Suuri yleisö näki Paul Haggisin elokuvan Crash ensimmäisen kerran Toronton filmifestivaaleilla vuonna 2004. Käsikirjoitus sai innoituksensa Haggsin miukaan omakohtaisista kokemuksista. Elokuvan kritiikki kohdistuu rotusyrjintään Amerikan mantereella ja sitä tähdittää todella värikäs näyttelijäkaarti. Elokuva sai lukuisia kunnianosoituksia mm. Yhdysvaltain ja Britannian elokuva-akatemioilta.
Ensimmäisessä kohtauksessa tutustumme Grahamiin (Don Cheadle) ja tämän partneriin Riaan (Jennifer Esposito). Rikostutkija Graham saapuu tutkimaan Los Angelesin laitamilla sattunutta veritekoa. Tähän tapaukseen elokuvan juoni palaa elokuvan lopulla. Siirrymme ajassa puolentoista vuorokauden takaiseen menneisyyteen. Samana vaiherikkaana yönä Graham saa tutkittavakseen kaksi tapausta. Toisessa poliisin ja kahden mustaihoisen välisessä ampumavälikohtauksessa nuo kaksi tummaihoista saavat surmansa.
Persialaistaustainen Farhad (Shaun Toub) ja hänen tyttärensä Dorri (Bahar Soomekh) ovat aikeissa ostaa revolverin voidakseen puolustaa itseään varkaan murtauduttua heidän liikkeeseensä. Lähempänä kaupungin keskustaa tapaamme Anthonyn (Chris ’Ludacris’ Bridges) ja Peterin (Larenz Tate) sekä piirisyyttäjä Rick Cabotin (Brendan Fraser) ja tämän vaimon Jeanin (Sandra Bullock). Anthony ja Peter vetävät aseensa esiin ja kaappaavat Rickin ja Jeanin luksusauton ja pakenevat paikalta. Heidän kujanjuoksunsa suuntautuu poispäin kaupungin keskustasta.
Farhad palkkaa lukkoseppä Danielin (Michael Pena) korjaamaan liikkeensä lukon, mutta kieltäytyy vaihtamasta ovea, mitä Daniel suosittelee. Rick ja Jean ovat samassa tarkoituksessa palkanneet Danielin vaihtamaan ovensa lukon. Seuraavaksi tutustumme kokeneeseen poliisikonstaapeliin Ryaniin, joka taistelee byrokratiaa vastaan pelastaakseen sairaan isänsä. Ryan ja hänen nuori kollegansa Tom Hansen lähetetään ajamaan takaa Anthonya ja Peteriä. Heidän sijaansa Ryan pysäyttää Cameronin (Terence Howard) ja Christinen (Thandiwe Newton) auton.
Cameron ja Christine eivät tee vastarintaa, mutta Ryan kohtelee heitä häpeällisellä tavalla, ja päästää sitten varoituksella. Christine on raivoissaan ja on aikeissa valittaa asiasta, mutta tietää valituksensa kaikuvan kuuroille korville. Elokuvassa seurataan hyväntahtoista Danielia ja tämän alle kouluikäistä tytärtä muutaman kohtauksen verran. Michael haluaa pitää perheensä erossa työssä kohtaamistaan vaikeuksista.
Peter ja Anthony ajavat itämaalaispiirteisen miehen (kiinalainen?) yli ja tämä loukkaantuu vakavasti. Tommyksi kutsuttu haluaa eroon rasistisesta partneristaan ja saa lopulta uuden parin. Peter ja Anthony haluavat eroon varastamastaan autosta ja näyttävät sitä autonvälittäjälle, joka ei kuitenkaan halua osalliseksi rikoksesta.
Farhadia kohtaa suuri onnettomuus kun varas murtautuu hänen liikkeeseensä jo toisen kerran. Tällä kertaa varas tuhoaa miltein kaiken, mitä liikkeestä löytää. Graffiti liikkeen ulkoseinässä kertoo sekin rasismista. Peter ja Anthony ovat hylänneet autonsa ja nauttivat vapaasta elämästä kirkkaassa päivänpaisteessa. Ryan konsultoi sairaanhoitaja-virkailijaa, mutta hänelle ei riitä ymmärrystä, vaan turvamies saattaa hänet ulos.
