Tarinassamme Hitler Jugend pitää tiukasti otteessaan Saksan nousevaa uutta sukupolvea, johon elokuvan päähenkilökin kuuluu. Elokuva ilmestyi aikana jolloin Natsi-Saksan perintö oli suurelta osin unohdettu. Taika Waititin sotakuvaus ja komedia oli ehdolla parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin saajaksi vuonna 2019. Elokuvan perustana toimi Christine Leunensin romaani Caging Skies vuodelta 2008.
Tapahtumat saavat alkunsa Natsi-Saksan sydänmaalta, joka muutamien kuukausien päästä tulisi sortumaan liittoutuneiden hyökkäyksen alla. Jugend nuoret valmistautuvat ensimmäiseen päiväänsä SS-upseeri Klenzendorfin (Sam Rockwell) luotsaamalla koulutusleirillä. Taustajoukoissa säestävät aliupseeri Finkel ja Fräulein Rahm. Leirillä nuoria koetellaan sekä henkisesti, että fyysisesti ja vahvistetaan heidän kansallissosialistista ajattelutapaansa. Mielikuvitus-Hitler (Taika Waititi) näyttäytyy ensimmäisen kerran ja kehottaa Jojoa omistamaan sekä sielunsa että henkensä Natsi-Saksalle.
Johannes ”Jojo” Betzler (Roman Griffin Davis) ei uskaltaudu edes usutettaessa leikkimään tappajaa, vaan säästää viattoman luontokappaleen hengen. Häntä syytetään yhtä pelkurimaiseksi kuin isäänsä, joka muutamia vuosia sitten oli kadonnut rintamalle. Tämän takia hän saa tovereiltaan liikanimen Jojo Rabbit. Mielikuvitus-Hitler kannustaa Jojoa kantamaan liikanimeänsä arvokkaasti.
Jojo asuu yhdessä alkoholisoituneen yksinhuoltaja äitinsä Rosien (Scarlett Johansson) kanssa, joka näennäisesti kannattaa puoluetta. Jojo toivoisi vielä näkevänsä isänsä samalla kun Rosie yrittää epätoivoisesti unohtaa hänet.
Kun Jojo haavoittuu kranaatinsirpaleesta, Rosie rankaisee tomerasti kapteeni Klenzendorfia ja pyytää häntä järjestämään Jojolle mielekästä tehtävää toipumisen ajaksi. Niinpä Jojo ilmoittautuu Jugend toimistoon vapaaehtoiseksi jakamaan propagandalehtisiä.
Eräänä päivänä Jojo aavistaa jotain epätavallista kerrostaloasunnossaan. Hän uskaltautuu tutkimaan kuulemiensa äänten alkuperää ja tulee näin paljastaneeksi juutalaistyön olinpaikan. Pian hänelle selviää, että hänen äitinsä oli piilotellut tyttöä ullakkohuoneessa jo muutamien kuukausien ajan. Jojo kysyy mielikuvitusystävältään, mitä hänen tulisi tehdä asialle, mutta hänellä ei ole antaa Jojolle tyydyttävää vastausta.
Jojo ei halua ilmiantaa tyttöä, sillä se saattaisi hänen äitinsäkin epäilyksen alaiseksi. Niinpä hän suostuu antamaan Elsan (Thomasin Mckenzie) oleskella talossaan. Illallisen äärellä Jojo koettelee äitiään kertoen kuulleensa ääniä ullakolta, mutta äiti vastaa tämän olleen pelkkää kuvitelmaa. Rosie pitää Elsan toivoa elossa ja viettää aikaa tämän luona aivan kuin edesmenneen tyttärensä kanssa. Elsa kuulee kaikki alakerrasta kantautuvat äänet. Hän paljastaa Jojolle tunteneensa läheisetsi juutalaispojan nimeltä Nathan.
Liikuntatunnilla Jojo kysyy varovaisesti opettajiltaan, mitä hänen tulisi tehdä, jos kohtaisi juutalaisen. Klenzendorf tietenkin kehottaa Jojoa ilmiantamaan tämän Gestapolle. Jojo antautuu mutkikkaaseen keskusteluun Elsan kanssa koskien juutalaisuutta ja arjalaisuutta. Jojo kuitenkin uskoo, että Elsa on täysiarvoinen ihminen ja mielikuvitus-Hitlerkin näyttää haluavan Jojon säästävän tämän hengen.
Jojon ja Elsan keskustelu laajenee koskemaan kulttuuria, uskontoa ja Jojo haluaa tutustua Elsan suosikkirunoilijan Rilken tuotantoon. Hän siteeraa Elsalle kuuluisaa kirjailijaa, mutta onnistuu vain loukkaamaan häntä. He keskustelevat myös juutalaisten historiasta, minkä Jojo näyttääkin päällisin puolin tuntevan jo entuudestaan. Mielikuvitus-Hitleristä tämä kaikki tuntuu hyvin kiusalliselta, sillä natsien ja juutalaisten ei tiettävästi haluta tapailevan toisiaan.
