Tony Gilroyn vuonna 2007 valkokankaille tulleen elokuvan juoni on puhtaasti mielikuvituksen tuotetta. Moninkertaisen Oscar-ehdokkaan George Clooneyn roolisuoritus arvostettiin korkealle kaikkein arvostetuimmissa palkintotilaisuuksissa. Muiden ansioidensa lisäksi elokuva tulee jäämään historiaan eräänä parhaimmista tulkinnoista ja ihmisten oikeuden tajuun vetoavana jännityselokuvana.
Tapaamme elokuvan sankarin ensimmäistä kertaa työpaikaltaan Kenner, Bach ja Ledeen – lakitoimiston konttorista New Yorkin keskustasta. Michael Clayton (George Clooney) viettää aikaansa peliporukan seurassa, mikä on saattanut hänet henkilökohtaisen vararikon partaalle. Michael saa hoidettavakseen epämääräisissä olosuhteissa tapahtuneen liikenneonnettomuuden. Hän jututtaa herra Greeriä, mutta syypäätä rikokseen on hankala löytää. Micahel kertoo, että Greerillä tulee olemaan täysi työ todistaa syyttömyytensä.
Metkallaan kotiin kolme niityllä laiduntavaa hevosta kiinnittää Michaelin huomion. Hän pysähtyy ihmettelemään, ja piakkoin pommi räjähtää ja tuhoaa hänen autonsa. Tapahtumissa siirrytään neljän päivän takaiseen menneisyyteen.
Michaelin silmäterä on hänen alle murrosikäinen poikansa Henry, jonka hän kyyditsee päivittäin kouluun. Harry puhuu isälleen toistuvasti erikoisista unikuvistaan, jotka poikkeuksellisen vilkas mielikuvitus oli laskenut liikkeelle. Henry jutustelee toistuvasti Michaelin kollegan Marty Bachin (Sydney Pollack) kanssa. Hän tuntuu olevan niitä harvoja, joille Henry uskaltaa avautua. Michaelille on tullut tavaksi aloittaa päivänsä edunvalvojansa seurassa pohdiskellen velkojensa takaisinmaksua. Toimistolla Michaelia odottaa paperisota ja kiusalliset asiakkaat, jotka vievät hänen aikansa.
Tapaamme kemikaaliyhtiö U/Northin vastaavan neuvonantajan Karen Crowderin (Tilda Swinton) lehdistön haastattelussa. Karenin tehtävänä on vastata syytteisiin ja todistaa, että hänen työnantajansa liiketoiminta on kestävällä pohjalla.
Tapahtumiin tulee mukaan U/Northin entinen lakimies Arthur Edens (Tom Wilkinson) , joka on kärsinyt hermoromahduksen tuntemattomasta syystä. Michael tapaa Arthurin mielisairaalan suljetulla osastolla, missä tämä avautuu kokemuksistaan tietyn kemikaalimyrkytystapahtuman tiimoilta. Arthurin junailemat kolmen miljardin dollarin kanteet ovat nyt Karenin vastuulla. Hän pitää hallussaan dokumentteja, jotka sisältävät yksityiskohtaista tietoa U/Northin toiminnasta. Michael on huolissaan ystävästään, joka ei suostu ottamaan lääkkeitään. Monien mielestä Arthur olisi pidettävä tiukasti pakkohoidossa, mutta Michael antaa Arthurille turvapaikan kerrostaloasunnostaan.
Karenin mielenkiinnon herättää Michael Claytonin nimi ja toimenkuva, sillä hänelle U/Northin jutun avaimet olivat siirtyneet Arthurin jälkeen.
Arthur poistuu salaa huoneestaan ja seuraamme hetken hänen matkaansa New Yorkin keskustan kaduilla. Hän ihmettelee hetken valomainoksia väentungoksessa, josta Karenin palkkaamat gangsterit löytävät hänet. He kuuntelevat nyt Arthurin puhelinta ja tunkeutuvat hänen asuntoonsa etsien salaisia asiakirjoja. Palattuaan asuntoonsa Arthur soittaa Annalle, joka oli myös ollut vastapuolena U/North – jupakassa.
Michael puhuu jälleen edunvalvojalleen vararikostaan, josta hyvin palkattu työ Kenner, Bach ja Leeden lakitoimistossa ei näytä häntä pelastavan. Vain noin 50000 dollarin laina voisi saattaa hänet ulos tilanteesta.
