Elokuva on paitsi tiivistunnelmainen trilleri niin myös syvälle koskettava rakkaustarina. Witness ja Harrison Fordin roolisuoritus jäivät Steven Spielbergin ja George Lucasin Tähtien sota ja Indiana Jones elokuvien varjoon. Witness keräsi kuitenkin kohtuulliset lipputulot, jotta sitä voi kutsua menestyselokuvaksi. Neo Noir poliisin rooliinsa Harrison Ford sai kokemusta lähitulevaisuuteen sijoittuvassa science fiction elokuvassa Blade Runner, joka nähtiin valkokankailla vuonna 1982.
Aluksi katsoja tutustutetaan Amishi-yhteisön elämänmenoon hautajaisseremonian avulla. Merkillepantavaa on se, että Jumalanpalvelus toimitetaan saksaksi. Kyseessä on tarinamme toisen päähenkilön Rachelin aviopuolison hautajaisista. Rachel (Kelly McGillis) ja10-vuotias Samuel (Lucas Haas) lähtevät pitkälle junamatkalle Baltimoreen, ensimmäistä kertaa yhteisönsä rajojen ulkopuolelle. Samuel seuraa tarkkaavaisena, kun maisemat vilistävät junan ikkunan ohitse – matkassa on suuren seikkailun tuntua.
Kun juna tekee välipysähdyksen Philadelphiassa Rachel ja Samuel viettävät jonkin aikaa aseman valtavassa odotussalissa. Samuel harhailee pitkin aseman käytäviä ja päätyy lopulta vessaan. Siellä Samuel katsoo lähietäisyydeltä, kun kaksi miestä, toinen musta, toinen valkoinen tappavat kylmäverisesti kolmannen miehen. Samuel pelastautuu viimeisellä hetkellä, eivätkä nuo tappajat huomaa häntä.
Henkirikoksiin erikoistunut komisario John Book (Harrison Ford) saapuu paikalle tutkimaan tapausta yhdessä ystävänsä Carterin kanssa. Kun käy ilmi, että Samuel on murhan ainoa silminnäkijä, Book ottaa hänet ja Rachelin suojelukseensa. Matkalla Philadelphian katujen halki poliisiradio tiedottaa tapahtuneesta. Book vie Rachelin ja Samuelin kotiinsa, jonka hän uskoo voivan toimia heidän turvapaikkanaan pidempäänkin.
Rachel ja Samuel asettuvat aloilleen mutta heti seuraavana päivänä Book vie heidät toimistolleen. Samuel saa eteensä rivin epäiltyjä, mutta hän ei tunnista niistä murhaajaa. Sitten Samuelin silmä osuus sanomalehteen, jonka kannessa komeilee tuon toisen murhaajan, huumepoliisi McFeen (Danny Glover) kuva.
Book puhuu asiasta vanhan kollegansa ja nykyisen päällikkönsä Paul Schaefferin (Josef Sommer) kanssa. Hän uskoo että murhassa oli kyse huumerahoista ja niistä seuranneesta välienselvittelystä. Sittemmin hän alkaa uskoa, että myös Schaefferillä on sormensa pelissä. Book ja Mcfee kohtaavat parkkihallissa, ja lyhyessä tulitaistelussa Book haavoittuu pahasti.
Nyt on selvää, että Samuel ei voi jäädä Philadelphiaan. Niinpä Book suuntaa Rachelin ja Samuelin kanssa kohti Pensylvaniaa, heidän kotiseutuaan. He saapuvat Rachelin isän Elin (Jan Rubes) ylläpitämälle maatilalle. Ilmenee, että Bookin saama ampumahaava on pahenemassa, eikä hän voi enää yksin jatkaa pakomatkaa. Rachelin osaavissa käsissä Bookin tila kääntyy parempaan päin. Mutta ennen sitä hän joutuu viettämään vuoteen omana monta päivää.
Book on varma, että Schaeffer ja hänen palkkatappajansa tulevat vielä hakemaan häntä. Mutta toistaiseksi hän olisi turvassa, sillä kolmen karkulaisen löytäminen 14 000 amishin joukosta on vaikeaa. Pian joukko kylänvanhimpia saapuu Bookin vuoteen vierelle. He ovat päättäneet, että Book saa jäädä amishien keskuuteen.