Farhadin viha kohdistuu lukkoseppä Danieliin, vaikka hän itse oli torjunut ajatuksen vaihtaa ovi. Christine joutuu autollaan onnettomuuteen, mutta paikakalle osuttuaan Ryan pelastaa hänet palavasta autosta hetkeä ennen räjähdystä. Conklinin uhrin Lewisin autosta löytyy 300 000 dollaria, Graham pohtii, oliko raha veriteon motiivi. Kaikesta huolimatta Conklin on jäämässä ilman tuomiota.
Kostonjanoinen Farhad yhyttää lukkoseppä Danielin hänen kotoaan, ja vaatii aseellaan uhaten rahojaan takaisin. Danielin pieni tyttö juoksee luodin tielle, juuri ennen kuin Farad ampuu, mutta samassa selviää, että ase oli ladattu paukkupanoksilla. Peter ja Anthony aikovat varastaa taas auton. Mutta heidän uhkauksensa kohteeksi joutunut Cameron paneekin kovasti hanttiin. Paikalle saapunut poliisi on vähällä ampua Cameronin, mutta Tommy pelastaa tilanteen.
Peter pakenee paikalta ja Tommy poimii hänet myöhemmin kyytiinsä. Pimenevässä yössä Tommyn ase laukeaa luultavasti vahingossa ja Peter menehtyy. Kun Graham saapuu tutkimaan tapausta, paljastuu, että Peter on Grahamin hulttio rikollinen veli, joka oli ollut kauan aikaa kadoksissa. Anthony löytää yli ajamansa kiinalaisen auton, jonka takasäilössä on kymmenkunta ihmissalakaupan uhria, jotka Anthony vapauttaa kadulle.
Elokuva punoo tiheän ihmissuhteiden verkoston, jonka useimmat jäsenet eivät koskaan tapaa toisiaan, mutta joiden kohtalot liittyvät jollain tapaa toisiinsa. Elokuvassa ei ole selkeää päähenkilöä eikä selkeää antagonistia eikä sen puoleen merkittävää kehityskaarta. Tällaiset elokuvat onnistuvat vain harvoin välittämään haluamansa viestin.
Elokuva puhuttelee katsojaa paljolti varjoista ja pimeydestä käsin, sillä iltahämärä on rikolliselle otollisinta aikaa. Ensimmäiset kuvat ovat tummia ja tutkimattomia, mutta katsoja pystyy intuitiivisesti sanomaan, että kyseessä on suurkaupunki. Valot kuvataan ensin sumeina välähdyksinä, jotka syttyvät ja sammuvat vuorollaan, sitten sulautuvat yhteen. Sitten katsoja tuntee kuin heränneensä jonkinlaisesta unesta todellisuuteen. Elokuvan tehokeinona värilliset hahmot piirtyvät väritöntä taustaa vasten. Elokuvan värimaailma on toisinaan eloton korostaen talven kylmyyttä, mutta toisinaan värien kyllästämä.
Los Angeles on värikkäästä väestörakenteesta tunnettu nykyajan metropoli, joka vetää puoleensa kaikenlaisia ihmisiä. Tilanne Los Angelsissa on edelleen kaksijakoinen sillä rasismin juuret ulottuvat pitkälle Uuden mantereen historiaan.
Rotusyrjintä on aikojen saatossa ottanut erilasia muotoja. Tämä elokuva haluaa kuvata, miten rasismi näkyy Los Angelesin katukuvassa. Elokuvan aihe on yhä ajankohtainen – miksipä ihmisten asenteet olisivat muuttuneet. Jonkinlaista edistystä on kuitenkin tapahtunut. Muuten tällaisia elokuvia ei olisi tehty.
Elokuva on sopivan mittainen ja säilyttää katsojan mielenkiinnon loppuun asti. Elokuvan aikaikkuna on poikkeuksellisen kapea, vain puolentoista vuorokauden mittainen. Juoni alkaa välähdyksellä loppuratkaisusta mutta etenee sen jälkeen aikajärjestyksessä. Paul Haggisin rainaa voisi rakenteensa puolesta kuvailla episodielokuvaksi. Määritelmän mukaan episodielokuva koostuu useista toisiinsa limittyvistä jaksoista, joilla on yhteinen teema. Haggis on tarinankertojana mestarillinen eikä päästä katsojaa helpolla. Tämä elokuva jää vaivaamaan mieltä vielä pitkään katsomisen jälkeen. Elokuva etenee kohti jonkinlaista huipentumaa, mutta tarinan osaiset jäävät tietenkin keskeneräiseksi.
