Elokuvan ohjaaja David O. Russell inspiroitui historian kirjoihin jääneestä tositapahtumasta, nimittäin FBI:n peiteoperaatiosta joka sai nimen Abscam. Elokuva oli kaupallinen menestys sekä Yhdysvaltain kamaralla, että muualla maailmassa. American Hustle oli ehdolla useiden tärkeiden palkintojen saajaksi, mutta jäi kuitenkin muutaman järeämmän tuotannon jalkoihin. Elokuvan ensembe cast takasi sen, että operaatio kääntyi siihen osallistuneita kunnioittaen elokuvan kielelle.
Tapaamme itseoppineen liikemiehen Irving Rosenfeldin (Christian Bale) ja hänen kumppaninsa Sydney Prosserin (Amy Adams) New Yorkista vuodesta 1978. Etuumassa heidän mestarillinen suunnitelmansa korruption kitkemiseksi vallan huipulta on täydessä toiminnassa. Tositapahtumiin perustuvan operaation johtohahmoksi esittäytyy FBI:n agentti Richard DiMaso (Bradley Cooper). Tilaisuus, jossa kuvitteellisen sheikin lahjus otetaan vastaan, tallentuu nauhalle. Koko operaatio on kuitenkin mennä mönkään, kun heidän kohteensa pormestari Carmine Polito (Jeremy Renner) haistaa palaneen käryä.
Irving Rosenfeldin alaa ovat luottopetokset ja taideväärennös. Hänen pienimuotoisen keinottelunsa uhreina ovat varattomat ihmiset. Jossain vaiheessa hän tapaa elämänsä rakkauden Sydneyn. Heitä yhdistää rakkaus musiikkiin ja tietynlainen karisma mikä heidän ammatissaan on valttikortti. Sydney valitsee taiteilijanimekseen Edith Greensleyn.
Irving tutustuttaa Sydneyn liiketoimintaansa, jota hän pyörittää kuivapesulaketjun varjolla. Sydneyn Lontoon pankkiyhteyksien avulla he onnistuvat perustamaan uuden yrityksen: London Associatesin, ja pian heidän tulonsa moninkertaistuvat.
Sydney saa tietää, että Irvingillä on 10-vuotias poika edellisestä avioliitosta, mikä ei ole yksinomaan hyvä asia. Irving ja Rosalynin (Jennifer Lawrence) eivät ole onnistuneet päättämään suhdettaan sivistyneitten ihmisten tavoin. Eivätkä he ole päässeet yksimielisyyteen siitä, kumpi ottaisi pojan mukaansa.
Richard DiMaso astuu heidän elämäänsä. Liikekumppanina tarjoaa heidän yritykselleen pääomaa. Kun aika on, hän paljastaa itsensä FBI:n agentiksi ja pidättää Edithin (Sydney) lahjuksen ottamisesta. Sydney viettää useita päiviä eristyssellissä. Häntä odottaa usean vuoden vankilatuomio, ellei hän suostu yhteistyöhän Richien kanssa. Richien tarkoitus on murentaa Irvingin ja Sydneyn yhteispeli, uskottelemalla että hän on Sydneylle, juuri se oikea rakkaus. Sydney suostuu tähän, mutta hänen taka-ajatuksenaan on petkuttaa innokasta agenttia.
Richielle Irving on vastenmielinen huijari, mutta hän huomaa tässä piilevän potentiaalin. Richie haluaa heidän ilmiantavan talousrikollisia vapauttaan vastaan. Irvingn liikekumppani Carl Esway paljastaa heille Carmine Politon. Pormestari Polito on New Jerseyn merkittävin mies, mutta hän on sotkeutunut korruptioon ja rikolliseen alamaailmaan. Hän tarvitsee rahoitusta perustaakseen unelmien kaupunginosan Atlanta Cityn. Irving opettaa Richielle kuinka ihmisiä käytetään hyväksi. Pian he kaikki esittäytyvät sheikin henkilökohtaisiksi liikekumppaneiksi.
