Cold Mountain on Yhdysvaltalainen draamaelokuva, joka perustuu Charles Frazierin menestysromaaniin vuodelta 1997. Elokuvassa nähdään suuri joukko Hollywoodin kirkkaimpia tähtiä. Elokuva sai hyvän vastaanoton sekä kriitikoilta että suurelta yleisöltä ja tuotti budjettinsa monin verroin takaisin. Sitä voi pitää Jude Lawn läpimurtoelokuvana ja eräänä parhaista kuluvan vuosituhannen sotakuvauksista.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltain sisällissodan vuosiin 1861-1865. Alussa näemme kuvitteellisen katkelman Petersburgin piirityksestä Virginiassa. Tuolloin sotaonni oli jo kääntynyt Pohjois-Valtioiden puolelle ja sodan loppu häämötti edessäpäin. Tapaamme W.P. Inmanin (Jude Law), joka taistelee Konfederaation puolella sodassa, joka on jatkunut jo kolme vuotta. Rintamalinjojen välillä näyttää vallitsevan rauha, mutta tämä on vain tyyntä myrskyn edellä. Sitten Pohjois-Valtioiden räjähdyspanos laukeaa juoksuhautojen alla ja lennättää ruumiita ilmaan.
Takauma vie katsojan Cold Mountainin pikkukylään metsäisten vuoristomaisemien keskelle. Tällöin ylhäisönainen Ada Monroe (Nicole Kidman) ja rakennustyömies W.P. Inman tapaavat ensimmäisen kerran. Ujo ja hyväkäytöksinen tyttö sekä vähäpuheinen herrasmies tuntuvat kuuluvan toisilleen.
Räjähdyksen jäljiltä taistelukenttä on täynnä kuolleita ja loukkaantuneita. Seuraa Pohjois-Valtioiden rynnäkkö ja pian juoksuhaudoissa taistellaan verissä päin. Taistelun jälkeen kumpikin osapuoli kerää kuolleensa savuavista raunioista.
Kolme vuotta aiemmin Adan pastori-isä on jo antanut suostumuksensa Adan ja Inmanin suhteelle. Ada on perinyt isänsä syvän uskonnollisuuden ja osallistuu usein jumalanpalvelukseen. Inman ilmoittautuu vapaaehtoiseksi sodan kynnyksellä, mikä tulee erottamaan heidät pitkäksi aikaa. Sotaan lähtevien kunniaksi järjestetään suuri paraati, johon osallistuu koko Cold Mountainin väki.
Vakavasti haavoittuneesta Inmanista on tullut jonkinlainen sotasankari. Vain muutamien viikkojen kuluttua Adan isä kuole sydänkohtaukseen, jolloin Ada jää yksin hoitamaan tilaa. Olosuhteet Cold Mountainissa ovat ankarat, eikä Inmanilla ole mahdollisuutta vastata Adan kirjeisiin.
Toivuttuaan kävelykuntoon Inman päättää karata sairaalasta, sillä hän ei halua enää takaisin rintamalle. hän suuntaa kohti Cold Mountainia löytääkseen Adan uudelleen. Tällä välin kylän rikkain mies Teague ja hänen miehensä terrorisoivat suojatonta pikkukaupunkia.
Eräänä päivänä Adan ovelle ilmestyy nuori nainen (Renée Zellweger), joka esittäytyy Ruby Theweksi. Hän haluaa auttaa Adaa tämän ahdingossa, ja näyttää, ettei pelkää työntekoa. Yhdessä he saavat tilan kukoistamaan. Näistä kahdesta erilaisesta naisesta tulee hyvät ystävykset. Inman tapaa matkallaan monenkirjavaa joukkoa, muun muassa uskon miehen, joka on aikeissa hukuttaa raskaaksi saattamansa orjanaisen jokeen. Muutama päivä myöhemmin hän törmää orjaperheeseen, joka piilottelee maissipellossa.