Elokuva tuo näyttämölle tiheään tahtiin hahmoja, jotka saavat paikkansa katsojan mielikuvituksessa vasta toisen katselukerran jälkeen. Arvostelijan näkökulmasta on todella turhauttavaa, että elokuva ei anna nimeä hahmoilleen. Hahmokavalkadista suuri osa edustaa etnisiä vähemmistöjä. Tämä on totta nykypäivän elokuvassa, jolta odotetaan monimuotoisuutta.
Kaupungissa ihmiset saattavat tavata toisensa sattumalta, kävellessään toistensa ohitse, mutta tuntemattomilla on harvoin paljon aikaa toisilleen. Ihminen on loputtomalla etsintäretkellä. Kukaan ei tiedä miksi toiset selviytyvät ja toiset eivät, ehkä he ovat korkeamman voiman suojeluksessa. Ihminen liikkuu öisillä kaduilla tavallaan kuin omalla vastuullaan, kukaan ei voi taata luokanopettajan tai tehdastyöläisen turvallisuutta.
Tapahtumia seurataan suoraan rikoksentekijöiden (Anthony ja Peter) näkökulmasta. Tässä elokuvassa rikollisella ei välttämättä ole minkäänlaista motiivia, eikä rikoksentekijä välttämättä joudu ollenkaan vastuuseen teostaan. Lopussa Anthony on valinnan edessä. Hän on selviytynyt poliisien ratsiasta, ja hänellä on mahdollisuus aloittaa uusi elämä. Hänen kehityskaarensa on positiivinen ja hänen myötätuntonsa herää ihmissalakaupan uhreja kohtaan.
Kahden kaveruksen vuoropuhelu on elokuvan teemallinen punainen lanka. Heidän puheenaiheenaan on mustien ja valkoisten välinen konflikti. Peter ja Anthony antavat elokuvalle sielun ja mustan miehen näkökulman. Kun keskustelussa tulee esiin Bill Cosby -show, jota minäkin kouluikäisenä katselin, en saattanut tuolloin vielä arvatakaan, että joku saattaisi ihonvärin takia ajatella pahaa näistä ihmisistä.
Taustamusiikki soi hiljaisella antaen tilaa vuoropuheluille ja kuvalliselle ilmaisulle. Musiikki tuntuu saaneen vaikutteita arabialaisesta kansaperinteestä. Länsimaalaisesta katsojasta musiikki tuntuu hyvin erikoiselta. Mutta se tuntuu sopivan elokuvan teemaan enemmän kuin hyvin. Perspektiiviä korostetaan sijoittamalla kamera maanpinnan tasolle tai puiden latvojen yläpuolelle. Juoni etenee hillitysti, emmekä näe ensimmäistäkään takaa-ajokohtausta ennen elokuvan puoliväliä.
Ensimmäisessä episodissa tapaamme mustan rikostutkija Grahamin, joka on raivannut tiensä merkittävään asemaan. Hän tuntuu olevan tarinalle liikkeen antava voima. Yhteiskunta on yhä enemmän alkanut avautua värilliselle, olemmehan nähneet jo tummaihoisen presidentinkin. Graham tuntuu saavan eniten aikaa. Juoni alkaa hänestä ja jollain tapaa myös päättyy häneen.
Joskus itsepuolustusta pidetään oikeutuksena minkälaiselle rikokselle tahansa. Virkamerkkiä kantavalle ihmiselle sallitaan erioikeuksia, mitä tulee pidätettäviksi joutuvien ihmisten kohteluun. Rikossarjoista tuttu rikostutkija joutuu tunnetusti usein itse väkivallanteon välikappaleeksi. Niin käy tässäkin elokuvassa.
