The Constant Gardener on kahden samanlaiseen mielenmaiseman omaavan ihmisen jakama rakkaustarina ja intohimoinen kohtaaminen vieraalla maaperällä. Samalla kysymys on lääkeyhtiöiden itsekkäistä tavoitteista ja kehitysmaiden ihmisten hyväksikäytöstä. Elokuva sai ilmestymisvuotenaan parhaan sovitetun käsikirjoituksen oscarin ja toi hetkessä hieman tuntemattoman ohjaajansa Fernando Meirellesin julkisuuden valokeilaan.
Tarinamme vie ensin Kenian Nairobiin köyhemmän kansanosan asuinalueelle, missä lääkeyhtiö TreeBees jakelee lääkkeitä mm. tuberkuloosiin Maisema, jonka ensin näemme, on Turkana-järven rannalta, siellä missä tarinan henkirikos tapahtui.
Brittidiplomaatti Justin Quayle (Ralph Fiennes) ottaa vastaan suru-uutisen vaimonsa väkivaltaisesta kuolemasta epäselvissä olosuhteissa. Justinin kollega Sandy (Danny Huston) esittää surunvalittelunsa ja hänen kanssaan Justinilla on epämiellyttävä tehtävä tunnistaa vaimonsa silvotut jäänteet ruumishuoneella. Murhan jälkeen Kenian tiedotusvälineet eivät jätä Justinia rauhaan ja murhaajaa etsitään kaikin keinoin, jopa Justin itse on epäiltyjen listalla.
Tarinamme alkaa takaumalla Nairobin lentokentällä hieman ennen Tessan (Rachel Weisz) kuolemaa. Justin ja Tessa ovat eroamassa toisistaan, sillä Tessa on matkaamassa Lokiin maaseudulle Nairobin ulkopuolelle. Tessan matkakumppani Arnold Behm nähdään niin ikään viimeistä kertaa.
Justin ja Tessa tapaavat ensimmäistä kertaa tilaisuudessa, jossa Justinilla on puheenvuoro. Tessalla on painavaa sanottavaa diplomaattisista selkkauksista ja Britannnian sekaantumisesta kehitysmaiden asioihin. Justin ja Tessa palaavat Lontooseen omille syntysijoilleen ja odottavat pian perheenlisäystä.
Pian Tessa esittää hartaan toiveensa päästä miehensä mukaan Afrikkaan, mihin tämä lopulta suostuu. Heidän yhteinen matkansa alkaa Nairobin slummista vähäosaisten keskeltä. He tutustuvat Arnold Buhmiin, josta tulee heidän henkilökohtainen lääkärinsä. Arnoldin kaltaiset ihmiset jakavat halpoja HIV- ja tuberkuloosilääkeitä. Alusta asti heidän mukanaan kulkee myös Kioko niminen pikkupoika.
Tapaamisessa Nairobin Hiltonissa Tessa Ja Justin tapaavat Britannian ja Kenian valtioiden edustajia, mukaanluettuna lähetystön johtajan Bernard Pellegrin (Bill Nighy). Tilaisuudessa jaetaan sisäpiirin tietoa, ja keskustellaan päivänpolttavista kysymyksistä.
Pian alkaa näyttää siltä, että Tessan ja Sandyn välillä on romanttista värinää ja paljon tietoa, jota he eivät vielä halua julkistaa. Viimein kahden kesken he tunnustavat kiintymyksensä ja sen että he voisivat paeta yhdessä maan ääriin. Tessa on erityisen kiinnostunut lääkeyhtiöiden toiminnasta Keniassa ja valmistelee raporttia Pellegrinille. Tessa havaitsee merkkejä korruptiosta jopa brittihallituksen sisällä. Tessan huolia Justin ei voi olla huomaamatta, mutta hänen vaimonsa estää häntä sotkeutumasta asiaan.
