Lasse Halström puristaa John Irvingin järkälemäisen romaanin nopean leikkauksen ja tiivistetyn kerronnan keinoin runsaaseen kahteen tuntiin. Silti tässä ajassa hän sai kerrottua valkokankaalle elämää suuremman tarinan, jolle ei oikein löydy vertailukohtaa populaarikulttuurissa. Halströmin raina oli ehdolla useammankin oscar-palkinnon saajaksi, mutta sen kohtalona oli tyytyä kahteen. Parhaan elokuvan oscarin nappasi tuolloin musta draamakomedia American Beauty.
Ensimmäisessä kohtauksessa kuvaan piirtyy rautatieasema, ja samaiselle paikalle palataan vielä elokuvan loppuhetkillä. Elokuvan tapahtumaympäristönä toimii St. Cloudsin orpokoti Mainessa Yhdysvalloissa, jonne epäonnekkaat äidit tulevat synnyttämään lapsensa voidakseen sitten hylätä heidät tohtori Wilbur Larchin (Michael Caine) käsiin.
Varhaislapsuudessaan Homer (Tobey Maguire) saa kokeilla elämää useiden eri adoptiovanhempien luona, mutta kukaan ei loppujen lopuksi tunnu haluavan häntä. Niinpä tohtori Larch saa Homerista oppipojan, jolle hän opettaa kaikki ammattinsa salat. Heti ensimmäisinä elinvuosinaan tohtori näkee hänessä jotain erikoista, mikä erottaa hänet muista lapsista. Homer osoittaa poikkeuksellista sinnikkyyttä ja Larch uskoo hänestä tulevan vielä jotain suurta.
Homer kasvaa aikuiseksi orpokodin seinien sisäpuolella, ja hänestä tulee tavallaan osa henkilökuntaa. Homer oppii toimimaan kirurgina ja kätilönä ja pelastaa monien hengen vuosien varrella. Larchin oma terveys on hiljalleen rappeutumassa jonkinlaisen keuhkotaudin johdosta ja hän käyttää eetteriä pystyäkseen nukkumaan.
Fuzzy on alle kouluikäinen poikalapsi, jonka elämä on kiinni Larchin itsesuunnittelemassa hengityskoneessa. Fuzzy on Homerin tavoin voimakastahtoinen luonne, jossa elämä viipyilee tiukassa. Homerin ja hoitaja Mary Agnesin (Kathy Baker) välillä on jotain vipinää, mutta heidän suhteensa ei tuskin ole teinirakkautta kummempaa.
Iltaisin Larch ja Homer lukevat lapsille romaaneja, kuten esimerkiksi David Copperfieldiä. Lapset viihtyvät myös elokuvan äärellä, jotka viimeisiään vetelevä projektori heijastaa sairaalan seinälle. Välillä joku lapsista löytää itselleen uuden kodin, mikä on ilon aihe, ja hänen puolestaan rukoillaan.
Eräänä päivään Sotaveteraani Wally (Paul Rudd) ja hänen tyttöystävänsä Candy (Charlize Theron) saapuvat St. Cloudsiin tekemään aborttia. Wally lentää hävittäjälentokonetta jossain päin Itä-Aasia, ja on nyt toista kertaa lomalla. Homer itse on säästynyt sodalta sydänvian takia.
Homer saa hetken mielijohteen lähteä Candyn ja Wallyn matkaan kohti Cape Kennethiä, jossa Wallyn lapsuudenkoti sijaitsee. Larch suhtautuu hänen matkaansa epäilevästi, eikä hän usko Homerin voivan hankkia elantoaan maailmalla. Heidän ensimmäinen etappinsa on kuitenkin meren ranta, jonka Homer näkee ensimmäisen kerran elämässään.
Walyn perhe harrastaa omenan poimintaa ja omistaa tislaamon, jossa valmistetaan omenasiideriä ja Homer uskoo voivansa auttaa. Wallyn kotitilalla Homer otetaan ystävällisesti vastaan ja hänen annetaan tutustua tislaamon henkilökuntaan. Suuri musta mies nimeltä Arthur Rose opettaa Homerille omenanpoimimisen salat.
