Vihan hedelmät (Grapes of Wrath) perustuu Nobel-palkitun amerikkalaisen John Steinbeckin samannimiseen romaaniin. Kriitikot ovat pitäneet elokuvaa eräänä realistisen suuntauksen suurimpia saavutuksia 1900-luvulla. Elokuvaa kuvattiin autenttisissa maisemissa Kaliforniassa ja Oklahomassa. Elokuva-akatemia palkitsi elokuvan neljällä Oscarilla vuoden 1941 Oscar gaalassa. Yhdysvaltain Kongressi valitsi elokuvan yhtenä ensimmäisistä Kansalliseen elokuva luetteloon (National Film Registry) kulttuurillisesti ja historiallisesti arvokkaana teoksena.
Elokuvan tapahtumat saavat alkunsa 1930-luvun Oklahomasta. Ensimmäisessä kuvassa yksinäinen hahmo tekee matkaa keskellä autiota maalaismaisemaa. Tienristeyksessä on pieni elintarvikekauppa nimeltä Cross Roads ja kaupan pihalta mies saa kyydin kohti määränpäätään. Miehen (Henry Fonda) nimi on Tom Joad ja hän on matkalla perheensä luo Joadien 40 eekkerin tilalle. Tom kertoo päässeensä juuri vankilasta 4 vuoden jälkeen kärsittyään rangaistuksen taposta.
Tien poskesta Tom tapaa vanhan tuttunsa pappi Casyn (John Carradine), joka tosin ei ole enää pappi, vaan viettää vapaata elämää. He sanailevat hetken aikaa menneistä ajoista ja uskon asioista, Jumalasta, synnistä ja pelastuksesta. Caseyn muistot yltävät vanhaan hyvään aikaan, kun hurskaita ihmisiä vielä oli. Pappi kertoo itsekin poikenneensa kaidalta polulta ja kadottaneensa hengen yhteyden. Tom kertoo olevansa ehdonalaisessa. Tom ei esitä katuvaista, vaikka tuntuukin oppineen jotakin tekonsa takia.
Kaksikko jatkaa matkaa yhdessä. Kun he saapuvat Joadien tilalle, on jo pimeää. Vanha asuinrakennus vaikuttaa hylätyltä. Pimeässä talossa asuu vain Muley Graves niminen mies. Muley kertoo, että ihmiset ovat lähteneet Kaliforniaan paremman toimeentulon perässä. Pölymyrskyjen saavuttua vuokralaiset ajettiin tiloiltaan, sillä hyviä satoja ei enää tule. Viljelijät eivät pärjänneet osuuksilla, jotka saivat sadosta. Maan omistaa Shawneen Maa- ja Karjayhtiö, joka sekin noudattaa pankin tahtoa ja hankkiutui eroon työläisistään. Pian suunnitelma pantiin toimeen, ja traktorit jyräsivät tilukset maan tasalle. Vastarinta kukistettiin nopeasti.
Muley koki saman kohtalon, mutta ei suostunut lähtemään sukunsa mailta. Nyt hän elää kituuttaa noissa nurkissa, jotka vuosikymmenien ajan kuuluivat Joadeille. Pimeän hetkellä Tom ja Casy ovat vähällä joutua yhtiön tarkastajan syyniin, mutta he selviytyvät tilanteesta. Tom jatkaa matkaansa John-setänsä luo, jonne hänen perheensä on paennut. Joadien perhe on vaatimattomalla lounaalla, kun Tom ja Casy saapuvat. Seuraa liikuttava jälleennäkeminen neljän vuoden jälkeen. John setä esittelee lehtileikettä, jossa ihmisiä houkutellaan Kaliforniaan poimimaan hedelmiä kunnon palkkaa vastaan. Joadien perhe on päättänyt jättää Oklahoman pellot taakseen ja suunnata länteen.
Perhe tulee samalla esiteltyä. Siihen kuuluvat lapset Ruthie ja Winfied, Al Joad ja Noah Joad, Tomin sisko Saaronin ruusu ja hänen miehensä Connie. Joadit pakkaavat tavaransa ja lähtevät aamun koitteessa. Kaikki perheenjäsenet ahtautuvat parhaat päivänsä nähneeseen kuormuriin. Kaikki ovat lähdöstä innoissaan, jopa vastahakoinen isoisä Joad saadaan mukaan lavalle. Myös Pappi Casy nousee kuormuriin. Pian koko joukko on tien päällä ja he suuntaavat Kaliforniaan. Etapit ovat vanhoja huoltoasemia, ja ravintoloita, joissa Joadin perheellä ei ole varaa asioida. Isoisä Joad kuolee sydänkohtaukseen jo matkan ensimetreillä. Hänet haudataan koruttomasti ja pappi Casy lukee rukouksen.