Tessan ja Justinin lapsi kuolee synnytyksessä ilmeisesti alkeellisten hoitomuotojen ansiosta. Tessan kuoleman jälkeen Justin vetäytyy omiin oloihinsa kasviensa pariin, mutta ei voi olla kauaa toimettomana. Kaikon veljen Wanzan kohtalo herättää hänen mielenkiintonsa. Justin seurailee Wanzan jalanjälkiä ja selviää että tämäkin oli saanut lääkettä ja kuollut myöhemmin tuntemattomasta syystä. Hänelle selviää myös, että uuden lääkkeen sivuvaikutuksia oli testattu kenialaisilla. Poliisin tekemän kotietsinnän jälkeen Dypraxa-niminen lääke ponnahtaa esiin Tessan jälkeenjääneistä tavaroista.
Kun Justin paljastaa oman nimensä markkinapaikalla, hänet pidätetään ja viedään kamarille, mistä Sandy ja Scotland Yard hänet lopulta pelastavat. Tapaamisessa perheystävä Ghitan kanssa tulee esiin lääkeyhtiö ThreeBeesin nimi, sekä muuan Kenny Curtiss, tuon yhtiön toimitusjohtaja. Justin hankkiutuu mitä pikimmin hänen puheilleen, mutta tämä kieltää jyrkästi osallisuutensa asiaan.
Justin palaa tiedonhakuun Lontooseen ja tapaa Pellegrinin, joka puolestaan varoittaa Justin tunkeutumasta liian syvälle tappajien suunnitelmiin. Vanhan ystävänsä avustuksella Justin tunkeutuu Internetiin ja he saavat varmaa tietoa lääkeyhtiöiden KDH:n ja ThreeBeesin valmistamasta tuberkuloosilääkkeestä.
Pellegrinin asiamiehet perässään Justin matkaa Amsterdamiin tapaamaan Tessan ystävää Birgitiä, jolla on paljon sisäpiirin tietoa Dypraxan valtavista markkinoista, jos tämä ikinä pääsee tuotantovaiheeseen asti. Birgit mainitsee lääkkeen kehittäjän Loorbeerin nimen, jonka perään Justin lähtee seuraavaksi. Amsterdamilaisessa hotellissa Pellegrinin miehet pahoinpitelevät Justinin henkihieveriin. Justin palaa Afrikkaan missä hän lypsää tunnustuksen Sandyltä Koskien KDH:n ThreeBeesin suhdetta ja Britannian roolia sijoittajana. Tessa olisi halunnut raportissaan kieltää nuo lääketestit ja herätti näin ollen monien vihan.
Justin lentää YK:n lentokoneella Sudanin erämaahan jahtaamaan Loorbertia, samalla kun YK;n työntekijät pudottavat avustuspaketteja. Justin yhyttää hänet pakolaisleirillä. Loorber paljastaa Justinille kappaleita salaliitosta, johon niin avustusjärjestöt kuin hallituksetkin olivat sekaantuneet.
Yk:n avustamaan Justin pääsee määränpäähänsä Turanga-järven rannalle, missä tappajat yhyttävät hänet ja ampuvat useita luoteja hänen ruumiiseensa. Jumalanpalveluksessa Lontoossa ystävä paljastaa yllättäen seurakunnalle koko jutun juonen, ja Pellegrinille sensaatio on suuri takaisku.
Käsikirjoitusta sovitettaessa kysymys on siitä, mitä ottaa mukaan ja mitä jättää pois. Toisessa ääripäässä jotain olennaista on karsittu pois ja elokuva ei aukene katsojalle. Toisinaan juoni taas saattaa tahmaantua selittämään itsestäänselvyyksiä. The Constant Gardener on sovitettu haastavaksi, mutta se säilyttää viihdyttävyytensä ja johdonmukaisuutensa alusta loppumetreille asti. Katsoja tietää sen minkä päähenkilökin ja toisinaan jopa enemmän. Pienistä tiedonmuruista kasvaa mahtava kertomus salaliitosta, joita maailma lienee tuntenut lukuisia.
