Sam Mendesin visuaalisesti näyttävän rikosdraaman käsikirjoitus perustuu Max Allan Collinsin ja Richard Piers Raynerin sarjakuvaan. Muutamin sanoin sanottuna elokuva kertoo mafian palkkatappajan kostoretkestä tähtäimessään mies, joka surmasi hänen perheensä. Elokuva voitti oscarin parhaasta kuvauksesta ja oli ehdolla viidessä muussa kategoriassa.
Elokuva sijoittuu talvelle Yhdysvaltoihin vuoteen 1931. Tapaamme Michaelin (n.) (Tyler Hoechlin) keskeltä teollisuuskaupungin ihmisvilinää. Michael jakaa postia ja tarjoaa näin perheelleen pienen tulonlähteen. Seuraamme Michaelin matkaa kaupungin halki kohti kotiaan, joka sijaitsee lähiöalueella. Michael (v.) (Tom Hanks) viettää kaksoiselämää. Toisaalta hän toimii Rooneyn mafiaperheen asiamiehenä, toisaalta hän näyttelee uskonnollista perheenisää. Lapsilleen Peterille (Liam Aiken) ja Michaelille hän ei kerro todellista puuhistaan.
Elokuvan alussa Sullivanien perhe saapunut Rooneyn kommuunin arvostetun jäsenen hautajaisiin. Rooneylle läheinen mies Finn McGover (Ciarán Hinds) pitää puheen ja onnistuu herättämään närkästystä. Mafiaperheen päämiehen John Rooneyn (Paul Newman) poika Connor (Daniel Graig) ei peittele vihamielisyyttään Finn kohtaan.
Eräänä iltana Michael päättää ottaa selvää isänsä toimista. Michael (v.) lähtee taas ”työmatkalle” ja poika salamatkustaa hänen mukanaan rikospaikalle. Hylätyssä varastorakennuksessa tapahtuu välikohtaus, joka mullistaa Sullivanien elämän. Michael (n.) joutuu todistamaan Finn McGoverin teloitusta. Pojan läsnäolo kuitenkin paljastuu. Veriteon jälkeen Michaelin on pakko paljastaa Michaelille, millaista liiketoimintaa hän harrastaa.
Tieto tästä kiirii myös John Rooneyn korviin ja Michael saa uuden tilaisuuden näyttää uskollisuutensa. Hänet lähetetään kiristämään rahaa Tony Calviolta. Erään bordellin takahuoneessa Micahel tajuaa, että hänet on tuotu ansaan ja että hänet oli tarkoitus surmata vähin äänin. Michael ehtii kuitenkin ensin hän surmaa Calvion omalla aseellaan.
Connor päättää eliminoida Sullivanit, jotta heistä ei tulisi myöhemmin murhan todistajia. Connorin surmattua Annien ja Peterin, on Michaelin ja hänen isänsä lähdettävä pakomatkalle. Nyt hän tietää, että Rooneyn tappajat ovat hänen perässään. He pakkaavat tavaransa ja suuntaavat kohti Chicagoa tapaamaan vanhaa ystäväänsä Frank Nittiä (Stanley Tucci) on gangsteripomo Caponen asiamies ja Michaelin entinen työnantaja. Tuntien ajomatkan päätteeksi he saavat Chicagon pilvenpiirtäjät näköpiiriinsä.
Nittiltä ei heru Michaelille kuin myötätuntoa ja hän lähettää miehen matkoihinsa. Rooneyt ovat arvanneet, että Michael on paennut Chicgoon ja ottavat niin ikään yhteyttä Nittiin. Tämä johtaa siihen, että Nitti lähettää palkkatappajan Michaelin ja hänen poikansa perään. Tappajan nimi on McGuire, ja hän toimii peiteammatissa valokuvaajana.