Ulkomaailmassa sota lähestyy viimeistä vaihettaan, kun amerikkalaiset lähestyvät lännestä, ja venäläiset idästä. Jugend nuoret eivät kuitenkaan vieläkään usko tappioon. Viisi Gestapon miestä saapuu tekemään kotietsintää Betzlerien asuntoon. Jojo ja Elsa järjestävät näytöksen, mikä kapteeni Klenzendorfin avustuksella menee Hitlerin asiamiehiin täydestä. Tämän takia Mielikuvitus-Hitler alkaa epäillä Jojon uskollisuutta.
Sitten Jojo huomaa järkytyksekseen hänen äitinsä tulleen hirtetyksi kaupungin keskusaukiolle syytettynä puolueenvastaisesta toiminnasta. Liittoutuneet saapuvat kaupunkiin ja Saksalaiset Jugend-nuoria myöten valmistautuvat viimeiseen puolustustaisteluun. Tieto Hitlerin kuolemasta saapuu ja pian taistelu on ohi. Jojo selviää hengissä, eikä kukaan kiinnitä huomiota raunioissa kävelevään pikkupoikaan.
Elsa on liittoutuneiden voiton jälkeen vapaa lähtemään, mutta Jojo haluaa tämän jäävän asumaan kanssaan. Jojo hankkiutuu eroon mielikuvitus Hitleristään, joka ei suostu kuolemaan esikuvansa mukana. Jojo ja Elsa astuvat kadulle ja tuntevat sydäntä viiltävän vapauden tunteen, joka saa heidät jatkamaan eteenpäin.
Useimmiten lapsi perii maailmankatsomuksensa opettajiltaan, joista ensimmäisiä ovat tietenkin hänen vanhempansa. Silloin hänellä on auktoriteetti, joku, jonka esimerkkiä seurailla. Mutta lapsi katsoo aina maailmaa omantuntonsa silmälaisien läpi.
Jojolla on unelma, jonka hän jakaa monien ikätovereidensa kanssa. Hänen mielestään tulevaisuus kuuluu sekä ruumiinsa, että henkensä puolesta paremmalle ihmiselle. Hän kantaa käsivarressaan merkkiä, joka käytännössä merkitsee omistautuneisuutta Hitlerin suunnitelmalle. Mutta tuo sukupolvi ei koskaan päässyt tositoimiin sodan päättyessä Natsi-Saksan häviöön. Jos sota olisi jatkunut vielä muutaman vuoden, olisivat Jojon kaltaiset pojatkin päässeet tositoimiin.
William Goldingin Kärpästen herra on romaani, jossa lasten mielessä asustava pahuus pääsee valloilleen, ja johtaa valtataisteluun ja lähimmäisenrakkauden hylkäämiseen. Juuri näin oli käymässä tuolle Saksan sukupolvelle, joka ei voinut enää luottaa aikuisen esimerkkiin. Kuten Kärpästen herrassa, ihmisen laumaeläimen vaisto hakeutuu aina jakamaan pahuuden suuren kannattajajoukon kanssa.
Enkä malta olla vertaamatta elokuva Charlie Chaplinin mestariteokseen Diktaattori, jossa Tomanian yksinvaltiaan saavutukset nähdään totisen koomisessa valossa. Tuossakin elokuvassa pahuuden ruumiillistuma on suurelta osin mielikuvituksen tuotetta. Aivan näin suureen mittakaavaan Jojo Rabbit ei kuitenkaan yllä. Chaplinin versiossa diktaattori ei vaikuta aivan niin julmalta ja ehdottomalta yksinvaltiaalta. Komedian ja sotakuvauksen yhteensovittaminen sujuu Waititilta mallikkaasti pääpainon ollessa huumorissa. Nykypäivänä, kun muisto noista päivistä on jo haalistunut, aiheeseen helppo pureutua komedian ja sarkasmin keinoin.
Hitlerin levittämä maailman kauhukuva oli tulevaisuus, jota ei sitten koskaan tapahtunut. Keskitysleireistä ei elokuvassa puhuta kuin sivuhuomautuksena, sillä Waititi on halunnut elokuva sopivan myös nuoremman sulkupolven katseltavaksi.
Jojon elämästä puuttuu vahva isähahmo, mikä erottaa hänet monesta muusta Jugend nuoresta, joille miehinen tapa katsoa maailmaa on se ainoa oikea.
