkeukselliseksi lähestymistavaksi. Räjähdykset ovat siis aitoja, ja stuntteja lienee käytetyn useammassakin kohtauksessa.
Elokuva ei mässäile kuolemalla, eikä ihannoi elämän tarkoituksettomuutta. Liipaisinsormi on kuitenkin hyvin herkässä ja tarkkuuskivääri on osaavissa käsissä vaarallinen ase. Itsemurhapommittajat olivat tämän sodan pelottavin puoli, minkä päähenkilömme myös joutuivat kohtaamaan. Mikään ei voi olla raukkamaisempaa sodankäyntiä, kuin katujen miinoittaminen. Pölyisille kaduille asennetut miinat eivät useimmiten tappaneet välittömästi ja jättivät jälkeensä raajarikkoja ja silmäpuolia. Miinojen asettaminen on ajankohtainen kysymys, sillä useat maat ovat ottaneet kantaa niiden sallimiseen sodankäynnin välineenä.
Jeremy Rennerin osuus tässä elokuvassa alkaa vaatimattomasti, mutta hänestä kasvaa tämän elokuvan tähti. Rennerin nuorempi sukupolvi muistaa MARVEL-elokuvien Haukansilmänä. Hän näyttelee jo sodankäynnin kauhut kokenutta konkaria, joka on nähnyt paljon maailmaa. Epäitsekkäänä sotilaana kersantti James asettaa aina joukkueensa edun omien itsekkäiden ajatustensa edelle. William Jamesin hahmosta ei voi erottaa mielen järkkymisen merkkejä, vaikka hän kantaa suurimmat paineet tehtävän onnistumisesta. Suuri osa elokuvan näyttelijöistä oli tuohon aikaan suhteellisen kokemattomia eikä heihin kohdistunut suuriakaan ennakko-odotuksia. Christopher Nolanin elokuvien tähti Ralph Fiennes vilahtaa elokuvassa harmittavan lyhyen ajan.
Elokuva pähkinänkuoressa
Alkuperäinen nimi: The Hurt Locker
- Ohjaaja: Kathryn Bigelow
- Käsikirjoitus: Mark Boal
- Julkaisuvuosi: 2008
- Genre: draama, sota
- Palkinnot: 6 Oscaria (Academy Awards), 4 BAFTA
- Näyttelijät: Anthony Mackie, Jeremy Renner, Brian Geraghty