Steven Soderberghin ohjaama elokuva oli vähällä putsata pöydän 73. Yhdysvaltain elokuva-akatemian järjestämässä palkintotilaisuudessa. Loppujen lopuksi Oscarin pokkasi vain elokuvan pääosanesittäjä Julia Roberts. Erin Brockovich pureutuu harvinaislaatuiseen ympäristörikokseen, jonka aiheutti yksi Yhdysvaltain suurimmista energiayhtiöistä. Elokuvaa voisi kuvailla oikeusdraamaksi, vaikkei tapausta koskaan puitu todellisen valamiehistön edessä. Julia Robertsin naisellista vetovoimaa säteilevä olemus kannattelee juonta monien palkintojen arvoisesti.
Erin Brocovich (Julia Roberts) esittäytyy työvoimatoimistossa ja avautuu virkailijalle työurastaan, kokemuksistaan, toiveistaan ja unelmistaan. Varsinaiset tapahtumat käynnistyvät Kalifornian lähiöalueen kadulta, missä Erin joutuu liikenneonnettomuuteen. Hän välttää pahemman loukkaantumisen, mutta joutuu käyttämään niskatukea hetken aikaa.
Tapahtunutta käsitellään oikeuden edessä, mutta ketään ei määrätä vahingonkorvauksiin. Onnettomuuden toinen osapuoli, Jaguarilla Erinin auton kylkeen törmännyt lääkäri, todetaan syyttömäksi. Ed Masryn (Albert Finney) ja Erinin tiet kohtaavat juuri tämän kolarin ansiosta.
Erin saapuu uuden työnantajansa lakiasiaintoimiston konttoriin, jossa häntä odottaa valtava työmaa sihteerin paikalla. Hänen uusi pomonsa Ed Masry ottaa hänet vastaan hieman epäluuloisena.
Eräs epäselvä kiinteistökauppaa käsittelevä asiakirja vetää Erinin huomion puoleensa. Huoli asioiden tilasta vie hänet tutkimusretkelle Hinkleyn pikkukaupungin liepeille. Siellä sijaitsee energiayhtiö Pacific Gas & Electricin tuotantolaitos. Käy ilmi että PG&E oli halunnut pakkolunastaa Jensenin perheen asunnon. Samalla paljastuu, että Jensenin perhe oli tuntemattomasta syystä sairastellut vakavasti. Erin näkee yhteyden PG&E:n toiminnan ja sairauskertomusten välillä.
Erin pääsee tutkimaan kaupungin vesiasianarkistoa, missä useammat tutkimukset kertovat, että PG&E:n päästöt olivat sisältäneet vaarallista ihmisen terveydentilaa rappeuttavaa Kromi-isotooppia. Tutkimusretken jälkeen Masry erottaa Erinin luultuaan tämän laiminlyöneen tehtäviään.
Odottamatta Erin törmää takapihallaan moottoripyörää rassaavaan Georgeen (Aaron Echart), joka hetken vihamielisyksien jälkeen pyytä saada tavata Erin uudelleen. Erinin lapsilla ei tunnu olevan mitään George vastaan, joten hänestä tulee Erinin lastenhoitaja. Heidän romanssinsa ottaa tulta alleen. Sen sijaan Erinin taloudellinen tilanne alkaa näyttää heikommalta, hän ei pysty suoriutumaan veloistaan.
Mutta Masry ottaa hänet takasin työhön, kun on perehtynyt asiakirjoihin, jotka kertovat suorasanaisesti Kromi 6 pitoisuuksia peitellyn vaarattoman Kromi 3:n pitoisuuksilla. Kuultuaan näistä löydöksistä PG&E lähettää edustajansa Masryn konttoriin ja tarjoaa 250 000 dollaria Jensenin tiluksista. Pian Erinin oven taakse saapuu muitakin ihmisiä, jotka kuvittelevat olevan saman petoksen uhreja. Tom Robinson ja tämän vaimo Mandy olivat myös sairastelleet paljon ja tarjoavat Erinille todistajanlausuntojaan.
Erin ja MAsry keräävät asianosaisia yhteen pohdiskelemaan mahdollisia korvausvaatimuksia. Tämä halutaan tehdä turvautumatta kalliiseen oikeudenkäyntiin. Mutta Erin tarvitsee lisää todistusaineistoa Hinkleyn asukkailta, jotta kaikki saataisiin samaan neuvottelupöydän ääreen. Kun tulee puhe rahasta Masry alkaa uskoa jutun olevan liian suuri hänen pienelle lakiasiaintoimistolleen.