He saapuvat leiripaikalle ja tapaavat muitakin länteen matkaavia. Nuotiotulen äärellä kuunnellaan laulajaa, joka tapailee vanhaa balladia. Kaikki ovat matkalla Kaliforniaan poimimaan appelsiineja ja persikoita. Lapsellinen into pitää toivon korkealla. Eräs mies ottaa puheenvuoron, ja kertoo petoksesta. Hän sanoo olleensa Kaliforniassa näkemässä nälkää. Hänen kaikki perheenjäsenensä olivat kuolleet, sillä heillä ei ollut varaa ruokaan. Pahaenteiset sanat saavat jotkut jo epäilemään puhuuko mies totta.
Perheen reitti kulkee pitkin Road 66:ä ensin Uuden Meksikon halki sitten rajan yli Arizonan puolelle. Arizonan tarkastusasemalta he jatkavat Will Rogersin valtatietä pitkin. Viimein he ylittävät Colorado-joen ja ovat Kalifornian puolella. Maisema ei näytä siltä miltä postikorteissa, vain elotonta erämaata silmänkantamattomiin. Välillä he pulahtavat jokeen uimaan.
Isoäiti ei näytä jaksavan perille asti. Matkalaiset pysähtyvät Last Chance For Gasoline -nimiselle huoltoasemalle. Sitten edessä on vain autiomaata ja kaktuksia ja kuolleiden eläinten luita. He ohittavat viimeisen tarkastusaseman. Isoäiti on tarkoitus viedä lääkäriin Barstow- nimisessä pikkukaupungissa, mutta hän ei jaksa sinne asti, vaan menehtyy. Kun kuormuri vetää jo viimeisiään, he näkevät edessään Kalifornian Central Valleyn vehmauden ja appelsiinipuut. Bensan loputtua kuormuri on työnnettävä loppu matka. Perillä selviää, että työtä ei olekaan tarjolla. Perhe ohjataan leirintäalueelle kaupungin ulkopuolelle. Leirin asukkaat ovat nälkäisiä ja varattomia ja saapuvat kerjäämään. Kaikki yrittävät hankkiutua eroon tavaroistaan ja lähteä pois. Maayhtiön edustajan auto kaartaa paikalle ja virkamies kertoo pienen matkan päässä Tovaris Countyssa olevan töitä tarjolla. Seuranneessa käsirysyssä Tom lyö Sheriffiä. Kun poliisit saapuvat selvittämään tilannetta Tom piileskelee pusikossa. Pappi Casy ottaa syyt niskoilleen ja hänet pidätetään.
Pian koko perheen on muutettava. Connie on jo ottanut hatkat nähtyään tilanteen todellisuuden. Saaronin Ruusu itkee hänen peräänsä. Koska Tom on ehdonalaisessa ja hänen on pysyttävä poissa vaikeuksista. Perheelle on annettu selvä viesti Oklahomalaisia ei haluta enempää riesaksi. Kuormurin rengas puhkeaa, ruoka alkaa olla lopussa ja Saaronin Ruusun vauva on syntymässä. Viimein he saapuvat tilalle Töitä on tarjolla persikanpoimijoille. Perhe saa asuinsijan ja työpaikan 5 sentillä laatikolta. Kaikki saavat ämpärit ja aloittavat työn. Ensimmäistä kertaa he saavat kunnolla syödäkseen.
Tomin tutkiessa ympäristöä ja törmää Casyhin, joka ei olekaan joutunut vankilaan. Tom saa tietää, että työmiehet lakkoilevat. He haluavat parempaa palkkaa. Viisi senttiä ei riitä elämiseen. Yhtiö ei välitä työläistensä hyvinvoinnista. Liikemiehet riistävät työläisiään välittämättä lainkaan inhimillisestä kriisistä. Poliisi on tilanomistajan puolella ja valmis käyttämään väkivaltaa lakkolaisia vastaan. Tomia houkutellaan mukaan lakkoon.
Casey ja Tom pitävät itseään lainsuojattomina ja piiloutuvat kun vartijoita saapuu. Syntyy yhteenotto, jossa Casey kuolee ja Tom surmaa vartijan. Tom pakenee vartijoita ja heidän verikoiriaan. Äiti ja Tom juttelevat. Heidän perheonnensa on poissa. Pahat ihmiset aikovat ottaa heiltä pois senkin vähän, mitä heillä vielä on. He kohtelevat työläisiään kuin eläimiä. Äiti rukoilee Tomia jäämään ja tämä suostuu. Perhe ajaa pitkän matkan pohjoiseen.