Hämärämiehet alkavat nyt varjostaa myös Michaelia, jonka he tietävät olevan oikeilla jäljillä. Viimein Michael löytää Arthurin kadulta, ja haluaisi tietää, mikä on hänen ongelmansa. Hän pelkää ystävänsä menettävän osakkuutensa ja asianajolupansa, jos tämä ei suostu ottamaan lääkkeitään.
Arthur on taas mukana kuvioissa, ja on aikeissa julkistaa tutkimusmuistio 226:n, joka sisältää tietoja ihmiskudoksia vahingoittavan ja potentiaalisesti tappavan kemikaalin joutumisesta juomaveteen. U/North oli halunnut pitää tämän muistion salassa, sillä ongelman korjaaminen olisi tullut liian kalliiksi. Karen päättää toimia ja lähettää kätyrinsä tappamaan Arthurin ennen kuin tapaus ehtisi julkisuuteen. Hyvin suoritettu murha näyttää Arthurin omien kätten tekosilta, ja Michael syyttää tapauksesta itseään.
Michael löytää Arthurin hylätystä asunnosta tuon puuttuvan todisteen eli tutkimusmuistio 226:n. Michael on aikeissa tuoda asiakirjat julkisuuteen, mutta ennen tätä Karenin gangsterit päättävät toimia. Elokuva palaa sen alussa kuvattuihin tapahtumiin. Kun Michael ja hänen ystävänsä pelaavat gangsteri piilottavat pommin hänen autoonsa.
Karenin johdolla U/Northin johtokunta suostuu korvauksiin, vaikka ei niin suuriin, joista oli aiemmin puhuttu. Kaikki luulevat Michaelin kuolleen, ennen kuin hän yllättää Karenin valoisasta toimistosta. Michael suostuu vaikenemaan, 10 miljoonan dollarin palkkiota vastaan.
Tämän tarinan esikuvana on luultavasti toiminut Erin Brockovichin tapaus, sillä niiden juonikuvioissa on paljon samankaltaisuuksia. Elokuvan taustalla ovat dramaattiset tapahtumat, jotka saavat alkunsa muutaman uskaliaan henkilön tutkimuksista, mutta laajenevat koskemaan koko ihmisyhteisöä.
Elokuva kuvaa lähietäisyydeltä taistelua, jossa ihminen menettää luottamuksensa yhteiskuntaan ja siihen, että laki ja oikeus jollakin tavalla toteutuu. Elokuva käsittelee tärkeimpänä teemanaan valtaa ja sen väärinkäyttöä. Kuten Erin Brockovich tapauksessa tämäkin elokuva piirtää muotokuvan ihmisestä, jolla on voimaa toimia omantuntonsa sanelemalla tavalla epäitsekkäästi ja ihmisyhteisön sanelemien sääntöjen puitteissa. Tämän hän tekee harhautumatta koskaan pimeälle puolelle, jolla omankäden oikeudesta tulee toiminnan perusta.
Johdannossa Arthur puhuttelee Michaelia omien sanojensa mukaan luottamuksellisesti totuudesta, jonka tässä elokuvassa vain harvat näyttävät tuntevan. On kuin Arthur lukisi kauhuromaania kiihkeästi ja omistautuneesti. Arthurin hourailut eivät vaikuta siltä todistusaineistolta, joka voisi johtaa oikeuden ja korvausvaatimusten toteutumiseen. Eräässä kohtauksessa Arthur ja Michael ottavat tiukasti yhteen sanojensa voimalla, mikä kertoo vain siitä, miten paljon Michael välittää ystävästään.
Michael Clayton piirtää lakiyhtiön työntekijän toimenkuva tarkasti ja totuuden mukaisesti. Lakiasiaintoimiston työntekijän universaali profiili on yli 40-kymppinen korkeasti koulutettu ja positiivisella itsetunnolla varustettu työnarkomaani. Vaikka lakimiehen ammattia voisi pitää kutsumustyönä, se ei ole heikkohermoisia varten.