Inman joutuu toistuvasti pakenemaan Etelä-Valtoiden värväreitä, jotka etsivät hänen kaltaisiaan sotilaskarkureita. Matkallaan Inmania auttaa toisenlainen mies, joka esittäytyy Veaseyksi (Philip Seymour Hoffman). He saavat tilapäisen turvapaikan erään perheen luota, mutta sitten Konfederaation kodinturvajoukot nappaavat heidät vievät orjakaravaanin mukaan. Ada ja Ruby valmistautuvat talveen tekemällä hommia, joita miehetkin pitäisivät raskaana.
Inmanin pelastaa vanha kerjäläisnainen, joka vaatettaa ja ruokkii hänet silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Adan tilalle tupsahtaa mies, jonka katsoja on nähnyt elokuvassa aiemminkin. Hän taisteli samassa juoksuhaudassa Inmanin kanssa. Stobrod Thewes on Rubyn pitkään kadonneena ollut isä, josta Rubyllä on katkeria muistoja.
Talven saapuessa Inman osuu nuoren naisen, Saran (Natalie Portman), pirtille. Hänen miehensä oli kuollut Gettysburgissa ja hän oli jäänyt yksin hoitamaan lastaan. He viettävät yhdessä intiimin yön, kunnes aamun koitteessa rettelöitsevät jenkit saapuvat ja Inmanin on puolustettava naista heidän mielivallaltaan.
Inmanin matka vie lähelle Cold Mountainia, jossa näytellään elokuvan loppunäytös. Teague ja hänen miehensä tappavat Stobrodin ja tämän pelimanniystävän metsässä. Saatuaan tiedon isänsä kuolemasta Ruby ja Ada päättävät lähteä matkaan. Talvisessa metsikössä Ada tapaa uudelleen Inmanin. Heidän romanssinsa leimuaa vain hetken. Sitten tielle osuvat Teague ja tämän palkkatappajat. Asetaistelussa Teague itse saa surmansa, mutta Inman lähtee ajamaan takaa erästä tämän miestä, ja lopulta saavuttaakin hänet. He ampuvat toisensa kuoliaaksi. Ada löytää rakastettunsa kuolettavasti haavoittuneena ja tämä kuolee hänen käsivarsilleen.
Ada Monroen kertojanääni johdattaa elokuvaan. Hänen päiväkirjansa sanat ovat täynnä pakahduttavaa kaipausta ja ne kurottavat kohti Inmania, joka taistelee satojen kilometrien päässä Virginiassa. Menneisyydellä ja tulevaisuudella on tässä elokuvassa yhteys mietiskelyn muodossa.
Sota, joka oli Yhdysvaltain maaperällä käydyistä verisin, kuvataan peittelemättömän väkivaltaisesti. Kamera kuvaa juoksuhautojen elämää massiivisine linnoitusrakennelmineen, tykkeineen ja hiekkasäkkeineen.
Etelä-Valtioiden ja Pohjois-Valtioiden kiistan aihe oli neekeriorjuus, mutta tähän ei elokuvassa paneuduta muutamaa viittausta lukuun ottamatta. Tarina on tietysti kaikille tuttu lukion historiantunnilta. Sodan käynnistivät rikkaat plantaasinomistajat, joille neekerit olivat ilmaista työvoimaa. Etelä-Valtioiden rikkaat voi helposti mieltää pahiksiksi ja Abraham Lincolnin johtamat Pohjois-Valtioiden joukot edistyksen edustajiksi.
Elokuva aukeaa kuvauksella Petersburgin piirityksestä, joka päättyi Pohjois-Valtioiden kannalta katastrofiin. Kysymys oli kuitenkin todellisesta taistelusta, joka on jäänyt historiaan Gettysburgin tavoin. Pohjois-Valtioiden sotilaat tummansinisissä univormuissaan erottuvat harmaasävyisistä konfederaation asetakeista. Pohjois-Valtioiden rynnäkkö on vaikuttavaa katseltavaa, kun ensimmäinen taisteluhuuto kajahtaa, ollaan pian jo keskellä käsirysyä. Taistelukohtauksen jälkeen tuhon laajuus valkenee kaikessa kauhistuttavuudessaan. Kumpikin osapuoli kuljettaa rampautuneita sotilaitaan omien linjojensa taakse.