Sullivanit ottavat määränpääkseen kaukaisen Perditionin pikkukaupungin, jossa Michaelin täti Sarah asuu. McGuire ja Michael (v.) tapaavat matkan varrella motellissa. He juttelevat hetken aikaa kasvotusten, mutta McGuire ei kuitenkaan vielä paljasta henkilöllisyyttään. McGuirella olisi ollut tuolloin mahdollisuus tapaa Michael, mutta he pääsevät pakenemaan.
Michael aikoo pakottaa Nittin luovuttamaan Connorin ja ryhtyy ryöstämään pankkeja, joissa Capone pitää rahojaan. Ryöstöretki kantautuu myös Frank Nittin korviin. Mutta kun he saavat käsiinsä Caponen kirjanpidon, heillä on todelliset ratkaisun avaimet käsissään, sillä nyt he voivat kiristää Caponea. Kirjanpidosta selviää muun muassa Connorin petollisuus. Hän on nimittäin häämärästi varastanut isänsä rahoja. John Rooney ja hänen gangsterinsa tapaavat Michaelin kadulla. Seuranneessa tulitaistelussa John ja kaikki hänen saattajansa saavat surmansa. Michael kävelee sisään hotellin avoimesta ovista ja tappaa Connerin kylpyammeeseensa.
Michael ja poika saapuvat järven rannalle paikkaan, jota kutsutaan Perditioniksi. Siellä McGuire tavoittaa heidät. McGuire onnistuu haavoittamaan Michaelia kuolettavasti, mutta saa itsekin surmansa hänen luodistaan.
Tämä aliarvostettu klassikko vie katsojan mafian kultakaudelle pahuuden riivaamaan Chicagoon. Ohjaaja piirtää kuvan maailmasta, jossa ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan paljoa toivoa. Mafiaa käsitteleviä elokuvia on tehty siinä määrin, että sitä voisi kutsua omaksi tyylilajikseen. Kuten niin monen elokuvan taustalla on tässäkin elokuvassa kosto. Konflikti syntyy siitä, kun päähenkilö ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Michael uskoo sen valheen, että kostamalla voi saavuttaa henkilökohtaisen sovituksen tai hyvittämään loukkauksen. Elokuvan alkuasetelmasta voi päätellä, että veri tulee vuotamaan tavalla tai toisella.
Sullivanilla ja pojalla on tässä elokuvassa hyvin erilaiset kehityskaaret. Lopun verisessä kohtauksessa poika ei pysty painamaan liipaisinta, tämä kertoo siitä, että hän on säilyttänyt omantuntonsa, ja on vieläkin pelkkä lapsi.
Ensimmäisessä kohtauksessa näemme hahmon järven rannalla. Vasta tarinnan viime minuuteilla selviää, että ollaan tarinan määränpäässä Perditionissa. Nuoren Michaelin kertojanääni johdattaa katsojan pohtimaan, oliko hänen isänsä pohjimmiltaan paha ihminen. Michael ei halua, että hänen poikansa seuraisi hänen jalanjälkiään. Tämä velvollisuuden tunto tekee hänestä ehkä hieman paremman ihmisen.
Michael on tehnyt valintoja, joita sävyttävät viha ja kostonhimo. Hän pystyy tappamaan vastustajansa silmää räpäyttämättä, vaikka todellista rohkeutta olisi vaatinut säästää hänen henkensä. Kohtalo ajaa häntä kuitenkin tilanteisiin, joissa joutuu tappamaan itsepuolustukseen. Michael Sullivan on valinnut helpon tien ja se johtaa pimeälle puolelle. Mikään ei kuitenkaan peitä surumielisyyttä, joka hänen silmistään kuvastuu.
Ensikosketus Michael Sullivaniin, ei tuomitse häntä heti tappajaksi. Tom Hanksin fanit eivät ole tottuneet näkemään häntä tällaisissa rooleissa. Toisaalta Hanksille kirjoitetussa hahmossa on inhimillisyyttä ja myötätuntoa. Sullivaneista jää ensimmäisenä mieleen uskonnollisuus. Michael johdattaa poikansa katumuksen polulle. Mutta John Rooneyn suusta kuulemme, että eivät nämä tappajat odota pelastusta tai sovitusta teoilleen.