Book omaksuukin helposti – Rachelin opettamana – yhteisön tapoja ja tottumuksia ja alkaa myös pukeutua niin kuin he. Bookin ja Rachelin välille on kasvamassa suuri romanssi, mutta he eivät vielä ole valmiita suutelemaan. Mutta on selvää, että kylän muu väki ei aio sulattaa heidän suhdettaan, sillä se on vastoin heidän lakejaan. Ladon harjannostajaisissa Book antaa näytteen puusepäntaidoistaan.
Toivuttuaan Book poikkeaa läheisessä taajamassa soittamassa toverilleen Carterille, joka kuitenkin kieltää Bookia palaamasta Philadelphiaan. Epäonnekkaan välikohtauksen ansiosta Schaeffer saa vihiä Bookin olinpaikasta. Kun Book yrittää ottaa yhteyttä Carteriin, hän saa kuulla että hänen ystävänsä oli kuollut virantoimituksessa. Book soittaa seuraavan puhelunsa Schaefferille ja vannoo kostavansa kollegansa kuoleman.
Kun Book on jo lähdössä omille teilleen Schaefferin raskaasti aseistautuneet palkkatappajat saapuvat paikalle. Loppunäytös näytellään ladossa, jossa Book onnistuu tappamaan Mcfeen ja tämän kumppanin käy kuitenkin niin että Schaefferista ei ole tappamaan sen enempää Bookia kuin ketään muutakaan yhteisön jäsentä. Seuraa eron hetki kun Book päättää palata työpaikkansa ja sukulaistensa pariin ja jättää amishien yhteisön taakseen.
Aluksi katsoja olettaa, että tapahtumat sijoittuvat jonnekin 1900-luvun alun tienoille. Todellisuudessa ollaan monta kymmentä vuotta myöhemmässä ajankohdassa Pensylvaniassa. Elokuvan vaikuttavana teemana on amishien vuosisataisten traditioiden ja modernin maailman kohtaaminen.
Kristinuskon valtavirrasta erkaantuneita amisheja on nykyisin Yhdysvalloissa n. 384 000, ja heidän määränsä on nopeasti kasvamassa. Amishien yksinkertainen elämäntapa sisältää yhteisöllistä tekemistä ja toimintaa. He suhtautuvat torjuvasti nykyteknologian mahdollisuuksiin helpottaa ihmisen elämää. Amishien mukaan ruumiillinen työ edustaa ainoaa oikeaa tapaa elää, kasvaa ja kehittyä. Voikin sanoa, että amishit viettivät jollakin tapaa paljon onnellisempaa elämää, verrattuna siihen rikoksen ja eriarvoisuuden maailmaan, jota John Book edustaa.
Elokuva vie katsojan amishien asuinsijoille viljavainioiden keskelle Pensylvaniaan. Välillä kuvaan mahdutetaan koko kyläyhteisön suurimmat rakennelmat ja pikkuhiljaa kokonaisuus alkaa hahmottua. Peltomaisemasta voi erottaa joukon ihmisiä, joilla on selkeä määränpää. Heidän tarinansa on kertomisen arvoinen. Tunnusmerkillistä heille on juutalaistyylinen pukeutuminen aina kun se suinkin vain on mahdollista.
Ääniraidan perussävyä voisi kuvailla mahtipontiseksi ja paikka paikoin jopa arvoitukselliseksi. Musiikki soi hiljaa taustalla, eikä sen voi havaita nousevan päällimmäiseksi kertaakaan. Luultavasti elokuvan äänimaailma on saanut valtavasti vaikutteita Vangeliksen musiikista. Soundtrack sekoittaa onnistuneesti modernin musiikin tyylilajeja ja sävelaiheita, eikä ole ihme, että soundtrack oli ehdolla oscar-palkinnon saajaksi.