Michael on eräänlainen luottojärjestelijä, jonka tehtävä on pitää yhteyttä asiakkaidensa ja lakimiesten välillä. Hän on tottunut epämääräisiin toimeksiantoihin, joiden ratkaiseminen usein vaikuttaa mahdottomalta. Hänellä on harvinainen kuuntelemisen lahja, minkä ansiosta hän selviääkin vaikeistakin tilanteista vaivattomasti. Elokuva maalaa juristin suttuisen toimenkuvan, kaikkine mahdollisine kuriositeetteineen. Michael on omassa elementissään omassa toimistossaan, missä hän näyttää selviävän päivittäisistä askareistaan tyystin ilman minkäänlaista assistenttia. Mutta musta toimistosihteeri tuo mieleen James Bond elokuvien Moneypennyn, paitsi ulkonäkönsä niin myös tahdikkaan puhetyylinsä ansiosta.
Tarinan suuri kysymysmerkki on se, mitä Arthurille on tapahtunut. Arthur näyttää taantunen pikkulapsen tasolle, hän ihmettelee suurta maailmaa, eikä näytäkään enää mielisairaalta vaan vain hieman tavallisuudesta poikkeavalta. Hän näkee U/Northin neonvalomainoksen ja näyttää tajuavan jotain merkityksellistä omasta paikastaan maailmassa. Kamera liikkuu tyhjillä käytävillä aivan kuin etsien ulospääsyä. Lakiasiaintoimiston väki täyttää nämä käytävät elämällä, mikä onkin ratkaisu tähän arvoitukseen.
George Clooney on tähdittänyt valtavirrasta poikkeavia draamaelokuvia, jotka usein vivahtavat mustan komedian puoleen. Huumorikin tietyllä tavalla pukee häntä, vaikka sitä on vaikea lukea hänen kasvoiltaan. Clooneyn persoonallisuus on kantanut hänet näyttelijänurallaan pitkälle. Hän oli elokuvan tekemisen aikoihin kasvanut vahvaksi pääosanesittäjäksi, jolla on kyky herättää tarina henkiin. Clooney säilyttää kuitenkin aina vakavamielisen elämää kunnioittavan asenteen näyttelemisen perustana.
Tilda Swintonin näyttelemän sanavalmiin Karenin näemme ensimmäisen kerran puhumassa peilikuvalleen, mikä ei sinänsä ole mitenkään omituista. Monet harjoittavat vahvistavaa minäpuhetta ja todella uskovat sen voimaan. Hänen persoonalliset kasvonpiirteensä jäävät elämään katsojan mieleen. Swintonista pedataan Clooneylle vastaparia tähän elokuvaan, ja kemiansa intressinsä ovat tiukassa ristiriidassa keskenään. Karen on kylmä ja laskelmoiva hahmo, minkä hän tietysti tarkoin piilottaa.
Kun Clooney ja hänen energiset vastanäyttelijänsä kohtaavat syntyy historiallinen elämys, joka säilyy muistissa pitkään elokuvan katsomisen jälkeen. Näitä pieniä roolisuorituksia ei kaikkia selitetä katsojalle, mutta ne yhtä lailla vievät tarinaa eteenpäin. Arthurin sukulaistytölläkin on pieni, mutta ei merkityksetön rooli, hänen vuoronsa tulee vasta elokuvan loppupuolella.
Tapahtumaympäristönä ollaan Manhattanin pilvenpiirtäjien katveessa, missä ihminen kutistuu pieneksi ja merkityksettömäksi. Elokuvassa paljon tapahtuu pimeyden turvin ainoina valonlähteinään katulamput. Tarinan miljöillä on tarkka kontrastinsa ainakin mitä tulee valaistukseen, joskus tarvitaan vain avoin ikkunapaneeli jonka kautta luonnonvalo tulvii sisään. Raitis ulkoilma puhaltaa elokuvaan lisää henkeä ankeiden toimistokäytävien vastapainoksi. Michael Claytonin maailmassa miljööllä on kaksi erilaista puolta, toinen rappeutuneesta kansanosasta kertova, toinen liikemaailman paratiisiksi miellettävä.
Michael etsii tasapainoa työnsä ja yksityiselämänsä välille. Hänen velvollisuudentunteensa vie häntä toiseen suuntaan ja rakkaus poikaansa taas toiseen. Henryllä näyttää olevan omat fantasiansa, niin kuin monilla lapsilla on mielikuvitusystävänsä. Kun Henry tulkitsee lempikirjaansa isälleen, tuntuu sekin eräänlaiselta unikuvalta.