Richien haluaa perustaa peitetilin kahden miljoonan dollarin lahjusta vastaan, mutta hänen esimiehensä Stoddard ei voi tähän suostua. Lopulta he saavat tuon rahan väärennetyn tilisiirron muodossa. Täten suunnitelma alkaa vaikuttaa niin, että siihen myöntyy jopa Stoddardin esimies FBI:n erikoisyksikön johtaja.
Samalla Richie kompastuu Sydneyn houkutuksiin, mikä on tietenkin osa Sydneyn ja Irvingin omaa pelastautumissuunnitelmaa. Sydney soittaa Richielle ja ilmoittaa tarvitsevansa sielunkumppania, mikä sekin on osa noiden kahden huijarin petosta.
Polito alkaa epäillä heidän vilpittömyyttään ja haluaa tavat sheikin henkilökohtaisesti. Sankarimme osallistuvat Politon järjestämiin liikejuhliin, kun taas sillä välin Richie ja Sydney päättävät jakaa illan yökerhossa strobovalojejn loisteessa. Rosalyn kohtaa mafian miehen Peten ja näyttää rakastuvan häneen tulisesti.
Paikalle halutaan järjestää oikeanoloinen arabitaustainen sheikki viimeisen päälle lavastetussa suunnitelmassa. Stoddard suostuu järjestämää sheikille yksityiskoneen. Lentokentällä he viimein kohtaavat kasvoista kasvoihin ja kaikki menee Politoon täydestä. Operaatio on nyt saanut virallisen nimen Abscom (vrt. todellisuus). Politon seuraaviin juhliin saapuu koko New Jersyn johtoporras ja paljon mafian väkeä. Heidän läsnäolleessaan Polito paljastaa jo osan korteistaan.
Mafiapomo Tellegio kutsuu heidät takahuoneeseen keskustelemaan uuden kasinoketjun rakentamisesta. Tellegion epäluulot heräävät, mutta Irvingin ja kumppaneiden pokka pitää. ja he selviytyvät kiusallisesta tilanteesta. Tellegion toiveesta lahjussumma nousee 10 miljoonaan euroon. Stoddard ei suostu niin suureen summaan ja joutuu Richien väkivallan kohteeksi.
Keskutelu Sherman sviitissä järjestetään uudelleen, kamerat asetetaan paikoilleen ja siellä useat kongressimiehet ja senaattori mukaanluettuna Polito ottavat lahjuksn vastaan kuvitteelliselta sheikiltä. Rosalyn kostaa ja paljastaa Petelle kupletin juonen, minkä takia Irving joutuu mafian kiristyksen kohteeksi.
He saavat kerättyä 2 miljoonaa dollaria Tellegion lepyttämiseksi ja aikovat puristaa tunnustuksen Tellegion lakimieheltä. Näin todellakin tapahtuu. Nimetön soitto paljastaa, että nuo rahat olivat kadonneet matkan varrelle. Mutta varat paalutetaan Irvingin vapautta ja Politon tuomion lieventämistä vastaan. Tellegion lakimies oli peitehahmo, jonka menneisyys ulottuu kauas Irvingin ja Sydneyn yhteisiin hetkiin. Irvingin sanoin FBI ei tuolloin päässyt edes lähelle todellisia rikollisia.
Alkuperäisestä tarinasta kauemmaksi harhautunut American Hustle tuo katsojan mielen fiktiivisiä väristyksiä. Voi kuitenkin sanoa, että skandaalinkäryinen taustatarina on kääntynyt elokuvan kielelle mallikkaasti. Jos kuitenkin etsit tosipohjaista reaalimaailmaan ankkuroitua jännitystä ei tämä elokuva ole sinua varten. Ohjaaja-käsikirjoittaja leikittelee omalaatuisten persoonien vuoropuhelulla ja ottaa kaiken irti epätavallisilla luonteenpiirteillä varustetuista päähenkilöistään.