Mutta miten ”Dannyn” hautajaiset liittyvät itse juonen kulkuun? Ehkeivät muulla tavalla kuin että tällainen kokoontuminen on helppo tapa esitellä elokuvan tärkeimmät henkilöt katsojalle.
1930-luku oli gangsterileffojen kulta-aikaa, eikä tarinoiden esikuvia tarvinnut hakea kaukaa. Al Caponen kaltaiset gangsterit pitivät kaupungin asukkaita kauhun vallassa. Gangsterit ovat rikoksistaan huolimatta kunnian miehiä, jotka eivät halua elää velassa kenellekään. Tähän kiteytyy se mitä tuon ajan mafiasta todella tiedetään näin monen sukupolven jälkeen.
Elokuva alussa vallitsee hyytävä pakkanen, mutta kadut ovat kuitenkin täynnä elämää, ihmisiä, joilla kaikilla on oma määränpäänsä. Yhdysvaltain suuri lamakausi ei voi olla vaikuttamatta myös Sullivanien elämään. Köyhällä perheellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin osoittaa uskollisuutta John Rooneylle, jonka liiketoimiin he ovat peruuttamattomasti sekaantuneet. Elokuvan aikaikkuna on kuuden kuukauden mittainen. Johdanto varsinaisiin tapahtumiin kestää ehkä hieman liian kauan ja katsojan tarkkaavaisuus herpaantuu.
Pojan ja isän välinen luottamus joutuu koetukselle, kun heillä ei ole enää paikkaa maailmassa. Samanaikaisesti Michaelin viha leimahtaa perheensä tappajia kohtaan. Elokuvan sanomana on se että kenestä tahansa voi tulla tappaja, jos hänen läheisiään uhataan kuolemalla.
Elokuvan taustaympäristöä ovat Chicagon korkeat pilvenpiirtäjät. Suurkaupungin keskusta on monumentaalinen, liekö toteutettu pienoismalleilla ja CGI:llä. Se on paikka, jossa mafialla on aina ollut tukeva jalansija. Ohjaaja on halunnut miljöönkin perustuvan johonkin todelliseen, vaikka tarina itsessään on täysin kuvitteellinen.
Elokuva on kuvattu suurimmaksi osaksi harmaasävyisenä, mutta kuitenkin ohuesti väritettynä. Hetkellisesti kirkkaat sävyt palaavat kuvaan, jos se on tarinan kannalta oikeutettua. Kylmät sävyt sopivat tällaiseen maisemaan enemmän kuin hyvin. Välillä kamera ottaa etäisyyttä, välillä kuvataan väkijoukkoa, josta kamera helposti poimii kaikki tärkeät henkilöt. Erikoiset liioitellut kuvakulmat eivät ole harvinaisia, ne ovat sarjakuvankerronnan tehokeinoja. Elokuva tuntuu helpolta seurata, sillä se luottaa enemmän kuvalliseen ilmaisuun kuin raskaaseen dialogiin.
Taustamusiikki on klassista draamaelokuvan perusainesta soundtrackiltä voi kuitenkin erottaa vaikkapa jonkin säkkipillin tapaisen soittimen. Jossain vaiheessa äänimaailma muuttuu uhkaavammaksi tai pahaenteiseksi. Elokuva käy läpi monta eri musiikillista tyylilajia ja instrumenttia.
Michaelin olemuksessa tapahtuu loppua kohden näkyvä muutos. Hänen riutuneet kasvonsa kertovat piinasta, jonka hän on itse itselleen hankkinut.
Rekvisiitta on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten vuosisadan alun tyyliin sisustetut asunnot, joita valaisee vain muutama himmeä lamppu. Kuvaa tehostamassa voi jossain kohtauksissa nähdä myös keinotekosen valonlähteen. Nämä liikemiehet pukeutuvat moitteettomasti ja pitävät asetta aina valmiina takkinsa alla. Chicagon kadut ovat täynnä T-Fordin jälkeläisiä, eikä niiden määrässä ole säästelty.