Mikä sopisikaan elokuvan teemaa paremmin kuin poikakuoro, joka tulkitsee saksankielistä sävelmää. Ei tarvitse ymmärtää sanoja voidakseen sanoa, että nämä pojat ylistävät Saksan valtakunnan suuruudenpäiviä. Waititi on itsetietoisesti valinnut elokuvaan paljon hittimusiikkia 60-luvulta pienenä kuriositeetin sen enempää perustelematta.
Todellisessa kuvamateriaalissa Hitler ilmestyy tuhansille Jugend nuorille, jotka kohottavat kätensä natsitervehdykseen. Hitler-Jugend oli puolisotilaallinen äärijärjestö, joka värväsi riveihinsä jopa 10-vuotiaita poikia. Nuo vanhat suttuiset kuvat esittelevät Saksan sotakoneiston mahtia erilaisissa seremonioissa, joissa hakaristiliput liehuivat valtoimenaan. Kansallissosialismi oli tuolloin kerännyt itselleen kannattajajoukon, joka täytti uskonlahkon tai kultin tunnusmerkit. Elokuvassa eletään natsivaltakunnan kohtalonhetkiä eikä Jugend nuorille tietenkään kerrota, miten huonosti asiat todella ovat.
Ääniraita aukeaa ensimmäisen kerran marssimusiikilla, jota huilu säestää ilkamoiden viattomalla äänenvärillä. Toisinaan rumpu yltyy takomaan raivokkaasti, mikä nostaa katsojan pulssia ja saa adrenaliinin virtaamaan. Loppuratkaisussa Jojon ikäinen kuoripoika laulaa melodiaa menetyksestä ja katoavaisuudesta.
Elokuvan Jugend-nuoret koostuvat erilaisen kypsyysasteella olevista tai puberteettiaan vasta aloittavista poikasista. Koulutusleirin pitäjän kapteeni Klenzendorf, jota poikajoukko kunnioittaa syvästi, ei kuitenkaan vaikuta niin fanaattiselta SS-mieheltä kuin olisi voinut uskoa. Valhe, jonka Jojo uskoo, on se, että juutalaisilta on peruteltua evätä ihmisarvo. Totuus alkaa paljastua vasta rakkauden koskettaessa ensimmäisen kerran.
Ensimmäiseksi poikien tuli oppia käyttämään asetta ja selviytymään hengissä taistelukentällä. Mutta kuinka moni noista viattoman oloisista pojista on todella valmis tappamaan. Jojo ei läpäise tätä testiä. Tällaisten tapausten jälkeen mielikuvitus-Hitler aina ilmestyy Jojolle, sillä tavoin Jojo erottuu tovereistaan. Ikäisiään himpun verran fiksumpana merkillepantavaa on hänen puhetaitonsa, jolla hän loistaa monessa tilanteessa. Jos kuuntelee tarkasti voi Jojokin puheessa erottaa aksentin, jonka näyttelijä varmasti on opetellut juuri tätä elokuvaa varten.
Pojat kerääntyvät liitutaulun ääreen opettelemaan natsien ideologiaa, mutta sivistyksen sijaan heitä kannustetaan hankiutumaan eroon kirjallisuudesta. Kuvat, joissa pojat surutta tuhoavat Saksan kulttuuriperintöä, tulivat minullekin järkytyksenä.
Elokuvan värit ovat kirkkaita ja sävykkäitä ja värien kylläisyyteen on kiinnitetty huomiota. Jojon koti on lavastettu nerokkaasti eri värisävyin viime vuosisadan tyyliin, täynnä muistoja ja tavaroita, jotka kaikki ovat säntillisesti omilla paikoillaan.
Elokuvassa natsivaltakunta on lavastettu monenlaisin tunnusmerkein, univormuin, hakaristein ja SS-tunnuksin, jollaisia päähenkilömmekin kantaa hihavarressaan. Propagandalehtiset, joita Jojokin jakaa, muokkasivat ihmisten ajattelutapaa vielä sodan viimeisinä päivinäkin.
Jos on nähnyt Waititin valokuvassa, voi hänen piirteensä tunnistaa, mutta muuten saamme kiittää maskeeraajaa mestarillisesta suorituksesta.