Hahmot ovat karikatyyrejä, film noirista karanneita, tyyliteltyjä persoonallisuksia. Hieman vinksahtaneen mielikuvituksen synnyttämä rikoskomedia toi genreen jotain uusinta uutta. Käsikirjoittaja viljelee välitöntä komiikkaa, joka kumpuaa ristiriitaisista tilanteista, ihmisten jokapäiväisestä kanssakäymisestä. Puolivakavalla otteella toteutettu American Hustle on saavuttanut kulttimaineen. Huumori on mustaa, mutta elokuvassa ei haluta pilailla näiden ihmistyyppien kustannuksella. Rikoksen ja komedian yhdistäminen on nykyisin suosittu elokuvan tarinanmuoto, kun yhä useampi ohjaaja on ottanut tämän tyylilajin omakseen.
Elokuvaa tarjoiltiin sen ilmestymisen aikoihin osittain tositapahtumiin perustuvana, mutta jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, voiko tällaista tapahtua todellisuudessa. Nykyelokuva on hylännyt valtavirran suuremmat linjat tuomalla elokuviin riitasointuisia teemoja. Kuvio, jonka me kaikki olemme tottuneet tuntemaan, on tässä käännetty päälaelleen. Tarina lainaa paljon rikoskomedian suurilta nimiltä Quentin Tarantinolta ja Coenin veljeksiltä.
Vallan vapaamuotoinen käyttö ja korruptio ovat tämän elokuvan tärkeimpiä teemoja. Jopa FBI:n itsevaltaisissa toimintatavoissa on havaittavissa rikoksen poikanen. Sydney saa tuntea kovisteluun tarkoitetut metodit hyvin läheisesti. Richien käyttäytyminen lähentelee rikollista toimintaa.
Katse Rembrandtin väärennetyssä maalauksessa on itseasiassa todistus huijarista itsestään. Irivng näkee noiden kopioiden läpi mestarillisten taitavuutta, johon edes alkuperäinen maalari olisi pystynyt.
Komediallisen rikoselokuvan hauskuuteen vaikuttaa rötöksen epäonnistumisen mahdollisuus. Kun asiat menevät pieleen syntyy aina jotain uuttaa, joka on ristiriidassa jonkin toisen asian kanssa. Tämä huvittaa ihmistä.
Päähenkilöidemme maailma on hämärä ja kieroutunut. Konflikti syntyy oikeuslaitoksen (FBI) ja kahden rikollisen opportunistin kohtaamisesta keskellä kirkasta päivänpaistetta. Seuraamme kahta sielunviholliselle itsensä myynyttä pikkurikollista, joiden edessä häämöttää rehellinen elämä jonkin muun vapaan maan kamaralla. Pian he kuitenkin huomaavat, olevansa suorittamassa tehtävää, jonka onnistuminen häilyy mahdollisuuksien rajoissa. Elokuva etenee vääjäämättömästi kohti merkillistä loppuratkaisua, joka näiden kahdenhuijarin kohdalla on koitua kohtalokkaaksi. Lopuksi pinnalle jää vain arvoitus, joka jättää tilaa pohdinnalle.
Sheikki on kuvitteellinen hahmo ja vastaa ulkomuotonsa perusteella täysin sitä stereotyyppiä, josta arabien kulttuuri tunnetaan. Sheikki on suunnitelman heikko kohta, johon voi suhtautua kevyellä huumorilla.
Koko juonen, joka todistaa tästä FBI:n peiteoperaatiosta, kerronta tiivistyy loppua kohden, kun tapahtuu ennalta arvaamattomia asioita. Polito tuomitaan kirjanpitonsa perusteella. Samanlaisen tuomion sai Robert De Niron näyttelemä mafiapomo AL Capone elokuvassa Lahjomattomat. Koko operaatio lipsuu päähenkilöidemme otteesta ja loppujen lopuksi, Irvingin sanoin, kaikkein suurimmat roistot pääsivät tästä ilman rangaistusta.