Ihmisyhteisössä lakia muokkaavat ihmisten omat pyrkimykset, jotka poikkeavat usein moraalin perusteista. Lain alkuperä on korkeammassa voimassa, joka on aina läsnä ihmisyhteisön toiminnassa. Afrikassa köyhänlaisen moraalikoodiston omaavia maita on paljon, ja tämä on ajanut etnisetsi monimuotoisia valtioita sisällissodan partaalle. Kenia on yksi edistyneimmistä ihmisoikeuksien saralla, vaikka laahaa vielä kaukana Euroopan maiden takana. Tarinamme päähenkilö Justin Quayle menettää luottamauksensa siihen, että laki ja oikeus lopulta toteutuvaisivat.
Mysteeriksi kutsutaan kertomuksia, joissa arvoitus ei ratkea, tai jonka loppu on hyvin monitulkintainen. Mysteerissä rikollinen pysyy pimennossa aivan loppumetreille saakka. Populaarikulttuuri on esitellyt paljon tällaisia elokuvia, joista saattaa puuttua oikeudenmukainen loppu, ja näillä elokuvilla on oma kannattajajoukkonsa.
Rikoselokuvassa murhaajalla on yleensä motiivi, ja tämä haastaa myös katsojan tekemään valistuneita arvauksia rikoksentekijästä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että kysymys on värillisen ja valkoisen ihmisten välienselvittelystä. Tällaista hämäräperäistä murhaa on mahdoton ajatella tapahtuneeksi ilman roturistiriitoja.
Elokuva ottaa voimakkaasti kantaa ihmisoikeuksien loukkaamiseen Afrikassa ja vähän muuallakin maailmassa. Yhdistyneiden Kansakuntien ja Britannian rooli voimankäyttäjänä Keniassa tulee kyseenalaiseksi. Etnisesti hyvin monimuotoisen valtion pinnan alla kytevät vihamielisyydet purskahtavat silloin tällöin pinnalle. Elokuvan teema on tarkoitettu herättämään ajatuksia ihmisyhteisöä vaivaavista lastentaudeista.
Vastarinta on saanut konkreettisen muodon mm. Amnesty Internationalin ponnisteluissa paremman tulevaisuuden puolesta ja työ on jo kantanut hedelmää. Amnesty on järjestö, jonka selkeänä tavoitteena on perustaa sillanpääasema Kenian maaseudulle. Tessa edustaa järjestöä, joka edistyksen asianajajana on hankkinut vaikutusvaltaisia vihollisia. Monet valtaapitävät tekevät kaikkensa tärvelläkseen Amnestyn kaltaisten järjestöjen pyrkimykset. Elokuvassa ei suorasanaisesti paljasteta, minkä järjestön toiminnasta on kyse, mutta ihmisoikeudet ovat kuitenkin Amnestyn ominta aluetta. Niin sanotut kolmannen maailman valtiot harvoin saaneet olla elokuvan tapahtumien näyttämönä.
Kaupallinen lääkemyynti on tuottoisaa liiketoimintaa ja lääkeyhtiöillä on paljon valtaa Kenian kaltaisessa maassa. Kuviteltujen lääkeyhtiöiden KHD:n ja ThreeBeesin yhteistyö tuberkuloosilääkkeen kehitystyössä on elokuvan tapahtumien taustalla. Lääke, jolla on enemmän haittapuolia kuin hyötyjä ei edistä yhdenkään lääkeyhtiön agendaa. Britannian rooli lääkeyhtiöiden rahoittajana saattaa Tessan tulilinjalle.
Nopeatempoinen afrikkalaisvaikutteinen teemamusiikki valloittaa ääniraidan samalla kun lyömäsoitin määrää tahdin. Sitten seuraa rauhoittavaa ja surumielistä musiikkia mikä onkin elokuvan perussävy kaikesta siitä toiminnallisuudesta huolimatta. Elokuvassa viljelty afrikkalainen musiikki ei ole soinniltaan yllättävästi kovinkaan kaukana länsimaisesta pop-musiikista. Musiikki säilyttää iloisen virkeyden elokuvan alkupuolella ennen vakavampia teemoja. Lopussa kuvat Lontoon asunnoista yhdistyvät merkillisellä afrikkalaiseen musiikkiin.