Mielikuvitusystävä-Hitler aikoo koulia Jojosta vakaumuksellista natsia pilke kuitenkin aina silmäkulmassa. Sillä tämä versio Hitleristä tunnustaa oman pahuutensa ja on tietoinen siitä millaisena psykopaattina ihmiset häntä pitävät. Waititin Hitler ei ole pelottava hahmo sellaisena kuin opimme tuon diktaattorin tuntemaan. Mielikuvitus-Hitlerkin esiintyy voitonvarmana julistautuen lähes kuolemattomaksi johtajaksi. Waika Taititi käyttää ääntään aivan kuin todellinen Hitler, mutta siinä on komediallinen vivahdus
Hitler näyttäytyy Jojolle sellaisena, kuin tämä itse hänet kuvittelee. Mutta Jojon mieli värittää hänen tuntemuksiaan, sillä hän ei luultavasti ole koskaan tavannut suurta johtajaa lähietäisyydeltä. Hitler ilmaantuu Jojolle aina säntillisesti, silloin kun Jojo eniten tarvitsee henkistä tukea. Loppua kohden Jojon Hitler tuntuu muuttuvan aggressiivisemmaksi muistuttamaan enemmän todellista esikuvaansa ja pitää jopa pienen puolustuspuheen ainakin omasta puolestaan. Waititin Hitler on inhimillisempi olento kuin esikuvansa, säröinen ja epäonnistumisten piinaama sotamies.
Elokuva esittelee rakastetun Scarlett Johansonin taiturimaisesti tulkitseman Rosien, jossa hänet näyttelijänlahjansa sekoittuvat rohkeuteen ja hyväntahtoisuuteen. Rosie on kuin naispuolinen Oscar Schindler, joka ei salaa hyväksy sitä ideologiaa, jota edustaa. Konflikti syntyy äidin ja pojan välille, kun heidän tuntemuksensa eivät enää vastaa toisiaan. Jollain tavalla Rosie pelkää kaikkea sitä, mitä sota on pojassaan saanut aikaiseksi.
Jojo tekee elämässään täyskäännöksen ainoastaan tuon viehättävän tytön ansiosta. Elsa on Jojolle kuin se vuosia sitten kadonnut sisar, josta pojalle ei ole suurempia mielikuvia. Rosiekin uskoo yhä romanssin voimaan ja halua välittää tämän pojalleen.
Rosien motivaatio toimi vastavoimana miehiselle voimankäytölle, vihalle ja kateudelle. Muuten niin maskuliinisessa elokuvassa Johansonia ei voisi mitenkään mieltää Hitlerin kannattajan rooliin. Rosie tunnustaa pojalleen, ettei tämä ole hänen sotansa, sillä Hitlerin toimet eivät kerta kaikkiaan sopineet hänen käsitykseensä oikeasta ja väärästä. Kaikki eivät suostuneet, ainakaan sydämessään, tunnustamaan Hitleriä, ja maksoivatkin siitä korkeimman hinnan. Marvel elokuvien tähtenä hän on esittänyt sankaria ja tehnyt tiensä erään aikakauden nuorten sydämiin.
Puolivarjossa näytellään Jojon kauhunhetket, kun hän tapaa Elsan. Juutalaistytön roolissa luonnollista valoa säteilee teeskentelemätön Thomasin McKenzie. Maailmankuvansa murennuttua Jojon on kerättävä itsensä, kun hän ei voi luottaa enää kehenkään muuhun kuin mielikuvitusystäväänsä. Elsa näkee Jojossa jotain muuta kuin natsin ja haluaa kertoa siitä pojalle. Jojo on liian nuori kokemaan seksuaalisia väristyksiä, mutta jokin Elsassa vetää häntä vastustamattomasti puoleensa. Heidän vuoropuhelunsa on komediallista ja Jojon suuhun sovitetut sanat ovat jonkun paljon kypsemmän pojan sanoja. Jojossa herää suojelemisen halu sillä hän taitaa jo tietää, mitä juutalaisille tapahtuu, jos he joutuivat Gestapon tai SS-miesten kynsiin.
Näyttelijöiden sanankäyttöön ja ilmeisiin sisältyy paljon komiikkaa, jota ei tottumattomankaan ole vaikea huomata. He puhuvat kaikki englantia, vaikka ehkä tarkoituksellisesti murtaen, mikä tietenkin tuo elokuvan lähemmäksi länsimaista katsojaa.
Tunnelma tiivistyy ja pelko astuu kuvaan mukaan, kun Gestapon miehet yllättäen tunkeutuvat Bezlerien asuntoon. Jättiläiskokoinen Herr Klum suorastaan säteilee pahansuopuutta ja omaa todella hyytävän kansallissosialistisen mielenmaiseman.
Tappion myötä Jojon on järjestettävä elämänsä uudelleen, mutta aivan kuin David Bowien sanoituksessa ”We Can Be Heroes Just For One Day” hänen ei tarvitse enää hävetä inhimillisyyttään vaan tietää olevansa voittajan puolella.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Jojo Rabbit
- Ohjaaja: Taika Waititi
- Käsikirjoitus: Christine Leunens, Taika Waititi
- Julkaisuvuosi: 2019
- Genre: draama, seikkailu, sota, komedia
- Palkinnot: 1 BAFTA, 1 Academy Awards,
- Näyttelijät: Roman Griffin Davis, Thomasin McKenzie, Scarlett Johanson, Taika Waititi, Sam Rockwell