Elokuvan teemamusiikissa on aikakautensa leima, sen katsoja voi tunnistaa yhteenkuuluvaksi juonen kanssa. Kuulemme 1970 luvun musiikkia, 1960-luvun rock-bandien perillisiä ja useita tunnettuja artisteja. Kattaus ulottuu myös hieman kaukaisempaan elokuvamusiikkiin ja aina ikivihreään rock and rolliin asti. Sähköinen urkumusiikki tuo taustalle täysin uusia sävyjä, nämäkin soinnut ovat kiusallisen tutunkuuloisia. Tästä genrerajat ylittävästä melodiallisesta musiikista muodostuu koko elokuvan soundtrack. Musiikki häilyy suuren osan ajasta jossain taustalla kuulumatomana, mutta tämäkin tuo oman panoksensa juoneen. Musiikki puhkeaa eloon juuri oikealla hetkellä, kun on kysymys suurista tunteista, jostain juonen kannalta merkityksellisestä.
Tapaamme Christian Balen niin omistautuneena roolilleen, että se herättää katsojassa hilpeyttä ehkä jopa myötätuntoa. Hän on joutunut kasvattamaan elomassaansa useilla kymmenillä kiloilla. Maskeeraaja on tehnyt todellisen urotyön häivyttämällä tämän piirteet melkein tunnistamattomiksi. Christopher Nolanin elokuvien kanssa kasvaneet tunnistavat Balen tavan suoriutua roolistaan uskollisena alkuperäiselle idealle.
Kaikki päähenkilömme ovat kätkeneen sisimpäänsä tuskallisia muistoja, jotka he mieluummin unohtaisivat. Heillä jokaisella on rajansa, intimiteettinsä, jota eivät toivo kenkään ulkopuolisen ylittävän. Ihmiset ponnistelevat saavuttaakseen päämääränsä niin kovasti, etteivät näe mitä aiheuttavat ympärillään oleville ihmisille. He eivät missään nimessä ole niin paatuneita ihmisiä, etteivät tunnistaisi oikea j väärää ja yhteiskunnan lainalisuuksia.
Irving vaatettaa ystävänsä ja antaa hänelle kaiken mistä köyhä tyttö on voinut vain unelmoida. He antavat toisilleen lämpöä luottamuksen muodossa. Kun totuus paljastuu Syney ymmärrettävästi järkyttyy, mutta viiden minuutin kuluttua hän on taas valmis palaamaan Irvingin käsivarsille. Heidän rakkautarinansa on kuin suoraan mistä tahansa elokuvanteon käsikirjasta.
Elokuvan kaksi huijaria käsittelevät suuria summia rahaa, jolla kuitenkin on rikollinen alkuperä. Heidän toimenkuvansa sisälsi annoksen epärehellisyyttä ja käsitti omaisuuspetoksia laidasta laitaan. He ovat valinneet helpon tien, joka niin petollisesti vie pimeälle puolelle. Parivaljakko nousee nopeasti sosiaalisessa arvoasteikossa, kun heidän tulonsa moninkertaistuvat. Rikoksen uusiminen on heillä verissä, mutta tämä ei tarkoita, että he olisivat sairaalloisia psykopaatteja. Ei, näissä hahmoissa on jotain enemmän, he pystyvät tuntemaan kuin normaalit ihmiset. Irvingin ”liiketoiminta” on esimerkki amerikkalaisen unelman kääntöpuolesta, siitä miten vapaa ja epärehellinen voi menestyä tässä maailmassa.
Richiellä on Sydneylle ja Irvingille tarjous, josta he eivät voi kieltäytyä. Suostumalla siihen Irving pystyy säilyttämään ylpeytensä FBI:n agentin edessä. Heitä odottaa seikkailu tai vankilatuomio, tai jotain siltä väliltä. Parivaljakko jakaa nyt asiantuntemuksensa FBI:n kanssa talousrikoksista, joista Irvingillä on kokemusta laidasta laitaan.
Perheenisänä Christian Bale ei ole niin vakuuttava, mutta suoriutuu osastaan tyydyttävästi. Lapselleen hän ei tietenkään paljasta menestyksensä salaisuutta, sen poika tulee tajuamaan myöhemmin. Jossain vaiheessa katsoja unohtaa sen että päähenkilömme on itseasiassa tuntemamme Bruce Wayne.