Erin rantautuu tehtaan läheisyyteen ja onnistuu keräämään näytteitä pohjavedestä tarkoituksenaan lähettää ne tutkittavaksi. Tämän jälkeen hän saa uhkaussoiton tuntemattomalta mieheltä, jolla tuntuu olevan yhteyksiä vesiasiaintoimistoon.
Yhdeksän kuukautta myöhemmin Hinkleyn tapaus on edelleen avoin. Ed ja Erin järjestävät hyväntekeväisyys-tempauksia, jotka puhuisivat puolestaan. Erin tapaa Nelson Perez nimisen miehen, jolla on tarjota viimekäden tietoa PG&E:n vedenkäsittelyrutiineista.
Viimein tuomari tekee PG&E:lle vastaisen päätöksen, jolloin Ed ja Erin ovat lähellä korvausvaateen toteutumista. Niiden suuruudesta he keskustelevat yhteisen pöydän äärellä. Tapaus aiotaan ratkaista välimiesmenettelyllä, jonka tuomiosta ei voi valittaa. Mutta kaikki Hinkleyn osalliset olisi saatava kanteen taakse, jotta se menisi läpi. Niinpä Ed ja Erin alkavat kiertää ovelta ovelle keräten nimiä adressiin.
Viimein löytyy myös ratkaiseva todistaja, Charles Embry niminen mies, joka oli ollut PG&E:n työntekijä ja sanoo tuhonneensa asiakirjoja, jotka suorasanaisesti kertovat yrityksen toimista. Oikeuden päätöksellä asianosaiset saavat PG&E:n emoyhtiöltä jaettavakseen 333 miljoonan dollarin suuruisen korvaussumman. Tämä on Yhdysvaltain historian suurin korvaus ympäristörikoksesta.
Viime vuosituhannen puolella liiketoimintaa tehtiin paljon biodiversiteetin kustannuksella. Brockovichin tapaus oli ensikaikuja ihmisten tietoisuuden heräämisestä. Ympäristön saastumisen estäminen alettiin kokea jonkinlaiseksi velvoitteeksi, ja esimerkiksi ilmaston muutoksen pysäyttämiselle alettiin asettaa takarajoja. Elokuvan tekemisen aikoihin julkinen mielipide oli vasta heräilemässä, anarkiaan kannustavia liikkeitä syntyi paljon Greenpeacen vanavedessä.
Erin Brockovichin oli kuitenkin tarkoitus toimia lain sallimissa puitteissa johtoajatuksenaan niin sanottu hiljainen vastarinta. PG&E:n toimia vastaan ei järjestetty mielenosoituksia, eikä niille olisi ollut edes tarvetta. Brockovich kävi taisteluun aseenaan vain oma nokkeluutensa ja sisäinen varmuus siitä, että hän oli oikealla asialla. Maailma tuntee monta ennakkotapausta, joissa yhden ihmisen ponnistelu oikean asian puolesta kantaa hedelmää.
Erin Brockovich on tositarina naisesta, jonka henkilökohtainen vakaumus johti oikeustaisteluun voittamattomana pidettyä suuryritystä vastaan. Suuryritykset, joiden toiminta ei ole kestävällä pohjalla ovat tämän päivän vitsaus, jolle ei ole keksitty ratkaisua. Kun kerran uskaltautuu haastamaan tällaisen yrityksen, vastaan asettuvat kaikki ne voimat, joiden edun mukaista on, ettei totuus tulisi koskaan julki. Taipumattomuus tämän uhkakuvan edessä tekee Brockovichista johtohahmon, joka painui ihmiskunnan muistiin. Brockovich antoi kasvonsa ympäristöaktivistien liikkeelle, mutta vasta elokuva ja Julia Robertsin tulkinta teki hänestä kuolemattoman.
Erin ei halunnut antautua virran vietäväksi, vaan halusi itse saada aikaan muutoksen. Se, että joku uskaltaa pukea kuviksi ja sanoiksi näiden ihmisten tunteet, on sinänsä hieno saavutus luonnon suojelemisen puolesta. Brockovichin perintönä ympäristön saastuminen alettiin nähdä kansanterveyttä uhkaavana tekijänä. Elämän edellytykset suuren tuotantolaitoksen varjossa haluttiin säästää tuleville sukupolville.