Wally kutsutaan takaisin armeijan palvelukseen Kauko-Itään, missä sota vielä tuolloin raivosi. Kun Wally on poissa, Homerille ja Candylle jää enemmän aikaa toisilleen. Tällä välin Wilbur taistelee työpaikkansa puolesta Johtokuntaa vastaan. Hänet aiotaan siirtää eläkkeelle, jotta tilalle voitaisiin palkata nuorempaa sukupolvea. Arthur puolustaa kuitenkin Homerin asemaa väärennetyn ansioluettelon avulla. Homer ja Candy viettävät paljon aikaa meren rannalla ja Drive-In teattereissa, joka pyörittää mustavalkofilmejä.
Fuzzyn sydämen pettäessä Larch saa jälleen kerran haudata yhden rakkaimmista suojateistaan. Sitten saapuu tieto Wallyn haavoittumisesta sotatanterella ja tämä merkitsee loppua Homerin ja Candyn suhteelle, sillä Wally tarvitsee nyt kokopäiväistä hoitajaa.
Sitten Arthur Rosen tytär lähestyy Homeria ja kertoo olevansa raskaana isänsä Arthur Rosen anisoista. Homerin lääkärintaidoille tulee tarvetta, kun Rose haluaa abortin, eikä suostu matkaamaan pitkälle St. Coudsiin sitä hoitamaan. Rose selviytyy hengissä, mutta kun isä ja tytär ottavat raivoisasti yhteen Arthur haavoittuu kuolettavasti.
Tohtori Larch nukkuu pois rauhallisesti vaikka kiistaa käydään pitkään siitä, oliko kyse lääkkeen tahallisesta yliannostuksesta. Homer rantautuu samalle juna-asemalle, josta seikkailu oli alkanut. Hän palaa St. Cloudsiin voidakseen jatkaa oppi-isänsä jalanjäljillä orpokodin johtajana.
Koskettava yhden käden pianomusiikki virittää ainutkertaiseen tunnelmaan, jota voisi verrata Forrest Gumpiin. Näissä kahdessa leffassa on yllättävän paljon samankaltaisuuksia mitä tulee käsikirjoitukseen tai elämänmyönteiseen sanomaan. Riemukas ja toivon täyteinen soundtrack on itsessään jo elämys minkä takia elokuvalle kannattaa antaa mahdollisuus. Silloin tällöin kuulemme gramofonia, joka soittaa vanhaa ranskalaista sävelmää. Välillä ääniraita muuttuu ilkamoivaksi kabaree musiikiksi, kun piano kirjaimellisesti herää eloon.
Halströmin kuvakieli on yksinkertaista ja korutonta ja se yhdistyy nerokkaasti elokuvan äänimaailmaan. Hänen kädenjälkensä on helposti tunnistettavissa. Halströmin elokuvat ovat aina valoisia – päähenkilö ei missään vaiheessa hukkaa soihtuaan, jota hän kantaa korkealla. Elämännälkäiset ihmiset lähtevät toteuttamaan itseään ja löytävät paikkansa usein värikkäiden, mutta ei koskaan väkivaltaisten juonenkäänteiden kautta. Halströmin elokuva on lämminsävyinen kertomus rakkaudesta ja valinnoista, jotka johtavat usein katkeransuloiseen lopputulokseen. Elokuvan henkilöt ovat suorasanaisia ja rehellisiä, eikä heidän pimeä puolensa tule tarinan edetessä esille, jos heillä on sellainen.
Mihin elokuvan suomennettu nimi ”Oman elämänsä sankari” viittaa – sen huomasin aivan sattumalta. Suomennettuna samanlainen käsite löytyy Charles Dickensin David Copperfieldistä, jota Homer lukee orpokodin lapsille iltaisin.
Tarina alkaa värittömänä ja juonen edetessä kuvaaja värittää sitä kirkkaammilla sävyjä. Puolivälissä elokuva tekee irtioton myös värien käytössä, jolloin pimenevä yö saattaa saada tummansinisen, ehkä hieman epätodellisia, sävyjä. Elokuva sijoittuu maailmanhistoriallisesti murheelliseen aikaan nimittäin 1940-luvulle. Elokuvan alussa on talvi, eikä sillä tunnu olevan juonen kannalta merkitystä – se on vain jonkinlainen ohjaajan valinta.