Johdannon on tarkoitus vain antaa osviittaa siitä, minkälaisen kulttuurin amishit ovat omaksuneet. He viettävät köyhän miehen elämää, johon kuuluu hevoskärryt ja maanviljelys, jonka puolesta he ovat omavaraisia. Peltomaisemalla saattaa olla symbolisempi merkitys, sillä amisheilla on vuosisataiset perinteet hankkia elantonsa juuri maanviljelyksestä. Kuolemankin hetkellä viljavainio tuntuu uuden elämän antajalta. Tuntuu siltä kuin amishien aika olisi pysähtynyt jonnekin 1800-luvun puolivälin tienoille.
Samuel on vasta pikkupoika, jonka kohtalo saattaa todistajaksi tapahtumaan, joka ravisuttaa järjestelmän perusteita. Hän on mieleltään ja köytökseltään esimurrosikäinen poika, jolla kaikki on vielä suurta ja ihmeellistä. Silti hän valloittaa hyvällä käytöksellään kaikki ympärillään olevat ihmiset.
Amishit antavat lapsilleen uskonnollisen kasvatukset mikä on jotain muuta kuin ateismiin taipuvaisessa kotimaassamme. He kunnioittavat kuolleita samanlaisin seremonioiden kuin juutalaiset. Mutta amishit tuntuvat uskovan Jeesukseen vielä korostetummin kuin luterilaiset, joten sitä voi pitää eräänlaisena reformoituna versiona kirkosta.
Välillä modernin maailman meno ja amishit kohtaavat, mikä saa ehkä hieman koomisia piirteitä. Pikaruokaravintola ja Coca-Cola-automaatti löytyvät heti lähimmäisen taajaman keskustasta. 1980-luvun piirteet tunnistaa jos on itse elänyt aikakautta, mutta minulle se on tullut tutuksi kasariklassikoiden kautta.
Tarinan miljöö vaihtuu rautatieaseman ihmisvilinään, jonne on helppo eksyä. Nuo kaksi amishia erottuvat helposti väkijoukosta perinteisen pukeutumistyylin ansioista. Samuel viettää jonkin aikaa madonnapatsaan äärellä kenties tietämättä sen merkitystä. Mutta merkillistä on, että patsas koristaa rautatieaseman odotussalia. Philadelphian kaupunki näyttää nurjemman roskaisessa katukuvassa, minne kodittomat ovat pesiytyneet. Elokuva lavasteet näyttäytyvät katsojalle neo noirin tehokeinoin valojen ja varjojen sävyttämänä
Poliisin murha sysää liikkeelle tapahtumien vyöryn, joka pyyhkäisee mukaansa sekä John Bookin että hänen suojattinsa. Rikoksen tutkinta etenee perinteisen kaavan mukaisesti keräämällä johtolangat ja todistusaineisto yhteen aivan kuin nykyaikaisessa rikossarjassa. Peter Weir on kuitenkin jättänyt tarinaan oman kädenjälkensä ja onnistunut luomaan jotain vaikuttavaa.
Katsojalle käy selväksi, että murha oli tarkkaan suunniteltu, mutta sitähän Book ei vielä tiedä. Eikä hän osaa aavistaa, että syylliset löytyisivät läheltä hänen omaa elämänpiiriään. Witness on siinä mielessä erikoinen rikoselokuva, että katsoja saa jo alussa tietää kuka murhaaja on. Ja koska hänen identiteettinsä on jo selvillä, on jännitystä rakennettava muilla keinoin.
Mutta pian käy selväksi, että Samuel on tapahtuman ainoa silminnäkijä ja tarvitsee itselleen täysipäiväistä suojelua. Book tuntuu olevan vastuussa heidän elämästään ja tämä vie hänet jonnekin täysin mukavuusalueensa ulkopuolelle. Aika jonka Book viettää amishien keskuudessa tekee hänestä ehkä himpun verran paremman ihmisen. Silti hän on tavallaan menneisyytensä vanki. Murharyhmän johtajana hän sotkenut kätensä vereen ja lopussa hänen on palattava niiden ihmisten pariin jotka tuntee parhaiten ja myönnettävä että amishien elämäntapa ei ole häntä varten.
Juoni viipyilee ehkä liian kauan Pensylvanian maaseudulla. Intensiivinen rikostarina olisi saanut lisää puhtia alleen, jos tarinaan olisi kirjoitettu muutama sivujuonne ja pakomatka olisi saanut vielä muutaman merkittävän käänteen.