He saapuvat valtion ylläpitämälle leirille. Siellä he saavat ruokaa ja mahdollisuuden peseytyä. Leirillä on juokseva vesi, jollaista perheen lapset eivät ole ennen nähneet. Miehet saavat tehdä työtä siivoamalla leiriä. Paikalla ei ole vartijoita. Kaikki on työläisten itsensä käsissä. Illalla pidetään tanssiaiset, johon koko leiri osallistuu. Kesken kaiken syntyy käsirysy leirin johtajien ja häiriköiden välillä. Virkavalta saapuu selvittämään tilanteen.
Yöllä Tom aikoo lähteä lopullisesti. Poliisit ovat tulossa etsimään häntä. Tom tietää joutuvansa vastuuseen teostaan. Hän ei halua vaarantaa perhettään ja hyvästelee äitinsä. Tomin viimeisissä sanoissa hän muistaa pappi Casytä, joka teki häneen suuren vaikutuksen. Tom puhuu epäoikeudenmukaisuudesta ja kärsimyksestä. Hän asettuu köyhien puolelle. Tom lupaa palata perheensä luo. Seuraavana aamuna perhe suuntaa kohti puuvillaplantaaseja. Heidän tulevaisuutensa on yhä epävarma. Heitä tullaan vielä koettelemaan. He aikovat taistella.
Vihan hedelmiä voi pitää amerikkalaisen Road Movien varhaisena esikuvana. Elokuvassa liikutaan nostalgisissa maisemissa. Joadien perhe matkaa Hudson-kuormurillaan pitkin Road 66:ä, joka oli yhdysreitti lännen ja idän välillä. Road 66:llä on myyttinen maine valtatienä, joka yhdistää Yhdysvaltain eri osat toisiinsa. Sen varrella toimi hampurilaispaikkoja levyautomaatteineen sekä rähjäisiä bensa-asemia. Niistä elokuvassa on vain pari lyhyttä kohtausta. Samainen tie on ollut monessa muussakin elokuvassa kuvauksen kohteena. Aluksi perheellä ei ollut edessään kuin avoin tie, jonka päässä väikkyy parempi elämä, kokonainen uusi tulevaisuus. Itse matka on kuvattu pelkistetymmin kuin kirjassa. Kaikkien yksityiskohtien kuvaaminen ei olisi mahtunut elokuvan kahteen tuntiin.
Elokuva on aikansa klassikko, vaikka hävisikin parhaan elokuvan tittelin Alfred Hitchcockin Rebeccalle vuoden 1941 Oscar-gaalassa. Elokuva on kuvattu mustavalkoisena, ja tämä latistaa tunnelmaa hieman.
Pölymyrskyt olivat merkki maalaajuisesta ekokatastrofista. Tuuli nostatti pölyn riistetyiltä pelloilta ja kuljetti sen satojen kilometrien päähän. Hedelmättömät pellot eivät enää tuottaneet satoa. Teollistuminen toi traktorit, jotka säälimättä jyräsivät viljelijöiden tilat. Tummalasiset ja huppupäiset traktorimiehet edustivat tuntematonta vihollista. Steinbeckin kertomuksessa kirjailija ottaa kantaa ihmisen luontosuhteeseen. Vihan hedelmät oli ensimmäisiä puheenvuoroja luonnon suojelemisen puolesta. Nykypäivänä puhutaan ilmastonmuutoksesta, mutta ihmisen luonnolle aiheuttama vahinko kostautui jo 1930-luvulla.
Elokuva paljastaa karun todellisuuden lama-ajan Yhdysvalloista ja ihmisten ahdingosta. Kapitalismi tarkoitti sitä, että rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Pääomaa keskittyi vain harvoille. Päähenkilöiden sanoin jotkin tuntemattomat ihmiset haluavat viedä ihmisen arvokkuuden murtamalla heidät henkisesti. Steinbeckin mukaan on todellakin olemassa ihmisiä, jotka nauttivat lajitoverinsa kärsimyksestä. Perheen matka on täynnä inhimillistä tragediaa, jonka kuvaajana Steinbeck oli erityisen taitava.