Sydney on elokuva seksisymboli paljastavissa asuissaan, hänen houkutuksiinsa Irving ja Richie niin kevytmielisesti lankeavat. Richie on tarpeeksi lapsellinen uiskomaan, että Syden ja Irving tekevät hänelle töitä ilman petosta. Richien ja Sydneyn välillä on värinää, mutta katsoja ei usko sn muuttuvan todelliseksi rakkaudeksi. Kun Richie DiMaso saa heidät nalkkiin, Sydney tulee tarvitsemaan naisellista viehätysvoimaansa vielä enemmän selviytyäkseen kiipelistä.
Oivaltavista ja älykkäistä rooleistaan tunnettu Amy Adams puhuttelee erityisesti nuoria aikuisia. Adamsin ja Christian Balen kemia muuttuu intiimiksi eikä heitä nähdä tässä elokuvassa yhdessä ensimmäistä kertaa.
Melkein kaikkien päähenkilöiden tarinat alkavat samalta lähtöviivalta, vain Irvingin menneisyyttä ohjaaja on ollut myöntyväinen valaisemaan. 10-vuotiaalla Irvingillä oli jo tuolloin omat liiketoimintansa pikkurikoksien muodossa. Kun on hetken seurannut heidän elämänsä virstanpylväitä oivaltaa, mitä näille lapsille on tapahtunut. Russell piirtää heistä kuvan persoonallisuuksina, älykkäinä ja itsevarmoina maailman-kansalaisina. Elokuvan kavalkadista jokainen voi löytää oman suosikkinsa.
Tässä elokuvassa Jeremy Renner näyttelee poliitikoille annetun toimivallan ja petoksen rajamailla luovivaa kansansuosikkia. Rennerin viimeistelty ulkokuva ei viittaa mihinkään Politon hahmoon varmasti sovitettu myönteisiä piirteitä, joita hahmon esikuvalla ei ollut. Korruptoitunut poliitikko on häneltä kokonaan uusi aluevaltaus, mikä tekee pesäeroa hänen aloitteleviin vuosiinsa toimintaelokuvien tähtenä.
Päiväkirja on tärkeä ohjaajan työkalu kun halutaan taustoittaa elokuvan tapahtumia etukäteen. Näissä mietteissä Irving tunnustaa katsojalle, mikä hänen vastaparissaan eniten miellyttää.
Välillä tuntuu siltä kuin juonessa olisi mukana paljon sellaisia henkilöitä, joilla ei ole osaa eikä arpaa kaikkeen siihen rikolliseen mitä elokuvassa tapahtuu järjestäytyneen rikollisuuden muodossa.
Robert DeNiron esiintyminen on hienoinen yllätys, mutta hänen hahmonsa mafian palkkatappajana ei. Hänen karismansa kohottaa elokuvan kokonaan uudelle tasolle. Hän on pelottava hahmo, jonka pahuus tuntuu aluksi peittyvän hänen taitavan sanankäyttönsä alle.
Jennifer Lawrence ei ollut tuolloin enää mikään teinitähti, sen todistaa hänen roolinsa elokuvassa Unelmien Pelikirja. Tuossa elokuvassa Lawrence ja Cooper kohtasivat ensimmäisen kerran. Samoin kuin roolissaan Pelikirjassa, myös Richiellä on vaikeuksia hallita vihanpurkauksiaan. Tunne-elämänsä kanssa kamppaileva Richie on aidosti hauska hahmo, joka yhdistettynä Lawrencen virkistävään erilaisuuteen kantaa hedelmää.
Olemme saaneet seurata Lawrence kasvua Nälkäpeli-elokuvien tähdestä ihmissuhdedraamojen vakiokalustoksi. Vihanpito tulee Rosalynin ja Irvigin välille kummankin laiminlyötyä avioliton kirjoittamatonta sopimusta. Mutta jollakin tavalla hän on onnistunut peittämään rikollisuutensa hänen silmiltään.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: American Hustle
- Ohjaaja: David O. Russell
- Käsikirjoitus: David O. Russell, Eric Warren Singer
- Julkaisuvuosi: 2013
- Genre: draama, trilleri, rikos
- Palkinnot: 3 Golden Globes, 1 BAFTA
- Näyttelijät: Christian Bale, Amy Adams, Jeremy Renner, Jennifer Lawrence, Bradley Cooper