Elettiin kuitenkin Konfederaation kohtalonhetkiä, eikä Pohjois-Valtoiden voitto häämöttänyt kovin kaukana horisontissa. Tässä elokuvassa ei viivähdetä itse taistelukohtauksissa kovinkaan kauaa. Vaikka rauha viimein saapuu on sota ehtinyt jättää taakseen rikkirevittyjä ihmiskohtaloita. Jos Konfederaatio olisi voittanut sodan olisi historia jouduttu kirjaamaan ylös hyvin toisenlaisena.
Jude Lawn voi helposti tunnistaa pitkästä parrasta huolimatta. Jude Lawn älykkään itsevarmasta ja vahvaluonteisesta hahmosta voi erottaa piirteitä muistakin elokuvista. Law näyttelee vähäeleisesti, mutta samalla varmuudella kuin myöhemmin Sherlock Holmesin kumppanina Guy Ritchien elokuvassa. Tässä elokuvassa hän kuitenkin vielä hakee varmuutta, josta toisinaan voi nähdä vilauksen. Päähenkilö kantaa muistoja mukanaan kirjeiden muodossa ja lupaus takaisin paluusta ajaa häntä eteenpäin. Valokuva palaa tulessa ja tässä on jotain vertauskuvallisuutta, samalla tuhoutuu nimittäin myös kappale Inmanin entisestä elämästä.
Metsäiset vuoristomaisemat ovat pilvien verhoaman taistelutantereen vastakohta. Pieni Cold Mountain on säästynyt tuolta ja hävitykseltä syrjäisen sijaintinsa vuoksi. Ensimmäisissä takaumissa sota ei ole vielä alkanut, mutta konfliktin uhka varjostaa pikkukaupungin asukkaiden elämää. Kun sota viimein syttyy, on sen vastaanotto ristiriitainen. Aina riittää sellaisia fanaatikkoja, joiden mielessä sota on tilaisuus toteuttaa sadismiaan. Kukaan ei osannut arvioida kuinka pitkään sota tulisi kestämään, useimmat arvioivat alakanttiin.
Vähäpuheisen Inmanin ja ujon Adan ensitapaamisessa on värinää, ehkä intohimoakin. Inmanin herrasmiesmäinen olemus vetoaa köyhän papin tyttäreen heti ensi hetkistä alkaen. He molemmat omaavat samankaltaisen yksinkertaisen maailmankatsomuksen. Adan pastori-isällä on elokuvassa merkittävä rooli, sillä hän paimentaa tytärtään kohti siveellistä elämäntapaa. Pastori on kyläpahasen arvostetuin jäsen ja moni asia retkahtaa rappiolle hänen kuoltuaan. Donald Shutherlandin nuorempi yleisö tuntee Panemin kaupungin diktaattorin roolista Nälkäpeli-elokuvissa.
Cold Mountainin ja taistelutantereen kuvaukset vuorottelevat, mutta mistään ei käy ilmi tapahtuvatko asiat, yhtä aikaa. Näitä kahta aikajanaa ei yhdistä mikään kerronnallinen tekijä. Cold Mountain ei ole sotaelokuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikka sodan kuvauksella on elokuvassa suuri merkitys voi sitä pitää enemmän draamaelokuvana.
Sotatilan vallitessa lain kirjaimella ei ollut enää merkitystä tappamisesta tuli hyväksyttyä ja ihmisen henki oli halpa. Kummankin osapuolen joukot hyödynsivät tilaisuutta terrorisoida vastapuolen siviilien elämää ja asujaimistoa. Sota jätti jälkeensä paljon rikkinäisiä ihmisiä, kun Konfederaatio puristi viimeisetkin mehut irti taisteluikäisestä väestöstä. Lisää nuoria miehiä värvättiin palvelukseen, ja samalla pidettiin huoli siitä, että sotilaskarkurit saivat rangaistuksensa.
Ryöstelevät roskajoukot saavutetun rauhan kääntöpuoli. Hävinnyt maa ei pystynyt puolustautumaan edes omia sotilaitaan vastaan. Kuoleman läheisyys sävyttää elokuvaa alkukohtauksesta viimeisiin hetkiin asti.