Elokuvassa siirrytään kohtauksesta toiseen paikoin kuin unikuvissa ilman aasinsiltaa, joka selittäisi tapahtumat katsojalle. Joskus tuntuu, että kertomus harhailee jonnekin kauas juonikuvion ulkopuolelle ennen kuin saa huomata, että tämä olikin taitavasti rakennettu osa käsikirjoitusta. Paljon jää kertomatta elintärkeistä asioista, mikä vaikeuttaa huomattavasti katseluelämystä. Michael Clayton haastaa katsojan pohtimaan salattuja merkityksiä, jotka eivät välttämättä aukea ensimmäisellä katselukerralla.
Todellisuuden ja kuvitelman rajoja koetellaan jo ensimetreillä. Arthurin tilitys itsessään vaikuttaa harhakuvalta, jonka vain hän itse voi ymmärtää. Noiden kolmen hevosen merkitystä voi vai arvailla, mutta voisi luulla, että tällä korostettiin tapahtumien unenomaisuutta. Mutta jos kaikki on mielikuvituksen tuotetta ei elokuvaa tarvitse ottaa niin tosissaan, vaan suhtautua siihen vain viehättävänä jännityselokuvana. Trilleri on jännityselokuva. joka kuvauksen, leikkauksen ja äänisuunnittelun keinoin tiivistää tunnelman vielä piirun verran tiiviimmäksi paketiksi.
Äänitehosteet soivat lähes kuulumattomina taustalla, mutta ne vaikuttavat katsojan alitajuntaan, vaikkei niitä muuten huomaisikaan. Melodiallinen musiikki puuttuu tästä elokuvasta kokonaan, eikä se trillerin tehokeinona olekaan kovin arvostettu. Toisinaan vallitsee täydellinen hiljaisuus ja katsoja terästäytyy, kun dialogi ei ole häiritsemässä.
Kuvaaja käyttää ahkerasti kamerateknisiä kuvakulmia, siirtymiä ja häivytyksiä. Elokuva käyttää paljon aikaa muodostaakseen yksityiskohtaisen kuvan päähenkilöistään. Kuvaaja poimii kuvastoista juuri sen kaikkein olennaisimman, ehkä vain puolet kasvoista, kuitenkin katsojaystävällisesti niin että kokonaiskuva säilyy ymmärrettävänä. Joskus kamera vangitsee päähenkilömme väkijoukosta taitavasti vai yhdellä otoksella. Näyttämöllepanija on nähnyt paljon vaivaa sisällyttääkseen kohtauksiin sivumerkityksiä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Totuus on se mikä pitäisi jäädä jäljelle, kun loppuratkaisu ja kaikki siihen johtaneet kommellukset on sivuutettu. Michael Claytonin tarinassa totuus ei ole kiveen kirjoitettu, se muuttaa muotoaan tarinan edetessä. Jokainen elokuva on kuin oma maailmansa, jonka lainalaisuudet ovat käsikirjoittajan mielikuvituksen tuotetta. Siinä missä Erin Brockovicih halusi pysyä uskollisena alkuperäisille tapahtumille, kuvitteellisen Michael Claytonin ohjaajalla oli valta ottaa tietynlaisia vapauksia. Joskus hyvä tarina, ainakin elokuvan maailmassa, on totuuden tavoittelua tärkeämpää.
Tapahtumat ulottuvat vain muutaman päivän mittaiselle ajanjaksolle. Tässä ajassa ehtii tapahtua paljon, tiivis kerronta saa ajan tuntumaan paljon pidemmältä. Elokuva esittelee menneisyyden tapahtumia hyvin kitsaalla kädellä epämääräisesti ja tulkinnanvaraisesti.
Michae Clayton on paikoin ahdistava, mutta toisinaan näemme valoa tunnelin päässä. Elokuva karttaa väkivaltaisia yhteenottoja, Michael selviää tilanteista kekseliäisyytensä ja tahdikkuutensa ansiosta. Claytonia voi pitää tarinan moraalisena voittajana, hän on neuvotellut itsensä ulos tilanteesta ja kävelee viimein ulos avoimesta ovesta. Vaikka mikään maallinen tuomioistuin ei noita pahiksia tuomitsisikaan, niin tavalla tai toisella suuren tuntemattoman edessä, he joutuvat vastuuseen tekosistaan.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Michael Clayton
- Ohjaaja: Tony Gilroy
- Käsikirjoitus: Tony Gilroy
- Julkaisuvuosi: 2007
- Genre: draama, trilleri, rikos
- Palkinnot: 1 Oscar (Academy Award), 1 BAFTA
- Näyttelijät: George Clooney, Tilda Swinton, Tom Wilkinson, Sydney Pollack