John Book esitellään työssä, jonka hän taitaa parhaiten, rikostutkijana. Hän on tässä elokuvassa perheetön mies, eräänlainen yksinäinen susi, joka on tottunut selviämään omillaan. Hän on poikamies, joten hänen on helppo ottaa Rachel mukaan elämäänsä. Kun poliisi ja amishinainen törmäävät toisiinsa on kuin kaksi täysin erilaista maailmaa kohtaisivat. Kun rakkauden hetki viimein koittaa taustalla soi ”Don’t know much about…”
Rikoskomisariona hän on tottunut hautaamaan syvimmät tunteensa mutta romanssi amishinaisen kanssa tuo ne jälleen pintaan. Book käy kuoleman rajamailla, mutta hakeutuu jälleen valoon joka siivilöityy ikkunan läpi. Hän ei ole vielä sujut maailman kanssa ja osoittaa kiihkeää elämänhalua. Kun intohimo väistämättä leimahtaa, he tietävät, että muu amishiyhteisö ei voisi sitä hyväksyä. Tämä puolestaan johtaa ainoaan lopputulemaan, joka on mahdollinen.
Harrison Fordin vakavamielisen perusolemuksen taakse kätkeytyy erittäin huumorintajuinen mies. Kun katsoo tarkemmin huomaa Fordin ilmaisevan itseään monipuolisesti kasvonilmeillään. Ford oli elokuvan aikaan 43-vuotias ja hänen suurimat roolisuorituksensa olivat vasta edessäpäin. Harrison Fordin puolivakaviin rooleihin kuuluvat mm. Han Solo ja Indiana Jones, joita luonnehtii huumorintaju. Eikä hän vakavissakaan rooleissakaan pysty täysin karistamaan tuota koomista vaikutelmaa yltään. Fordin pääosarooleista John Book kuuluu niihin, jotka suuri yleisö tuntuu unohtaneen, vaikka omalla aikakaudellaan tämän voisi luokitella hittielokuvaksi.
Ford esittää usein oman tiensä kulkijaa, jolla on sankarin ominaisuuksia, mutta joka on riisuttu kaikesta ylpeydestä ja ylimielisyydestä. Näissä elokuvissa hänen on raivattava tiensä valheiden verkon läpi pelastaakseen hänelle kaikkein rakkaimmat. Samalla paljastuu aikamoinen määrä kulissien takaista korruptiota.
Aseenkäyttö on tullut tutuksi Bookille mutta hän haluaa pelastaa Samuelin siltä kohtalolta, joka aseenkäyttäjää väistämättä kohtaa. Kun on kerran tarttunut aseeseen, on samalla tullut samanlaiseksi kuin he, kykenemättömäksi erottamaan hyvää ja pahaa toisistaan.
Mutta onko Bookilla myös jotain annettavaa amishiyhteisön jäsenille. Ehkä sen, että kaikki aseiden käsittelijät eivät ole pahoja, ja että maailmassa on vielä oikeutta. Mutta hän on tuonut pelon tullessaan amishien keskuuteen ja samalla rikkonut ikiaikaisia lakeja, joita amishit olivat vaalineet. Löytyykö maailmasta enää kolkkaa, jossa voisi viettää näin hyveellistä elämää?
Niin kuin kaikki hyvät tarinat, niin tämäkin säilyttää jännittävimmät hetkensä aivan viime minuuteille asti. Book joutuu todelliseen koetukseen, kun maisema, josta hän on tottunut pitämään, muuttuu hyvä ja pahan väliseksi taistelukentäksi. Pahaa saa kuitenkin palkkansa ja loppu on onnellinen katsoipa sitä mistä näkökulmasta tahansa.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Witness
- Ohjaaja: Peter Weir
- Käsikirjoitus: William Kelley, Pamela Wallace, Earl W. Wallace
- Julkaisuvuosi: 1985
- Genre: draama
- Palkinnot: 1 Oscaria (Academy Awards)
- Näyttelijät: Harrison Ford, Kelly McGillis, Lucas Haas, Josef Sommer, Danny Glover, Jan Rubes