Kertojan äänestä tunnistaa veteraaninäyttelijä Michael Cainen äänensävyn. Kymmenen vuotta nuorempana Michael Caine antaa jo odottaa suuria rooleja Christopher Nolanin palveluksessa. Tohtori Wilbur Larch kertoo kokemuksistaan nuorten aikuisten parissa. Näiden nuorten kohtalona on useimmiten lähteä pesästä, eikä heillä välttämättä ole paikkaa, minne mennä. Heillä on kuitenkin määränpää, jota tavoitella. Kaikkien unelmissa häilyy suuri elämänmittainen rakkaus. Mutta mukaan mahtuu myös maallisempia tavoitteita kuten suuren omaisuuden kokoaminen. Tohtorin Larchin pohdiskeleva täynnä elämänviisautta oleva ääni antaa tapahtumille syvyyttä ja selityksen, jos sellainen vain on mahdollista löytää.
Oscar palkinto sivuosasta toi Michael Cainelle mainetta ja kunniaa aikanaan, mutta tuntuu siltä, että suuri yleisö olisi myöhemmin hylännyt tarinan.
Elokuvan alkuasetelmasta voisi päätellä, että odotettavissa on jonkinlainen kasvutarina. Homerin elämäntarina aloitetaan aivan alusta, siitä kun hän syntyy sairaalan seinien sisäpuolella. Homer saa nimensä proosakirjallisuuden suuren kantaisän mukaisesti. Sen, onko tässä jotain enteellistä, saa jokainen katsoja päättää itse mielessään. Tarina ottaa hänet päähenkilökseen ja hän myös säilyy päällimmäisenä koko elokuvan ajan. Larch antaa hänelle kaikkea sitä rakkautta, joka häneltä muuten olisi jäänyt puuttumaan. Kasvatti-isältään Homer perii valoisan maailmankatsomuksen – hän osaa suhtautua elämän vastoinkäymisiin oikeanlaisella tavalla.
Aikuiseksi varttunutta Homeria näyttelee Tobey Maguire, jonka nuorempi yleisö tulee muistamaan DC-Comicsin Spiderman tarinoista. Homer oppii ymmärtämään, että kaikki eivät tässä maailmassa yhtä hyviä kortteja. Homer oppii huolehtimaan lähimmäisistään, ja pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä kun lapset syntyvät maailmaan. Mcguirellle tällaiset roolit sopivat passelisti, sillä Maguire on tottunut esittämään hahmoja, jotka ovat tavalla tai toisella fiksumpia kuin muut, siis todellisia elämän menestyjiä.
Michael Cainen tohtori Larch on hyväntahtoinen ja persoonallinen herrasmies, joka tuntuu ymmärtävän lapsia jollakin poikkeuksellisella tavalla. Larchin omasta elämäntarinasta emme saa edes viitettä, ehkä hän on saapunut maailmaan samanlaisesta orpokodista, jota nyt johtaa. Hän häilyy kahden vaiheilla: lähettääkö Homer maailmalle etsimään onneaan vai hyväksyäkö hänet työlleen jatkajaksi.
Muuten niin maallinen orpokoti opettaa lapsensa rukoilemaan, jos se voisi jollakin tavalla pelastaa heidän tulevaisuutensa. Heidän elinympäristönsä rajoittuu orpokodin makuuhuoneeseen, leikkihuoneeseen ja pieneen pihaympäristöön. St. Clouds on paikkana mielenkiintoinen – se näyttäisi elävän omaa elämäänsä keskellä aarniometsää kaukana suurista asutuskeskuksista. Tällaisia sielun turvapaikkoja ei varmasti enää ole nykypäivän maailmassa. Senpä takia tarina on luonnollista sijoittaa juuri tuohon sodanjälkeiseen Yhdysvaltoihin.
Elokuvan lavasteet vievät katsojan menneeseen aikaan ja paikkaan, mitä täydentävät pikkutarkat ajan henkeä myötäilevä rekvisiitat. Itse asiassa elokuvan miljöö vaikuttaa enemmänkin synnytyssairaalalta kuin orpokodilta.