Ralph Fiennesin hieman harhailevaa puhetyyliä ei ole vaikea erottaa. Voimakkaat kasvonpiirteet eivät ole tosikkomaisen miehen piirteitä. Kiperässä tilanteessakin hän pysyy tyylilleen uskollisena eikä hänen kasvoiltaan voi lukea järkytyksen tai suuttumuksen tunteita.
Ralph Fiennesin karisma kertoo lahjakkaan näyttelijän kyvystä eläytyä rooliinsa. Hän on rikoselokuvan moniottelija ja hänen filmografiansa ylittää genrerajat. Sellaisissa elokuvissa kuin Dunkirk ja Conclave hän saa säteillä arvovaltaa ja elämänkokemusta, paljon viisauttakin. Pahiksen ja sankarin roolit ovat vuorotelleet, eikä häntä voi mieltää kumpaankaan tyyppiin luonteenomaisesti kuuluvaksi.
Justin mieltää sovittelijan roolin omakseen ja siinä tarvittavan puhetaidon avulla hän valloittaa yleisönsä. Justin toimii paljon vartijana työskennellessään lähetystössä estäen selkkauksia laajenemasta avoimeksi sodankäynniksi.
Tessa on ihailtavan kiinnostunut paikallisesta kansanperinteestä, mikä tekee hänestä pidetyn opettajan, jota lapset kunnioittavat kuten muitakin valkoihoisia tovereitaan. Sykähdyttävin hetki koetaan haudan äärellä kun niin moni saapuu kunnioittamaan Tessan muistoa.
Ikivihreä rakkaustarina on tämänkin elokuvan liikkeelle paneva voima. Alkukohtaus esittelee elokuvan rakastavaiset silhuettina painautuneena toisiaan vasten. Kun he tapaavat ensimäistä kertaa Tessa puhuu innostuneesti ja suoraan sydämestään maailman epäkohtia vastaan, mikä tekee vaikutuksen Justiniin. He eivät ole työssään koskaan kaukana toisistaan. Näemme Justinin usein hymyilevän sydämellisesti vaimonsa edessä. Yhdessä vietetty aika voimistaa liekkiä ja onnellisuus on heidän käsiensä ulottuvilla. He rakentavat pieteetillä lemmenpesää, eikä kumpikaan huomaa tummia pilviä, jotka kerääntyvät heidän kotinsa ylle. Nämä yhteiset hetket palaavat Justinin mieleen myöhemmin.
Aikatasot vaihtuvat täysin varoittamatta ja jättää katsojan hetkeksi järjestämään kokonaisuutta mielessään. Takaumat antavat Justinin teoille merkityksen ja ovat kaiken myötätunnon ja onnellisuuden lähde. Itse asiassa ei ole oikein puhua takaumista, sillä menneisyys saa elokuvassa paljon tavallista enemmän aikaa.
Luonto on lähellä Justinin sydäntä ja ehkä hän tämän vuoksi kokee kutsumuksen Afrikkaa ja sen luontoa kohtaan. Justinin työhuone on järjestelmällisen ihmisen valtakuntaa, missä jokaisella tavaralla on paikkansa ja tarkoituksensa. Justnin omistautuminen floralle on kokonaisvaltaista ja yhtä intohimoista kuin hänen rakkautensa Tessaan. Justin uskoo maailmaan ilman rikkakasveja – se on hänen elämänfilosofiansa.
Miljöönä toimivat vuoroin Lontoon kaupunkikuva toisaalta Kenian Nairobin slummit ja hökkelikylät, jotka kertovat suuresta taloudellisesta eriarvoisuudesta. Nairobin kadut ovat tungokseen asti erilaisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä. Nämä ihmiset herättävät katsojassa syvää myötätuntoa, mutta myös voimattomuuden tunteen, sillä he ovat kaiken sen auttamisen halun ulottumattomissa. Äänet kertovat pikemminkin sekasorrosta, kuin ihmisen luomasta järjestyksestä.