Elokuva kannustaa ihmisiä tuomaan ajatuksensa julki, mutta painottaa samalla, että jos haluaa tehdä suuren vaikutuksen, on parempi toimia omin päin. Tämä elokuva käsittelee vakavia aiheita, joille ei ole olemassa yksiselitteistä ratkaisua. Kyse on siis rikoksesta, jonka todelliset tekijät eivät kuitenkaan tule koskaan esiin. Tuntemattomiksi jäivät myös vahingon todelliset mittasuhteet.
Kromi 6 luokitellaan nykyisin ympäristölle haitalliseksi aineeksi. Ihmiselle sen aiheuttamat komplikaatiot eivät ole lääketieteelle tuntematon asia. Mutta harvoin tuota myrkkyä osataan yhdistää jonkin tuotantolaitoksen päästöihin.
Elokuva maalaa Erin Brockovichin luonteenkuvan häntä lähellä olleiden ystävien välityksellä tuodakseen päivänvaloon sen minkälainen ihminen hän todellisuudessa oli. Kuten elokuvan nimikin osoittaa, siinä keskitytään suurella intensiteetillä yhden henkilön mielenmaisemaan.
Hän oli kokenut suuren rakkauden ja sitä seuranneen pettymyksen, kun oli pakko todeta, että hänen avioliitonsa ei ollut kestävällä pohjalla. Elokuvassa ei puida kovin moniselitteisesti, miten Erin oli ajautunut henkilökohtaisen vararikon partaalle. Tunnettu tosiasia on, että siltä jolla on vähän on varallisuutta vain niukasti otetaan pois ne vähäisetkin elämän edellytykset. Kun George astuu Erinin elämänpiirin sisäpuolelle, tapahtuu jotain ratkaisevaa. Tuntu kuin Erinillä olisi aineksia vielä yhdelle romanssille. Kyse ei ole rakkaudesta ensi silmäyksellä, vaan vei aikaa, että nämä kaksi hyvin erilaista ihmistä oppivat tuntemaan toisensa. Elämä Georgen kanssa oli tervetullutta vaihtelua hyväksikäyttäjäksi paljastuneen aviomiehen jälkeen. Tuon monitoimimiehen rakkaus piti Erinin pinnalla silloinkin, kun hän oli hukkua huoliin ja murheisiin.
Elokuvaan pohjautuen näyttää siltä, että Erin osasi pitää perhe-elämänsä erossa työnkuvastaan. Hän ei halunnut lapsiensa joutuvan viettämään erilaista elämää hänen saamansa julkisuuden vuoksi.
Vallattoman hymynsä ansiosta Julia Robertsin on helppo vaikuttaa ihmisiin, jotka tämän takia lankeavat hänen edessään vastustelematta. Punapäinen ja persoonallinen Roberts oli monen murrosikäisen pojan fantasia, eikä hän ole tässä roolissaan menettänyt hippustakaan vetovoimastaan. Erin on hyvin ekstrovertti ja suoraselkäinen ihminen, joka pitää tiukasti kiinni omasta arvomaailmastaan. Hänellä on terve käsitys oikeasta ja väärästä, minkä toivoisi olevan kenen tahansa lakimiehen toiminnan perustana. Erin näyttää omaavan suuren ihmistuntemuksen ja näkevän ihmisten peittelemän hädän ja ahdingon, mistä kumpuaa halu auttaa.
Luonnonvalo värittää valikoituja kohtauksia – se tulvii sisään toimistorakennuksen ikkunoista ja valaisee kaupungin pilvenpiirtäjät. Aurinko ei tunnu laskevan tässä elokuvassa koskaan niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin. Paikoin käytetään kellertävää suodinta, mikä korostaa kirkkaita sävyjä entisestään. Toisinaan kuvaaja leikittelee muillakin sävyillä. Kylmän sinisen voi helposti yhdistää auringonlaskun jälkeisiin kuvastoihin, kun kaikki muut sävyt katoavat pimeyteen.
Vuonna 2000, kun elokuva oi matkannut tuotannosta levitykseen, Hinkleyn tapahtumista ei ollut vielä kulunut kuin muutama vuosi. Tuona aikana edistys ei ollut ottanut vielä montaakaan askelta. Täten rekvisiitaksi kelpasivat kaikki tuon ajan villitykset. Toimistot olivat tietenkin täytetty kaikenlaisilla tavaroilla. Toisinaan tapaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi elää ilman epäjärjestystä. Eletään aikaa ennen kannettavaa tietokonetta, älypuhelinta tai Facebookia.