Elokuvaprojektori pyörittää vanhaa King Kong elokuvaa, mikä onkin orpokodin ainut yhteys populaarikulttuuriin. Projektori on suuri ihmetyksen aihe orpokodin lapsille.
Agnesin ja Homerin ihastus ei saa paljon aikaa, vain muutaman kohtauksen elokuvan alussa. Suuren romanssin puitteet ovat valmiiksi olemassa, mutta he ajautuvat erilleen, ja Homer löytää toisenlaisen rakkauden. Elokuvan alkuhetkistä lähtien katsoja toivoo Homerin löytävän itselleen uuden kodin. Silti seuraavaa juonenkäännettä kukaan ei osaa odottaa.
Homerin elämä olisi voinut päättyä toisinkin, sillä kasvaminen ilman vanhempia paikassa, jota ei voi kutsua kodiksi voisi rampauttaa ihmisen loppuiäkseen. Homer seurailee omaa tietään, ja tätä vakaumusta myös hänen oppi-isänsä on opittava kunnioittamaan. Tärkeimpien valintojen edessä hän aina valmis taisteluun paremman maailman puolesta. Homer saa oman annoksensa ihmiselon kurjuudesta, mutta ei anna liekin hetkeksikään sammua muiden auttamaisen puolesta.
Homer haluaa löytää paikkansa maailmassa, mutta tämä tarkoittaa, että hänen täytyy astua pois mukavuusalueeltaan lääkärinä. Hän haluaa tehdä irtioton aikaisempaan elämäänsä, lähteä seikkailulle, jonka aikana hän kirjoittaa itse oman tarinansa. Tästä on melkein repeämässä vihamielisyyden juopa Larchin ja oppipojan väille, mutta kohtalo suopea heidän tarinalleen. Vaikka siiderintislaamosta tulee hänelle kuin toinen koti hän ei koskaan unohda oppi-isänsä kanssa vietettyjä hetkiä ja ikävä saa hänet lopulta palaamaan synnyinsijoilleen.
Elokuvan näyttelijänsuoritukset ansaitsevat pääosin kiitosta. Tobey Maguire on nuoresta iästään huolimatta kypsä näyttelijä, jolla on Halströmin ohjauksessa paljon annettavaa. Kirkkaimmat tähdet palavat myös loppuun nopeammin, ja aika näyttää miten kauan menestys hänen kohdallaan jatkuu. Voisi kuvitella, että Maguiren parhaat vuodet ovat vasta edessäpäin. Michae Cainen opettajanhahmoinen rooli istuu hänen ryhtiinsä luonnollisesti. Veteraaninäyttelijän karisma tuntuu vain voimistuvan, kun ikää tulee lisää.
Elokuvan juoneen kuuluu muutama konflikti, jotka tuovat mukanaan jännittävän tekijän. Ensimmäinen koskee tohtori Larchin ja johtokunnan välistä kiistaa ja toinen Homerin ja Arthur Rosen välille kehkeytyvää yhteenottoa. Nämä kiistat kyllä ratkeavat, mutta se edellyttää sitä, että joku poistuu näyttämöltä enemmän tai vähemmän murheellisella tavalla. Monesti tapahtumat saavat päälleen kultakerroksen vasta kaikkien elämän mullistavan tragedian seurauksena.
Elokuvaan kuuluu myös klassinen rakkaustarina, joka ei kaikkien osalta pääty onnellisesti. Näin käy aina kun näyttämöllä kahdelle henkilölle tarjotun aterian jakaa useampi osapuoli. Homerin ja Candyn rakkaus on yhden kesän juttu, eikä sen ole tarkoituskaan jatkua pidempään. Mutta tämä rakkaus tuo hetkeksi yhteen kaksi hyvin erilasissa maailmoissa kasvanutta sielua. Tuosta kesästä tulee Homerille ja Candylle ikimuistoinen, vaikka heillä on vain muutama kuukausi aikaa nauttia vapauden tunteesta.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Cider House Rules
- Ohjaaja: Lasse Halström
- Käsikirjoitus: John Irving
- Julkaisuvuosi: 1999
- Genre: draama, seikkailu
- Palkinnot: 1 BAFTA, 2 Academy Awards,
- Näyttelijät: Michael Caine, Tobey McGuire. Charlize Theron, Paul Rudd, Kathy Baker