Afrikan suurkaupungissa ihmiset elävät lähellä toisiaan, minkä ansiosta tunnetut sukupuolitaudit ovat saaneet paljon jalansijaa. Nairobin hektinen elämää sykkivä tunnelma voi tuntua katsojassa hetken aikaa uuvuttavalta. Keniassa, kuten muissakin Afrikan Lyhyiden etäisyyksien maissa, henkirikokset ovat hetkessä kaikkien huulilla.
Tutkimukset vievät Justinin kartoittamattomalle territoriolle uhmaamaan palkkatappajia siitäkin huolimatta että tietää miten Kenian kaltaisessa maassa on totuttu hoitamaan asioita. Kun Scotland Yard tuodaan osaksi tutkimuksia, Justinin osuus niissä halutaan ohittaa.
Justin ja Tessa saavat työnsä takia hetken aikaa nauttia ylemmän yhteiskuntaluokan elämästä ja viettävät aikaa seurapiirien kokoontumispaikoilla. Mikään ilmapiirissä ei kerro siitä, että elokuvan sävy tulee piakkoin vaihtumaan, kun tummemmat sävyt valtaavat alaa.
Justinin katkeruus muuttuu henkilökohtaiseksi vihanpidoksi, ja johtaa epätavalliseen taisteluun omien oikeuksiensa puolesta. Katsojan on sopeuduttava tilanteeseen, jossa päähenkilömme elämä on jo jollakin tapaa pilattu. Hän ottaa elämäntehtäväkseen saattaa rikoksentekijä vastuuseen teoistaan. Quaylea ajaa eteenpäin pakonomaien vakaumus, ja usko siihen, että järjestelmä ei hylkää palvelijaansa. Matkalla yksinäisyys ja menetyksen tunne iskevät raskaasti. Hänen harvojen ystäviensä läsnäolo estää hänen epäilyjensä muuttumasta vainoharhaisuudeksi. Mutta lopulta todellisuus saa hänet hylkäämään kostonhimonsa, hyväksymään kohtalonsa ja kasvamaan ihmisenä.
Luonnollisesti tällaisen elokuvan näyttelijäkaarti on hyvin monimuotoinen, ehkä yllättävänkin värikäs. Pete Postlethwite on eksentrisen ex-tiedemiehenrollissaan ajatuksia herättävä ja yksi elokuvan mieleenpainuvimmista hamoista. Pellegrin on tarinan pahis, jonka motiiveista ja tekaistusta ulkokuvasta on vaikea sanoa mitään varmaa. Kuten elokuvan roistojen kohdalla yleensä, mikään ei aluksi viittaa hänen syyllisyyteensä se paljastetaan vasta lähempänä loppuratkaisua. Sandy on samanlainen hahmo, ja häntä näyttelee varmaotteisesti Danny Huston.
Turgana-järvi on lintujen suosima paratiisi, josta tuli Justinin henkilökohtaisen tragedian näyttämö. Justin saapuu viimein rikospaikalle etsimään rauhaa sielulleen nyt kun hän näkee palapelin koottuna edessään. Justinilla ei ole enää toivoa huomisesta, eikä hän saavu kotiin, sillä sitä ei enää ole olemassa.
Kun Justin alkaa seurailla palkkatappajien jättämiä jälkiä, elokuva ottaa ensimmäisiä askeleita trillerimäisempään suuntaan. Kuvakulmien, musiikin ja muiden rikoselokuvan tehokeinojen ansiosta elokuva saa jännitysnäytelmän piirteitä.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: The Constant Gardener
- Ohjaaja: Fernando Meirelles
- Käsikirjoitus: Jeffrey Caine, John le Carré
- Julkaisuvuosi: 2005
- Genre: draama
- Palkinnot: 1 Academy Awards, 1 Golden Globe
- Näyttelijät: Ralph Fiennes, Rachel Weitz, Danny Huston, Bill Nighy,