Julia Roberts on elokuvan kirkkain tähti, sivuosan esittäjistä emme ole paljoa kuulleet tämän vuosituhannen puolella. Robertsin tähti oli nousukiidossa juuri elokuvan tekemisen aikoihin. Albert Finney näyttelee pilke silmäkulmassa ja hyvin ilmeikkäästi vanhenevaa lakimiestä, jolla on myös painava osansa loppuratkaisussa. Vaikka Masry ja Brockovich ponnistelivat yksissä tuumin tapauksen ratkaisemiseksi, oli Masryn kohtalona jäädä pimentoon. No sai hän sentään kuvansa erään aikakauslehden kanteen, kuten elokuva sen kertookin. Tuntemattomille näyttelijöille ei sovi asettaa kovin suuria odotuksia, mutta he voivat yllättää paatuneemmankin kriitikon. Suurella osalla näyttelijöistä on kuitenkin vastineensa todellisuudessa.
Julia Robertsin Erin puhuu paljon ruumiinsa kielellä paikoin hyvin paljastavissa asuissaan. Lyhyt hame voi joidenkin mielestä olla seksikäs, mutta toiset voivat kokea sen kiusallisena. Naisella on muita avuja selvitä kiperistä tilanteista, joihin mies uskaltaisi vastata vain voimankäytöllä.
Erin on omin sanojensa mukaan niin sanotusti kunniallinen kansalainen ilman taivaallista tai maallista rikosrekisteriä. Brockovich kuvataan tässä hyvin asiansa osaavaksi ja oikeudenmukaiseksi lakimieheksi. Hän on taitava sanankäyttäjä, joka antaa loukkaajilleen takaisin samalla mitalla. Erin tuntuu olevan elämänmyönteinen ihminen, joka on tottunut vaatimattomaan elämäntapaan, eikä osaa haaveilla toisenlaisesta elämästä.
Kun Erinin tutkimukset etenevät, pelko alkaa tunkeutua ihmisten mieliin. Väliverhon takana ihmiset kokevat paljon uhkailua ja pelottelua, mikä ei tule koskaan päivänvaloon. Ihmiset eivät halunneet sotkeutua mihinkään elämää suurempaan, mikä veisi heidät pois mukavuusalueeltaan. 28 miljardin dollarin liikevaihdolla PG&E kuuluu Yhdysvaltain vaikutusvaltaisimpien yritysten joukkoon. Kun todisteita tulee lisää päivänvaloon PG&E edustajat älähtävät ja ovat kärkkäästi valvomassa omaa etuaan.
Vaikka todisteet puhuisivat puolestaan, katsoja ei osaa arvata sen enempää kuin elokuvan päähenkilökään, mikä oikeudenkäynnin lopputulos tulee olemaan. Tässä piilee osa oikeusdraaman viehätysvoimasta. Katsoja saa jännittää oikeustaistelun ratkaisevaa käännettä aivan viime minuuteille asti.
Oikeuden toteutumiseen saattaa vahvasti vaikuttaa se, millaisen kuvan tapaus saa suuren yleisön silmissä. Julkisen mielipiteen voimaa ei käy aliarvioiminen, varsinkin jos tapaus koskettaa ihmisiä jollakin henkilökohtaisella tavalla.
Elokuva on pyhitetty koko perheen katseltavaksi, eikä siten sisällä fyysistä tai henkistä voimankäyttöä. Silti tulee semmoinen tunne, että elokuvan K3-ikäraja voi olla positiivisesti liioittelua. Vastakkainasettelu tuomarin edessä korvaa kaiken toiminnan ja väkivallan, jotka usein kuljettavat draamaelokuvaa eteenpäin. Elokuvan johdanto käsitellee Erinin ja muiden lähimmäisten ensikosketusta ehkä vähän liian kauan ja tarinan ensiaskelia saadaan odottaa lian pitkään.
Nykyajan maailmassa pienellä lakiasiantoimistolla on kaikki ainekset menestyä. Mitä isompi liiketoiminta sitä kankeammin se vastaa nykypäivän haasteisiin. Ed Masryn kaltaiset johtajat pitivät liiketoimintansa elossa tarkkanäköisyydellään ja rohkeudellaan.
Dialogi on sujuvaa sanailua, jota pönkitetään tarvittaessa karkeammallakin kielenkäytöllä.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Erin Brockovich
- Ohjaaja: Steven Soderbergh
- Käsikirjoitus: Susannah Grant
- Julkaisuvuosi: 2000
- Genre: draama
- Palkinnot: 1 Oscar (Academy Award), 1 Golden Globe, 1 BAFTA
- Näyttelijät: Julia Roberts, Albert Finney, Aaron Echart