Joissain kohdin soundtrackin valtaa Ada Monroen pianonsoitto. Muutaman kerran Ada ja Inman tavataan avarassa ja valoisassa kirkkosalissa. Valkoisen kyyhkyn ilmaantuminen on rauhan merkki ja vaikkei paljon sanota ääneen, on uskonnolla suuri merkitys Adan elämässä ja odotuksen aikana kun Inmanin kohtalo oli vielä epävarmaa.
Yksinäisyyden hetkellä Ruby Thewes tupsahtaa Adan elämään. Renée Zellweger näyttelee Oscarin arvoisesti topakkaa ja omapäistä maalaistyttöä, joka erottuu Nicole Kidmanin rinnalla edukseen. Hänen puhetapansa kiinnittää heti huomion sillä hän puhuu hyvin aidontuntuisesti murtaen monivivahteista Etelä-Valtoiden kieltä. Hän taustallaan on värikäs elämäntarina tyttöjen ystävyys syvenee ahdingon aikana. He jakavat samankaltaisen elämänkatsomuksen, vaikka he ovatkin hyvin eriluonteisia ihmisiä.
Philip Seymor Hoffmanin tapaamme elokuvassa pienessä sivuosaroolissa. Hän näyttelee hyvin omalaatuista koditonta kerjäläistä, joka jollain tavalla oli pystynyt välttämään sodan kauhut. Ennenaikaisesti kuollut Seymour Hoffman jättää elokuvaan oman merkkinsä. Innman kohtaa matkallaan vieraanvaraisuutta ja vihamielisyyttä, sekä ihmisluonnon pimeän että valoisan puolen. Henkensä pitimiksi ruokaa varastelevia sotamiehiä ei voi tästä syyttää.
Elokuvan loppupuolella, kun sodasta on jäljellä vain muisto, tarina saa lämpimämpiä sävyjä. Inman on löytänyt itsestään taistelijan, jota ihmisten vihamielisyys ei ollut onnistunut musertamaan. Inmanin mielessä väikkyy parempi tulevaisuus, rakastava vaimo ja maatilkku, jonka avulla hän pystyisi elämään omavaraisesti. Sotilaskarkurina hänestä oli tullut koditon matkamies, joka joutuu jatkuvasti vilkuilemaan olkansa yli häntä jahtaavien värväreiden takia. Sotarikoksista ei tuolloin vielä tuomittu, mutta jokainen tappamaan oppinut sotilas joutui kuitenkin kohtaamaan omantuntonsa äänen, joka vainoaisi häntä vielä pitkään.
Katsoja voi aavistaa miten elokuva tulee päättymään, mutta yllättäviä juonenkäänteitä on silti riittämiin. Loppunäytös on murheellinen, vaikka paha saakin palkkansa. Minulle jäi sellainen tuntuma, että etappeja oli Inmanin matkan varrella liian monta, minkä vuoksi elokuva vaikuttaa ylipitkältä.
Tämä elokuva on blogissani ensimmäisiä, joiden käyttövoimana on rakkaustarina. Elokuvassa nähdään kiitettävä valikoima Hollywoodin suurimpia tähtiä. Panoksensa antavat Philip Seymor Hoffman, Natalia Portman ja Renée Zellweger. Varmaotteiset näyttelijänsuoritukset pitävät elokuvan kurssillaan, fakta ja fiktio sekoittuvat tarinassa juuri oikeassa suhteessa.
Mutta mikä sai Inmanin alun alkujaan ilmoittautumaan sotaväkeen, vaikka tiesi ettei sieltä välttämättä palaisi. Inman ei ollut kenenkään plantaasinomistajan palkkalistoilla, jolloin, eikä hänellä siten ollut pakottavaa tarvetta puolustaa omaa elämäntapaansa. Oliko se siis velvollisuudentuntoa ja yhteenkuuluvaisuutta vai pelkkää seikkailunhalua.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Cold Mountain
- Ohjaaja: Anthony Minghella
- Käsikirjoitus: Charles Frazier
- Julkaisuvuosi: 2003
- Genre: draama, sota
- Palkinnot: 1 Oscar (Academy Awards), 1 BAFTA, 1Golden Globe
- Näyttelijät: Nicole Kidman, Jude Law, Philip Seymour Hoffman, Natalie Portman, Renée Zellweger