Tarinan päähenkilö Tom Joad (Henry Fonda) on hyväntahtoinen ja sympaattisen oloinen nuori mies. Tomin hahmo on lainsuojaton ja tuttu monista lännentarinoista. Hän on elokuvassa selkeässä pääosassa. Vahva rooli on myös saarnaaja Casylla, jolla on paljonkin filosofista sanottavaa elämästä ja ihmisistä yleensä. Casyn mukaan ihminen on hylännyt uskonnon ja keskittyy maanläheisimpiin asioihin. Ei ole ketään pitämässä ihmistä kaidalla polulla. Maanpäällinen varallisuus on ottanut Jumalan paikan ihmisten mielissä. Saarnaajan puheeseen kiteytyi kuva ihmisen moraalittomuudesta. Muista hahmoista nousee esiin Tomin äiti, joka on selkeästi perheen pää ja jonka päättäväisyys valoi uskoa ja toivoa muihin perheenjäseniin.
Kalifornian Central Valley:ta pidettiin uudisraivaajien luvattuna maana. Onnen etsijöitä oli kuitenkin enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja. Vuokraviljelijöiden muuttoliike länsirannikolle muuttui massiiviseksi kansainvaellukseksi. Kalifornialla on yhä sellainen maine. Sinne on keskittynyt suuri määrä teknologiayrityksiä ja työpaikoista. Siellä on mahdollisuus aloittaa uusi elämä. Mutta köyhyysongelma ei ole kadonnut. Latinalaisen Amerikan värillisiä käytetään yhä hyväksi halpatyövoimana, ja heitä ei käytännössä pidetä tasa-arvoisina kansalaisina.
1930-luvulla tien päällä oli yhtä aikaa 250000 ihmistä. Monien kohtalona oli nälkäkuolema. He vain katosivat matkan varrelle. Saivat leposijan tien vierestä, ja unohtuivat sitten kokonaan. Unelma särkyi nopeasti, kun tilanteen raadollisuus paljastui. Työläisten palkkaaminen muutamalla kymmenellä sentillä ei kuulosta kovin oikeudenmukaiselta.
Joadien perheen traaginen tarina todistaa, että ihmisen uskoa tulevaisuuteen ei pystytty lannistamaan. Kodeistaan häädetyillä ei ollut mitään menetettävää. Vastoinkäymiset tekivät ihmisestä vahvemman. Elokuvassa tarina jää jotenkin kesken, jos sitä vertaa romaaniin. Romaanin järkyttävää loppua ei kuvattu kuin muutamalla kohtauksella.
Suuryhtiöt kuvattiin mörköinä, joiden johtajia kukaan ei tuntenut. Se joka omisti maan, omisti myös sillä elävät ihmiset. Suuryhtiöiden johtajat ummistivat silmänsä työläisten ahdingolta. Tilanomistajat halusivat käyttää valtaa työläisten yli. Virkavalta oli maanomistajien puolella ja usein sheriffin tähteä kantavat hoitivat likaisen työn. Vihan hedelmien teemana on rahan valta. Joillakin on sitä liikaa ja heillä on valta määrätä mitä heikompiosaisille tarjotaan. Suurliikemiehet eivät halua luopua mistään ylimääräisestä. Rahalla on kummallinen vaikutus ihmisiin. Se nostaa itsetuntoa erikoisella tavalla ja muuttaa ihmisen ylimieliseksi.
John Steinbeck on tarkkanäköinen yhteiskunnallisten olojen kuvaaja. 1930-luvulla ihminen syntyi tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, eikä sosiaalisen nousun mahdollisuutta käytännössä ollut. Syvään juurtunut epätasa-arvoisuus on kuvattu kaunistelematta. Järjestelmä oli läpeensä mätä kansalaisoikeuksien näkökulmasta ja siinä nähtävillä piirteitä pimeältä Keski-Ajalta. Elokuvan tarina on hyvin lähellä todellista historiankirjoitusta. Se perustuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin.
Köyhien perheiden saapuminen Kaliforniaan herätti rasistisen muukalaisvihan. Tästä kirjan nimikin juontaa juurensa. Kirottuja Okieita (Oklahomalaisia) pidettiin sivistymättöminä, ja heitä syytettiin jopa varkaiksi. New Dealin hengessä perustettu valtion leiri pelasti perheen vähäksi aikaa. Siellä heitä kohdeltiin vihdoin ”ihmisinä”.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Grapes of Wrath
- Ohjaaja: John Ford
- Käsikirjoitus: Nunnally Johnson, John Steinbeck
- Julkaisuvuosi: 1940
- Genre: draama
- Palkinnot: 2 Oscar (Academy Awards),
- Näyttelijät: Henry Fonda, Jane Darwell, John Carradine, Charley Grapewin, Dorris Bowdon, Russell Simpson