Elokuvasta puuttuu stereotyyppinen rikollinen psykopaatti tai muuten vain mielenvikainen yhteiskunnan hylkäämä ihminen. Poliisia kuvataan usein ihmiseksi, jolle ammatti on enemmän tai vähemmän kutsumustyötä.
Yhdysvalloissa ei ole rikos kantaa asetta itsensä ja omaisuutensa puolustamiseksi. Farhad ja hänen tyttärensä Dorri turvautuvat aseeseen tietäen, ettei heitä oteta vakavasti virkavallan taholta. Elokuvassa asekauppias edustaa vanhempaa kansanosaa, eikä periaatteen vuoksi halua myydä asetta värilliselle. Revolverista, jonka hän sitten myy on vähällä tulla Farhadin koston välikappale. Kun elokuvassa esiintyy ase, on hyvin todennäköistä, että sillä myöhemmin ammutaan.
Konstaapeli Ryan on piirteiltään hyvin jykevä hahmo, joka kuitenkin herättää myötätuntoa. Ryan taistelee julkisen sairaanhoidon byrokratian kanssa, kun hän yrittää pelastaa sairaalloisen isänsä ennenaikaiselta kuolemalta. Vastakkain ovat tässäkin kohtauksessa värillinen ja valkoinen ihminen. Ryanin ja virkailijan tapaaminen on täynnä katkeruutta, joka tihkuu vuoropuhelun läpi. Ryan puhuu suoraan siitä, mitä ajattelee värillisestä kansanosasta. Virkailija ei voi muuta kuin tuntea sääliä elämän kolhimaa miestä kohtaan.
Ryanin tutkimuskumppani Tom Hansen ottaa Ryanin käytöksen henkilökohtaisesti. Hänessä on vielä jäljellä nuoruuden vihaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, jonka maailma tuntuu unohtaneen.
Kun Ryan käyttää valtaoikeuttaan väärin ja ryhtyy kähmimään Christineä, katsojalle tulee mieleen ajatus, että tässä mennään liian pitkälle. Tämän kohtauksen katsoo sama turhautuminen mielessä, kuin Christinellä. Kun he sitten tapaavat uudemman kerran auto-onnettomuuden jälkeen, Ryan tuo itsestään esiin toisen rohkean puolen. Velvollisuuden kutsuessa paatuneimmankin rasistin mielessä herää myötätunto ja auttamisen halu. Christineä näyttelee temperamenttisesti värikkään uran luonutta Thandiwe Newtonia, joka sai suorituksestaan ansaitusti Oscar-palkinnon.
Christinen poikaystävällä on erikoislaatuinen ammatti elokuvantuotantoyhtiön palveluksessa. Hän on ihmisenä syrjäänvetäytyvä mitä tulee valkoisten ja mustien väliseen riitaan. Mutta kiperä tilanne, jossa häntä uhataan aseella, tuo hänestä esiin patoutuneen vihamielisyyden.
Anthonyn ja Peterin puheessa esiin tulevat sellaiset henkilöt kuin Bobby Seal, Eldridge Claver ja Fred Hampton. He liittyvät mustan väestön oikeustaisteluun tavalla tai toisella. Pitkän aikaa juoni näyttää kulkevan heidän kannaltaan suotuisaan suuntaan, aivan kuin he olisivat pääsemässä kuin koira veräjästä. Heillä on mahdollisuus parantaa tapansa ja ryhtyä elämään normaalin ihmisen elämää, mutta heti seuraavassa hetkessä he sortuvat rikokseen uudelleen. Heitä ei voi millään pitää pahoina ihmisinä, sillä rikos on heille pelkkä päähänpisto, eivätkä he edes osaa odottaa rangaistusta.
Elokuva pähkinänkuoressa
- Alkuperäinen nimi: Crash
- Ohjaaja: Paul Haggis
- Käsikirjoitus: Paul Haggis, Bobby Moresco
- Julkaisuvuosi: 2004
- Genre: draama
- Palkinnot: 3 Oscaria (Academy Awards), 1 BAFTA
- Näyttelijät: Don Cheadle, Sandra Bullock, Thandiwe Newton, Jennifer Esposito, Matt Dillon, Shaun Toub, Bahar Soomekh, Brendan Fraser, Chris ’Ludacris’ Bridges, Larenz Tate, Terence Howard, Michael Pena