Se, että käsikirjoitus on tehty sarjakuvan pohjalta, tulee toisinaan esiin kuvauksessa ja leikkauksessa. Kerronnaltaan sarjakuva on nopeatempoisempi kuin elokuva, sillä toiminnasta näytetään vain ns. avainframet. Värit ovat niin ikään tiukasti konstrastissa, ne ovat sarjakuvamaisia ja voimakkaita.
Daniel Craigin esittämä Connor on konfliktin toinen osapuoli, jonka katsoja mieltää pahaksi pojaksi ja häikäilemättömäksi vallantavoittelijaksi. Connor tuntuu olevan kommuunin hierarkiassa korkeammalla kuin Sullivan. Hänet sijoitetaan perhekokouksessa pöydän päähän. Välirikko ajaa Sullivanit pois mukavuus-alueeltaan, entisestä asiamiehestä on nyt tullut tavallaan lainsuojaton. Tästä alkaa pakomatka ja suuri seikkailu, elokuvan varsinainen juoni. Perdition on turvapaikka, jonne pahuudella ei ole asiaa, näin Sullivanit ainakin uskovat. Michaelilla on hämärä muistikuva lapsuusvuosiensa Perditionista, joten paikalla on Sullivaneille aivan erityinen merkitys.
Graigin kuva on suurelle yleisölle tullut tutuksi James Bond filmeistä. Hänelle on luontaista esittää tappajaa, oli hän sitten kuinka oikeudentuntoinen hyvänsä. Michael ja Connor ovat ennen välikohtausta näennäisesti ystäviä, mutta pinnan alla kiehuu vihamielisyys ja kilpailunhalu. Connorin kiihkomielisyyttä täyty toistuvasti topputella. Tämä on poikkeuksellista Daniel Graigille, jonka kaikki tuntevat hillittynä agenttina, joka piilottaa tarkasti tunteensa. Hänelle ei tuota suurempaa tuskaa tappaa ihminen, josta ennen välitti kuin omasta veljestään.
Mr. Frank Nitti on kuvattu erikoislaatuiseksi ihmiseksi. Hänet kuvataan historiankirjoituksessa Al Caponen luotetuimmaksi mieheksi. Hän on liikemies viimeiseen hengenvetoon asti ja säilyttää hillityn olemuksensa tiukoissakin tilanteissa. McGuire on vinksahtanut ja sairaalloinen persoona, jolla on erikoisia pakkomielteitä, kuten esimerkiksi vainajien kuvaaminen.
Michael lukee tunnusmerkillisesti sarjakuvakirjaa, joiden aiheena nuo rikostarinat usein ovat. Tämä on pieni kuriositeetti ja eräänlainen motiivi, joka kertoo kuinka lähelle todellisuutta nämä kuvitetut tarinat pääsevät. Tarinan henkilöt heräävät eloon, kun Michael astuu todelliseen maailmaan.
Katsoja panee merkille, että useassa elokuvan kohtauksessa sataa. Sade on usein mielletty uutta luovaksi ihmeeksi, puhdistautumisen välineeksi, mutta tässä elokuvassa se enteilee tulevaa veritekoa. Sateisissa kohdissa dialogi hetkeksi rauhoittuu, ja seuraa merkitsevä hiljaisuus.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Road to Perdition
- Ohjaaja: Sam Mendes
- Käsikirjoitus: David Self, perustuu Max Allan Collinsin ja Richard Piers Raynerin sarjakuvaan
- Julkaisuvuosi: 2002
- Genre: draama
- Palkinnot: 1 Oscaria (Academy Awards), 2 BAFTA
- Näyttelijät: Tyler Hoechlin, Tom Hanks, Jude Law, Daniel Graig, Liam Aiken, Paul Newman, Ciarán Hinds, Stanley Tucci